Kuvia ja lähteitä: la 27.11.2021 klo 18.00
Huom kaikki sivulla olevat kuvat eivät ole tekijänoikeudellisesti vapaita, joten
älä kopioi tai välitä niitä edelleen. Tällaisia kuvia voi käyttää ainoastaan esitelmissä.
A. Mikä on kirkko?
A1. Ihmisyhteisöjen elämä on aina keskittynyt joihinkin kiintopisteisiin. Tuhansia vuosia sitten nämä olivat zikkurateja, joiden ympärille syntyi kirkkokuntia. Säilyneitä jäänteitä on ainakin liki 20.
A2. Tässä Pieter Brueghel the Elderin (1526/1530–1569) käsitys kuuluisasta Baabelin zikkuratista. Ehkä kaikkien yläosassa oli jonkinlainen pyhäkkö:
Wikimedia PD
A3. Juutalaisen Masadan synagogan raunioita 0 - 100. Lähi-idässä hiekkakiveä oli paljon mutta puuta niukasti:
A4. Pohjolassa rakennettiin pronssikaudella yli 10.000 hiidenkiuasta, mutta kristillisen uskon myötä ryhdyttiin tekemään toimintojen keskipisteiksi pieniä hirsipirttejä:
A5. Elina Helkalan kuvitteellinen maalaus Ravattulan Ristimäen kirkosta. Koska arkeologiset jäänteet ovat ajalta ennen roomalaiskatolisen kirkon tuloa eli ennen vuotta 1250, kirkko lienee ollut ortodoksinen.
B1. Tämä aasauskoisten "pakanatemppeli" on esiintynyt hyvin usein esimerkkinä tyypillisestä pakanapyhäköstä:
B2. Lalli - Suomen kuuluisin "pakana":
B3. Buddhalainen "pakanatemppeli":
C. Bysantti Kristikunnan keskuksena 300 - 1453
C1 Kristillisen alkukirkon alueita
C2. Bysantin pääkirkko Hagia Sofia on nykyään moskeija:
C3. Pyhän Pietarin Basilika Vatikaanivaltiossa sekä Bremenin katedraali
C4. Euroopan kauppareitit yli 1000 vuotta sitten. Vilkkain reitti oli viikinkien, varjagien ja rusien reitti Pohjolan ja Bysantin välillä. Kasaarivaltioon päästiin Volgan kautta.
C5. Hansajärjestön kauppareittejä:
C6. Kaupan ja kulttuurien suomalaisia reittejä rautakaudella ja keskiajalla:
C7. Kristinuskon merkkinä on pidetty ristiä, joka on erilainen idässä ja lännessä. Kartassa on hyvin yleisen itäisen ristiriipuskorun levintä Venäjällä, Suomessa ja Ruotsissa myöhäisrautakaudella. Tällaista tasavartista ristiä sanotaan myös kreikkalaiseksi ristiriipukseksi ja se on yleinen Bysantin vaikutusalueella.
Karttapiirros kirjasta: Janson Henrik, 2005
D. Mistä ja miten Kristinusko tuli Suomeen
D1. Kristinuskon tulo Suomeen on perinteisesti esitetty Eerikin kronikan tapaan ruotsalaisten ristiretkenä 1155 (1157). Taustalla olisi silloin roomalaiskatolinen kirkko.
D2. Henrikin legenda koottiin ehkä joskus 1200-luvun lopulla kirkollisen liturgian osaksi. Legendasta on olemassa useita kopioita ja versioita.
D3. Toinen vaihtoehto on idän kreikkalaiskatolinen eli ortodoksinen kirkko, jonka tärkeimpiin pyhimyksiin ('pyhiin') kuuluu Pyhä Andreas:
D4. Ortodoksisia koruja Lempäälästä ja Messukylästä:
D5. Narvan kyläkirkon hautasmaalta löydettyjä itäisiä linturiipuksia:
D6. Suuri osa kristillisestä sanastosta on peräisin kirkkoslaavista (700-800-luvuilta alkaen), jota ortodoksikirkko käyttää yhä liturgiassaan. Katolinen kirkko hyväksyi asiaa sen paremmin ajattelematta sanaston suomalaisena.
E. Roomalaiskatolisen kirkon tulo
E1. Kuusiston linnan (1290? - 1528) raunioita. Kuningas Kustaa Vaasan käskystä piispa Arvid Kurjellekin tutuksi tullut linna hajotettiin.
E2. Kirkon paikan valinta on edellyttänyt kompromissia:
E3. 1600-luvun kartassa Luodon saari (Loto) oli vielä osa Vesilahtea. Lempäälään se ilmeisesti siirtyi isojaon myötä:
E4. Alla Seppo Suvannon keräämät tiedot 1500-luvun asiakirjoista:
E5. Vuonna 1699 Luoto on jo luettu ainakin alla olevassa kartassa Lempäälään.
E6. Keskiajalla kirkot rakennettiin useimmiten saariin. Tässä Köyliön kirkkosaari, jonne Messeniuksen mukaan rakennettiin kirkko Pyhän Henrikin muistoksi. Pienellä saarella on todella ollut kirkko:
E7. Kun ortodoksinen usko levittäytyi yksittäisten munkkien, kauppiaiden ja saarnaajien mukana ja yleensä pieninä yksikköinä, niin roomalaiskatolinen kirkko rakentui armeijan tapaan ylhäältä alaspäin:
E8. Suomen tärkeimmät katoliset pyhimykset:
E9. Vesilahden ensimmäinen tunnettu kirkkoherra Benedictus Thomae (1346) tunsi hyvin piispa Hemmingin, joka taas oli ruotsalaisen pyhän Birgitan hyvä ystävä. Birgitan asema Vesilahdessa oli korkealla. Jakautuneen seurakunnan itäinen osa Lempäälä sai sen suojelijakseen.
F. Aimalan kirkko ja Sakakuusi Satalatva
F1. Tarinan mukaan Vesilahden kirkonmäellä kasvoi Sakakuusi Satalatva.
F2. Lempäälän kivikirkko ehti valmistua 1500-luvun alussa, mutta Vesilahdessa ilmeisesti suurempi kirkko jäi puolivalmiiksi. Sen sisällä ollut vanha kirkko paloi 1602. Muistoksi jäi vain iso kivinen sakaristo:
F3. 1400-luvun messukasukka Vesilahden kirkosta (edestä ja takaa):
G. Uskonpuhdistus ja puhdasoppisuus
G1. Saksalainen Luther ja suomalainen Agricola irrottautuivat paavin kirkon harhaopeista ja loivat uuden protestanttisen teologian kaikelle kansalle.
G2. "Uskonpuhdistus" ei tapahtunut käden käänteessä, vaan siihen tarvittiin lähes 200 vuotta. Suomen viimeinen katolinen piispa oli Laukon Arvid Kurki.
G3. Suomen ensimmäinen protestanttinen piispa oli Martti Skytte (n. 1460 – 1550). Hän oli Laukon Klaus Kurjen Birgitta-sisaren poika.
G4. Uskonpuhdistus tuotti myös kiivaan puhdasoppisuuden ajan, mikä näkyi noitavainoina ja lukemattomina 1600-luvun sotina. Muuan kuuluisimmista komppanioista oli Vesilahden komppania, johon kuului useita Pirkanmaan pitäjiä:
Lähteitä:
Adel Vadim, Pellinen Hanna-Maria, Poutiainen Hannu: Arkeologisia tutkimuksia Lempäälän Aimalankankaalla. Pirkan maan alta 9, 2009.
Alexandrou George: The Astonishing Missionary Journeys of the Apostle Andrew. Road to Emmaus Vol V, No. 4, Fall 2004.
Arajärvi Kirsti: Lempäälän historia, Lempäälän seurakunta ja kunta, 1959. [LH].
Arajärvi Kirsti: Vesilahden historia. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1950/1985. [VH].
Aspelin J.R.: Lempäälän ja Vesilahden synty. SM 1894.
Atra Kaarlo: Lempäälän kirkon vaiheita vuosisatojen aikoina. Lempäälän-Vesilahden sanomat 29.7.1943.
Bereznyak Asya: Between Baptism and Faith: A New Perspective on the Christianisation of Europe in the Early Middle Ages. Väitöskirja. Hebrew University of Jerusalem, June 2016.
Dennis George T.: Byzantine Battle Flags. Byzantinische Forschungen 8, 1981.
Edner Erik: Kuvaus Lempäälän seurakunnasta vuodelta 1753. Lempäälän joulukirja 1964.
FMU = Finlands Medeltidsurkunder (Hausen). Verkossa: http://df.narc.fi/info/literature, http://df.narc.fi/search/
Franklin Simon & Shepard Jonathan: The Emergence of Rus 750-1200. Longman, 1998.
Gadd Pehr Adrian: Försök Til en Oeconomisk Beskrivning Öfver Satacunda Häraders Norra Del. Stockholm, 1751.
Gascoigne Bamber: Kristikunnan historia. Weilin+Göös, 1978.
Gustin Ingrid: Trade and Trust in the Baltic sea area during the Viking Age. Teoksessa: Barrett James H. & Gibbon Sarah Jane (ed.): Maritime Societies of the Viking and Medieval World. Routledge, 2016.
Hakkarainen Jarmo: Bysantin kulttuuriperintöä tavoittamassa. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1986.
Haldon John: Bysantin historia. Gaudeamus, 2010.
Harjula Janne, Hukantaival Sonja, Immonen Visa, Ratilainen Tanja & Salonen Kirsi: Koroinen. Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus. Turun historiallinen yhdistys, 2018.
Heikkilä Mikko: Sanctus (H)e(n)ricus rex Suetie et sanctus Henricus episcopus Upsalensis - en och samme engelsfödde man? HTF 3 / 2013.
Heikkilä Tuomas: Pyhän Henrikin Legenda. SKS, 2005.
Heininen Simo, Heikkilä Markku: Suomen kirkkohistoria. Edita, 1996.
Heinonen Meri (toim.): Ikuisuuden odotus. Uskonto keskiajan kulttuurissa. Gaudeamus, 2000.
Heikel A.O.: Kertomus Pirkkalan kihlakunnan muinaisjäännöksistä. SKS, 1882.
Hiekkanen Markus: Archaeology of the Medieval Stone Church of Lempäälä in Satakunta, Finland. FA III, 1986.
Hiekkanen Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. SKS, 2018.
Holmén Tom ja Merenlahti Petri (toim.): Jeesus ja temppeli. Viisi näkökulmaa raamatun tekstiin. Yliopistopaino, 2002.
Honka-Hallila Helena (toim.): Vesilahti 1346-1996. Vesilahden kunta ja Vesilahden seurakunta, 1996.
Hämmerli Maria: Orthodox Migrations to Western Europe. University of Fribourg, 2014.
Jaakkola Jalmari: Lähteen eli Pyhän Henrikin kappeli Köyliössä. Satakunta 2, 1928.
Janson Henrik (red.): Från Bysans till Norden. Artos & Norma, 2005.
Kalske Marja: Lempäälä ajan virrassa. Lempäälän kunta, 1999.
Kaukovalta K.V., Jaakkola K., Sorila Aug.: Pirkkalan historia. Tampere 1934.
Koivisto Andreas: Karjalan varhaiskristillisyyden vaiheita. Idäntutkimus 1 / 2006.
Kronqvist Iikka: Satakuntagruppens kyrkor. FM 1931-32, 34-50.
Krötzl Christian: Pietarin ja Paavalin nimissä. SKS, 2004.
Kärkkäinen Tapani: Kirkon historia. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1999.
Lagerlöf Erland: Gotland och Bysans. Bysantiskt inflytande på den gotländska kyrkokonsten under medeltiden. Ödins Förlag AB, 1999.
Lehtonen Tuomas M.S.: Finlands erövring och frälsningshistoria: Sankt Henrik, Finlands kristnande och uppbyggandet av det föflutna. Suomen Museo 2006.
Lind John H.: Denmark and Early Christianity in Finland. Suomen Museo 2006.
Linder Marja-Liisa, Saloniemi Marjo-Riitta, Krötzl Christian (toim.): Ristin ja Olavin kansaa. Keskiajan usko ja kirkko Hämeessä ja Satakunnassa.Tampereen Museot, 2000.
Lindkvist Thomas: Erik den heliges Sverige. Makten och riket. Suomen Museo 2006.
Linna Martti: Suomen alueellinen pyhimyskultti ja vanhemmat aluejaot. Teoksessa: Honka-Hallila: Vesilahti 1346-1996, 1996.
Linna Martti (toim.): Suomen varhaiskeskiajan lähteitä. Jyväskylä: Gummerus, 1989.
Luoto Jukka: Suomen varhaiskristillisyydestä. Suomen Museo, 1989.
Lunden Michael: Kårtta anmärkningar om Wesilax socken. ÅT 7.6.1797.
Lähteenmäki Eino: Mikä minkäkin Vesilahden kirkon syntyvaiheista. Vesilahti 1346-1946.
Läntinen Aarre: Turun keskiaikainen piispanpöytä. Jyväskylän Yliopisto, 1978.
Makrides Vasilios N.: Why does the Orthodox Church Lack Systematic Social Teaching? Skepsis, 2013.
Montague Rhodes James: The Apocryphical New Testament. Clarendon Press, 1924.
Norenzauyan Ara: Big Gods. How Religion Transformed Cooperation and Conflict. Princeton University Press, 2013.
Palola Ari-Pekka: Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika - Turun piispat 1412-1460. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2000.
Palola Ari-Pekka: Yleiskatsaus Suomen keskiaikaisten seurakuntien perustamisajankohdista. Faravid 18 - 19 / 94- 95. Pohjois-Suomen Historiallisen yhdistyksen vuosikirja XVIII-XIX, 1996.
Piippo Mikko: Kerjäläisveljestöjen saapuminen Itämerelle. Historiallisia papereita 7, 2000.
Raevuori Yrjö: Laukon omistajia ja vaiheita. Tampere 1963.
Rancken A.W.: Pyhämaan Luodon uhrikirkko. Suomen Museo XLII, 1935.
Reinholm H.A.: Kristinuskon saatosta Suomeen. HAik VI, 1883.
Ridderstad Marianna: Orientations of the early Christian graves in Finland. www.academia.edu/31689735
Ruohonen Juha: Built of Wood and Turned to Soil: Perspectives of Research History and New Observations Concerning Finland's Oldes Churches with Reference to Ristimäki in Ravattula. Iskos 21,2016.
Ruohonen Juha: Jättiläinen, paholainen, kuolema? Koljo kansanperinteessä, nimistössä ja maastossa. Sananjalka 52, 2010.
Ruohonen Juha: Kaarina Ravattula Ristimäki. Arkeologiset tutkimukset. Turun Yliopisto, 2014.
Ruohonen Juha: Kirkollisen kulttuurin alkulähteillä. HAik 4 / 2013.
Ruohonen Juha: Koekaivaukset Lempäälän Aimalan keskiaikaisella kirkkomaalla. Pirkan maan alta 16, Pirkanmaan maakuntamuseo, 2019.
Ruohonen Juha: Kuolleiden saaret. Historiallisen ajan keskisuomalaisten saarihautausmaiden luonne ja käyttö hautapaikkoina. J@rgonia 17, 2010.
Ruohonen Juha: Taruista todeksi. Aimalan keskiaikaisen kirkon jäljillä Lempäälässä. Hiisi 1, 2018.
Saarenheimo Juhani: Vanhan Pirkkalan historia. Tampere, 1974.
Salmelainen E.: Muinois-Suomalaisten pyhistä menoista. SKS, Suomi 1852.
Salminen V.: P. Henrikin saari Köyliössä. Suomen Museo 1905.
Salminen V.: Vielä hiukan pyhän Henrikin kappelista Köyliössä Suomen Museo 1911.
Salo Unto: Kristilliset kuvat, symbolit ja ornamentit Suomen rautakauden löydöissä. SHS, Satakunta XXII, 2005.
Salo Unto: Sastamalan historia 1,1. Sastamalan historiatoimikunta, 2004.
Salonen Kirsi: Nousiainen, Turun hiippakunta ja Pyhä istuin Suomen kristillistämisestä uskonpuhdistukseen. Nousiainen 850 vuotta, 2005.
Sarvas Pekka: Ristiretkiajan ajoituskysymyksiä. SM 1971.
Sarmela Matti: Suomen perinneatlas. Suomen kansankulttuurin kartasto 2. SKS, 2007.
Skogman D.: Kertomus matkoiltani Satakunnassa muisto-juttuja keräilemässä. SKS, Suomi II, 2, 1864.
Sterk Andrea: Mission from Below: Captive Women and Conversion on the East Roman Frontiers. Church History 79:1, 2010.
Sulamaa Kaarle: Lännen ja idän rajalla: Salmin historiaa vuoteen 1944. (Teksti 2013)
https://docplayer.fi/67888820-Lannen-ja-idan-rajalla-salmin-historiaa-vuoteen-1944.html
Suvanto Seppo: Satakunnan historia III, keskiaika, Satakunnan maakuntaliitto, 1973.
Suvanto Seppo: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto 1303-1571. 2001. Verkossa: http://www.narc.fi/suvanto/
Vahtola Jouko: Suomen historia. Otava, 2003.
Vaitniemi Jussi: Mitä Aimalan keskiaikaisesta kirkosta voi tietää? Kirkkohistorian kandidaattitutkielma, Helsingin Yliopisto, helmikuu 2021.
Voionmaa Väinö: Keskiaikaisten maaseutukirkkojemme maanomistukset. HArk XXXI, 1924.
Voionmaa Väinö: Näsijärven seudun asutushistoriasta. Tampere, tutkimuksia ja kuvauksia 1, 1929.
Witzell E.J. Michael: The Origins of the World's Mythologies. Oxford University Press, 2012.
Zernov Nikolai: Idän ortodoksinen kirkko. Ortodoksisten nuorten liitto, 1958.