Oma ryhmä kehittää myös aina itsepuolustusmekanismin muita ryhmiä
kohtaan. Wilhelm Gabriel Lagus (1786-1859) julisti vielä melko myöhään,
että oli hyödytöntä ja vahingollistakin opettaa rahvaalle muuta kuin
katekismusta, koska sivistyneinä talonpojat ja rengit saattaisivat
ryhtyä vaatimaan yhtä ja toista. Vielä 1600-luvulla kirkko saarnasi
äärimmäisen johdonmukaiseksi kiteytettyä oppiaan ja vaati yhteiskunnalta
eheyttä, jumalanpelkoa ja autoritaarista kurinalaisuutta. Maallinen
elämä oli vain sivuseikka; se oli väliaikainen ja vaivainen olotila
matkalla ikuisuuden autuuteen. Vesilahden Martinus Thomae Steniuksen
peräti 50 vuoden pappisuran ajalle sattuivat noituudesta tuomitun
Olavi Luikon mestaus sekä useat muut noitasyytökset. Stenius itse
osti Lempäälän Hietaniemen ja lukuisia muitakin tiloja sekä kävi
ahkerasti käräjiä. Steniuksen poika joutui Pirkkalan kirkkoherrana
vallan huonoon huutoon.
Uuden ajan pappien julmaksi langettama elämänsisältö lakkasi
tyydyttämästä nälkäisiä ja viluisia. Yksilön biologiset tarpeet nostivat
kapinan; ihmisen ei ollut hyvä elää kurjuudessa. Elämä voitiin tehdä
kylläisemmäksi, hauskemmaksi, lämpöisemmäksi ja mielenkiintoisemmaksi!
Arkisen elämisen välineille tuli kysyntää.
Mahdollisuus uuteen oivallettiin jo senkin vuoksi, että 1700-luvun
lopulla kuningashuoneen ja aateliston valta alkoi heiketä. Suomessa ja Ruotsissa
kustavilaista aikaa nimitetään myös vapaudenajaksi. Yhteiskunta
tosin alkoi välittömästi pirstoutua. Myös kirkonmiehen oli pakko kääntää
katseensa ylhäältä alaspäin ja auttaa kansaa arkisissa ja maallisissa
vaivoissa. Papista täytyi tulla valistusmies.
Aiemmin mainittiin jo, että Mårten Segercrantzin sisaren tytär, Anna
Magdaleena Justander avioitui Turusta Lempäälään muuttaneen papin
Erik Ednerin (12.7.1718-26.5.1779) kanssa. Edner lienee jättänyt
syvimmät teologiset pohdinnat vähemmälle ja ryhtyi kehittämään Hakkarin kartanon maanviljelyä, kunnostamaan myllyjä, hoitamaan Hakkarin
kestikievaria, edistämään käsityöläiselinkeinoja ja kehittämään
pitäjänsä terveydenhuoltoa. Ednerin yli 30-vuotisen papinuran (kh.
1748-1779) merkitys on ennen kaikkea valtaväestön, etenkin ahdinkoon
joutuneiden ihmisten arkipäivän uudistajana, mihin tehtävään hänen
edeltäjistään ei näytä olleen. Katkismuksen osaamisessakin taisi pääasia
olla lukutaidon oppiminen. Vaikka kirkkokuri oli Ednerille edelleen
tärkeää, hän oli ennemminkin valistusajan vielä hieman haparoiva
talousmies kuin pappi. Ednerin opinnotkaan eivät alkaneet teologialla,
vaan luonnontieteillä ja historialla. Aikalainen Mikael Waldenius
(1727-?), joka oli alun perin Liuhander Lempäälän Inkilästä ja
Kyrsältä, tuli tunnetuksi luonnontieteellisistä väitöskirjatöistään.
(Impola 1960)
Edner lienee paljossa velkaa Mårten Segercranzille, mutta aivan
Segercrantzin veroista paikallista vaikuttajaa ja uudistajaa hänestä ei
tullut. Ennen kaikkea Edner oli Segercrantzin tavoin ja ehkä juuri hänen
vaikutuksestaan esimerkillinen ja uudistusmielinen maanviljelijä.
Segercrantzilta saatu lahja, Tolvilan kartano, tarjosi Ednerille hyvän
harjoituskentän. Talouspolitiikkaan kirkkoherra osallistuikin
pappissäädyn edustajana ja kokeneena maanviljelijänä valtiopäivillä
(1771-72). Siellä hän edisti aloitteillaan maanteiden, vesiteiden ja
vesivoimalaitosten rakentamista. Tammerkoskessa Edner näki voimanlähteen
uudelle vilkkaalle kauppapaikalle. Kosken lähistössä oli vuosisatoja
ollut vain muutaman sadan asukkaan pikkukyliä, jotka kuuluivat
Pirkkalaan tai 1600-luvulta lähtien Messukylään. Tässä suhteessa Edner
olikin loistava näkijä, todellinen suunnan osoittaja, mutta vain suunnan
osoittaja - ei konkreettinen kokeilija eikä pioneeri. Ahneudestaan,
moraalittomuudestaan ja ilkeydestään tunnettu Hans Henrik Boije
sen sijaan lähti käytännön tielle; hän hankki Tammerkosken kartanon
vuonna 1758 (perustaja Erns Johan Creutz 1649, myöhempi omistaja Clas Detlofsson Bars
1705-1734) ja myi kartanon maita
kovalla hinnalla ja laajensi Hatanpäätään. Kuningas Kustaa III asui
vierailullaan Boijen luona! Tampere perustettiin 1.10.1779, jonka
jälkeen 400 asukkaan kylä alkoi nopeasti laajentua. (Edner 1753, Arajärvi 1970,
Kalske 1999)
Voimakkaan kuninkaanvallan kannattajana ja poliittisena "hattuna"
Edner tuli myös toimineeksi vastoin käytännöllisiä haaveitaan. Hän jäi
konservatiiviksi. Vesilahdessa hieman myöhemmin kirkkoherraksi tuli
Johan Hacks (1740-1767), jonka otteet ja vaikutukset olivat saman
suuntaisia kuin Ednerin. Hacksin oppineisuus oli ilmeisen suuri, koska
jäämistössäkin oli vielä 130 kirjaa - filosofiaa, fysiikkaa,
maantiedettä, kielitiedettä, lääketiedettä ja juridiikkaa. Toisin kuin
Edner Hacks valitettavasti ilmoitti tuomiokapitulin kiertokyselyyn, että
Vesilahden kirkkoon liittyy kansantarinoita, mutta "ne muistuttavat
munkkitarinoita eivätkä ansaitse mitään huomiota". (Arajärvi 1950, 465)
Kun Hacks kuoli 1767, hän oli näiden aikojen varakkain suomalainen
kirkkoherra!
Vesilahden kirkkoherra Karl Walleniuksen poika Jeremias Wallenius
(k. 1787), joka oli ensin ollut pappina Vesilahdessa lähes 30 vuotta,
osoitti aivan samanlaista taloudellista ja sivistyksellistä
edistysmielisyyttä Pirkkalan kirkkoherrana vuodesta 1766 kuin Edner ja Hacks.
Pirkkalaisten lukutaito koheni ankaralla kädellä, hurmoshenkisyyttä
vastustettiin, pappilan viljelykset paranivat, maanteitä rakennettiin,
kirkkoa korjattiin, rakennettiin kirkko Ylöjärvelle jne.
Ednerin ja Hacksin jälkeen suunta yhteiskunnassa muuttui
radikaalisti. Kirkko ja talonpojat lyöttäytyivät yhteen. Kirkon piirissä
levisi 1700-luvun lopulla pietismi. Ednerin pitkäaikaisena seuraajaksi
tuli jo 14 vuotta Vesilahden kappalaisena ollut Lars Eckman.
Vesilahden kirkkoherrana oli David Wegelius, jonka setä Juhana
Wegelius nuorempi kirjoitti kuuluisan postillansa. Sekä Eckman että
Wegelius olivat lähellä herrnhutilaisuutta, jonka ydinsanoman luonne oli
valoisa ja Kristus-keskeinen sekä ennen kaikkea hyvin yksilökeskeinen.
Uskonnosta tuli sydämenuskontoa, Zinzendorfin tunnuslauseena olikin
"Tule sellaisena kuin olet". Tämä merkitsi sitä, että teoilla ei enää
ollutkaan mitään merkitystä, vain henkilökohtaisella uskolla ja armolla.
Papin ja kirkon tehtävien reviiriin raja ei enää ulottunutkaan
yhteiskunnallisen vaikuttamisen alueelle. Tämä oli selkeä ja uusi
toiminnallinen suunta! Aiemmin kahleeksi muodostunut yhteiskunnallinen
sidonnaisuus vaihtui nyt yksilön ja Jumalan väliseksi abstraktiksi suhteeksi.
Yksilökeskeiselle taloudelliselle toimeliaisuudelle ja alkavalle kapitalismille
syntyi tilaa.
Isojakokin auttoi pirstomaan vanhaa yhteistoiminnallisuuteen ja
sarkajakoon perustunutta yhteiskuntaa. Isäntä sai maatilan ympärilleen ja
omakseen, siitä tuli pienoisyhteiskunta. Niin oli
pohja pieniin sukuyhteisöihin ja sukutiloihin perustuvalle
talonpoikaiskulttuurille valmis. Kirkotkin kävivät ahtaiksi! Maatalouden
ja seurakunnan tiivis yhteistyö jatkui 1900-luvun puoliväliin asti. Hieman
myöhemmin tästäkin ryhmästä alkoi nousta merkittäviä vaikuttajia.