Gregorius Toursilainen: Frankkien historia

590-luku jKr.

Kääntänyt Martti Linna

Ote:

Historiarum IX 12: ... Multi autem his diebus pertimiscentes regem, in aliis regionibus abscesserunt. Nonnulli etam a primatu ducatus remoti sunt, in quorum ordine alii successerunt.

Käännös:

Frankkien historia IX, 12: ...Monet lähtivät pois toisille seuduille noihin aikoihin pelätessään suuresti kuningasta. Jotkut erotettiin herttuan virasta ja heidän sijaansa nimitettiin toisia...

 

Kääntäjän huomatus:

Marraskuun 28. vuonna 587 Austrasian kuninkaan Childebertin ja Burgundin kuninkaan Guntramin välillä solmitun Andelotin sopimuksen jälkeen monet Austrasian (itäfrankkien valtakunnan) johtomiehet ja heidän seurueidensa jäsenet tunsivat olonsa uhatuksi, sillä lukuisat ylimykset olivat syyllistyneet omavaltaisuuksin Childebertin ollessa alaikäinen. Nyt Childebert oli tullut täysi-ikäiseksi ja kosto uhkasi. Jonnekin oli lähdettävä pakoon.  Tuolloin, 500-luvun lopulla, alkaa pohjoisessa, ennen muuta Suomessa ja Norjassa merovinkiajaksi kutsutttu jakso. Ruotsissa aikaa kutsutaan Vendel-kaudeksi Vendelin arkeologisen löytöpaikan mukaan. Suomen ja Norjan tuon aikakauden nimitykset johtuvat täällä tuolloin vallinneesta esinekulttuurista, ennen muuta aseistuksen osalta, jolla on runsaasti yhtymäkohtia Keski-Euroopan Merovinkien valtakuntaan. Myös frankkien valtakunnan alueella vallinneeseen rivihautakalmistojen hautaustyyliin on löydetty yhtymäkohtia ennen kaikkea Eurasta ja Köyliöstä.


Kirjallisuutta:

Gregorii Episcopi Turonensis: Historiarum libri decem. Volumen II Libri VI-X. Post Brunonem Krusch hoc opus iterum edendum curavit Rudolfus Buchner.  Ausgewählte Quellen zur Deutschen Geschichte des Mittelalters. Band III. Darmstadt 1967. (Gregor von Tours. Zehn Bücher Geschichten. Band II)

Gregory of Tours: The History of the Franks. Translated with an introduction by Lewis Thorpe. Penguin Books 1974.


Muuta kirjallisuutta:

Gjessing, Gutorm: Studier i Norsk Merovingertid. Kronologi og oldsakformer. Skrifter utg. av det Norske Videnskabs Akademie i Oslo 2:2. Oslo 1934.

Hackman Alfred: Suomen rengasmiekat. Suomen Museo, 1928.

Norio, Reijo: Suomi-neidon geenit. Tautiperinnön takana juurillemme johtamassa. Helsinki 2000.

Otteita:
s.150: Yksi väestöjen keskisen sukulaisuuden mitta on geneettinen etäisyys, jota ei pidä sekoittaa geenien välisiin etäisyyksiiin.
s.151: Geneettisiä etäisyyksiä voidaan ilmaista myös lukuarvoilla. Niiden mukaan suomalaisten läheisimpiä sukulaisia ovat yllättävästi belgialaiset (flaamit), saksalaiset, itävaltalaiset ja ruotsalaiset. 

Salmo, Helmer: Die Waffen der Merovingerzeit in Finnland. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 42:1. Helsinki 1938.

Salmo, Helmer: Rautakausi. Satakunnan historia II. Vammala 1952.

Sandwall, Ann (Red.): Vendeltid. Historia i fickform. Statens Historiska Museum, Borås 1980.

Vahtola Jouko: Vesilahden asutusnimet. Teoksessa: Vesilahti 1346-1996. Toimittanut Helena Honka-Hallila. Vesilahden kunta ja seurakunta, Jyväskylä, 1996.

Wilson, D.M.: A Ring of Queen Arnegunde. Germania 42. 1964, ss: 265-268.

(Kuningatar Arnegundan sinettisormuksena pidetty sormus ei ole sinettisormus, vaan todennäköisesti kuningatar Arnegundan henkilökohtainen lahja jollekulle hovinaiselle.  Näin ollen  vainaja, jonka sormesta sormus on löydetty, ei ole Arnegunda vaan joku toinen, joten ruumiin kuolinvuosi on todennäköisesti myös myöhempi kuin aiemmin luultu. Tämä muuttaa kokonaan ns. Salinin tyyli II:n alkuajoituksen, joka on todennäköisesti aiempaa luultua huomattavasti myöhempi, ehkä vasta 570 - 580-luku. Näin ollen 550-luku Suomen Merovinkiajan alkukohdaksi on väärä, oikea ajoitus on pikemminkin lähempänä 500-luvun loppua.)

Wood, Ian: The Merovingian Kingdoms 450 - 751. London and New York 1994.

Takaisin