Herran vuonna 1221:

Siihen aikaan saapui pohjoisesta Haalogalandista Veradalen Verandin seuraajia, ja he kertoivat kuninkaalle uutisen, että Andres Kilpivanne, kuninkaan sukulaismies oli antanut surmata Vegardin, kuninkaan suurimman ystävän ja hänen lankonsa. Kuningas tiedusteli, mistä Vegardia oli syytetty. He sanoivat, ettei mitään syytettä ollut esitetty häntä vastaan, mutta heidän istuessaan pohjoisessa Hinnissä Andreaksen talossa, jota kutsutaan nimellä Höfn, Vegard oli ollut hieman kauempana ylämaassa. Sitten Vegard saapui paikalle ja pyysi Andreasta vieraakseen. Andreas oli vastannut myöntävästi. Silloin Vegard lähetti kotiinsa joitakin miehistään kattamaan pöytää. Andreas pyysi Vegardia menemään siihen taloon jossa Lapinveroa säilytettiin, ja katsomaan ettei mikään ollut pilaantunut. Vegard meni taloon. Yksi lankku oli vajonnut oven päälle. Vegard otti päästään teräskypäränsä ja katsoi sisään taloon. Silloin kaksi Andreaksen miestä, Botolf Raaja ja Ossur Toukka, ryntäsivät paikalle ja haavoittivat häntä kuolettavasti. Tämän otti kuningas pahakseen ja hän arveli menettäneensä tällä teolla kaksi kaikkein luotettavinta miestään, mutta hän arveli tietävänsä mistä tämä kaikki oli saanut alkunsa. Sitten kuningas meni jaarlin luo ja kertoi hänelle nämä uutiset, ja hän oli varma sen perusteella mitä jaarli sanoi, että tämä arveli, ettei olisi paha asia mikäli tämä kostettaisiin Andreakselle.


Herran vuonna 1222:

81. Sinä kesänä Andreas Kilpivanne ja Iivar Eleetön lähtivät sotimaan Bjarmiaan. Heillä oli neljä laivaa. Mutta matkan syynä oli se, että muutama talvi aiemmin he olivat käyneet kauppamatkalla Bjarmien maassa, Andreas Seitsenkertainen ja Sven Sigurdinpoika ja Spanheimin Ögmund sekä monet muut. Heillä oli ollut kaksi laivaa. Ja Andreas ja Sven tulivat syksyllä takaisin; mutta loput jäivät sinne toisella laivalla, Helgi Bograninpoika ja hänen laivatoverinsa. Myös Spanheimin Ögmund jäi sinne matkaten syksyllä takaisin Sudurdalarikiin miehineen kaupantekoon. Mutta Haalogalandin miehet eivät tulleet toimeen Bjarmien kuninkaan kanssa. Talvella bjarmit hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja tappoivat laivan koko miehistön. Kun Ögmund kuuli tästä, hän matkusti itään Holmgardiin (Novgorodiin) ja sieltä idän kautta merelle; eikä hän pysähtynyt ennen kuin tuli Jerusalemiin. Sieltä hän tuli takaisin Norjaan ja hän tuli hyvin kuuluisaksi matkoistaan. Sitten Andreas ja Iivar matkasivat Bjarmiaan ja panivat siellä toimeen mitä suurimman hävityksen miestappoineen ja ryöstöineen ja saivat saaliikseen paljon tavaraa harmaanahkoina ja poltettuna hopeana. Ja kun he matkasivat pohjoisesta he purjehtivat pyörteeseen Straumnesin Posken kohdalla. Kolme laivaa selvisi siitä. Mutta meri löi sisään purjeeseen siinä laivassa, jossa Iivar oli niin että alus kallistui ja sitten niin että laiva meni kumoon. Jogrim oli sen miehen nimi, joka sai Iivarin vedetyksi kölin päälle ja kolmaskin mies pääsi kölille. Thorbergin laivalta laskettiin vene; ja meri pyyhkäisi veneestä perän.  Jogrim sai heidät veneeseen. Mutta sitten Jogrim sanoi, ettei hän nähnyt kumppaniaan Thorsteinia ja hyppäsi taas mereen uiden pyörteeseen. Ja hän menetti henkensä samoin kuin kaikki muut laivassa olleet lukuun ottamatta noita kahta, Iivaria ja sitä toista. Heidän hienot tavaransa menetettiin. Andreas matkusti syksyllä Haalogalandiin. Ja sen jälkeen Norjasta ei ole purjehdittu Bjarmiaan.

Herran vuonna 1248:

262. Kuningas Haakon matkasi sinä syksynä itään Oslonvuonoille, kuten aiemmin kerrottiin. Ja kun hän tuli lahdelle, suuri sotajoukko kokoontui hänen luokseen, enimmät ratsain...
...Kuningas Haakonilla oli silloin enemmän kuin kolmekymmentä laivaa, useimmat sangen suuria, ja sangen paljon väkeä ja sangen valikoituja miehiä.

Kuningas Eerik, ruotsalaiskuningas, oli koonnut suuren sotajoukon Ruotsissa ja matkasi kesällä itään Göötanmaalle Hänen kanssaan olivat jaarli Ulf ja herra Birger, kuninkaan vävy ja monia muita päälliköitä; ja heillä oli suuri sotajoukko, enimmät ratsain. He tulivat Lödöseen eikä kuningas Haakon ollut tullut sinne. Mutta koska ruotsalaiset olivat tuoneet mukanaan vain vähän muonaa, he eivät voineet jäädä odottamaan norjalaisia, vaan ratsastivat takaisin Ruotsiin. Sattui myös että jaarli Ulf oli jonkin verran sairas, ja samana syksynä hän kuoli; ja sitä ruotsalaiset pitivät suurimpana harmina. Ja pian jaarlin kuoleman jälkeen kuningas antoi herra Birgerille jaarlin arvon; ja silloin hänestä tuli suurin päällikkö; ja hänellä oli hallinto kokonaan käsissään yhdessä kuninkaan kanssa. Ja pian jaarlin kuoleman jälkeen nuo kaksi, kuningas Eerik ja Birger, antoivat ottaa hengiltä kuningas Knuutin pojan herra Holmgeirin, jaarli Ulfin ja muiden folkungien sukulaisen. Mutta silloin herra Filippus, joka oli ollut herra Holmgeirin suurin tuki, lähti pois Ruotsista lainsuojattomaksi. Hänen vaimonsa Helena oli Holmgeirin äiti ja Peter Stranginpojan tytär. Filippus oli tyttärenpoika jaarli Filippukselle, joka kaatui Akrissa Oslon luona.

263. Kuningas Haakon tuli Kungahällaan syksyllä vähän sen jälkeen kun ruotsalaiset olivat lähteneet pois. Kuningas oleskeli siellä vähän aikaa ja hoiti hänelle tarpeelliset asiat. Mutta koska tapaaminen hänen ja ruotsalaiskuninkaan välillä ei ollut järjestynyt, hän lähetti Einar Voiselän ja rovasti Olavin ylös Ruotsiin etsimään jaarli Birgeriä saadakseen tietää tältä minkä ruotsalaiskuninkaan mielestä pitäisi olla norjalaisten kanssa vallitsevan riidan lopputulos. Heillä oli myös muita asioita jaarlille, jotka tulivat esiin myöhemmin ja joista pitää puhua tässä.

264... Sinä talvena Einar ja Olavi tulivat idästä; ja he sanoivat että jaarli oli ollut suopea heille ja heidän asialleen ja sanonut olevansa mielellään ystävä kuningas Haakonille. Hän antoi neuvoksi, että he he tapaisivat seuraavana kesänä (Göta)joella ja sinetöisivät sopimuksensa ystävyydellä ja valoin. Einar ja hänen kumppaninsa esiintoivat jaarlille sen, mitä he pitivät parhaana keinona rauhaan, nimittäin siteiden sitomisen ruhtinaiden välille, ja jaarli antoi tyttärensä, jonka nimi oli Rikissa, puolisoksi kuningas Haakon nuorelle. Jaarli piti asiaa hyvänä ja suhtautui kaikkiin asioihin sen jälkeen myönteisemmin kuin aikaisemmin; hän sanoi että tästä voitiin hyvin puhua paremmin kun he tapaisivat toisensa. 

Herran vuonna 1249:

266. Kuningas Haakon lähti keväällä ¹ matkalleen Oslosta itään tavatakseen ruotsalaiset, sen mukaan kuin oli sovittu. Hänellä oli suuri ja valikoitu sotajoukko ja paljon vaivaa oli nähty laivaston varustamiseen. Kunigas Haakonilla oli Olavin limisauma-alus. Kuningas Haakon nuorella oli se alus, jota sanottiin Lohikäärmeeksi ja se oli kaunein alus. Heillä oli monta muuta suurta laivaa. Kesti jonkin aikaa ennen kuin kuningas Haakon sai suotuisan tuulen.
Silloin siellä oli mukana kuningas Haakonin sukulaismies herra Filippus Laurinpoika; hän oli silloin maanpaossa Ruotsista kuningas Eerikin ja jaarli Birgerin pelossa. Kuningas näki paljon vaivaa soudattaessaan laivat ylös Göta-jokea. Koko miehistö kutsuttiin mukaan näytelmään ja laivasto lipui eteenpäin suurella mahtipontisuudella...

Kuningas Haakonin tullessa Konungahällaan hän kuuli todeksi, että ruotsalaiskuningas Eerik samoin kuin jaarli Birger ja monet muut päälliköt olivat tulleet idästä. Mutta kun nämä kuulivat Norjan kuninkaan tekemisistä ja kun kerrottiin että hänellä mukanaan kokonainen laivasto aluksia ja paljon väkeä, niin silloin ruotsalaiset eivät suostuneet odottamaan; ja kuningas ratsasti pois Göötanmaalle; mutta jaarli jäi hetkeksi Lödöseeen. Kuningas Haakonille kerrottiin, että oli luultavaa että jaarli oli ratsastanut pois. Kuningas Haakonin oleskellessa Göötajoella hänen luokseen tuli herra Mattheus, joka oli myöhemmin huonoissa väleissä jaarli Birgerin kanssa. Mattheus tuli kuninkaan eteen ja tervehti tätä. Hän toi kuninkaalle jaarlin terveiset. Tämän jälkeen Mattheukselta tiedusteltiin jaarlin olinpaikkaa. Mattheus sanoi jaarlin ratsastaneen Göötanmaalle. Jäljestäpäin hän sanoi kuninkaalle:" Jaarli ajatteli tämän olevan rauhanomainen tapaaminen ja että Te olisitte täällä julistaneet ystävyytenne ja kumppanuutenne. Mutta kun hän kuuli, että Teillä on mukananne suuri sotajoukko, hän ei voinut olla varma että Te halusitte rauhaa." Herra Mattheus ei jatkanut enempää puhettaan vaan poistui tämän jälkeen.

267.Sen jälkeen kuningas Haakon kutsuu luokseen neuvonantajansa yrittäen etsiä parhaan menettelytavan. Neuvonantajista vaikutti ihmeelliseltä, että herra Mattheus oli lähtenyt niin pian pois. Kuninkaan sukulainen Gunnar oli silloin Göötajoella voutina, ja hän oli jaarlin suuri ystävä. Gunnar oli sen näkökannan takana, että jaarli kääntyisi välittömästi takaisin jos hänen peräänsä lähettäisiin ratsastamaan miehiä. Omaksuttiin se suunnitelma, että Gunnar sekä Thorlaug Paha lähettiin etsimään jaarlia. Kuningas Haakon Haakon antoi heille määräyksen etteivät he saaneet puhua jaarlille sen pitempään kuin herra Mattheus oli puhunut hänelle. Sen jälkeen heidät lähetettiin matkaan , ja he löysivät jaarlin Göötanmaalta. Jaarli oli sangen jäykkä sanoissaan ja piti virheenä sitä että kuningas Haakon oli tullut niin suurella voimalla. Gunnar sanoi ettei siihen ollut johtanut petollisuus vaan pikemminkin se, että kuningas Haakon oli tottunut matkaamaan hyväkuntoisilla isoilla laivoilla. Sitten Gunnar koetti mitä ystävällisyys saisi aikaan jaarlissa ja pyrki käännyttämään tämän takaisin keskustelemaan kuninkaan kanssa. Mutta jaarli sanoi kuningas Eerikin ratsastaneen Itä-Göötanmaalle ja että hän ei kääntyisi takaisin. Gunnar totesi että koko maan hallinto oli siellä missä jaarli oli ja että tämä oli sekä kuningas että jaarli koko maalle. Kuningas Eerikin laita oli näet siten, että hänen puheensa sammalsi ja sen vuoksi hän antoi ilomielin toisten puhua käräjillä ja kokouksissa. Jaarli Birger päätti lopulta, että kuningas Haakon odottaisi häntä sitä seuraavana sunnuntaina - silloin oli lauantai- ja että Haakon menisi Lödöseen ja odottaisi jaarlia siellä. Niin nämä kaksi, Gunnar ja Thorlaug Paha, menevät takaisin kuninkaan luo. Silloin kuningas Haakon keskusteli miestensä kanssa ja he päätyivät siihen neuvoon, että jaarlia mentäisiin tapaamaan. Sen jälkeen kuningas lähti matkaan Lödöseä kohti koko sotajoukkonsa kanssa...

Göötit pitivät näkyä katsomisen arvoisena nähdessään niin monta niin hyvin miehitettyä isoa laivaa. Ja he olivat hyvin peloissaan, että mikäli päälliköt eivät päätyisi ystäviksi, kuningas Haakan toimeenpanisi suuria sotatoimia heidän maassaan...

268.  Kuningas Haakon laski maihin Turskatörmällä joen länsirannalla juuri vastapäätä Lödöseä odotellen siellä jaarlin tuloa. Mutta sen jälkeen välimiehiä tuli paikalle ja neuvoteltiin loppuun kuningas Haakon nuoren kosinta sekä lukuisia muita asioita liittyen rauhan tekoon. Sen jälkeen vaihdettiin panttivankeja ja he tapasivat sillä tavoin että jaarli ylitti joen ja tavatakseen kuninkaan ja he puhuivat keskenään; ja kaikki heidän puheensa sujuivat hyvin heidän välillään. He puhuivat tästä päättäväisesti, nimittäin että rauhan tuli vallita Norjan ja ruotsalaisten valtakunnan välillä, ja ettei kummankaan vihollisia varjeltaisi tai suosittaisi toistensa valtakunnissa. Ja tämän myötä kuningas Haakon nuori kihlasi jaarlin tyttären rouva Rikissan; ja että se liitto toimeenpantaisiin kun he, kuningas ja jaarli, olisivat sitä mieltä että oikea aika oli koittanut. Ja sen jälkeen he erosivat mitä suurimmassa rakkaudessa. Jaarli meni ylös Ruotsiin, kuningas Haakon puolestaan Kungahällaan; ja syksyllä hän meni pohjoiseen Tunsbergiin ja sieltä Bergeniin ja siellä hän valmistautui viettämään talven...

Herran vuonna 1250:

269. Seuraavan keväänä tuli miehiä idästä Ruotsista mukanaan uutisia, että Eerik ruotsalaiskuningas oli kuollut. Sitten siellä oli suurta jakaantuneisuutta kansan parissa siitä, kenet tuli valita kuninkaaksi. Useimpien miesten neuvo oli, että jaarli Birgerin poika oli lähimpänä kuninkuutta, sillä hän oli kuningas Eerikin sisaren poika ja sisarelle kuului kaikki perintö kuningas Eerikin jälkeen. Filippuksen, kuningas Knuut Pitkän pojan, taas katsottiin olevan oikeutettu kuninkaan arvonimeen, sillä hänen isänsä oli ollut kuningas yhtä aikaa Eerik Knuutinpojan kanssa. Knuutin taas, Maunu Mäyrän poijan, katsottiin syntyneen kuninkuuden tuntumaan, sillä hän oli tyttären poika kuningas Eerik Knuutinpojalle, joka oli ollut pitkäaikainen kuningas ruotsalaisten valtakunnassa. Mutta niin pian kuin jaarli Birger saapui paikalle olivat useimmat sitä mieltä, että hän oli paras valitsemaan kuninkaan. Tämän jälkeen valittiin kuninkaaksi Valdemar, Birger jaarlin poika. Mutta tämä ei ollut mieleen monille päälliköille, jotka kokivat olevansa yhtä oikeutettuja valtakuntaan.


271. Tänä talvena kun kuningas Haakon istui Trondheimissa  saapui idästä Venäjältä Novgorodin kuninkaan Aleksanterin lähettiläitä; hänen nimensä oli Mikael, hän oli ritari ja hän oli heidän johtajansa. He nostivat metelin niistä asioista, joista kuningas Haakonin voudit pohjoisen rajamailla ja idän karjalaiset, jotka maksoivat veroa Novgorodin kuninkaalle, olivat riidelleet. Sillä nämä joutuivat usein tappeluihin kiistellessään ryöstöistä ja miestapoista. Silloin sovittiin tapaamisista ja neuvoteltiin miten tämä saataisiin loppumaan. Heillä oli myös tämä asia: tavata neiti Kristiina, kuningas Haakonin tytär, sillä Novgorodin kuningas oli pyytänyt heitä ottamaan selvää, olisiko kuningas Haakon halukas naittamaan neidin kuningas Aleksanterin pojalle. Kuningas Haakon päätyi siihen ratkaisuun että hän lähetti keväällä miehiä Trondheimista ja he matkasivat itään Novgorodiin kuningas Aleksanterin lähettiläiden kanssa. Vigleik papinpoika ja Borgar olivat lähetystön johdossa. He matkustivat Bergeniin sitä tietä itään. He tulivat sinä kesänä Novgorodiin. Ja kuningas otti heidät hyvin vastaan ja sitten he tekivät rauhan välittömästi heidän veromaittensa välille niin ettei kumpikaan ryhtyisi taisteluun toista vastaan, eivät karjalaiset eivätkä lappalaiset. Mutta tämä rauha ei kestänyt kauan.

Herran vuonna 1262:

312....Kuninkaat purjehtivat itään Oslonvuonolle. Ja kun he tulivat Tunsbergiin, he löysivät sieltä Birgerin sanansaattajia, jotka kertoivat Birgerin arvelevan, ettei hän ehdi tapaamaan kuninkaita koska muut tärkeät asiat vaativat hänen läsnäoloaan...

Herran vuonna 1263:

316... Tätä matkaa varten Haakon antoi varustaa suuren laivan, jonka hän oli antanut rakentaa Bergenissä ja jonka hän oli suunnitellut omaksi Pohjanmeren ylittäjäkseen. Siinä oli kolmekymmentä seitsemän tuhtoa ja se oli sitä paitsi suuri ja rakennettu yksinomaan tammesta. Laivaan oli tehty loistava lohikäärmeen pää, joka oli kokonaan päällystetty kullalla.; ja keulat oli varustettu samalla tavoin... ... Mutta sellainen huhu kiersi ympäriinsä, että skotit hävittäisivät Orkneysaaria kesällä. Mutta kuningas Dougal luopui hankkeesta kuultuaan että neljäkymmentä laivaa oli tullut idästä Norjasta. Ja sen myötä skotit pysyivät poissa.... ...Kuten sanotaan Korpin laulussa, jonka Sturla teki: "Kutsuntajoukot Ruijasta kokoontuivat nopeasti kuninkaan ympärille, Haakon Suuren, keihäsmyrskyjen liehtojan..."

Herran vuonna 1264:

333. Kuningas Haakonilla oli sydämellään enemmän kuin kenelläkään muulla kuninkaalla sitten Olavi Pyhän elinpäivien kristinuskon vahvistaminen Norjassa. Hän antoi rakentaa kirkon pohjoiseen Tromssaan ja käännytti kristinuskoon kaikki nuo pitäjät. Hänen luokseen saapuivat monet bjarmit, jotka olivat paenneet idästä tataarien sotaa; ja hän käännytti heidät kristinuskoon ja antoi heille vuonon nimeltä Malangen...


Viitteet:

1. Vrt. Morkinskinna. 55. Maunu Paljassäären saaga: Keväällä Kynttilänmessun aikaan (2. helmikuuta) hän purjehti purjehti pois yön pimeydessä laivan telttakatokset paikoillaan ja pimennetyin valoin...  Ks. myös Pipping 1926:78-79.

Kirjallisuutta:

Hákonar saga Hákonarsonar. Oslo 1977. Norsk Historisk Kjeldeskrift-Institutt. Norröne tekster nr.2.
(Haakonin saaga internetissä: https://archive.org/details/icelandicsagasot02stur)

Morkinskinna. The Earliest Icelandic Chronicle of the Norwegian Kings (1030-1157). Translated with Introduction and Notes by Theodore M. Andersson and Kari Ellen Gade. Islandica LI. Cornell Univesity Press. Ithaca and London 2000. s.286.

Pipping, Rolf, Kommentar till Erikskrönikan. (Skrifter utgivna avSvenska litteratursällskapet i Finland CLXXXVII.) Svenska Litteratursällskapet i Finland. Helsingfors 1926.

The Saga of Hacon and a Fragment The Saga of Magnus with appendices, translated by Sir G. W. Dasent. D.C.L. London 1894. Icelandic Sagas, and other historical documents relating to the settlements and descents of the northmen on British Isles. Vol. IV.
Teos internetissä: https://archive.org/details/icelandicsagasot04stur   

Takaisin