Pyhä Pietari Marttyyri
Muistopäivä 29. huhtikuuta.
Kultainen legenda:
...Uusi Pietari, jota kutsutaan myös Pietari
Marttyyriksi, Saarnaajaveljistöstä, syntyi Veronan kaupungissa...
...Pietari oli matkalla Comon kaupungista, jossa hän
oli priorina sääntökuntansa veljille, Milanoon, hoitamaan tuomarin
virkaa, johon Apostolinen Istuin oli hänet nimittänyt. Yksi
harhaoppisista, jota tämän kanssauskolaiset olivat kiihottaneet
pyynnöillä ja lahjoilla, kävi pyhimyksen kimppuun, kuten Pietari itse
oli ennustanut yhdessä saarnoistaan. Tämä harhaoppinen kävi hänen
kimppuunsa kuin susi lampaan kimppuun, kuin villi nöyrän kimppuun, kuin
jumalaton hurskaan kimppuun, kuin raivostunut lempeän kimppuun, kuin
raivoisa nöyrän kimppuun, kuin pakana pyhimyksen kimppuun. Harhaoppinen uskaltautuu katalaan päällekarkaukseen ja tekee murhan lyöden pyhää päätä pelottavin miekaniskuin. ...
Vrt. Suomen kansan vanhat runot
VIII.s.138:
Pyhän Henrikin surmavirsi, säkeet 67-71:
..Lalli se pahatapainen,
sekä myös pahasukuinen.
Otti Lalli laakarinsa,
Piru pitkän keihähänsä.
Ajoi se Herraa takaa....
(laakari=lyömämiekka, vrt. saks. Schlager)
Pyhän Henrikin marttyyrikuolema kuvattuna Henrikin kallolaitteessa
(Juhani Rinne 1932) |
(Kuvat Pyhän Henrikin sarkofagista) |
Vrt. Pyhän Henrikin legenda, neljäs lukukappale:
..Kun hän sitten tahtoi kirkollisella kurilla
ojentaa erästä murhamiestä niin ettei
anteeksisaannin liiallinen helppous olisi tälle yllykkeenä rikkomiseen,
niin tämä
onneton verenhimoinen mies halveksi tätä pelastuksen lääkettä ja käänsi
sen
tuomionsa lisäykseksi, vihaten sitä, joka hänet terveeksi nuhteli, ja
hyökkäsi
surmanhimoisesti vanhurskauden palvelijan ja hänen oman pelastuksensa
puolesta kiivailevan piispan kimppuun tappaen hänet julmasti... |
|
Kultainen legenda:
... Mutta pyhimys ei pakene murhaajaansa, vaan tarjoaa itsensä halullisena uhrina, kärsivälllisesti kestäen julman hyökkäyksen, vaikkakin hänen sielunsa oli jo nousemassa kohti taivasta; ja murhaaja,
iekka uhrin veren tahraamana, jättää hänet paikalleen kuolleeksi luultuna. Vaikka jumalaton hyökkääjä kaksinkertaisti iskujensa määrän, pyhimys ei päästänyt valitustakaaan
taikka vastalausettaan, vaan kärsi kärsivällisesti sanoen ainoastaan: " Herra, Sinun käsiisi minä uskon henkeni!" Ja sitten hän lausui vielä kerran uskontunnustuksen, kuten murhaaja itse kertoi
jouduttuaan pian tämän jälkeen uskovaisten käsiin ja jonka kertoi myös pyhimystä saattanut saarnaajaveli, joka joutui pyhimyksen kanssa väijytykseen ja joka kuoli haavoihinsa muutamaa päivää
myöhemmin. Sitten, nähdessään marttyyrin kuoleman kestävän, murhaaja veti veitsensä esiin ja työnsi sen Pietarin kylkeen. ...
Vrt. Pyhän Henrikin sarkofagi:
Pyhän Henrikin ruumiin kantaminen kirkkoon. |
|
... Siten Pietari, yhdestä siunauksesta, oli tunnustaja, marttyyri ja profeetta, kaikkia näitä yhtenä päivänä. Sillä ollessaan lähdössä matkalla sinä aamuna, hänen veljensä
olivat sanoneet hänelle että, väsynyt ja kuumeinen kun oli, hänen olisi vaikea päästä suoraan Milanoon; ja hän oli vastannut: " Jos en pääse veljieni konventtiin asti, Pyhä Simplicianus
majoittaa minut yöksi." Mutta kun hänen pyhä ruumiinsa tuotiin Milanoon sinä iltana, veljet eivät kyenneet kantamaan sitä konventtiin väen paljouden takia.; ja he asettivat ruumiin Pyhän
implicianuksen kirkkoon, ja siellä se makasi läpi yön. Mutta murhaajan ja hänen liittolaistensa tarkoitus tehtiin tyhjäksi; sillä tällä marttyyrikuolemalla Pietari teki enemmän harhaoppisten kää
nnyttämiseksi kuin koko elämänsä muilla töillä. Niin paljon hän sai aikaan ansioittensa muistolla ja ihmeillään, että suurin osa harhaoppisista luopui erehdyksistään ja palasi Rooman
Kirkon syliin...
Vrt. Pyhän Henrikin sarkofagi:
Pyhän Henrikin ruumis on asetettu sarkofagiin. |
|
...Pietarin kuoleman jälkeen Jumala kunnioitti hänen voittokulkuaan
lukuisilla ihmeillä...
...Eräs tietty mies, ollessaan ruokapöydässä. vähätteli Pietarin
pyhyyttä ja hänen ihmeitään, kun ruokapalanen, jota hän oli
syömässä, tarttui kiinni hänen kurkkuunsa, niin ettei hän voinut sen
enempää nielaista kuin sylkäistäkään sitä pois. Hänen kasvonsa
vaihtoivat jo väriä ja hän tunsi kuoleman lähestyvän, kun, katuen
sanojaan, hän vannoi, ettei ikinä enää puhuisi pyhimyksestä pahaa: ja
heti hän sai kakaistuksi ulos suullisen, joka häntä tukehdutti; hän
pystyi puhumaan jälleen ja oli pelastunut...
Vrt. Pyhän Henrikin legenda, ihme XI:
Kun Gudmund, Turun piispan palvelija,oli tullut Länsi-Göötanmaalle
Sandheminpapin luo ja juonut myöhään illalla aterianjälkeen pyhän
Henrikin muistomaljan, pappi nauroi tämän kuullessaan ja sanoi: "Jos
hän on pyhä, suuttukoon minulle, jos voi." Seuraavana yönä häntä alkoi
vuoteessa maatessaan vaivata liiallinen ruumiin turvotus ja tuska, ja
ymmärtäen pilkalla pyytämänsä vihan tulleen ylleen hän kutsui mainittua Gudmundia, katui pilkkaansa ja huusi pyhää Henrikiä avuksi parantuakseen
sekä lupasi koko elämänsä paastota hänen juhlansa aattona. Pyhän
Henrikin
avulla hän vapautui välittömästi vaivastaan. |
|
Kultainen legenda:
...Eräs nainen, joka sairasti vesipöhöä, sai aviomiehensä viemään hänet
paikalle, jossa Pietari oli kärsinyt, ja pian vastauksena hänen
rukouksiinsa hän sai takaisin terveytensä...
Vrt. Pyhän Henrikin legenda, ihme V:
Kun eräs Sastamalassa oleva nainen, joka oli kolmen vuoden ajan ollut
raskaassa taudissa, huusi avukseen pyhää Henrikiä ja antoi hänelle
lupauksen, hän sai pian takaisin täyden terveytensä. |
Kultainen legenda:
...Eräs nuorukainen makasi liikkumattomana ja tunnottomana putoamisen
seurauksena ja häntä pidettiin kuolleena. Silloin marttyyrin pyhän veren
kostuttamaa maata laitettiin hänen rinnalleen ja hän parani siinä
samassa...
Vrt. Pyhän Henrikin legenda, ihme III:
Kun isä ja äiti hankkiutuivat Kaisalan kylässä pukemaan kuolleen
poikansa ruumista, he huusivat avukseen pyhän Henrikin suojelusta. Heidän
tehtyään pyhimykselle lupauksen poikansa puolesta, kuolleena maannut palasi kohta
elämään. |
|
Kultainen legenda:
...Sattuipa eräs laiva olemaan hädässä keskellä merta pimeydessä
aaltojen lyödessä yli sen kansien. Miehistö huusi avuksi kaikkia
pyhimyksiä mutta apua ei ilmaantunut ja näytti siltä, että kaikki olivat
tuhoon tuomittuja. Silloin eräs Genovasta kotoisin ollut pyysi lupaa
puhua ja kun muut olivat hiljaa, hän sanoi: "Miehet, rakkaat veljet,
ettekö ole kuulleet että äskettäin harhaoppiset murhasivat veli Pietarin
Saarnaajaveljistöstä katolisen uskon tähden ja että Herra on tehnyt
monta ihmettä hänen kauttaan? Pyytäkäämme hänen suojelustaan kaikessa
nöyryydessä ja rukoilkaamme, ettemme pettyisi." He suostuivat tähän ja
pyysivät Pyhän Pietarin apua. Ja heidän vielä rukoillessaan valot
ilmaantuivat äkkiä poikkiraakaan, johon purje oli kiinnitetty, ja pimeys
väistyi valkeuden tieltä ja yö näytti muuttuvan päiväksi. Heidän
katsoessaan ylös dominikaaniseen asuun pukeutunut mies seisoi purjeen
yllä ja he näkivät että se oli pyhä Pietari. Aallot rauhoittuivat ja
suuri tyyneys valtasi meren; ja pian sen jälkeen he saapuivat Genovan
satamaan vahingoittumattomina...
Vrt. Pyhän Henrikin legenda, ihme X:
Eräät kokemäkeläiset miehet olivat hylkeenpyynnissä keskellä merta joutuneet liian
kovan myrskyn kouriin. Kun he henkensä menettämistä ja omaisuutensa
kadottamista
peläten huusivat avuksi pyhää Henrikiä merelle tuli välittömästi tyyntä
ja he selvisivät
kuolemanvaarasta. |
|
Pyhän Johannes Kastajan kaulanleikkuu
Muistopäivä 29. elokuuta.
Kultainen legenda:
... Neljäs syy on juhlaan on Johanneksen sormen Translaatio ja hänen
kirkkonsa vihkiminen. Kerrotaan ,että sitä sormea, jolla Johannes oli
osoittanut Herraa ei pystytty polttamaan. Edellä mainitut munkit
löysivät sen ja myöhemmin, kuten luemme Skolastisesta Historiasta, Pyhä
Tekla toi sen Pyhän Maximuksen kirkkoon Alpeilla ja siellä se
laitettiin pyhäinjäännöslippaaseen. Tästä todistaa myös John Beleth,
joka kertoo Pyhän Teklan vieneen sormen kauemmaksi Normandiaan
meren rannalle ja siellä rakennuttaneen kirkon Pyhän Johanneksen
kunniaksi, joka kirkko on vihitty tänä päivänä joidenkin kirjoittajien
mukaan. Sen johdosta herra paavi sääti, että tätä päivää juhlistetaan
kautta koko maailman.
Mauriennessa Ranskassa tietty ylhäinen nainen, joka oli syvästi
omistautunut Pyhälle Johannekselle, kääntyi välittömästi Jumalan
puoleen, jotta hän saisi vastaanottaa jonkin tämän pyhimyksen
pyhäinjäännöksistä, mutta ei saanut rukouksillaan hankituksi mitään.
Sitten, ripittäydyttyään Jumalan edessä. hän vannoi ettei söisi mitään
ennen kuin oli saavuttanut kaipaamansa. Kun hän oli paastonnut joitakin
päiviä, hän näki ihmeellisen valkoisen ja hohtavan sormen alttarilla, ja
riemuiten vastaanotti itselleen Jumalan lahjan. Sillä hetkellä kolme
piispaa saapui juosten ja jokainen vaati osaa peukalosta, mutta
nähdessään kolme veripisaraa putoavan sormesta heidän pitelemälleen
kankaalle, heidät valtasi hämmästys ja he iloitsivat, että kukin oli
ansainnut itselleen yhden pisaroista...
Vrt. Pyhän Henrikin legenda, ihme II:
Kunniakkaan marttyyrin sormi, joka oli leikattu talvella irti,
löydettiin yhdessä hänen
sormuksensa kanssa keväällä, kun jää oli jo sulanut kaikkialta muualta,
eräältä jäänkappaleelta, jonka päällä korppi raakkui. |
|
Kirjallisuutta:
The Golden Legend of Jacobus de Voragine. Translated and adapted from
the Latin by Granger Ryan and Helmut Ripperger. Arno Press. A
publishing and library service of The New York Times. New York, 1969.
Haavio, Martti: Piispa Henrik ja Lalli. Piispa Henrikin surmavirren
historiaa. Porvoo. Helsinki, 1948.
Heikkilä, Tuomas: Pyhimyselämäkerrat hengenmiesten aseina. Teoksessa:
Ikuisuuden odotus. Uskonto keskiajan kulttuurissa. Toimittanut Meri
Heinonen. Gaudeamus. Helsinki, 2000.
Heikkilä, Tuomas: Pyhän Henrikin legenda. Suomalaisen kirjallisuuden
toimituksia 1039. Helsinki, 2005.
Linna, Martti: Suomen alueellinen pyhimyskultti ja vanhemmat aluejaot. Suomen alueellinen pyhimyskultti erityisesti Pyhän Pietarin ja Pyhän
Paavalin osalta sekä vanhemmat aluejaot Mikael Agricolan laatiman vuoden
1540 kymmenysveroluettelon valossa. Teoksessa Vesilahti 1346-1996.
Toimittanut Helena Honka-Hallila. Vesilahden kunta ja seurakunta.
Jyväskylä 1996.
Lundén, Tryggve: Svenska Helgon. Stockholm. 1972.
(ks. s.46. Skövden Pyhän Helenan legenda, ote: ...Illalla samana
päivänä kulki eräs sokea tiellä,ja kun hän lähestyi surmapaikkaa näki
poika, joka johdatti häntä, kuinka piikkipensaasta loisti valoa. Kun
poika katsoi tarkemmin, mistä valonhohde tuli, hän löysi pensaasta
Helenan poikkihakatut sormet, joissa oli kiinni sormus, jonka Helena oli
tuonut mukanaan pyhältä maalta. Kun sokea koski sormia kädellään ja sen
jälkeen pyyhki silmiään Helenan verellä, hän sai jälleen näkönsä
takaisin...)
Malin, Aarno: Kaksi Suomessa yleisesti luettua keskiajanlatinalaista kirjailijaa. Historiallinen Aikakauskirja nro 1, 1920.
Pyhän Henrikin sarkofagi. Toimittaneet Helena Edgren ja Kirsti Melanko.
Museovirasto. Helsinki, Vammala, 1996.
Rinne Juhani: Pyhä Henrik, piispa ja marttyyri. Otava, Helsinki, 1932.
Suvanto, Seppo: Ensimmäinen ristiretki - tarua vai totta? Teoksessa: Muinaisrunot ja todellisuus. Suomen kansan vanhojen runojen historiallinen tausta. Historian Aitta XX. Toim. Martti Linna. Jyväskylä
1987.
Varsinais-Suomen runot. Suomen kansan vanhat runot VIII. Julkaissut Y. H.
Toivonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki, 1932. (Pyhän Henrikin surmavirsi nrot 985-1005 ss.115-146.)
Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkipäivistä sekä
kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. Helsinki. Keuruu,
1983. Kymmenes painos. (Ks . Pirkko 7.10. s. 283: Ihmeiden
kerääminen Birgitan pyhimykseksi julistamista varten.)
|
Kultaisen legendan kuvitusta vuodelta 1493 |
Takaisin
|