Kultainen legenda


Laatinut Jacobus de Voragine
n. vuonna 1260

 

Otteita

 

Kääntänyt: Martti Linna, 2016

Lalli tappaa pyhän Henrikin (R.W.Ekman)

Lalli tappaa reellä ajavan piispa Henrikin.
R.W. Ekman, 1854

Pyhä Pietari Marttyyri
Muistopäivä 29. huhtikuuta.

Kultainen legenda:

...Uusi Pietari, jota kutsutaan myös Pietari Marttyyriksi, Saarnaajaveljistöstä, syntyi Veronan kaupungissa...

...Pietari oli matkalla Comon kaupungista, jossa hän oli priorina sääntökuntansa veljille, Milanoon, hoitamaan tuomarin virkaa, johon Apostolinen Istuin oli hänet nimittänyt. Yksi harhaoppisista, jota tämän kanssauskolaiset olivat kiihottaneet pyynnöillä ja lahjoilla, kävi pyhimyksen kimppuun, kuten Pietari itse oli ennustanut yhdessä saarnoistaan. Tämä harhaoppinen kävi hänen kimppuunsa kuin susi lampaan kimppuun, kuin villi nöyrän kimppuun, kuin jumalaton hurskaan kimppuun, kuin raivostunut lempeän kimppuun, kuin raivoisa nöyrän kimppuun, kuin pakana pyhimyksen kimppuun. Harhaoppinen uskaltautuu katalaan päällekarkaukseen ja tekee murhan lyöden pyhää päätä pelottavin miekaniskuin. ...

Vrt. Suomen kansan vanhat runot VIII.s.138:  
Pyhän Henrikin surmavirsi, säkeet 67-71:


..Lalli se pahatapainen,
sekä myös pahasukuinen.
Otti Lalli laakarinsa,
Piru pitkän keihähänsä.
Ajoi se Herraa takaa....

(laakari=lyömämiekka, vrt. saks. Schlager)

Henrikin marttyyrikuolema

Pyhän Henrikin marttyyrikuolema kuvattuna Henrikin kallolaitteessa
(Juhani Rinne 1932)

(Kuvat Pyhän Henrikin sarkofagista)


Vrt. Pyhän Henrikin legenda, neljäs lukukappale:

..Kun hän sitten tahtoi kirkollisella kurilla ojentaa erästä murhamiestä niin ettei anteeksisaannin liiallinen helppous olisi tälle yllykkeenä rikkomiseen, niin tämä  onneton verenhimoinen mies halveksi tätä pelastuksen lääkettä ja käänsi sen tuomionsa lisäykseksi, vihaten sitä, joka hänet terveeksi nuhteli, ja hyökkäsi surmanhimoisesti vanhurskauden palvelijan ja hänen oman pelastuksensa puolesta kiivailevan piispan kimppuun tappaen hänet julmasti...


Kultainen legenda:

... Mutta pyhimys ei pakene murhaajaansa, vaan tarjoaa itsensä halullisena uhrina, kärsivälllisesti kestäen julman hyökkäyksen, vaikkakin hänen sielunsa oli jo nousemassa kohti taivasta; ja murhaaja, iekka uhrin veren tahraamana, jättää hänet paikalleen kuolleeksi luultuna. Vaikka jumalaton hyökkääjä kaksinkertaisti iskujensa määrän, pyhimys ei päästänyt valitustakaaan taikka vastalausettaan, vaan kärsi kärsivällisesti sanoen ainoastaan: " Herra, Sinun käsiisi minä uskon henkeni!" Ja sitten hän lausui vielä kerran uskontunnustuksen, kuten murhaaja itse kertoi jouduttuaan pian tämän jälkeen uskovaisten käsiin ja jonka kertoi myös pyhimystä saattanut saarnaajaveli, joka joutui pyhimyksen kanssa väijytykseen ja joka kuoli haavoihinsa muutamaa päivää myöhemmin. Sitten, nähdessään marttyyrin kuoleman kestävän, murhaaja veti veitsensä esiin ja työnsi sen Pietarin kylkeen. ...

Vrt. Pyhän Henrikin sarkofagi:
Pyhän Henrikin ruumiin kantaminen kirkkoon.
Henrikin kanto kirkkoon


... Siten Pietari, yhdestä siunauksesta, oli tunnustaja, marttyyri ja profeetta, kaikkia näitä yhtenä päivänä. Sillä ollessaan lähdössä matkalla sinä aamuna, hänen veljensä olivat sanoneet hänelle että, väsynyt ja kuumeinen kun oli, hänen olisi vaikea päästä suoraan Milanoon; ja hän oli vastannut: " Jos en pääse veljieni konventtiin asti, Pyhä Simplicianus majoittaa minut yöksi." Mutta kun hänen pyhä ruumiinsa tuotiin Milanoon sinä iltana, veljet eivät kyenneet kantamaan sitä konventtiin väen paljouden takia.; ja he asettivat ruumiin Pyhän implicianuksen kirkkoon, ja siellä se makasi läpi yön. Mutta murhaajan ja hänen liittolaistensa tarkoitus tehtiin tyhjäksi; sillä tällä marttyyrikuolemalla Pietari teki enemmän harhaoppisten kää nnyttämiseksi kuin koko elämänsä muilla töillä. Niin paljon hän sai aikaan ansioittensa muistolla ja ihmeillään, että suurin osa harhaoppisista luopui erehdyksistään ja palasi Rooman Kirkon syliin...

Vrt. Pyhän Henrikin sarkofagi:
Pyhän Henrikin ruumis on asetettu sarkofagiin.

Henrik arkussa

 

...Pietarin kuoleman jälkeen Jumala kunnioitti hänen voittokulkuaan lukuisilla ihmeillä...

...Eräs tietty mies, ollessaan ruokapöydässä. vähätteli Pietarin pyhyyttä ja hänen ihmeitään, kun  ruokapalanen, jota hän oli syömässä, tarttui kiinni hänen kurkkuunsa, niin ettei hän voinut sen enempää nielaista kuin sylkäistäkään sitä pois. Hänen kasvonsa vaihtoivat jo väriä ja hän tunsi kuoleman lähestyvän, kun, katuen sanojaan, hän vannoi, ettei ikinä enää puhuisi pyhimyksestä pahaa: ja heti hän sai kakaistuksi ulos suullisen, joka häntä tukehdutti; hän pystyi puhumaan jälleen ja oli pelastunut...

Vrt. Pyhän Henrikin legenda, ihme XI:

Kun Gudmund, Turun piispan palvelija,oli tullut Länsi-Göötanmaalle Sandheminpapin luo ja juonut myöhään illalla aterianjälkeen pyhän Henrikin muistomaljan, pappi nauroi tämän kuullessaan ja sanoi: "Jos hän on pyhä, suuttukoon minulle, jos voi." Seuraavana yönä häntä alkoi vuoteessa maatessaan vaivata liiallinen ruumiin turvotus ja tuska, ja ymmärtäen pilkalla pyytämänsä vihan tulleen ylleen hän kutsui mainittua Gudmundia, katui pilkkaansa ja huusi pyhää Henrikiä avuksi parantuakseen sekä lupasi koko elämänsä paastota hänen juhlansa aattona. Pyhän Henrikin avulla hän vapautui välittömästi vaivastaan.
Gudmund, piispan palvelija


Kultainen legenda:

...Eräs nainen, joka sairasti vesipöhöä, sai aviomiehensä viemään hänet paikalle, jossa Pietari oli kärsinyt, ja pian vastauksena hänen rukouksiinsa hän sai takaisin terveytensä...

Vrt. Pyhän Henrikin legenda, ihme V:

Kun eräs Sastamalassa oleva nainen, joka oli kolmen vuoden ajan ollut raskaassa taudissa, huusi avukseen pyhää Henrikiä ja antoi hänelle lupauksen, hän sai pian takaisin täyden terveytensä.


Kultainen legenda:

...Eräs nuorukainen makasi liikkumattomana ja tunnottomana putoamisen seurauksena ja häntä pidettiin kuolleena. Silloin marttyyrin pyhän veren kostuttamaa maata laitettiin hänen rinnalleen ja hän parani siinä samassa...

Vrt. Pyhän Henrikin legenda, ihme III:

Kun isä ja äiti hankkiutuivat Kaisalan kylässä pukemaan kuolleen poikansa ruumista, he huusivat avukseen pyhän Henrikin suojelusta. Heidän tehtyään pyhimykselle lupauksen poikansa puolesta, kuolleena maannut palasi kohta elämään.
Lupaus pyhimykselle


Kultainen legenda:

...Sattuipa eräs laiva olemaan hädässä keskellä merta pimeydessä aaltojen lyödessä yli sen kansien. Miehistö huusi avuksi kaikkia pyhimyksiä mutta apua ei ilmaantunut ja näytti siltä, että kaikki olivat tuhoon tuomittuja. Silloin eräs Genovasta kotoisin ollut pyysi lupaa puhua ja kun muut olivat hiljaa, hän sanoi: "Miehet, rakkaat veljet, ettekö ole kuulleet että äskettäin harhaoppiset murhasivat veli Pietarin Saarnaajaveljistöstä katolisen uskon tähden ja että Herra on tehnyt monta ihmettä hänen kauttaan? Pyytäkäämme hänen suojelustaan kaikessa nöyryydessä ja rukoilkaamme, ettemme pettyisi." He suostuivat tähän ja pyysivät Pyhän Pietarin apua. Ja heidän vielä rukoillessaan valot ilmaantuivat äkkiä poikkiraakaan, johon purje oli kiinnitetty, ja pimeys väistyi valkeuden tieltä ja yö näytti muuttuvan päiväksi. Heidän katsoessaan ylös dominikaaniseen asuun pukeutunut mies seisoi purjeen yllä ja he näkivät että se oli pyhä Pietari. Aallot rauhoittuivat ja suuri tyyneys valtasi meren; ja pian sen jälkeen he saapuivat Genovan satamaan vahingoittumattomina...

Vrt. Pyhän Henrikin legenda, ihme X:

Eräät kokemäkeläiset miehet olivat hylkeenpyynnissä keskellä merta joutuneet liian kovan myrskyn kouriin. Kun he henkensä menettämistä ja omaisuutensa kadottamista peläten huusivat avuksi pyhää Henrikiä merelle tuli välittömästi tyyntä ja he selvisivät kuolemanvaarasta.

Pyhän Johannes Kastajan kaulanleikkuu
Muistopäivä  29. elokuuta.

Kultainen legenda:

... Neljäs syy on juhlaan on Johanneksen sormen Translaatio ja hänen kirkkonsa vihkiminen. Kerrotaan ,että sitä sormea, jolla Johannes oli osoittanut Herraa ei pystytty polttamaan. Edellä mainitut munkit löysivät sen ja myöhemmin, kuten luemme Skolastisesta Historiasta, Pyhä Tekla toi sen Pyhän Maximuksen kirkkoon Alpeilla ja siellä se laitettiin pyhäinjäännöslippaaseen. Tästä todistaa myös John Beleth, joka kertoo  Pyhän Teklan vieneen sormen kauemmaksi Normandiaan meren rannalle ja siellä rakennuttaneen kirkon Pyhän Johanneksen kunniaksi, joka kirkko on vihitty tänä päivänä joidenkin kirjoittajien mukaan. Sen johdosta herra paavi sääti, että tätä päivää juhlistetaan kautta koko maailman.

Mauriennessa Ranskassa tietty ylhäinen nainen, joka oli syvästi omistautunut Pyhälle Johannekselle, kääntyi välittömästi Jumalan puoleen, jotta hän saisi vastaanottaa jonkin tämän pyhimyksen pyhäinjäännöksistä, mutta ei saanut rukouksillaan hankituksi mitään. Sitten, ripittäydyttyään Jumalan edessä. hän vannoi ettei söisi mitään ennen kuin oli saavuttanut kaipaamansa. Kun hän oli paastonnut joitakin päiviä, hän näki ihmeellisen valkoisen ja hohtavan sormen alttarilla, ja riemuiten vastaanotti itselleen Jumalan lahjan. Sillä hetkellä kolme piispaa saapui juosten ja jokainen vaati osaa peukalosta, mutta nähdessään kolme veripisaraa putoavan sormesta heidän pitelemälleen kankaalle, heidät valtasi hämmästys ja he iloitsivat, että kukin oli ansainnut itselleen yhden pisaroista...

Vrt. Pyhän Henrikin legenda, ihme II:

Kunniakkaan marttyyrin sormi, joka oli leikattu talvella irti, löydettiin yhdessä hänen sormuksensa kanssa keväällä, kun jää oli jo sulanut kaikkialta muualta, eräältä jäänkappaleelta, jonka päällä korppi raakkui.

Kirjallisuutta:

The Golden Legend of Jacobus de Voragine. Translated and adapted from the Latin by Granger Ryan and Helmut Ripperger.  Arno Press. A publishing and library service of The New York Times. New York, 1969.

Haavio, Martti: Piispa Henrik ja Lalli. Piispa Henrikin surmavirren historiaa. Porvoo. Helsinki, 1948.

Heikkilä, Tuomas: Pyhimyselämäkerrat hengenmiesten aseina. Teoksessa: Ikuisuuden odotus. Uskonto keskiajan kulttuurissa. Toimittanut Meri Heinonen. Gaudeamus. Helsinki, 2000.

Heikkilä, Tuomas: Pyhän Henrikin legenda. Suomalaisen kirjallisuuden toimituksia 1039. Helsinki, 2005.

Linna, Martti: Suomen alueellinen pyhimyskultti ja vanhemmat aluejaot. Suomen alueellinen pyhimyskultti erityisesti Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin osalta sekä vanhemmat aluejaot Mikael Agricolan laatiman vuoden 1540 kymmenysveroluettelon valossa. Teoksessa Vesilahti 1346-1996. Toimittanut Helena Honka-Hallila. Vesilahden kunta ja seurakunta. Jyväskylä 1996.

Lundén, Tryggve: Svenska Helgon. Stockholm. 1972. 
(ks. s.46. Skövden Pyhän Helenan legenda, ote: ...Illalla samana päivänä kulki eräs sokea tiellä,ja kun hän lähestyi surmapaikkaa näki poika, joka johdatti häntä, kuinka piikkipensaasta loisti valoa. Kun poika katsoi tarkemmin, mistä valonhohde tuli, hän löysi pensaasta Helenan poikkihakatut sormet, joissa oli kiinni sormus, jonka Helena oli tuonut mukanaan pyhältä maalta. Kun sokea koski sormia kädellään ja sen jälkeen pyyhki silmiään Helenan verellä, hän sai  jälleen näkönsä takaisin...)

Malin, Aarno: Kaksi Suomessa yleisesti luettua keskiajanlatinalaista kirjailijaa. Historiallinen Aikakauskirja nro 1, 1920.

Pyhän Henrikin sarkofagi. Toimittaneet Helena Edgren ja Kirsti Melanko. Museovirasto. Helsinki, Vammala, 1996.

Rinne Juhani: Pyhä Henrik, piispa ja marttyyri. Otava, Helsinki, 1932.

Suvanto, Seppo: Ensimmäinen ristiretki - tarua vai totta? Teoksessa: Muinaisrunot ja todellisuus. Suomen kansan vanhojen runojen historiallinen tausta. Historian Aitta XX. Toim. Martti Linna. Jyväskylä 1987.

Varsinais-Suomen runot. Suomen kansan vanhat runot VIII. Julkaissut Y. H. Toivonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki, 1932. (Pyhän Henrikin surmavirsi nrot 985-1005 ss.115-146.)

Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. Helsinki. Keuruu, 1983.  Kymmenes painos. (Ks . Pirkko 7.10. s. 283: Ihmeiden kerääminen Birgitan pyhimykseksi julistamista varten.)

Kultaisen legendan kuvitusta vuodelta 1493

Takaisin