Snorri Sturluson:
Olavi Pyhän saaga, 1220-luku.

Laamanni Torgnyn väitteet

Upsalan käräjillä

Käännös J.A. Hollo

Ote Tiundalandin laamannin Torgnyn puheesta Upsalan käräjillä

Käännös J.A. Hollo

... Torgny sanoi: Ruotsin kuninkaiden mielenlaatu on nykyään toisenlainen kuin se on ollut ennen. Isoisäni Torgny muisti Upsalan kuninkaan Eerik Edmundinpojan ja kertoi että hänellä oli parhaassa iä ssään joka kesä leding ulkona ja että hän purjehti eri maihin laskien valtansa alle Suomen ja Karjalan, Viron ja Kuurinmaan sekä monet muut Itämeren maat ja että hänen rakennuttamiansa maalinnoja sekä muita hänen siellä tekemiänsä suuria töitä oli vielä nähtävinä...


Toimittajan kommentaari:

Snorri sijoittaa Olavi Pyhän (Norjan kuninkaana 1015-1030) käymään Upsalan käräjillä ja kertoo laamanni Torgnyn pitäneen siellä puheen. Puheessa Torgny väittää Upsalan kuninkaan Eerik Edmundinpojan (kuninkaana n.970-994/995) tehneen lukuisia valloituksia Itämeren piirissä mukaan lukien Suomen ja Karjalan. Historiallisen tiedon ja arkeologisen tutkimuksen valossa tämä kaikki on silkkaa mielikuvitusta. Täysin päivastoin kuin Snorri väittää, Eerik Edmundinpojan hallitusaika oli Ruotsin vetäytymistä idästä. Ahvenanmaan aiempi ruotsalainen asutus häviää vuoden 975 aikoihin samaan aikaan kuin Ruotsin aiemmin tärkein kauppapaikka Birka tuhotaan. Ruotsalaiset joutuvat Venäjällä alistumaan palkattujen henkivartiosotilaiden asemaan aiemmin vapaampien toimintaolojen sijaan. Suomen mantereelta lö ydetyt vanhat linnavuoret eivät löytömateriaalista päätellen ole missään nimessä ruotsalaisten vaan selvästi suomalaisten rakentamia. Suomen mantereelta ei ole löydetty nuoremmalta rautakaudelta (n.590-1250 jKr.) ainoatakaan ruotsalaistyyppistä hautausta, joita valloitusteoria ehdottomasti edellyttäisi. Suomen esineellinen kulttuuri on ehdottomasti omaleimaista ja ruotsalaisesta poikkeavaa. Eerik Edmundin hallitusaikana Ruotsi joutuu kamppailemaan yhä voimistuvaa tanskalaisvaikutusta vastaan ja ulkopolitiikan pääsuunta joudutaan suuntaamaan etelään idän sijasta, ja vaikka torjuntavoittoja saavutetaankin, on Ruotsin asema aiempaa uhanalaisempi taisteluissa nousevaa Tanskan suurvaltaa vastaan.

Snorrin väitteet onkin nähtävä 1210- ja 1220-luvun Itämeren tilanteen taustaa vasten, jolloin Baltian valloitus oli
käynnistynyt. Saksalaisten ja tanskalaisten oli onnistunut valloittaa Virosta sekä nykyisen Latvian alueelta suuria maa-alueita. Ruotsalaisetkin yrittivät kesällä 1220 maihinnousua Viroon Lihulan alueelle, mutta virolaiset tuhosivat maihinnousseen ruotsalaisen retkikunnan ja valloittivat heidän rakentaman linnoituksen. Snorrin kertomus saattaa hyvinkin heijastaa Ruotsissa kesällä 1219 valinnutta halua päästä saalinjaolle Baltiaan ja sitä varten saatettiin sepittää vaikka mitä täysin vailla perää olevia tarinoita. Tosin Latvian Grobinissa oli ollut 600-luvulla ilmeisesti Gotlannista peräisin ollut siirtokunta ja Ahvenanmaalla oli ollut ainakin viikinkiajalla ruotsalaista asutusta, mutta muilta osin kertomusta ei voi miltään osin vahvistaa.

Kirjallisuutta:

Snorri: Norjan kuningassaagat II osa. Suomentanut J.A. Hollo. Porvoo 1960.

Edgren, Torsten: Den förhistoriska tiden. Finlands historia I. Ekenäs 1992.

Haywood, John: The Penguin Historical Atlas of the Vikings. 1995.

Hellberg, Lars: Ortnamnen och den svenska bosättningen på Åland. Skrifter utgivna av Svenska Litteratursälskapet i Finland nr 541. Studier i nordisk filologi 68. Helsingfors 1987. 

Lagerqvist Lars O and Åber, Nils: Kings and Rulers in Sweden - A Pocket Encyclopedia. Stockholm 1995.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa: Luistarin yhteisöstä ympäröivään maailmaan, teoksessa: Viikinkejä Eurassa? Pohjoismaisia näkökulmia Suomen esihistoriaan. Toimittaneet Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander ja Sirpa Wahlqvist. Vammala 2001. Sivu 101:

"Kun Suomen mantereelta ei ole lainkaan viikinkiajan tyypillisiä ruotsalaisia hautamuotoja, voitaneen myös tarinat ruotsalaisten viikinkiaikana suorittamista Suomen alueiden valtauksesta unohtaa. Eivät edes Euran miekkamiesten haudat ole kuuluneet skandinaaveille, vaan niiden maataloustyökalut todistavat paikallisista isännistä. Esihistoriallisen ajan lopulla Suomi ei suinkaan ollut ruotsalaisille outo alue, mutta ei myöskään alusmaa."

Linna, Martti: Suomen vanhemmista aluejaoista. Muinaistutkija 4/1996.

Uino, Pirjo: Ancient Karelia. Archaeological studies. Muinais-Karjala. Arkeologisia tutkimuksia. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 104. Helsinki 1997. (Ks. s. 182, "toisin kuin Venäjä ltä, ei selviä skandinaavisia hautauksia ole löydetty Muinais-Karjalasta.")

Takaisin