Alsnön sääntö 1280
(Kuningas Maunu Ladonlukon avoin kirje)
(FMU 168) DS 799
Toukokuu 1279‑syyskuu 1281 Alsnö
(todennäköisesti syyskuun loppu 1280)
Kääntäneet: Kauko Pirinen ja Martti Linna.
Käännös julkaistu Kauko Pirisen Martti Linnalle antamalla luvalla
Maunu, Jumalan armosta svealaisten ja gööttalaisten kuningas, lähettää Jumalan tervehdyksen ja armonsa kaikille niille, jotka näkevät tai kuulevat tämän kirjeen. Teemme täten tiettäväksi, että siihen valtaan, jonka Jumala on meille säätänyt, kuuluu harkita ja päättää, mikä on kunniaksi Jumalalle ja tarpeen niille, jotka asuvat valtakunnassa.
1, Valtakunnassamme on ollut kauan epäkohtana, että kaikki ne, jotka matkustavat pitkin valtakuntaa, haluavat vierailla köyhien taloissa ja saada ilmaiseksi kaiken kestityksen, olivatpa he kuinka rikkaita hyvänsä, nauttien pienessä hetkessä sen, minkä eteen köyhä on tehnyt kauan työtä. Koska tällaisesta epäkohdasta aiheutuu paljon sekä ruumiin että sielun vaivaa, niin olemme säätänet viisaiden miesten, niin piispojen kuin myös muiden kunniallisten miesten neuvosta, että kaikkien matkaajien tulee itse huolehtia omasta kestityksestään eikä kukaan ole velvollinen matkan varrella antamaan heille ilmaiseksi yhtään mitään. Sen tähden että tätä paremmin noudatettaisiin määräämme, että jokaisesta kylästä nimettäköön yksi mies, jonka tulee myydä rahasta matkaajille tai muille kunniallisille miehille se, mitä he tarvitsevat. Matkaajalla on oikeus ostaa tarvitsemansa, ja jos myyntivelvollinen ei tahdo myydä matkaajan tarvitsemaa, maksakoon sakkoa kolme markkaa, joista yksi kuuluu kuninkaalle ja yksi tarvitsemaansa vaille jääneelle matkaajalle. Kolmas markka jaettakoon kahteen osaan, ottakoon kihlakunta siitä 16 aurtuaa ja tuomari 8 aurtuaa. Jokaisen kihlakunnantuomarin on määrättävä tällainen rättäri kihlakuntaansa tai maksettava kuninkaalle kolme markkaa sakkoa. Mikäli talonpojat eivät halua ottaa tehtävää vastaan, maksakoon kukin sakkoa 8 aurtuaa. Älköön yhdelle talonpojalle sälytettäkö enempää kuin kaksi hevosta ja myyköön matkaajille rahasta sekä heinää että viljaa ja muita tarvikkeitaan. Mikäli rättäri ei halua myydä matkaajalle omistaan eikä ohjata toisen luokse sen tähden, että on mahtavampi kuin matkaaja, maksakoon myös sitä enemmän sakkoa rikkomuksistaan. Olkoon sakko kuusi markkaa, kaksi kuninkaalle, kaksi kihlakunnalle ja kaksi matkaajalle. Mikäli rättäri ja hänen luokseen ositettu matkaaja kiistelevät keskenään ja kumpikin syyttää toistaan vääryydestä, niin silloin asian ratkaisee kihlakunnan neljänneskunnan lautakunta, mikäli matkaaja on pois lähtiessään ilmoittanut naapureille tai luotettaville miehille kihlakunnassa, ettei hän ole saanut samasta kylästä rahoillaan ostetuksi tarvitsemaansa. Sattuu myös toisinaan niin, että halutaan myydä liian kalliilla tavaroita matkaajille. Sen vuoksi määräämme, että matkaajalle myytäköön hänen tarvitsemansa asiat maan yleiseen hintaan. Jos joku haluaa kaikessa hiljaisuudessa hankkia sellaista, mitä hänellä itsellään ei ole, myydäkseen sen edelleen matkaajalle, niin myyköön niin kalliisti kuin voi, kuitenkin kohtuuden rajoissa.
Koska ei ole mielekästä asettaa oikeutta ilman että sen noudattamista valvotaan, niin määräämme nämä säädöksemme siten lailla vahvistetuiksi, että jokainen, joka ottaa jotakin vastoin omistajan tahtoa, otettakoon kiinni lempeästi ilman pahoinpitelyä ja tuotakoon luoksemme, kuitenkin niin, että hänellä olkoon kuusi viikkoa aikaa maksaa 15 markkaa sakkoa tekemästään ryöstöstä. Jos hän ei maksa sakkoa kuuden viikon aikana tuotakoon hänet luoksemme. Nämä 15 markkaa jaettakoon kolmeen osaan, yhden osan ottaa kuningas, toisen kihlakunta ja kolmannen ryöstetyksi joutunut. Jos käy niin, että ryöstäjä pakenee, ja veistetään viestikapula, jolla kihlakuntaa käsketään ottamaan kiinni ryöstäjä, niin jokainen joka ei lähde mukaan, maksakoon sakkoa kolme markkaa. Jos käy niin, että joku veistää viestikapulan aiheettomasti ja hänen sanojensa mukaan lähdetään ottamaan kiinni syytöntä, niin maksakoon viestikapulan veistänyt sakkoa kolme markkaa mikäli syytöntä ei vangita. Mikäli syytön vangitaan ja hän saa neljänneslautakunnalta vapauttavan tuomion, niin maksakoon viestikapulan veistänyt tai sitä ensiksi kuljettanut sakkoa 12 markkaa, josta kuningas ottakoon neljä, kihlakunta neljä ja syyttömästi vangittu neljä. Jos kaikki kihlakunnasta ovat olleet vangitsemassa syytöntä, niin olkoot vapaat syyllisyydestä. Mikäli joku havaitaan syylliseksi ja hän pakenee, niin hänelle tulee antaa runsas harkinta‑aika tullakseen vastaamaan teoistaan. Hänellä olkoon aikaa kuukausi siitä päivästä lähtien maksaa hänelle langetettu sakko tai olkoon maasta karkotettu. Mikäli joku, joka on syyllinen sellaiseen tekoon, kuuluu jollekin maan herroista ja tämä pitää hänet saatuaan kirjeemme, jossa hänet määrätään luovutettavaksi neljän yön sisällä, maksakoon tämä sakkoa 40 markkaa tai puolustautukoon valalla. Mikäli joku toinen pitää hänet mutta ei saa kirjettämme, maksakoon siitä huolimatta sakkoa 40 markkaa. Tapahtuu myös usein niin, että teon tekijä kutsuu itseään toisella nimellä kuin omallaan ja toinen, joka ei ole ollut mukana, otetaan kiinni hänen sijastaan. Tällöin tulee kiinniotetun puolustaa itseään 12 miehellä, joiden kanssa hän oli silloin kun teko sanotaan tehdyn. Mikäli matkaaja ei saa ruokaa pyynnöillä eikä rahalla ja mikäli läsnä on todistajia, myönnämme hänelle luvan ottaa niin paljon, että tulee ensi hätään autetuksi, ja maksakoon hän siitä yleisen hinnan mukaan. Koska on sopivaa, että niillä, joilla on arvovaltaa, sekä niillä, jotka työskentelevät hyväksemme, on enemmän vapauksia kuin muilla, me vapautamme tästä kestitysvelvollisuudesta kaikki kartanomme samoin kuin piispat, ritarit ja asemiehet, niin että heidän ei tarvitse sen enempää antaa kuin myydäkään mitään, mikäli eivät itse sitä tahdo.
2. Lisäksi haluamme myös uudistaa ja vahvistamme isämme valtakunnan pelastukseksi ja armoksi antamat säädökset meidän ja kaikkien valtakunnan ylhäisten miesten vallalla ja valalla. Ensiksi, mikäli joku pieksää tai tappaa jonkun talossaan tai toisen talossa, niin kaikki, minkä hän omistaa, tulee jakaa kolmeen osaan, joista yhden ottaa kuningas, toisen kihlakunta ja kolmannen asianomistaja. Tekoon syypää olkoon maasta karkotettu kunnes se, jota vastaan hän on rikkonut, anoo anteeksiantoa hänelle, minkä jälkeen maksakoon meille sakkoa 40 markkaa. Samanlainen rangaistus pitää kaikkien niiden saaman, jotka makaavat väkisin naisen, tai tappavat tai haavoittavat kirkossa, kirkkomaalla tai käräjillä tai rikkovat sovitun rauhan ja koskemattomuuden tai ottavat jonkun kiinni jonkun toisen teosta tai hakkaavat joltakin jäsenen irti. Tämä määräyksemme tulee pitää voimassa samanlaisena koko valtakunnassa. Määräämme lisäksi, että mikäli kihlakunnanlautakunta ei yksimielisesti vapauta syytteestä sitä, joka tekee jotakin edellä mainituista, hänelle langetetaan tuomio. Kenenkään, joka tekee jotakin edellä mainituista, ei pidä saaman rauhaa ennen kuin on anonut anteeksiantoa siltä, joka omisti talon, jossa teko tehtiin.
3. On lisäksi sopivaa, että meitä neuvoillaan auttavilla seurueemme ylhäisillä on enemmän kunniaa kuin muilla. Sen vuoksi myönnämme niin meidän kaikkien miestemme kuin rakkaan veljemme Pentin miesten samoin kuin heidän tilanhoitajiensa ja lampuotiensa samoin kuin arkkipiispan ja kaikkien piispojen asemiesten tiloille vapautuksen kaikesta kuninkaallisesta veronkanto‑oikeudesta. Määräämme myös, että kaikilla niillä, jotka suorittavat ratsupalvelusta, olkoon sama vapaus, ketä hyvänsä he palvelevatkin.
4. Olemme myös säätäneet, ettei kukaan läänityksenhaltija, mikäli hän ei halua menettää läänitystään, saa sälyttää vastoin talonpoikien tahtoa heidän niskoilleen mitään rasituksia tai verotaakkoja. Talonpoikien ei myöskään tarvitse vasten tahtoaan antaa muonitusta nimismiehille olipa sitten käräjät tai ei. Kiellämme myös ottamasta talonpojilta kyytihevosia ilman siihen oikeuttavaa kirjettämme. Mikäli joku ottaa ilman lupaa talonpojilta kyytihevosia ja saa siinä yhteydessä jonkun vamman, ei siitä tarvitse maksaa sakkoa. Jos luvaton ottaja vangitaan, niin lunastakoon itsensä vapaaksi omistajan päätöksen mukaisesti ja syy on yksinomaan vangitun. Määräämme tässä asiassa niin kovan rangaistuksen sen tähden että useimmat, jotka hevosia ottavat, ovat niin kunnottomia, etteivät välitä, saako talonpoika omansa takaisin vai ei, kunhan vain itse saavat tarvitsemansa ja asiansa hoidetuksi.
5. Tätä säätäessämme paikalla oli monia kunnianarvoisia miehiä ja he antoivat tähän suostumuksensa ja vannoivat, että he tulisivat vahvistamaan ja pitämään tämän voimassa parhaansa mukaan. Piispoista paikalla oli Upsalan arkkipiispa Jaakob, Strängnäsin piispa Anund, Suomen piispa Kettil ja Växjön piispa Asser. Paikalla oli myös ritareita. Ensiksi veljemme Pentti, sitten herra Ulf Karlsson, edelleen herra Bengt, laamanni, Magnus Jonsson, Svantepulk, Ulf Homgersson, Anund Haraldsson, Knut Mattiasson, Rurik Algotsson, Karl Haraldsson, Torsten Hunvigsson, Bengt Jonsson, Ragnvald Rääf, Ragnvald Ingesson ja Brynolf Botilsson. Paikalla oli myös kanslerimme herra Peter, Upsalan arkkiteini herra Bengt, rovasti Andreas ja rovasti Jon. Jotta edellä mainitut säädökset saisivat täyden vahvistuksen annamme kiinnittää sinettimme tähän asiakirjaan. Tämä säädettiin ja kirjoitettiin Alsnössä tuhat kaksisataa kahdeksankymmentä viisi vuotta jälkeen meidän Herramme syntymän.