Olavi Haraldinpoika ryöstöretkellä Suomessa

Snorri Sturluson: Heimskringla, 1220-luku

Käännös: J.A Hollo ja runo Aale Tynni, 1960,
kommentaari Martti Linna 2017.

Olavi Pyhän saaga

8. (p.o. 9) Þriðja orrosta.

Síðan sigldi hann aptr til Finnlands ok herjaði þar ok gékk á land upp, en lið alt flýði á skóga ok eyddi bygðina at fé öllu. Konungr gékk langt á landit upp ok yfir skóga nökkura. Þar váru fyrir dalbygðir nökkurar; þar heita Herdalar. Þeir féngu lítit fé, en ekki af mönnum. Þá leið á daginn, ok sneri konungr ofan aptr til skipa. En er þeir kómu á skóginn, þá dreif lið at þeim öllum megin ok skaut á þá, ok sóttu at fast. Konungr bað menn hlífa sér, ok vega í mót slíkt, er þeir mætti við komast; en þat var úhœgt, því at Finnar létu skóginn hlifa sér. En áðr konungr kvæmi af skóginum, lét hann marga menn, ok margir urðu sárir; kom síðan um kveldit til skipa sinna. Þeir Finnar gerðu um nóttina œðiveðr með fjölkyngi ok storm sjávar. En konungr lét upptaka akkerin ok draga segl, ok beittu um nóttina fyrir landit. Mátti þá enn sem optar meira hamingja konungs en fjölkyngi Finna; féngu þeir beitt um nóttina fyrir Balagarðssíðu, ok þaðan í hafit út. En herr Finna fór hit efra, svá sem konungr sigldi hit ytra. Svá segir Sigvatr:

Hríð varð stáls í stríðri

ströng Herdala göngu

Finnlendinga at fundi

fylkis niðs hin þriðja.

En austr við lá leysti

leið víkinga skeiðar.

Balngarðs at borði

brimskíðum lá síða.

Käännös:

9. Kolmas taistelu

Sitten hän purjehti Suomeen, nousi maihin ja hävitti siellä, mutta kaikki asukkaat pakenivat metsiin ja veivät kaiken omaisuutensa pois seudulta. Kuningas meni kauas sisämaahan ja joidenkin metsien halki; siellä oli eräitä laaksoseutuja, joiden nimenä oli Herdalarna. He ottivat vähän omaisuutta, mutta eivät miehiä. Kun päivä alkoi painua iltaan, kuningas lähti laivoille. Mutta heidän tultuaan metsään kokoontui väkeä joka taholta heitä vastaan, heitä ammuttiin ja ahdistettiin ankarasti. Kuningas käski miestensä suojautua. Mutta ennen kuin hän pääsi ulos metsästä, hän oli menettänyt paljon miehiä, ja monet olivat haavoittuneet. Hän tuli laivoille. Suomalaiset nostattivat yöllä loitsuillaan rajuilman ja myrskyn merelle. Mutta kuningas käski ottaa ylös ankkurit ja nostaa purjeet, ja he luovivat yöllä rannikon edustalla. Kuninkaan hyvä onni oli silloin, kuten monesti, tehoisampi kuin suomalaisten noituus. Heidän onnistui yöllä luovia pitkin Balegaardin rannikkoa ja sieltä ulos merelle. Mutta suomalaisten sotajoukko seurasi maitse sitä mukaa kun kuningas purjehti pitkin rannikkoa. Näin sanoo Sigvat:

Herdalarin tiellä
oli kolmas tuima taisto,
siellä soti sankari
suomalaisten kanssa.

Itärannalta vyöryivät
veteen merisukset,
tyrskyreunaa seuraten
Balegaardin rannan.

Kommentaari:

Olavi Haraldinpojan (995-1030), jota myöhemmin kutsuttiin Olavi Pyhäksi, epäonnistunut Suomen  ryöstöretki sijoittunee todennäköisesti Karjaalle 1000-luvun toisella vuosikymmenellä. Se lienee historiallinen tapahtuma ja siinä mainittu Balagard voitaneen suomentaa "Vartiotulien maaksi", joksi Suomea saagoissa myös kutsuttiin. Tämä  saaga kertoo selkeästi suomalaisten organisoineen tehokkaan vartiojärjestelmän pitkin etelärannikkoaan ja kyenneen seuraamaan ratsuväellä pitkin rannikkoa ohitse purjehtivaa laivastoa. Jalkaväki ei nimittäin tähän kykene, vauhti ei riitä. Laivaston seuraaminen edellyttää kuitenkin vähintään olemassa ollutta ratsupolkua. Näin ollen tuota seutua pitkin myöhemmin kulkeneella keskiaikaisella "Suurella Rantatiellä" on selvästi ollut juurensa jo suomalaisella rautakaudella. C.J. Gardberg risti kyseisen tien 1900-luvun lopulla "Kuninkaantieksi", mikä voi olla siinä mielessä oikein, että puhutaan Suomen muinaisista kuninkaista. Reitti näyttää näet olleen olemassa satoja vuosia ennen Ruotsin vallan ja ruotsalaisten tuloa maahamme.

Poltetun Njállin saagassa (suom. Antti Tuuri, Helsinki 1996) kerrotaan sivulla 265:
 
"Thorkell Suora oli ollut ulkomailla ja hankkinut paljon omaisuutta, Hän oli tappanut pahantekijän idässä Jämtlannin metsässä. Sieltä hän lähti Ruotsiin, jossa oli liittynyt jaarli Sörkviriin ja riehunut siellä Idäntiellä. Mutta heidän ollessaan Balagardinrannan itäpuolella Suomessa oli eräänä iltana ollut Thorkellin vuoro noutaa miehille vettä. Hän oli tavannut suomalaisnoidan, jonka kanssa hän oli joutunut taistelemaan pitkään, mutta lopulta hän oli tappanut noidan."

Edellisestä kuvauksesta päätellen Balagardin katsottiin tässä 1200-luvun jälkipuoliskon saagassa ulottuneen myös Suomen länsirannikolle, sillä Suomen mainitaan olleen Balagardin rannan itäpuolella. Näin ollen vartiotulijärjestelmä näyttäisi ympäröineen ainakin meren puolelta koko nuoremman rautakauden asuttua Suomea.

Kirjallisuutta: Saga Ólafs hins helga  http://www.heimskringla.no/wiki/Saga_Ólafs_hins_helga Snorri: Norjan kuningassaagat (Kringla Heimsins). II osa. Suomentanut J.A. Hollo. Porvoo 1960. Snore Sturluson: Norges konge sagaer. Oversatt av Anne Holtsmark og Didrik Arup Seip. Gjövik 1981 Snorri Sturluson. Wikipedia (engl.) Tiedot poimittu 1.11.2017.

Astuessaan ensi kerran sotalaivaan Olavi oli kaksitoistavuotias. Kirjasta: Snorri Sturluson, WSOY, 1961.

Takaisin