Suullista perimätietoa ruotsalaisten tulosta Suomeen
Kääntänyt Martti Linna, 2017
Mustasaaren kirkon raunioita.
Teoksesta:
Finlands svenska folkdiktning. II Sägner. 1. Kulturhistoriska sägner. Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland. Helsingfors 1928.
s. 4-5.
12. Strider med finnarna.
1) Då finnarna i sin envishet inte ville antaga den kristna lärän, samlade konungen i Sverige de värsta av svenskarna, såsom illgärningsmän, urspejlar (vildhjärnor) och lidningar (liderliga sällar) för att strida mot finnarna. (MM, kyrkobyn, 275).
2) Finnarna hade varit de första inbyggarne i Österbotten. Sveriges konungar försökte lägga Finland under sitt välde, men då finnarna voro envisa och styva, måste hit skickas svenskar och överhet för att hålla finnarna i styr. De jagade då finnarna undan och bosatte sig vid sjökusten. De finnar, som underkastade sig, såsom lill- och storkyrobor, stannade kvar på sina gamla ställen. De andra förjagades upp åt landet. De duktigaste svenskarna stannade sedan kvar för att odla jorden. (VÖ, Rejpeld, 275)
3) Finnar har för bott i Lappfjärd och andra orter vid kusten av Österbotten ända ned till havet. Emedan de oroade sjöfarande, kom en krigshär från västern och drev dem undan uppåt landet. När svenskarna vunno, hurrade de, och därav fingo de av finnarna öknamnet "hurrit. (LF, Uttermossa, 275).
4) Då kyrkor först uppbyggdes här i trakten och de kristna höllo gudstjänst, måste de alltid vid sina kyrkresor vara försedda med vapen för att kunna försvara sig mot hedningarna. Komna till kyrkan lade de vapnen i de s.k. "vapen"- eller "våkenhusen". Under gudstjänsten höll alltid en person vakt vid vapnen. Många gånger hände det att vakten fick kalla ut folket under pågående gudstjänst till kamp mot hedningarna, som just då plägade göra sitt anfall. Nästän vid alla gamla kykor ha sådana våkenhus funnits. (OR, Karvat, Lassus ant.)
5) De första inbyggarne i Tjöck och Påskmark skola härstamma från Sverige. Dessa första svenskar skola ha haft det mycket svårt, emedan deras finska grannar varit grymma och på allt sätt omanskliga. Svenskarne fingo sedan allehanda förmåner av regeringen i Sverige, blott de ville bo kvar. Även skall det från Sverige ha sänts en ny sändnin av synnerligen tappert folk att hjälpa svenskarna i kampen mot finnarna. Dessa berättas ha haft för sed att utan vidare sätta eld på avlägsnare belägna svenka gårdar. En del påstår, att folket, som sändes till hjälp mot finnarne, skall ha varit av zigenärsläkt. Ännu finnas nämligen i Påskmark några familjer, som äro ovanliga mörklätta. De ha hemman av Lillmarks nummer i Påskmark. (TK, 76).
Käännös:
12. Taisteluja suomalaisten kanssa.
1) Kun suomalaiset eivät itsepäisyydessään halunneet vastaanottaa kristinuskoa, kokosi Ruotsin kuningas ruotsalaisista pahimmat, kuten pahantekijät, sekopäät ja irstailijat taistelemaan suomalaisia vastaan. Yhtälailla lähetettiin tänne kristittyjä pappeja. (MM, Kirkonkylä, 275)
2) Suomalaiset olivat olleet Pohjanmaan ensimmäiset asukkaat. Ruotsin kuninkaat yrittivät alistaa suomalaisia valtaansa, mutta kun suomalaiset olivat itsepäisiä ja taipumattomia, täytyi tänne lähettää pitämään suomalaiset ohjissa ruotsalaisia ja esivaltaa. Nämä pakottivat suomalaiset alistumaan ja asettuivat asumaan pitkin meren rannikkoa. Ne suomalaiset, jotka alistuivat, kuten vähä- ja isokyröläiset, jäivät asumaan vanhoille asuinsijoilleen. Muut ajettiin ylämaahan. Kyvykkäimmät ruotsalaiset jäivät sen jälkeen tänne viljelemään maata (VÖ, Rekipelto)3) Suomalaiset ovat aiemmin asuneet Lapväärttissä ja muilla Pohjanmaan rannikkopaikkakunnilla aina meren rantaan asti. Mutta koka he eivät jättäneet merenkulkijoita rauhaan, lännestä saapui sotajoukko ja ajoi heidät pois sisämaahan. Kun ruotsalaiset voittivat, he hurrasivat, ja siitä he saivat suomalaisilta lisänimen "hurrit". (LF, Uttermossa)
4) Kun kirkkoja ensi kertaa rakennettiin näillä seuduilla ja kristityt pitivät jumalanpalvelusta, heidän täytyi aina olla kirkkomatkoillaan varustautuneina asein voidakseen puolustaa itseään pakanoita vastaan. Tultuaan kirkkoon he asettivat aseensa ns. "ase"- tahi "vahtihuoneisiin". Jumalanpalveluksen aikana piti aina yksi henkilö vahtia aseiden luona. Monta kertaa tapahtui, että vahti sai kutsua väen ulos käynnissä olevasta jumalanpalveluksesta taisteluun pakanoita vastaan, näillä kun oli tapana juuri silloin tehdä hyökkäyksensä. Melkein kaikkien vanhojen kirkkojen yhteydessä ovat sellaiset vahtihuoneet olleet olemassa. (Karvat. Lassus ant.)
5) Tiukan ja Puskamarkin ensimmäiset asukkaat lienevät peräisin Ruotsista. Näillä ensimmäisillä ruotsalaisilla lienee ollut hyvin vaikeaa, sillä heidän suomalaiset naapurinsa olivat julmia ja kaikin puolin epäinhimillisiä. Ruotsalaiset saivat sitten kaikenlaisia etuja hallitukselta Ruotsista, kunhan he vain jäivät asumaan paikoilleen. Myös sanotaan Ruotsista lähetetyn uusia erä jotakin erityisen urheata väkeä auttamaan ruotsalaisia taistelussa suomalaisia vastaan, joilla sanotaan olleen tapana muitta mutkitta laittaa tuleen kauempana sijaitsevat ruotsalaiset talot. Osa väittää, että väki, joka lähettiin apuun suomalaisia vastaan, oli mustalaissukua. Vielä on nimittäin Puskamarkissa joitakin perheitä, jotka ovat epätavallisen tummia. Heillä on talot Lillmarsissa Puskamarkissa. (TK, 76)
Muita perimätietolähteitä:
Aspelin J.R.: Kansan muistot ruotsalaisten ristiretkistä Suomeen. Suomen Museo II / 7-8, 1895, ss. 49-58.
Gardberg John: Bygden och folket. Den Svenska bosättningens ålder. Teoksessa: Nikander Gabriel: Kimitobygdens historia, Del I:1. ss. 1-9 (376-377). Förlaget Bro, 1944.
Muuta asiaan liittyvää kirjallisuutta:Hellberg, Lars: Ortnamnen och den svenska bosättningen på Åland. Andra översedda och utökade upplagan. Studier i nordisk filologi, utgivna genom Lars Huldén. Sextioåttonde bandet. Helsingfors 1987. (Ahvenanmaan viikinkiaikainen asutus katkeaa 900-luvun jälkipuoliskolla. Ahvenanmaan nykyinen ruotsinkielinen asutus on varhaiskeskiajalta ja se on samanikäistä ja samantyyppistä kuin muu Suomessa oleva ruotsinkielinen asutus. Nykyisen ruotsinkielisen asutuksen pohjalla on kiinteä maataviljelevä suomalaisasutus.)
Huldén, Lars: Finlandssvenska bebyggelsenamn. Namn på landskap, kommuner, byar i Finland av svenskt ursprung eller med särskild svensk form. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskap i Finland nr 635. Helsingfors 2001. (s. 462: "Yksikään niistä johdantotyypeistä, jotka esiintyvät suomenruotsalaisessa kylännimiaineistossa, ei mene alkuperältään kaummaksi kuin muinaisruotsalaiseen (1225 - 1375) kielivaiheeseen.")
Jaakkola, Jalmari: Suomen varhaiskeskiaika. Kristillisen Suomen synty. 1. painos Porvoo ja Helsinki 1938. 2, tarkistettu painos Porvoo - Helsinki 1958. (Suomen ruotsinkielinen asutus Suomessa Ahvenanmaan itäpuolella on vuoden 1249 jälkeen Birger Jaarlin valloitusretken myötä alkanutta.)
Linna, Martti: Suomen alueellinen pyhimyskultti ja vanhemmat aluejaot. Vesilahti 1346-1996. Toimittanut Helena Honka-Hallila. Vesilahden kunta ja seurakunta. 1996. (Artikkeli sisältää säilyneen kirjallisen lähdemateriaalin analyysin vuodesta 1042 aina 1200-luvun loppulle.)
Luukko, Armas: Keskiaika ja 1500-luku. Etelä-Pohjanmaan historia II. Helsinki 1950. (Pohjanmaan ruotsinkielinen asutus on vuoden 1249 jälkeen Birger Jaarlin valloitusretken myötä alkanutta.)
Läntinen, Aarre: Pohjanmaan ruotsalaiset - valloittajia vai uudisasukkaita? Suomen varhaishistoria. Tornion konfrenssi 14. -16.6.1991. Toim. Kyösti Julku. Studia historica septentrionalia 21. Pohjois-Suomen Historiallinen yhdistys. Rovaniemi 1992. (Ruotsalaiset asettuivat Pohjanmaalla enemmänkin jo valmiiseen taloon. Ruotsalaisia voidaan pitää Pohjanmaan rannikolla enemmänkin valloittajina kuin uudisasukkaina.)
Meinander, Carl Fredrik: Om svenskarnes inflyttningar till Finland. Historisk Tidskrift i Finland 3/1983. (Suomen ruotsinkielinen asutus Ahvenanmaan itäpuolella on Birger Jaarlin valloitusretken myötä alkanutta.)
Meinander, Carl Fredrik: Suomen ruotsalaisasutuksen synty. Suomenruotsalaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsingin yliopisto. Studia Generalia. Kevät 1984. (Kannessa painovirhe, P.O: 1985) (Suomen ruotsinkielinen asutus Ahvenanmaan itäpuolella on Birger Jaarlin valloitusretken myötä alkanutta.)
Nevanlinna, Harri: Suomen ruotsinkielisten geneettinen tausta. Suomenruotsalaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsingin yliopisto. Studia generalia. Kevät 1984. (Kannessa painovirhe, P.O: 1985) (Ruotsinkielisen alkuväestön 1200-luvulla tapahtuneen maahanmuuton jälkeen on syntynyt sekoittumisesta paikalla jo aiemmin olleen suomenkielisen väestön kanssa kaksikielinen sekaväestö, jonka perimmäisenä syynä olisi ollut ruotsinkielisten maahanmuuttajien vähäinen lukumäärä ja mahdollisesti myös miesvoittoisuus.)
Norio, Reijo: Suomi-neidon geenit. Tautiperinnön takana juurillemme johtamassa. Helsinki 2000.
Ote. s.179: ...suomenruotsalaisten geenejä ovat tutkineet 1980-luvulla SPR:n veripalvelussa Kirsti Virtaranta-Knowles, Pertti Sistonen ja Harri Nevanlinna. Heidän mukaansa suomenruotsalaisten geenit ovat sekoitus ruotsalaisten ja suomalaisten geeneistä. Sekoitusasteeksi he arvelevat noin 60% siten, että suomalaiset geenit ovat enemmistönä. Suomenruotsalaisten geenit muistuttavat jonkin verran enemmän suomea puhuvien länsisuomalaisten kuin itäsuomalaisten geenejä.
Pirinen, Kauko: Suomen kirkollisen aluejaotuksen kehitys. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon matrikkeli. II Seurakuntamatrikkeli. Helsinki 1969.
s.12. "Tutkimuksessa on väitetty, että Ahvenanmaa olisi kuulunut Upsalan yhteyteen aina ahvenanmaalaissyntyisen piispa Ragvald II:n (1309-1321) aikaan asti. Tämä olettamus ei näytä todennäköiseltä. Kirkollinen verotus on Ahvenanmaallla siinä määrin samankaltainen kuin Suomen ruotsalaisalueilla ja vastaavasti Ruotsin oloista poikkeava, että on täysi syy olettaa Ahvenanmaan kuuluneen Turun hiippakuntaan ainakin jo 1200-luvun puolivälissä, jolloin kirkollisen verotusjärjestelmän perusteet on laskettu."Ruotsin kuningas Birger Suomen prefektille Nils Anderssonille
Keski-Pohjanmaa Olaus Magnuksen Carta Marinassa vuodelta 1539.
