Siirry: Sisällysluettelo 19. Tuhnunvuori 21. Valkkinen- Ylämäki

20. Hinsala

Kiviesinelöytöjen perusteella Hinsala on ollut asuttua jo kivikaudella. Rautakautisia hauta-alueita on Sauvalanniemessä ja Tonttimäellä. Viimeksi mainitulta alueelta kaivettiin yksi kiviröykkiö, ja sen todettiin ajoittuvan ehkä 400-600-luvulle. Muutamien irtolöytöjen ja hautojen muotojen perusteella osa haudoista voisi olla vanhempiakin. Kansa sanoo kivikasoissa olleen lappalaisten kodan pohjia.

Priiarin maalla oli joskus hajotettu 6 hautakumpua ja yhden sisällä oli ollut miehen mentävä holvaus sekä rautaesineitä ja sääriluita. Hinsalan pohjoispuolella olevassa Siikosaaressa, joka tunnetaan ikivanhana kokkovalkeiden polttopaikkana, on mahdollisia pronssikautisia (1300-500 eKr) ?hiidenkiukaita?. Suurehkoja, joko pronssi- tai rautakautisia kivikasoja on myös Hinsalan eteläpuolella olevan saaren Haihulannokassa ja Jaanun Harmaassa.

Hinsala on aikoinaan ollut vailla maantieyhteyttä muuhun Vesilahteen; matkat muualle tapahtuivat vain veneillä ja lautoilla. Kylä sijaitsi vesi- ja talviteihin nähden hyvin edullisella paikalla, mutta oli kuitenkin muutoin eristetty ympäristöstään. Hinsala säilyttikin varsin pitkään omat vanhoilliset tapansa ja kylähenkensä. Perimätietoja oli hyvinkin kaukaisilta ajoilta, mm. Matti Kurjen ja Vesilahden ensimmäisen kristinuskon levittäjän, Hunnun Herran ajoilta. Monet Hinsalan taloista ovat perimätietona tienneet sukunsa olleen samoilla paikoilla jopa 600 vuotta.

Niemenpää (Tarkka) oli Laukon kartanon omistama lampuotitila vuodesta 1516 lähtien ehkä 1600-luvulle asti. Kylän länsilaidassa sijaitseva Joppi tunnettiin Laukon suurehkona karjakartanona 1600-luvulla. Vuonna 1791 tilalle tuli viimeinen Vesilahdessa asustanut Kurki, Axel Gustaf Kurki, joka eli Jopin tilalla kuolemaansa eli vuoteen 1800 asti. Vuonna 1789 Joppi siirtyi Kurjen avopuolison Eva Sofia Roselingin nimiin. Axel Gustafin ja Evan tytär Sofia Juliana af Kurck (s. 1773, myöh. von Düben) jatkoi tilalla Kurjen sukua, jota edelleenkin on runsaasti Vesilahdessa ja ympäristössä.

Niemenpään lähistöllä, Revonmäessä, on kansan kertoman mukaan ollut aarnihauta (aarrehauta). Kun Kurkien Laukko oli rahavaikeuksissa, hinsalaiset ostivat Kurjilta mm. hopeaesineitä. Isonvihan aikana aarteita kätkettiin järveen Hinsalan ympäristöön. Osa aarteista on edelleen löytymättä.

Vielä 1800-luvun lopulla Hinsalassa viljeltiin yleisesti pellavaa, ja pellavan lihtaus ja loukutus tapahtui pölyisissä ja kuumissa saunoissa. Tätä raskasta työtä kevennettiin laulamalla liikuttavaa ja opettavaista runoa Elinan surmasta. Ensimmäisenä runon taltioi Elias Lönnrot ollessaan Laukossa. Kylän tunnetuimpia runonlaulajia oli Liisa Priiari (os. Sisto). Lönnrotin aikoihin ja sen jälkeen runo on saatu muistiin satoina versioina. Kun tulipalot moneen kertaan tuhosivat lihtasaunat, pahiten 1836, ja pellavanviljelys muutenkin väheni, alkoi myös Elinan surmarunon laulaminen unohtua. Kaikki runon osanneet ovat ilman muuta pitäneet sen tapahtumia tosina.

1900-luvun alussa Hinsalassa oli vielä jäljellä muutamia koko kylän kuuluisaksi tehneistä tuulimyllyistä. Ensin isojako ja lopuksi uusjaon tarkistus 1920-luvulla pirstoi Hinsalan kyläkuvan. Koska Hinsalan taloilla on ollut maita myös Säijänselän pohjoispuolella, osa taloista joutui Säijään. Pääosa keskiaikaisista taloista on edelleen olemassa joko Hinsalassa tai Säijässä; Hoppu, Kinnari, Sorri, Silvo, Joppi (=Lohjelm), Hukia (=Pertti Sorri), Heikkilä (Säijässä), Kärki (=Säijän Kärki), Kyläkärki (=Säijän Hoppu), Priiari (=Säijän Kiehelä), Typpy (Säijän Haikala). Niemenpään Tarkan omistaa Eeva ja Jukka Lundahl.

Hinsalassa on nykyään kaksi kuuluisaa maatilalomailupaikkaa, Hukianhovi ja Kinnarin lomamökit. Muu väestö saa elantonsa maa- ja karjataloudesta, urakoinnista ja palveluista. Koska Hinsala sijaitsee pitkällä niemekkeellä, matkat muodostuvat pitkiksi. Ennen käytettiin kesällä veneitä ja lauttoja ja talvella kuljettiin jääteitä. Vuonna 1902 käynnistettiin siltahanke Hinsalan salmen yli kohti Vesilahden kirkonkylää. Matka olisi lyhentynyt yli puolet. Hanke on ollut esillä n. 30 vuoden välein, mutta siltaa ei vielä ole. Syksyllä 2002 käynnistettiin kirjahanke Hinsalan historiasta, ja 220-sivuinen kirja valmistui joulukuussa 2003.

Lisätietoja ja lähteitä

 

Hinsalaan liittyviä sivuja:

Hinsalaa
Hinsalan salmen rantoja

Hukianhovi
Hukianhovin maatilaruokala

Silvo
Vanhoilla kulttuuripaikoilla kasvaa usein katajaa. Tämä saareke on Hinsalan Silvolla.


Hinsalan tiheä kyläryhmä maakirjakartassa vuodelta 1701. Kylän 10 taloa sijaitsevat oikeassa alareunassa. Niemenpää kuvasta oikealla ja Laukko vasemmalla.
(Karttakuva: Jyväskylän YO:n historian laitos ja CSC)


Tonttimäen arkeologinen kaivaus 1986.
Siirry: Sisällysluettelo 19. Tuhnunvuori 21. Valkkinen- Ylämäki

© Yrjö Punkari 1982-2012