Siirry: Sisällysluettelo 1. Mantere

Klaus Kurjen tien historiaa

Klaus Kurjen tie -reitin idea syntyi vähitellen lähinnä Wesilahti-Seuran kokouksissa 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Piti osallistua Vesilahden kehittämiseen ja pääongelmana oli elinkeinojen ja lisäansiomahdollisuuksien luominen. Matkailu oli 1970-luvun lopulla nousussa nimenomaan sivuansioksi valtakunnallisestikin. Seuran johtokunnan jäsen, kulttuurilautakunnan pj. Alpo Nyystää kirjoitti 1980-luvun vaihteessa usein siitä, että Vesilahdessa matkailu on jätetty kehittämättä siitä huolimatta, että sille olisi edellytyksiä. Nyystään pohjana olivat hänen omat matkailuharrastuksensa sekä idullaan olleet matkailuajatukset Vesilahdessa 1970-luvulla. Vesilahdessa oli matkailulautakunta 1970-luvulla (pj. Kauko Grönlund), mutta kovin näkyviä tuloksia ei silloin vielä saatu - puuttui runko, jolle rakentaa.

Wesilahti-Seuran johtokunnan kokouksissa keväällä 1981 keskusteltiin usein matkailureittien kehittämisestä Vesilahdessa. Johtokunnan kokous 5.2.1981 oli tärkeä ensiaskel Vesilahden matkailureitin synnyttämisessä. Johtokunnan jäsenet saivat tehtäväksi selvittää mainitsemisen arvoiset asiat kyliltään. Työ lienee ollut mieluisa ja tuloksena saatiin alustava, joskin jo pitkä kohdelista, jota täydennettiin johtokunnan kokouksessa 23.2.1981. Omalla paikkakunnalla havaittiin olevan paljonkin arvokasta, myös muille esiteltävää. Tästä kokouksesta lähtien matkailun kehittäminen siirtyi osittain kunnanhallituksen alaiselle toimikunnalle.

Kulttuurilautakunnan ja Wesilahti-Seuran aloitteesta uusi kunnanjohtaja Jukka Alkio (nyk. Laitilan kaupunginjohtaja) esitteli matkailutoimikunnan perustamisen kunnanhallitukselle. Toimikunta valittiin: Jukka Alkio, Yrjö Punkari, Ritva Koski ja Raimo Kujala. Samat henkilöt olivat vuotta paria aikaisemmin olleet tekemässä Vesilahden ensimmäistä kuntaesitettä.

Matkailun suunnittelun pohjana olivat Wesilahti-Seuran kokoamat tiedot kylittäin. Talven 1981-82 aikana keskusteltiin melko usein siitä, millaista matkailu voisi Vesilahdessa olla. Ongelmana oli, että ei ole olemassa mitään valmista matkailukohdetta tai -palvelua. Kaikki superkohteet puuttuvat! "Rällämatkailuun" ja massaturismin houkutteluun ei tosin haluttukaan suuntautua. Viihdematkailussa kilpailu oli myös hyvin kovaa.

Vesilahdessa oli kuitenkin keskiaikainen kirkonseutu ja kuuluisa Laukon kartano. Oli lukuisia rautakautisia muinaismuistoja, kummittelupaikkoja, markkinapaikka, monenlaisia tarinoita ja aito maalaismaisema vanhojen teiden ympärillä. Yhtään tarinaa ei ollut tarve keksiä itse. Miten tämä kaikki pitäisi tuoda esiin? Ainoa mahdollisuus oli tuoda esiin Vesilahden menneisyyttä tavalla, joka vetoaisi lähinnä ryhmämatkailijan mielikuvitukseen ja luonnolliseen tiedonhaluun. Vesilahden tuli olla matkaajalle kuin elävä historian oppikirja.

Matkailun kehittäminen reitin muotoon sai alkunsa ehkä siitä, että Seutukaavaliitto oli tehnyt alustavia matkailureittejä pitkin Pirkanmaata. Vesilahtelaisilta oli pyydetty mm. tarkennusta Pyhäjärven kierroksen Vesilahden osuuden teksteihin Kulttuurimatkailuun suuntautuva näkökohta lienee tullut myös Seutukaavaliitolta, joka 1981 julkaisi kirjan Pirkanmaan kulttuurihistoriallisista kohteista.

Aluksi matkailukohteita haluttiin esitellä oman kunnan asukkaille. Sen perusteella pääteltäisiin, olisiko kohteissa yleisesti kiinnostavaa. Rekisteröitäisiin mitkä kohteet ovat kiinnostavia, mitkä eivät. Järjestettiin muutamia suuren suosion saaneita linja- autoretkiä. Ensimmäiset olivat 15-16.6.1981. Retket kiertelivät eri puolilla Vesilahtea ja esittelijöinä toimivat kyliensä edustajat (Kurala ja Laukko: Alpo Nyystää, Narva: Yrjö Punkari, Rämsöö: Toivo Teeri ja Helvi Niemi, Krääkkiö ja Kirkonkylä: Pentti Hovi, Riehu: Osmo Lepola ja August Sakara, Onkemäki: Antti Kankaanpää, Kaakila: Asta Valkonen ja Ylämäki: Raimo Kujala). Retkistä saatu kokemus oli hyödyllistä.

Matkailutoimikunta päätti perustaa matkailureitin muualta saatujen esikuvien perusteella; museoteistä puhuttiin niihin aikoihin (esim. Narvanmatkantie Vammalassa, ja Hämeen Härkätie). Reittiä mietittiin tarkkaan. Oletettiin Seutukaavaliiton piirtämästä Pyhäjärven kierroksesta tulevan tärkeä matkailureitti. Reitin osana oli myös nykyinen Klaus Kurjen tie. Vesilahden muut kylät jäivät reitin ulkopuolelle, eikä niitä uskallettu sen vuoksi tuoda liian voimallisesti esiin. Toisaalta niissäkin oli paljon mielenkiintoista, mikä on tullut näytetyksi toteen jälkeenpäin. Vesilahden matkailureitin tulisi pitää puolensa Pyhäjärven kierroksen tärkeänä osana. Pelättiin muiden kuntien vievän voimallaan matkailijoiden mielenkiinto. Näin ei kuitenkaan käynyt, Seutukaavaliiton suunnitelmat jäivät paperisuunnitelmiksi. Nyt voidaan sanoa, että Pyhäjärven kierrosta ei tunneta, sen sijaan Klaus Kurjen tie tunnetaan.

Julistettiin nimikilpailu virallisesti (epävirallisesti sitä ehdotti jo Wesilahti-Seura). Sen voitti Ari Naskali Lempäälästä nimellä Klaus Kurjen tie. Kohteet eivät kuitenkaan erotu aina kovinkaan selvästi ympäristöstään. Tarvittiin jokin tunnus ja teksti kertomaan matkailijalle, mitä missäkin on. Julistettiin tunnuskilpailu (logo). Senkin yllättäen voitti jälleen Ari Naskali! Tunnuksen viimeisteli taiteilija Hannu Ojala (Mainoskenttä).

Kokouksissa mietittiin tarkkaan, miten ja mitä kohteita tuotaisiin esille. Kohteiden historiallisen taustan selvittämisen otti tehtäväkseen Yrjö Punkari. Työ tapahtui kevään ja kesän 1982 aikana. Välityönä piti saada aikaan markkinointia. Sydänhämeen suvi -esite ilmestyi sopivasti keväällä 1982. Tähän saatiin ensimmäinen esitys Klaus Kurjen tiestä kohteineen. Teksti ja kohteet eivät sen jälkeen pitkään aikaan paljonkaan muuttuneet - myöhemmin on ilmaantunut uutta ja vanhempaan ainekseen on suhtauduttu huolellisemmin ja kriittisemmin! Samana keväänä painettiin myös ensimmäiset erillisesitteet Klaus Kurjen tiestä.

Klaus Kurjen tien avajaiset olivat 23.5.1982. Avajaisissa esitettiin myös Gustav von Numersin kirjoittama Elinan surma - näytelmä, tosin vielä osittaisena. Näytelmää on sittemmin esitetty Numersin, Erkon ja muidenkin versioina satoja kertoja eri puolella Vesilahtea.

Matkailureitti oli myös merkittävä satunnaismatkaajille maastoon, tosin tätä ei ehditty tekemään vielä tien avajaisiin mennessä. Pikavauhtia teetettiin Halsmetilla ja POP-mainoksella reitin tunnuskilvet ja asetettiin ne paikoilleen. Kilven yhteydessä oli myös kohteen historiasta kertova tekstitaulu. Muutamat näistä väliaikaisiksi tarkoitetuista teksteistä ovat olleet vielä 1990- luvullakin paikoillaan! Tekstejä on korvattu uusilla 1996 vuodesta lähtien. Vaikka reittiin voi tutustua yksinkin, pääosa tutustujista on osallistunut opastetulle bussimatkalle. Hyvä opas on Klaus Kurjen tiehen tutustuttaessa ainakin toistaiseksi välttämättömyys.

Suuri osa vesilahtelaisista suhtautui matkailureittiin melko väheksyvästi, osa jopa täysin kielteisesti. Matkailulla ei uskottu saatavan mitään positiivista aikaan. Kunnanvaltuustolta oli hyvin vaikea saada riittävästi määrärahoja reitin kunnostamiseen. Määrärahojen puutteeseen koko matkailutoimikunta kuihtui 1986. Klaus Kurjen tietä pilkattiin ja tunnuksen muodon väitettiin olevan epäonnistunut. Edes maatilat eivät aluksi tavoitelleet matkailureitin tarjoamaa hyötyä. Reitti myös suosi liiaksi kunnan kahta keskuskylää, Kirkonkylää ja Narvaa. Toisaalta reitti myös yhdisti näitä keskenään taistelevia kyliä!

Wesilahti-Seuran kotiseuturetkillä kesällä 1981 oli mukana myös johtokunnan jäsen Asta Valkonen, joka sai ehkä näin idean kaupallisten, kunnan ulkopuolelle markkinoitavien retkien järjestämiseksi. Idea jäi hautumaan. Seuraavana talvena Asta Valkoselle tuli myös tavoitteeksi saada väkeä Elinan surma - näytelmän esityksiin. Lempäälän kansalaisopisto oli ottanut 1981-82 Wesilahti-Seuran aloitteesta näytelmäryhmän harjoittelemaan Vesilahden "kansallisnäytelmää" Elinan surmaa. Asta Valkonen oli mukana näytelmässä. Asta Valkonen kertoili näyttelijäväelle tuovansa Vesilahteen kesällä 1982 30 bussilastillista turisteja. Asialle hymähdettiin, mutta kun tavoite toteutui, Asta Valkosen yritys otettiin todesta.

Asta Valkonen tajusi reitin merkityksen taloudellisesti. Hän myös ymmärsi mainoksen ja tiedotuksen merkityksen. Laadittiin tekstejä esitteisiin ja sanomalehtiin. Asta Valkonen itse pyrki aktiivisesti lehtien palstoille. Ulkokuntalaiset ymmärsivät heti Vesilahden matkailureitin merkityksen. Asta Valkosen toiminta kuitenkin tyrehtyi liikenneonnettomuuden vuoksi.

Klaus Kurjen tie on tehnyt Vesilahdesta kuuluisan kunnan. Tien nimi ja reitti on merkitty yleisiin maantiekarttoihin. Kun aikaisemmin tunnettiin Laukko ja mahdollisesti Narva markkinoittensa ansiosta, nyt tunnetaan myös koko Vesilahti. Rämsöön kyläkerhon aloitteesta syntynyt Kowan Teknolokian Päivät® -tapahtuma on tuonut oman merkittävän lisänsä. Myös teatteriharrastus on laajentunut ja saanut mainetta. Matkailusta saa jo moni vesilahtelaisperhe huomattavan osan tuloistaan (mm. maatilalomailupaikat). Klaus Kurjen tien eräänä kylkiäisenä on myös Narvan perinteisen lauantaitorin henkiinherääminen kesäisin. Edelleen suoramyyntijärjestelmä on nousussa.

Vaikka tien kiistaton perusreitti on Päiväniemi-Vesilahden kirkonkylä-Rautiala-Narva-Laukko-Hinsala, heti alunperin otettiin mukaan myös "sivuteitä", joiden merkitys ei ole lainkaan vähäisempi mutta luonne on toinen. Vakkalan ja Palhon alueita ei oikeastaan voi käsitellä irrallaan Laukosta ja Kurjista ja Laukon historia ilman näitä kyliä jäisi vajaaksi. Narvanmatkantie Kuralasta Rämsööseen on ollut ilmeisesti jo vanhimpien Kurkien käyttämä ratsutie Kokemäenkartanoon. Jo senkin vuoksi tie luontuu Klaus Kurjen tien osaksi. Yhteydet Turkuun hoidettiin samoin ikivanhoja reittejä myöden. Narvasta Latomaan, Saaston ja Krääkkiön suuntaan on kulkenut Lemmetynpolku ja vanhoihin asiakirjoihinkin merkittyjä taviteitä. Ylämäki taas on Narvanmatkantien jatkeen, Hämeen keskusalueille johtavan tien varrella. Kurkien merkittäviä maaomistuksia oli jo keskiajalla tämän tien toisessa päässä Vanajassa. Onkemäen ja Riehun kylien välissä oleva Linnavuori on ollut Matti Kurjen aikoihin saakka suoja novgorodilaisia vastaan. Onkemäki on vanha merkittävä maarekisterikylä, jonka lukuisissa vesimyllyissä muu pitäjä jauhatti viljansa. Riehu on  keskusalueiden yhteismetsää ja Hämeen ja Satakunnan rajakylä keskiajalta lähtien.

Kunnan kuuluisuus on tehnyt myös Vesilahteen muuton helpommaksi; väkiluku on koko ajan noussut, vaikka ikärakenne oli vielä 1970- luvulla maaltamuuton seurauksena hyvin "vanhaa". Reitti on kannattanut kokonaisuudessaan taloudellisesti. Siihen uhratut vähät määrärahat ovat tulleet ehkä moninkertaisina takaisin. Yksityiset maatilamatkailupaikat ja muut yrittäjät ovat sijoittaneet matkailuun melko suuriakin summia. Tämä on kuitenkin vain osa totuudesta. Klaus Kurjen tie luotiin kulttuurimatkailukohteeksi, jossa suomalaiset voisivat tutustua oman suomalaisen kulttuurihistoriansa vaiheisiin. Kuuluuhan Vesilahti Suomen sisämaan tärkeimpiin alueisiin. Kymmenet tai sadat tuhannet ihmiset ovat jo yli 20 vuoden aikana oppineet tuntemaan merkittävän osan niistä tapahtumista, jotka ovat johtaneet nykypäivään. Vesilahdessa lähes kaikki suomalaiset ovat juurillaan.

Yrjö Punkari

Maarianmäki

Maarianmäki

 

Hiidennokka

Ruotsilan aitta

Juhannuskokko Kostialansaaressa 1997

Laukon ravihevonen

Näkymä Onkemäen linnavuorelta

Siirry: Sisällysluettelo 1. Mantere

© Yrjö Punkari 1982-2007