Siirry: Sisällysluettelo 23. Riehu 25. Vakkala-Palho

24. Krääkkiö

Turkuun johtavien ikivanhojen teiden varrella sijaitseva Krääkkiön kylä ympäristöineen lienee keskiajalle saakka ollut eräaluetta sekä pienehkön eräväestön asuma-aluetta. Kivikautisia talttoja ja kirveitä on löytynyt useita mm. Ameenjärven, Oravajärven, Pynnäjärven, Ruokojärven ja Kivilahtijärven rannoilta. Merkittävin rautakautinen löytö on nauhaornamentiikalla varustettu suksi (n. vuodelta 800), joka löytyi 1929 Ison Oravajärven rannalta. Vastaavanlaisia mutta nuorempia suksia on löytynyt pirkkalaisliikkeen vaikutusalueelta Pohjanmaalta, Lapista ja Pohjois-Ruotsista. Suksessa oli Juho Kankaanpään mukaan ollut myös niininen side. Tutkimattomia kivikasoja, hiidenkiukaita, on tavattu Inhajärven, Ameenjärven ja Kivilahtijärven ympäristöstä. Paikannimistön ja perimätietojen mukaan Krääkkiön varhaisimmat asukkaat ovat olleet varhaiskantasuomalaisia.

Isonvihan aikaan 1700-luvun alussa Krääkkiötä käytettiin pakoalueena, mikä osoittanee alueen silloista eristäytyneisyyttä. Kylään johti vain muutamia mutkittelevia ratsupolkuja. Jotkut järvien rannoilla tavattavat kivikasat ovat perimätietojen mukaan pakopirttien kiukaita. Tällainen oli mm. Papinkiukaiksi kutsuttu kiviraunio Ameenjärven Papinniityn lahdessa. Löyttynkulman suuri Alttarikivi sijaitsee vanhojen polkujen varrella ja kivessä oleva kolo lienee myös ollut pakopaikkana. Löyttynkulman Löyttyn ja Kankaanpään kerrotaan syntyneen Isonvihan aikaisista piilopirteistä. Ameenjärven Annalan itäpuolella olevaan Kirkkokiveen ja Ruokolan eteläpuolella olevaan Kotakiveen liittynee myös vanhoja muistoja.

Vesilahden keskusalueiden täytyttyä väestöä on vähitellen siirtynyt Krääkkiöön viljelemään kaskimaita, hoitamaan karjaa tai polttamaan tervahautoja. Komun talo siirtyi Sakoisista kylään jo 1700-luvun lopulla. Alueella oli näihin aikoihin jo pysyvä maanviljelysväestö. Myöhemmin siirtyi Korpiniemen Iloisten sotilasvirkatalo, jota omistavat nykyään Sirennot. Kivilahden alueelle siirtyi Narvan Karhola Grönholmeille. 

Asutus nopeutui 1800-luvun alussa, kun Vesilahden keskiosien talot antoivat Isossajaossa saamiaan Krääkkiön metsä- ja suoalueita torpiksi. Koko laajan alueen keskellä oli 1600-luvulle asti suuri soistunut järvi, ehkä alun perin nimeltään Kaironjärvi. Myöhemmin soistunutta aluetta on nimitetty Järviönsuoksi. Suoalueen ojitus ja raivaus pelloiksi on ollut 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen suurtyö. Raivauksen teki mahdolliseksi Suonojärven pinnan laskeminen 1880-luvulla. Ruokojärvestä Kivilahtijärveen laskevaa ojaa (vanhempi nimi Luomasjoki, sitten Kaironoja ja nykyisin Järviönsuonoja) on suurennettu useaan otteeseen; mm. 1895 "Pyörnynjokinen" kaivoi sitä kihvelillä.

Nykyisen Komun talon kohdalla sijaitsi uusjakoon asti Krääkkiö -niminen Suomelan torppa. On kuitenkin epävarmaa, onko torppa saanut nimensä kylästä vai kylä torpasta. Isojakokartoissa mainitaan 'Kräkiö äng' (Krääkkiön niitty). Usein luontonimi on edeltänyt torpan tai alueen nimeä (ks. Rämsöö). Krääkkiö -nimelle tunnetaan monta selitystä: 1. Piikein varustettu kourakuokka, jollaista lienee käytetty Järviönsuon raivauksessa; 2. Puinen tai vartettu koukku, jolla kala nostettiin patomerran nielusta; 3. Heikko, laiha olento, rääpäle; 4. Männynoksainen häkki, johon rohdinkasa kehrättäessä heitettiin. Mikään näistä ei ole kovin sopiva nimen pohjaksi. Paikannimitutkija Ilmari Kosonen on kuitenkin löytänyt vielä yhden mahdollisuuden: 5. Nimen on antanut ruisrääkkä-lintu. Järviönsuon ja sitä edeltäneen matalan Kaironjärven rannat ovat luonnollisesti olleet ruovikkoisia ja pajukkoisia. Kaakkoisosassa on edelleen Ruokojärvi. Tällaiset alueet ovat olleet ruisrääkän ravinnon ja pesinnän kannalta hyvin suotuisia. Krääkkiö tai Rääkkiö olisi siis ollut rääkkien pesimäaluetta.

Narvan ja Toivolan seudulta on kulkenut ikivanhoja polkuja Turkuun Latomaan, Kivilahden ja Löyttynkulman kautta, mm. Hiidentie ja kuivia kankaita pitkin pujotteleva Lemmetynpolku.  Perimätieto kertoo, että polun varrella Lemmettyjärven rannalla olevassa monihaaraisessa männyssä asui Lemmenjumala, joka solmi erämaan ihmisten avioliittoja. Kun Toivola-Halkivaha tie rakennettiin nälkävuosien aikaan 1860-luvulla, polttotautiin menehtyi noin 400 työntekijää.

Vanha sanonta kuuluu, että kolme on suurta Vesilahdessa: Ilosten mänty, Ameen niinipuu ja Riehun koivu. Kaikki kolme puuta ovat jo kaatuneet. Ilonen sijaitsee lähellä Krääkkiön keskustaa ja Amee Riehuun menevän tien varrella. Saman tien varrella on myös ns. Kirkkokivi. Ameen seutu tunnettiin niinipuistaan jo 1600-luvulla, koska Laukon Gabriel Kurki oli hankkinut alueelta metsää. Sieltä saatuja niiniä käytettiin mm. kalastusnuottien köysiin. Rotanlahden koillisosassa olevaa mäkeä on kutsuttu lehmustensa vuoksi Niinimäeksi.

Kun torpparit saivat 1920-luvun alkupuolelta lähtien ostaa maansa päätilalta, Krääkkiön alueelle syntyi suurehko määrä itsenäisiä pikkutiloja. Nämä perustivat pienviljelijäyhdistyksen jo vuonna 1924 ja oman seuratalon vuonna 1951. Maamiesseura kylään perustettiin 1937, ja se rakensi pienehkön tanssilavan Löyttynkulmantien varteen 1947. Kylän keskipisteeksi on muodostunut ajanmukaiseksi kunnostettu ja lisätiloilla varustettu PVY:n seuratalo.

Krääkkiön eteläpuolella sijaitseva Halkivahan pohjoisosa kuului Vesilahteen vuoteen 1953 asti. 1900-luvun lopulle asti Krääkkiössä oli pienen maaseutukylän palveluvarustus, mutta autoistuminen ja toimintojen keskittäminen suurempiin kyliin on vähentänyt niitä tuntuvasti. Vuonna 1901 perustettu koulu lakkautettiin 2005, ja pitkään kylässä olleet kaupat ovat lopettaneet.

Pienehköjen maatilojen tärkein tulonlähde on ollut karjatalous. Varsinkin suurempien metsäjärvien (mm. Ameenjärven, Oravajärvien ja Inhajärven) rannoilla on kymmeniä kesähuviloita, mikä vilkastuttaa suuresti kylän elämää kesäisin. Hyttysniityn vuorella, joka on Vesilahden korkein vuori (161 m), on ollut Suomen eteläisin palovartiointitorni. Tornin lisäksi vuorella on puhelinmasto.

Lisätietoja ja lähteitä

Tietoja myös Krääkkiön kylän nykypäivästä omalla sivustollaan

 

Rivitalo, jonka Krääkkiön kyläkerho teki talkoilla.

Krääkkiön koulu

Krääkkiön koulu vuodelta 1901.

Krääkkiön PVY:n seuratalo (1951)


Krääkkiön uimaranta

Ameenjärvi

Joutsenia Ameenjärvellä syksyllä 2001.

Krääkkiöön liittyvää:

Lisätietoja: Krääkkiön kylän nykypäivää

Siirry: Sisällysluettelo 23. Riehu   25. Vakkala-Palho

© Yrjö Punkari 1982-2012