Siirry: Sisällysluettelo 15. Kotiseutumuseo 17. Laukko

16. Kurala

Kurala ja sen tuntumassa olevat muut ?Rantakulman? kylät, Salospohja, Ojoinen, Hiirenoja ja Niemenkylä kuuluvat Vesilahden vanhimpiin kyliin. Tarinoiden mukaan asutus tuli Vesilahteen ensin Suonolaan ja Rämsööseen ja sieltä Kuralaan ja Narvaan. Kivikautisen asutuksen mahdolliset jäljet ovat hävinneet aikojen myötä - vain muutamia kiviesineitä on löydetty. Samoin ovat hävinneet rautakautiset hautakummut, joita muistitietojen mukaan on ollut Kuralanlahden rannoilla. Tosin Kaapun pihalta on löydetty viikinkiaikainen keihäänkärki ja vuonna 2001 lähistöltä nuolenkärki.

Kuralan alueen myöhäisin kylä, Hiirenoja, on saattanut saada nimensä rautakautisesta hiisi-käsitteestä. Merkillisistä paikoista kertovat tarinat viittaavat myös kaukaisiin aikoihin. Jossakin Poutalan vanhan tontin takana kerrotaan olevan lähde, jonka vesi parantaa sairaita. Vattusen Korpiladonniityn lähteen vesi taas muuttuu juhannusöinä viinaksi. Kuralan nimi tuskin tulee sanasta 'kura', vaan monien muiden 'Kurala'-nimien tapaan jostakin muusta (esim. kuris = pahanilman lintu).

Keskiajalla Kurala oli Vesilahden kolmanneksi suurin kylä (10 taloa, lähikylissä lisäksi 5). Talojen merkitystä kuvannee sekin, että Davidin kapinan alistumiskirjeessä v:lta 1439 on allekirjoittajina kaksi kuralaista isäntää, Bertil Kurala ja Oleff Vattunen. Maa-alueita on ollut kaukanakin, koska 1422 on käyty Salospohjan ja Karkun välisiä rajaneuvotteluja. Varsinaisen Kuralankylän eli Juhannuskylän talot sijaitsivat tiiviissä rykelmässä Kuralanlahden pohjoispuolella olevalla mäellä. Useimmilla Kuralan taloilla oli myöhemmin myös torppia Tottijärvellä. Pienempiä pirttejä on ollut Rantakulman vaiheilla lukuisia.

Käsityöläisiä tiedetään Kuralassa olleen keskiajalta lähtien, jo 1546 mainitaan kaksi seppää. Muuan kyläsepän tontti on nykyisen Antilan kohdalla. Kuuluisa hautaristiseppä Karl Lind oli kotoisin Salospohjasta. 1700-luvulla Antti Frisk (?Priskintörmä? on Pöysärin talosta 300 m Rämsööseen päin) ryhtyi suutariksi. Suuri suutarinverstas oli Antti Söyringin entisen kaupan kohdalla (oppipoikiakin oli 7!). Pullolan nahkurinverstas liotusammeineen oli Kuralan tiehaaran lähellä ojanotkelmassa. Ensimmäisiä mainintoja Satakunnassa sijaitsevista tuulimyllyistä on kuralaisten riita ?myllyn purjeesta? 1628.

Ehkä jo keskiajalla kuralaiset olivat rakentaneet Rämsööstä Kuloveteen laskevaan Lanajokeen jalkamyllyn, joka myöhemmin 1670-luvulla ärsytti Laukon omistajia niin, että nämä tahtoivat - joskin turhaan - purkauttaa myllyn. Viimeisin Kuralan myllyistä oli nykyisen Laukon ala-asteen tontilla 1920-30-luvulla sijainnut Valo Oy:n höyryvoimalla käynyt mylly ja saha.

Vesilahden ensimmäiset kestikievarit olivat 1500-1600-luvulla Narvassa ja Vakkalassa. Kuralassa kestikievari mainitaan olleen 1722 Pöysärillä, joka sijaitsi siihen aikaan Kuralanlahden pohjoisrannalla kuten kylän muutkin talot. N. 1750 kievari siirrettiin tien toiselle puolelle Antilaan. Samoihin aikoihin alkoi kievaritoiminta myös lahden eteläpuolella Salospohjassa. Myös Laukko perusti kievarin 1768 omistamaansa Kaapun taloon. Kaapun kievarissa pidettiin myös tuottoisaa, joskin häiriötä tuottavaa olut- ja viinakrouvia. Viimeiset kievarit olivat Nurkilla ja Huitunlurvissa. Kauppa Kuralan Knuutilan maalla oli jo 1886 ja sitä piti Mikko Davidsson.

Kuralan sijainti Laukon ja Narvan välissä on vilkastuttanut kylän elämää ja aiheuttanut aikoinaan suuria kylätappeluita. Laukon vaikutus on aina ollut suuri; uudet menetelmät ja keksinnöt levisivät nopeasti naapurikylään. Laivaliikenteen aikana Kuralanlahdella oli kaksi satamaa (Kurala ja Salospohja). Kirkkoveneitä rannoilla oli useita (mm. Kotka, Laine, Tuima ja Siivo). Vanha Kurala paloi 1683, mistä oli seurauksena pitkällinen köyhyys. 1700-luvun alussa Isonvihan aikoihin koko Kurala ryöstettiin. Vastenmielinen Isojako aloitti Kuralan kyläkokonaisuuden rikkomisen 1800-luvun alkupuolella.

Kansalaissodassa 1918 Kuralan talot poltettiin Antilaa lukuunottamatta; polttaminen ei kohdistunut pienempiin pirtteihin, joista osa on yhä vieläkin vanhankylän kohdalla. Myös kuralaisten ja narvalaisten sovinnon tuloksena syntynyt yhteinen nuorisoseurantalo Tähtelä poltettiin. 1920- luvulla uusjaon tarkistuksessa Kuralan talot siroteltiin etäälle toisistaan, ja niin vanha Kuralan kylä menetti loputkin kyläkiinteydestään.

Kuuluisimpia Kuralan alueelta lähteneitä ovat kasvitieteen professori Niilo Söyrinki, oikeuslääketieteen professori Unto Uotila ja Leteensuon koeaseman johtaja tohtori Antti Vesikivi. Hiirenojan Puntuksella asuneen Anders Edvin Andersson Mäkisen suvussa on useita maistereita, lääkäreitä, tuomareita ja professoreita.

Nykyaikaisen maa- ja karjatalouden harjoittajina omilla kolkillaan on kuitenkin edelleenkin useita niistä taloista, joiden nimi tunnettiin jo 1500-luvulla.

Lisätietoja ja lähteitä

Kuralanlahti ja Pikkusaari

Narvan tori

Kuralan kylän rakennuksia sillä kohdalla, jossa muinoin sijaitsi Kuralan raittikylä.

Kuralanlahti

Kuralanlahden rantoja laivalaiturilta

Kuralaa ympäristöineen 1700-luvun lopun kuninkaankartastossa. Tiivis ryhmäkylä
hajosi vuoden 1918 taisteluissa sekä
uusjaon tarkistuksessa hieman myöhemmin.

Rautainen nuolenkärki, jonka Vilho Järvenpää löysi Kuralan Niemenkylän pellosta 2001.


Siirry: Sisällysluettelo 15. Kotiseutumuseo 17. Laukko

© Yrjö Punkari 1982-2012