Siirry: Sisällysluettelo 16. Kurala 18. Laukonhaka

17. Laukko

Perimätiedon mukaan Laukko oli aikoinaan lappalaisten heimolinnoitus. Tullessaan alueelle lappalainen oli sanonut: Tähän laukku lasketahan, tuohon Laukko tulkohon. Nimen alkuperästä on toinenkin selitys: laug on muinaispohjoismainen sana ja merkitsee kahlaamoa, jollainen on ollut Laukkoon tultaessa. Suomen itämurteissa laukko-sana voi myös tarkoittaa kauppiasta tai kaupankäyntiä. Viimeistään viikinkiaikana (800-1050) Laukko oli rikkaiden päälliköiden asuinpaikka, koska kartanon ympäristössä olleista lukuisista hautaraunioista on saatu talteen hopealla ja kullalla koristettuja taisteluaseita.

Pirkkalaispäällikkö Matti Kurki, jota pelättiin pohjoista Suomea myöten, sai perimätiedon mukaan Laukon lahjaksi Ruotsin kuninkaalta joskus 1200-luvulla. Matin kerrotaan taistelleen Turussa urhoollisesti Tanskaa eli Ruotsin vihollista vastaan. Toisen tarinan mukaan Laukko oli palkkio siitä, että Matti Kurki luopui verottamasta lappalaisia. Edelleen kerrotaan, että näihin aikoihin venäläiset tekivät hyökkäysretkiään Hämeeseen ja että heidän päällikkönsä Pohto (tai Potko) haastoi Matti Kurjen kaksintaisteluun. Taistelu käytiin Laukonselällä olevassa Lapinsarvu -nimisessä saaressa (päärakennuksesta 500 m kaakkoon). Sivallettuaan Kurjen oikean käden poikki Pohto pilkkasi: Sinähän hypit kuin Kurki! Vasenkätinen Kurki kuitenkin totesi osaavansa lentääkin kuin kurki ja teki Pohdon päättömäksi. Pohto haudattiin Lapinsarvuun, jota on sittemmin kutsuttu Pohdonsaareksi.

Matti Kurjen ja hänen veljiensä syntymäpaikaksi perimätieto kertoo Vesilahden Sakoisten kylän. Vanhin asiakirjoista tunnettu Kurki on Jaakko Kurki, joka mainitaan 1362 Satakunnan laamannina, mutta hänen yhteyttään Laukkoon ei tunneta. Laukossa 1400-luvun alussa asunut Jeppe Kurki voi olla tämän jälkeläinen, mutta yhteydestä puuttuvat tarkat todisteet. Ensimmäinen maininta Laukosta on vasta vuodelta 1416. Jepen äiti oli tutkijoiden mukaan ritari Niilo Kurjen sisko. Jepen arvellaan saaneen Laukon kartanon vanhemmiltaan perintönä, joten sen perusteella Kurkien omistukset Laukossa ulottuisivat ainakin 1300-luvulle. Laukon ja Nokian kartanoiden omistajissa on ollut sekä Svärd- ja Odygd-sukuja (Birger Jaarlin jälkeläisiä eli Folkungia). Kurki-nimi on useaan kertaan periytynyt Laukossa äidin, ei isän mukaan.

Jaakko Kurjen poika Klaus Kurki tunnetaan Ylisen Satakunnan tuomarina 1463-1477 ja Elinan surma -runon päähenkilönä. Klaus Kurjen ensimmäiseksi puolisoksi on arveltu muutaman niukan maininnan perusteella Kaarina Maununtytär Flemingiä. Toinen vaimo oli Elina Juhontytär Stenbock. Klaus Kurjen tyttärestä Elinasta tuli myöhemmän Kurki-suvun kantaäiti ja pojasta Arvidista Suomen viimeinen katolinen piispa (k. 1522 haaksirikossa). Tunnetun kansanrunon mukaan Klaus Kurki poltti juonittelun seurauksena Elina-vaimonsa sekä pienen poikansa. Tarkemmin Elinan surmarunosta kertovalla sivulla.

Keskiajan lopulla Laukossa oli kivilinna ja kartanokappeli, joiden rakennuttajaksi arvellaan Arvid Kurkea. Kartanon pihassa oleva ns. pirunkellari on ollut osa suurehkoa kivilinnaa. Kaivauksissa kellarista on löytynyt arvokasta keskiaikaista esineistöä. Uudella ajalla Laukon Kurjet olivat koko valtakunnassa tunnettuja virkamiehiä ja sotilaita (Juho Kurki vanh. ja nuor., Akseli Kurki, Knut Kurki, Gabriel Kurki ja Axel Gustaf Kurki). Kurjet olivat Ruotsin kuningashuoneen korkeimmilla virkapaikoilla.

Kun Suomi siirtyi Venäjän vallan alle 1809, ruotsalaistuneet Kurjet eivät voineet enää omistaa Laukkoa, vaan heidän oli myytävä se. Kartanon osti arkkiatri Johan Agapetus Törngren vuonna 1817. Tämän vaimo Eva Törngren (Idmanien ja Idestamien sukua) tunnetaan mm. siitä, että hän innosti Elias Lönnrotin keräämään kansanrunoja. Kalevalan toinen painos on allekirjoitettu Laukossa 1849. Poika Adolf Törngren perusti huomattavia teollisuuslaitoksia Suomeen, mutta koki lopuksi vararikon. Laukon siirtyi 1869 Herman Hallonbladille ja kolme vuotta myöhemmin kenraali Carl August Standertskjöldille.

Herman Sigfrid Standertskjöld-Nordenstamin aikana (1886-1923) Laukko tuli tunnetuksi torppareistaan, joita oli lähes 150. Torpparit vuokrasivat Laukon omistamia maita (2,5 - 25 ha), ja maksoivat vuokran tekemällä taksvärkkipäiviä kartanoon. Vuonna 1906 torpparit ryhtyivät lakkoon kohtuuttomina pitämiensä vuokraehtojen vuoksi. Torppareita ärsytti erityisesti pikkumaisesti ja ärhentelevästi käyttäytyvä pehtoori Vikström. Laukon isäntä, jonka suomenkielen taito oli heikko, ei ehkä edes ymmärtänyt torpparien vaatimuksia. Hän toimeenpani lakkolaisten häätämisen asunnoistaan seuraavana vuonna. Syntynyttä tilannetta käsiteltiin julkisuudessa senaattia myöten. Vuonna 1918 tapahtumissa koko Laukko poltettiin. Samana vuonna säädetyn uuden maanvuokralain nojalla torpparit saivat lunastaa viljelemänsä tilat itselleen. Näin teki 118 torppaa saaden yhteensä 2500 ha maata, jolloin kartanoon jäi vielä 5000 ha.

Standertskjöld-Nordenstamit rakennuttivat suvulleen suurehkon kivisen hautapyramidin päärakennuksen eteläpuolelle Hautaniemeen. Tamperelainen teollisuusmies, kauppaneuvos Rafael Haarla osti Laukon 1929 ja ryhtyi välittömästi kehittämään kartanon viljelyksiä ja uudistamaan rakennuksia. Laukon nykyinen omistaja Lagerstam suku on kartanon maatalouden kehittämisen ohella tehnyt Laukkoa tunnetuksi Keski-Euroopassakin hyvin menestyneillä ravihevosilla.

Lagerstamit ovat myös osallistuneet Laukon historian tutkimuksiin. Arvid Kurjen keskiaikaisen kartanolinnan kaivaukset Kari Uotilan johdolla vuodesta 1989 lähtien ovat tuoneet merkittäviä uusia tietoja 1400- ja 1500-lukujen elämästä. Tärkeimpiin löytöihin kuuluu 80 hopearahaa sisältänyt rahakätkö n. vuodelta 1500. Pottikaakelit ja majavanhäntäkattotiilet ovat olleet aiemmin Suomessa tuntemattomia. Vuosina 2008-2011 Laukon kartano oli avoinna ryhmämatkailijoille nimellä Laukko Historicum, ja jälleen vuodesta 2016 lähtien kartanomatkailukeskuksena.

Kartanon puisto ja rakennukset eivät ole yksityisille vierailijoilla avoinna.
Tutustu mahdollisuuteen vierailla kartanossa - katso tarkemmin:
http://www.laukonkartano.fi

Lisätietoja ja lähteitä

Päärakennus

Veikko Kallion piirtämä Laukon päärakennus vuodelta 1931.

Hevosia

Laukon ravihevosia Pohdonsaari

Pohdonsaareksi uudelleen nimetty Lapinsarvu, Matti Kurjen ja Pohdon kaksintaistelupaikka.

 Elias Lönnrotin patsas

Elias Lönnrotin patsas ja koivu
(Elias Lönnrotin istuttaman
alkuperäisen koivun vesa)


Rafael Haarla rakensi 1930-luvun alusta alkaen Laukon kartanoon kymmeniä uusia rakennuksia; kaikki hohtavan valkoisia.


Laukkoon liittyvää:

Siirry: Sisällysluettelo 16. Kurala 18. Laukonhaka

© Yrjö Punkari 1982-2012