Siirry: Sisällysluettelo 17. Laukko 19. Tuhnunvuori

18. Laukonhaka

Noin 2500 vuotta sitten tapahtui Suomen ilmastossa muutos kylmempään, minkä vuoksi jalot lehtipuut joutuivat antamaan tilaa kuuselle ja männylle. Maapohjaltaan rehevään Laukonhakaan on kuitenkin noilta ajoilta jäänyt suurehko ja Suomen oloissa harvinainen pähkinäpensasmetsikkö. Vanha tie Hinsalaan kulki haan lävitse. Laukonhaan länsiosassa on kalliopohjaisella mäellä joukko kivikasoja, joita kansa on kutsunut lapin- tai hiidenkiukaiksi. Nämä toistaiseksi tutkimattomat kivikasat saattavat olla peräisin pronssikaudelta (1300-500 eKr).

?Kiukaiden? tekijöiksi mainitut lappalaiset ovat nykyisen käsityksen mukaan olleet alueen vanhan, suomalaisperäisen kivikautisen väestön metsästeleviä ja kalastelevia jälkeläisiä, alkuperäisiä hämäläisiä, joita uudet tulokkaat rannikolta (vuosina 300-500) alkoivat pilkata lappalaisiksi. Professori Törngrenin aikomuksena oli 1830-luvulla rakennuttaa Laukonhakaan C.L. Engelin piirtämä päärakennus. Hanke ei kuitenkaan toteutunut ja sen vuoksi paikkakuntalaiset alkoivat nimittää Laukonhakaa ?Engelska -haaksi?. Laukonhakaan näkyvä nykyinen päärakennus on kauppaneuvos Rafael Haarlan vuonna 1931 rakennuttama ja rakennusinsinööri Veikko Kallion piirtämä.

Lähellä päärakennusta on mm. Jussi Mäntysen Kurki -veistos sekä Elias Lönnrotin muistopatsas ja sen vieressä Lönnrotin istuttaman koivun juurivesasta kasvanut koivu. Kartanon aikaisemmat päärakennukset, jotka ovat useaan kertaan palaneet, ovat sijainneet sekä nykyisellä paikalla että vähän lännempänä.

Törngrenin perheen kotiopettajaksi tuli v. 1824 nuori lääketieteen ylioppilas Elias Lönnrot, jonka ensimmäisenä runonkeräystyönä oli siihen aikaan yleisesti Laukon ympäristössä laulettu Elinan surmaruno. Useimmat niistä paikoista, jotka mainitaan runossa, sijaitsevat Laukonhaan ympäristössä, mm. Päiretniemi, Puurosuo, Aumasten lato, Pikkuniittysten suo ja Teinisalo. Jokaisesta kerätystä uudesta runosta rouva Törngren oli luvannut Lönnrotille ylimääräiset kahvit. Vesilahdessa suoritetun keruun innostamana Lönnrot lähti Vienankarjalaan keruumatkoille. Näiden matkojen tuloksena syntynyt Kalevala on vesilahtelaispoikien Bergstadin ja Nystadin (?Nyystään nikkarin?) puhtaaksikirjoittama.

Laukonhaassa on myös harvinainen muistomerkki; laukonpeuroille omistettu muistomerkki, jonka teksti kuuluu: "Tänne Laukon kartanon maille tuotiin Minnesotan suomalaisten lahjoittamat ensimmäiset valkohäntäpeurat 8.9.1934, yksi uros ja viisi naarasta. Ne vapautettiin aitauksista 8.5.1938. Näistä nykyinen peurakantamme on kehittynyt. 8.11.1984. Suomen Metsästäjäliitto, Metsästäjäin Keskusjärjestö." Todellisuudessa peuroja tarvittiin kannan muodostamiseksi vielä lisää. Uusi peuraerä tuotiin 1940-luvun lopulla, ja todennäköisesti nämä muodostavat nykyisen peurakannan esivanhemmat.

Kartanon puisto ja rakennukset eivät ole yksityisille vierailijoilla avoinna. Tutustu sen sijaan mahdollisuuteen vierailla kartanossa: Laukon kartanomatkailukeskus.

Lisätietoja ja lähteitä

Laukonhaka

Ravihevosia Laukonhaan laitumella

Vanha Päärakennus

Laukon päärakennus 1911. Poltettiin 1918.
Kuva: Signe Brander.

Laukonpeura eli virallisemmin valkohäntäkauris on nykyään hyvin yleinen mutta arka vieras puutarhoissa.

Laukkoon liittyvää:


Siirry: Sisällysluettelo 17. Laukko 19. Tuhnunvuori

© Yrjö Punkari 1982-2012