| Siirry: | Sisällysluettelo | 26. Rämsöö-Suonola | 28. Latomaa-Saasto |
|---|
27. Mantere
|
Vesilahden itäisimmässä osassa sijaitseva Mantereen kylä kuuluu Vesilahden vanhimpiin ja aikoinaan suurimpiin kyliin. Kylää ympäröi etelässä Manterejärvi, idässä Hulausjärvi ja pohjoisessa Pyhäjärvi, joka on kapeahkon, Lempäälälle kuuluvan maa-alueen takana. Kaikkein vanhimmasta asutuksesta Mantereessa kertovat vain jokuset kiviesineet. Rautakausi on jättänyt paljon runsaammin merkkejä kylän ympäristöön. Peltosaaresta on kivikasoja hajotettaessa löytynyt rautakautista esineistöä, mm. kansainvaellusaikainen (400-550) miekankärki. Muistitiedon mukaan erilaisia esineitä, mm. koruja, on löytynyt myös Peltosaaren ja maa- Mantereen väliseltä suoalueelta. Laurilasta löytyneen lähetyskautisen uurrekoristeisen hevosenkenkäsoljen perusteella asutus on jatkunut rautakaudesta historialliselle ajalle. Tarinoiden mukaan Mantereen asukkaat olisivat upottaneet arvoesineensä vainovuosina Peltosaaren ja maa-Mantereen väliseen salmeen. Myös lappalaisten kerrotaan asustaneen Peltosaaressa. He taistelivat ankarasti vastakkaisella rannalla olevien Köpinsaaren lappalaisten kanssa, ja miekkoja ja keihäitä jäi sen tähden taistelutantereelle. Peltosaaren kivikasoja on nimitetty myös jättiläisten haudoiksi. Aivan Mantereen kylän välittömässä läheisyydessä on lähiseutujen laajin rautakautinen (400-600) kalmistoalue Päiväniemi (nyk. myös nimi Päiväänniemi), joka kuuluu pääosin Lempäälään. Muinaisjäännöksiä on todennäköisesti myös Vesilahden puolella. Mikäli asutuksen ei oleteta keskittyneen juuri hauta- alueen tuntumaan, olisi luonnollista, että ainakin osa Päiväniemen haudoista on kuulunut Mantereenkylän muinaisille asukkaille. Kylänä Mantere on hyvin vanha, koska jo ehkä 1420-luvulta on olemassa Klaus Flemingin tuomio, jonka mukaan Mantereen asukkaat voivat laiduntaa Päiväniemessä samanaikaisesti kuin Hauralan ja Sikkilän asukkaat. Tuomion vahvisti vielä kihlakunnantuomari Bengt Lydekenpoika 1440 ja laamanni Hartvig Jaakonpoika 1479. Mantereen kylän eräsijoja oli Ruovedellä ja Jämingissä. Keskiajan lopulla Mantereen kylässä oli kuusi taloa: Mattila, Vilo, Pietilä, Nikkilä (josta Uotila), Tomppa (=Päykkä) ja Marttila. Välittömässä läheisyydessä oli vielä suuri, yksitaloinen kylä, Hakkila eli Hakinmäki, jonka isännän mainitaan 1500-luvulla olleen pitäjän rikkain talonpoika. Hakkilasta tuli 1611 ratsutila (säterirustholli), ja Vesilahden ensimmäiset talonpoikaistorpat sillä oli jo 1740. Myös Pietilä, Mattila ja Laurila olivat ratsutiloja. Läänitysten aikakaudella Mantereessa asui useita aatelissukujen jäseniä. Päykän talo annettiin allodiaalirälssinä Boijen ja myöhemmin Cruusien suvulle. Aatelismajuri Johan von Wedell muodosti useimmista Mantereen tiloista säterin 1600-luvun puolivälissä; tätä säteriä asusti myöhemmin mm. Margareta von Köllner ja Ingeborg Tawast. Tieyhteys Lempäälään tuli Näppilän sillan myötä 1893, samalla tuhoutui osa Päiväniemen muinaismuistoaluetta. Tämä ensimmäinen silta purettiin 1995 ja tilalle rakennettiin uusi silta muutamia kymmeniä metrejä etelämmäksi. Muinaismuistoalue tuli jälleen ehyeksi tien pohjoispuolelle. Mantereen kylän talot sijaitsivat 1800-luvun alussa vielä rivikylän muotoisesti lähellä Manterejärveä nykyisen Kulmalan (Marttila) talon ympäristössä. Vuosisadan puoliväliin tultaessa useimmat talot olivat kuitenkin muuttaneet etäämmälle. Vuoden 1918 taisteluissa lähes kaikki talot paloivat ja uudisrakentamisen jälkeen kylän talot hajaantuivat entisestään. Rinnanmäkeen haudattiin 1918 -taistelujen punasotilaita. Koulu on toiminut Mantereessa kolmeen otteeseen: 1842-47 Adam Ivendorffin pitämänä Päykällä, 1921-39 alakansakouluna Hakkilassa ja 1939-1963 normaalina kansakouluna Vilolla. Maa- ja karjatilat ovat edelleen tärkein osa Mantereen kylää, lisänä on muutamia pienyrittäjiä. |
Näkymä Peltosaaresta manterejärvelle
Mantereen pelloilla saattaa nähdä suuren karjalauman |
| Siirry: | Sisällysluettelo | 26. Rämsöö-Suonola | 28. Latomaa-Saasto |
|---|
© Yrjö Punkari 1982-2012