| Siirry: | Sisällysluettelo | 21. Valkkinen-Ylämäki | 23. Riehu |
|---|
22. Onkemäki-Linnavuori
| Onkemäen eli aiemmin Onkimäen maakirjatalot
1540-luvulla ovat Ali-Öyrä, Yli-Öyrä, Marttila (Vähä-Seiväs)
ja Tuomaala (Iso-Seiväs, Marjamäki). Kylä on todennäköisesti ollut
asuttua jo esihistoriallisella ajalla. Onkemäen kylän itäpuolella on laaja
metsäalue, jonka halki kulkee nyt n. 1890 tehty tie Arajärven alueelta Koskenkylään.
Kivet rikottiin kuumentaen nuotiolla ja kastelemalla kylmällä vedellä. Vieläkin
aikaisemmin kuljettiin kirkkoon metsien halki Kaltsilan Rimmiin. Onkemäen tai Onkimäen nimi juontanee jo rautakaudelta. Nimi tuskin tulee siitä, että kylän jollakin mäellä on ongittu. Myös muualla Suomessa on vastaavia onki-alkuisia paikannimiä, jotka eivät ole edes vesien lähellä. Paikannimiharrastaja Ilmari Kosonen on löytänyt nimelle hyvän selityksen. Ongas ja hongas on merkinnyt suurta vanhaa petäjää. Onki-alkuisilla paikoilla petäjät ovat yleisiä. Onkimäki on siis petäjämäki. Riuttonkulman alue on saanut nimensä Riutton torpasta. Onkemäen ja Riuttonkulman väliselle alueelle sijoittuu useiden vanhojen torppien muodostama kylä. Talvitie Onkemäeltä etelään kulki Korkeakosken ohi ja Pussimäenojan reunaa Kivijärvelle, Kiilojärvien ohi ja kohti joko Kehroa tai Ameenjärveä. Juho Koski kertoi 1949, että väli on merkitty kiviin kaiverretuin virstanmerkein. Arajärvi saattaa olla vanhaa lappalaisaluetta, kosta nimi Arajärvi voi tulla saamen sanasta 'are', joka tarkoittaa somerikkoa ja kivikkoa, joita järven ympäriltä todella löytyy. Toisaalta nimi voi myös merkitä muinaisaikaista nuottaa, jonka nimi oli ara. Koska Onkemäki on ollut Vesilahdesta Urjalaan johtavan läpikulkutien varrella, siellä on pitänyt löytyä myös kyytipalveluita. Jo 1556 Onkemäen Mattia sakotettiin käräjäkyydin laiminlyönnistä. Elias Lönnrot on kirjoittanut kirjeessä Laukon Eva Törngrenin matkasta perheensä omistamaan Nuutajärven kartanoon talvimaanantaina 1849. Professorska olisi silloin halunnut vaihtaa Onkemäeltä Kehron matkalle hyvävointisen kyytihevosen, mutta sitä hän ei saanut. Kaikki hevoset olivat metsätöissä paitsi ne, jotka oli varattu Turun markkinamatkoja varten. Onkemäen kylällä on edelleen koulu, mutta kaupat, pankki ja posti on lakkautettu. Koulu perustettiin 1909 ja sitä pidettiin aluksi Marttilassa, oma talo valmistui 1912. Pankkikin sijaitsi aluksi Marttilassa, mutta sen jälkeen Martta Viitasen luona koulun vieressä. Tuotannon kauppa ja posti (aik. Vihlman 1945-1952) sijaitsivat pitkään Tuomaalan rakennuksen päädyssä, mutta 1965 niille rakennettiin uusi rakennus. 1985 kaupanpito kuitenkin siirtyi muutamaksi vuodeksi kyläkaupalle. 1960-70-luvuilla teiden risteyksessä olleessa Frans Marjamäen suulissa pidettiin tansseja. Koulun vieressä on ollut joskus Fanni Orimuksen kauppa. Koulun alapuolella sokea Vilho Lehto teki kuuluisia rottinkiesineitä ja -huonekaluja. Kulkuyhteyksistä vastasivat vuosikymmenien ajan Perttulan ja Koiviston linja-autot. Vanhimpia rakennuksia ovat Korkeekosken aitat, joista vanhempi on vuodelta 1773 ja nuorempi 1800-luvun lopulta. Nyberginkylässä sijaitseva Tapaninoja on entinen Hakkilantilan torppa, ja päärakennus on rakennettu 1800-luvun puolivälissä. Onkemäkeä on tehnyt kuuluisaksi viime vuosikymmeninä hyvin menestynyt EA-ryhmä (perustettu 1953). Kylän suurin teollisuusyritys on SEP-metal. Pienyrittäjiä on useitakin, samoin erikoissuuntautuneita maatiloja. Tuomaala oli nuorten kokoontumispaikka, kun seurojentalo oli poltettu 1918. Soittajana Sulo Inha yksirivisellä haitarilla ja Jalmari Heinonen viululla. Kuuro-Karoliinan pieni, päreillä vuorattu rakennus herätti aikoinaan huomiota. Joku sanoi, ettei ole niin suurta pärekoppaa vielä nähnyt. Karoliina tikkasi täkkejä. Onkemäenjärven Natura-alueella asustaa useita lintudirektiivin mukaisia lintulajeja kuten kurki, laulujoutsen, ruskosuohaukka, uivelo ja yksi Suomessa uhanalainen laji. Lintuharrastajat ovat lähistöltä löytäneet myös pensastaskun ja pikkutikan. Onkemäen halki virtaa kuuluisa pitkä ja joki, joka alkaa Arajärvestä ja Kivijärvestä tuomien ja lehmusten reunustamana Pussimäenojana. Joki jatkuu Hirvijärven ja Onkemäen järven kautta Mantereenjärveen Koskenojan nimellä. Koko pitkässä joessa on ollut vuosisatojen varrella ilmeisesti kymmeniä myllyjä, joista yksi lienee mainittu jo 1585-86 myllyluettelossa. Vettä joessa riitti lähes ympäri vuoden, mutta heikoimpia olivat heinä- ja elokuu. Järvien laskuojien perkaukseen on saatu lupa 1860-luvulla. Välittömästi Onkemäenjärven alapuolella ovat sijainneet Tarimaan kuuluisat myllyt. Heti Onkemäenjärven koillislaidassa on ollut ehkä tämän alueen vanhin mylly. Silloin järven vesi on ollut vielä 1,5 m korkeammalla. Hieman alempana on ollut vanha Suomalainen mylly, sitten Jankan mylly ja Alasen mylly. Alasen ja Jankan myllyissä oli vesiturbiinit jo 1900-luvun alussa. Myllyt toimivat osakeyhtiönä vuodesta 1914 vuoteen 1937, jolloin myllyt myytiin hetkeksi Jalo Fritjof Paasikivelle, jonka poika Onni Paasikivi jatkoi ylämyllyllä sen paloon asti eli elokuuhun 1938. Santeri Salokangas osti molemmat myllyt jo helmikuussa 1938, ja poika Alpo Salokangas jatkoi myllärinä vuodesta 1963 marraskuuhun 1982, jolloin alimylly paloi. Myllyt olivat monipuolisesti varustettuja, niissä oli mm. saha, pärehöylä ja pieni vehnämylly. 1960-luvun lopulta lähtien mylly tuotti myös sähköä myyntiin. Nyt muistona myllyistä on enää myllylampi. Alla olevassa 1900-luvun alun venäläisessä topografikartassa kaikki kolme myllyä näkyvät punaisina tähtinä.
Onkemäenjärven yläpuolella on sijainnut Onkemäen mylly, jolla lienee ollut myös monta edeltäjää. Vanhimmat myllyt olivat jalkamyllyjä. Koska 1800-luvun lopulla mylly oli jo ympäri vuoden käyvä lahkomylly, se lienee ollut silloin jo ratasmylly. Vuonna 1925 mylly sai vesiturbiinin. Sahan vierellä näkyvän betonisen padon ja turbiinikaukalon ovat valaneet Ville Formisto ja Paavo Pinomäki. Itse mylly on jo hävinnyt. Padon yläpuolella on myllylampi ja saunapirtti. Kosken itäpuolella on nähtävissä vielä sahan jäänteet. Arvo ja Rolf Lindströmin aikana Onkemäen myllyssä oli mm. ruiskivet, ryynimankeli ja kuorimakone. Näille riitti vesiturbiinin voima, mutta saha tarvitsi lisäksi öljymoottorin. Pussimäenojan alajuoksulla olleesta Korkeakosken myllystä on jäljellä vain vähäisiä raunioita. Korkeakosken jalkamyllystä kerrottiin ennen yleisesti tarinaa, että kun Mälityn Matti oli pitkäperjantaina jauhattamassa, silloin tuli mies, joka asetti alaleukansa kynnykselle ja ylähuulensa oven päälle ja kysyi: Oletkos nähnyt suuta suurempaa? Matti keitti myllypuuroa ja heitti sen suureen kitaan ja sanoi: Oletkos nähnyt puuroa kuumempaa? Sen koomin aavetta ei nähty. Onkemäen merkittävin kulttuurikohde on Linnavuori. Keskeisellä rautakaudella Vesilahti kuului Ylä-Satakunnan voimakkaaseen kulttuurialueeseen, jota ulkopuolinen vihollinen tuskin ahdisti. Tilanne heikkeni varhaiskeskiajalla, jolloin novgorodilaisten ja ruotsalaisten retket ulottuivat Hämeeseen asti. Enin osa Suomen muinaislinnoista sijaitseekin Varsinais-Suomessa ja Etelä-Hämeessä. On mahdollista, että vieraita ryhmiä pystyi tunkeutumaan Vesilahteen saakka. Rakensivatko Alhonlahden rantamien asukkaat Onkemäen Linnavuoreen pako- ja hälytyslinnan vai onko linna jonkun muun rakentama? Linnavuori osoitettiin muinaislinnaksi tieteellisessä mielessä vasta 1937. Paikkakunnalla on kuitenkin ollut perimätietoa vielä vuosisadan vaihteessa siitä, että vuorta on käytetty hälytyslinnana yhdessä Kaakilan Linnankallion ja Lempäälän Pirunlinnan kanssa. Tällöin ajankohta siirtynee myöhemmäksi. Tekemissään koekaivauksissa Jouko Voionmaa löysi mm. nuolenkärjen, rautakuonaa, veitsen, palanutta luuta, runsaasti keramiikkaa sekä arabialaisen rahan 800-luvun vaihteesta. Raha ei välttämättä ajoita linnaa rautakaudelle. Linna voi liittyä siihen vaiheeseen (1100-1300), jolloin novgorodilaisten tiedetään tehneen useita retkiä Suomen alueelle ja suomalaisten taas Novgorodin suuntaan. Myös ruotsalaiset pyrkivät idän suuntaan. Voionmaan mielestä vuorella on selviä asutuksen jälkiä, mm. asuntojen pohjakiveyksiä ja kiukaiden jäännöksiä, joten vuorella on asunut väkeä, mutta mitä väkeä? Linnavuoren lähistöllä ei ole tavattu rautakautisia muinaismuistoja. Linnavuori on piilolinna kaukana asutuksesta ja vaikeakulkuisessa maastossa. Linnavuorta rajoittavat äkkijyrkät kallioseinämät muualla paitsi luoteis- ja eteläosissa, joissa ovat olleet linnakkeen porttijärjestelmät. Pohjoinen portti on vaatimaton (ehkä myöhäinen?). Eteläinen portti on varustettu erikoisella porttisolalla, jonka pielivallit ulottuvat muurista noin 6 m alaspäin. Tämä Zwingler -järjestelmäksi kutsuttu keksintö on tullut Keski-Euroopasta Suomeen joskus 700-luvun puolivälissä, mutta milloin sitä jollakin suomalaisella linnavuorella on käytetty, ei ole tarkkaan selvillä. Ahtaan solan kautta sisään pyrkivä vihollinen joutui helposti alakynteen. Kun linnavuoren on arveltu olleen Vesilahden keskuskylien pakoalue, niin on outoa, että porttisola suuntautuu etelään. Lisäksi Linnavuoren pohjois- ja länsipuolella on ollut suuri järvi- ja suoalue, Linnalammi, joka on estänyt nopean tulon näistä suunnista. Linnalammi hävisi Koskenjoen perkausten yhteydessä 1860-luvulla. Parhaitan Linnavuorelle on päästy kaakosta eli Riuttonkulman suunnasta. Voisiko linnan rakentajana ollut sittenkin jokin muu tai jopa vieras sotilaallinen yhteisö myöhäisemmässä vaiheessa? Puolustusjärjestelmän luominen edellyttää yleensä jonkinlaista hallintorakennetta. Porttisolan ympärillä ja luoteis- ja itäosissa on nähtävissä selviä kivivallien jäännöksiä, joskin osa kivistä on vuosisatojen varrella vieritetty alas. Vallit ovat 50-75 cm korkeita ja 1-1 1/2 m leveitä. Laastin käyttö kivien sideaineena on alkanut vasta keskiajalla. On mahdollista, että vallien lisänä on ollut myös hirsistä rakennettuja seinämiä. Linnavuorelta on jonkinlainen näköyhteys ainakin Lempäälän Pirunlinnaan, mutta tuskin Hämeen muinaislinnaketjuun. Linnavuori ja Pirunlinna ovat voineet olla myös muinaisten Satakunnan ja Hämeen maakuntien rajalinnoja. Novgorodilaisten lähteiden mukaan suomalaiset mäkilinnat olivat melkein mahdottomia vallata, mutta epäselväksi jää, tarkoitetaanko tiedolla vain joitakin itäisiä linnoja. Puolustautuja käytti jousta, keihästä, kiviä ja kuumaa vettä, ja talvella reunat lisäksi jäädytettiin liukkaiksi. Ainoaksi keinoksi jäikin vain piirittää linnaa kunnes muonavarat sieltä loppuivat. Linnavuori on muinaismuistolain suojaama. Vuorella voi liikkua maastoa ja linnoitteiden jäänteitä vahingoittamatta. |
Onkemäen ala-aste
Onkemäen pohjoisosassa on muinoin ollut Onkemäen ja Ylämäen
alueen erottava järvi, Kortejärvi. Sen järven muinaisrannalta löytyi v.
2001 yllä oleva verkonpaino tuohisine kääröineen.
Onkemäen myllylampi heinäkuussa 1997.
Onkemäen mylly toukokuussa 2008.
Tuomaala tien mutkassa.
Onkemäen ympäristössä on pieniä teitä eksyksiin asti.
Tämä tie vie Onkemäeltä Riuttankulmalle.
Onkemäen Linnavuorelta on hyvät näköalat mm. Lempäälän Pirunvuorelle päin. Muinaislinnan kivivallien jäännökset näkyvät edelleen selvästi. |
| Siirry: | Sisällysluettelo | 21. Valkkinen-Ylämäki | 23. Riehu |
|---|
© Yrjö Punkari 1982-2022