| Siirry: | Sisällysluettelo | 24. Krääkkiö | 26. Rämsöö-Suonola |
|---|
25. Vakkala-Palho
|
Vesilahden pohjoisimmassa osassa sijaitseville Vakkalalle ja Palholle on tunnusomaisinta kumpuilevat viljelysvainiot Pyhäjärven rantojen tuntumassa. Rannoilla ja saarissa on lähes sata kesäasuntoa. Sanana palhoaminen tarkoittaa suurten pintalastujen veistämistä hirrestä. Palho voi myös merkitä työssä käytetyn piilukirveen teräosaa. ?Vakkala? ?nimi on Jouko Vahtolan mukaan vanhaa germaanista perua (Vac, Vack, Vacca). Nimi voi olla jäänne vero- ja kestityspiiristä, vakkapiiristä. Vakkalan-Palhon alue on todennäköisesti ollut yhtäjaksoisesti asuttua kivikaudelta saakka. 1920-luvulla löytyi Vakkalan Jaakolan maalta kivikautinen asuinpaikka. Kiviesineitä on poimittu myös Ylisiston, Vassin, Kouvon ja Ruotsilan mailta. Läntisen Vakkalan tuntumassa virtaavan Tottijärven Pärräjoen (=Vassinjoki) varrelta, Laukon rudanottopaikasta on peräisin lähiseutujen ainoa pronssikautinen esine, maaningantyyppinen pronssinen onsikirves (löyd. 1937). Rautakautisia irtolöytöjä on tehty ainakin Ali-Siston maalta. Alueella sijaitsevat tarkastamattomat kivikasat saattavat osoittautua rautakautisiksi hautapaikoiksi. Perimätietojen mukaan Palhossa ja Vakkalassa on muinoin asustanut hiidenväkeä ja jättiläisiä. Viimeksi mainittujen kerrotaan mm. tehneen siltaa Vapalon saarelle. Saaren sanotaan olleen lappalaisten viimeinen asuma-alue näillä main. Aarnivalkean on nähty palavan Palhon Nyytorpin luona rannassa. Edelleen perimätiedot kertovat, että Palhon Piiltäneenvuori (tai Piiltänänvuori) Maivanlahden vuoristossa oli yksi niistä paikoista, joista annettiin savumerkkihälytys novgorodilaisten hyökätessä joskus 1000-luvun alkupuolella Hämeeseen. Keskiaikaisissa lähteissä mainitaan sekä Vakkala että Palho Davidin kapinan (1439) ja Klaus Flemingin laamanninkäräjien (1435) yhteydessä. 1500-luvulla Palhossa oli Knaapin ja Pynnän rälssitilojen lisäksi Jaakola, Ruotsila, Uotila ja Tavola. Palhon Olavi Heikinpojalle, joka omisti Knaapin ja Ruotsilan, myönnettiin 1523 rälssivapaus. Vakkalassa olivat Kouvo, Rasi (maakirjan ensimmäinen isäntä Rasmus), Ryönä ja Sisto (Sixtus). Lisäksi kylässä sijaitsi merkittävien säätyläisten omistama Sipilän rälssitila. Sisto toimi ratsastalona 1625-1635 ja Rasi 1695-1696. Sistolla oli myös ollut kestikievari ja talon isännän Mikko Eerikinpoika Siston (1726-1806) kerrotaan olleen Ylä-Satakunnan edustajana Tukholman valtiopäivillä. Vakkalan kuuluisin tila on Kouvo, josta tuli ratsutila 1629 ja kapteenin puustelli 1687. Kouvon puustellin haltijoista kuuluisimpia olivat Henrik Spĺra, Carl Gustaf Granfelt, Odert Gripenberg, Ernst Wilhelm Tihlman, Johan Gyllenbögel, Carl Constantin de Carnall, Konrad Henric Cräutlein, Carl Gustaf von Knorring ja Carl Johan von Konow. Everstiluutnantti Henrik Spåra (1664-1747) haudattiin Vesilahden kirkkoon 1747, minkä vuoksi Spĺran vaakuna on edelleen kirkon seinällä. Carl Johan Von Konow (1773-1855) on Vänrikki Stoolin tarinoiden kuuluisa von Konow. Runeberg mainitsee myös Gyllenbögelin pojan Antin sekä Gripenbergin pojan Hannu Henrikin. Ruotusotilaiden pikkutiloja Palhon alueella oli samoin kuin muualla. 1500-luvun lopulla kaikki Vakkalan ja useimmat Palhon taloista olivat joutuneet Laukon Knut Juhonpoika Kurjen lampuodeiksi. Vakkala ja Palho kuuluivat vuodesta 1689 Tottijärven kappeliseurakuntaan - yrittivätpä vakkalaiset 1693 kirkon siirtämistä Vakkalaankin. 1600-luvun lopulla vakkalaiset olivat rakentaneet Pärrän torpan maille jalkamyllyn, joka Gabriel Kurjen mielestä tuotti suurta haittaa Laukolle. Isonvihan aikaan 1700-luvun alussa Vakkalan ja Palhon lähes kaikki talot ryöstettiin ja poltettiin. Sisto ja Jaakola kuitenkin pysyttelivät sitkeästi perintötiloina. Everstiluutnantti Anton Wilhelm von Schantz, joka vuokrasi Laukkoa 1786-1797, uudisti sotalaitosta 1789, ja siinä yhteydessä Vakkalan Kouvo laajennettiin suurehkoksi kapteeninpuustelliksi. Puustellissa oli mm. paja ja tuulimylly. Siellä pidettiin myös säännöllisesti komppanian kokoukset. Von Schantz muodosti 1796 Laukon entisistä lampuotitiloista Pynnästä, Uotilasta, Tavolasta sekä osasta Knaapia Palhon kartanon. Päärakennus on rakennettu 1830-luvulla, muut rakennukset 1860-70-luvulla. Torppia kartanolla on ollut vain neljä toisin kuin Laukolla, jolla torppia oli satoja. Tunnetuin Palhon kartanon omistajista lienee ollut senaattori ja Korkeimman oikeuden oikeusneuvos Johannes Peltonen (om. 1916-1941). Peltonen oli myös Vesilahden kunnanvaltuuston jäsen vuosina 1920-1940 ja kansanedustajana 1922-1927. Palhoa omistavat nyt Johannes Peltosen jälkeläiset (Palho- ja Soini-nimisinä). Nykyisin Palhon kartano on erikoistunut karjanhoitoon. Vakkalan kuuluisin liikelaitos vuosina 1898-1912 oli Yli-Siston tiilitehdas Vakkalanselän rannalla. 1970-luvulla kaadettiin Yli-Siston maalta Vermasheinän kaupan luota 1950-luvulla keloutunut nk. Jollan mänty. Männyn lähistöllä kerrotaan asustaneen noitia, jotka käyttivät männyn lastuja tautien parantamiseen. Kerrotaan myös, että jos vei rippiöylätin männyn latvaan, puu tuli kohta teeriä täyteen. Puun alaosassa oli näkyvissä edelleen alue, josta oli veistetty lastuja. Oikealla alhaalla oleva kuva männystä on otettu vähän ennen puun kaatamista 1970-luvulla. Yksi noitapuu on ollut myös Vakkalassa Karhunkiven luona Ylisen metsässä. Nykyisin Vakkala ja Palho edustavat niitä kyliä, joiden omat kiinteät peruspalvelut (1908 perustettu koulu, posti, kauppa, pankki jne.) on lopetettu. Maa-, metsä- ja karjatalouden harjoittajat ovat talviseen aikaan kyliensä ainoat harvalukuiset asukkaat. Kesällä sen sijaan elämä vilkastuu huomattavasti satojen kesäasukkaiden ansiosta; Palhon rannat kuuluvat Vesilahden arvokkaimpiin. Kylän asukkaat ovat lisäksi ryhtyneet itse toimiin rantojen kunnon säilyttämiseksi. Vakkalan ja Palhon alueen historiasta on valmisteilla kirja, joka valmistunee syksyllä 2006. |
Palhon niemialueet ja saaret muodostavat kilometreittäin poikkeuksellisen kauniita ja erikoisia rantoja. Tässä Loitonperän lahtea lähellä Palhon kartanoa.
Palhon kartanon päärakennus.
Palhon Ruotsilan vanha aitta.
Ali-Siston vanha päärakennus.
Ruonanselkä ja Ruonanlahti ovat Vesilahden pohjoisinta aluetta. Saaret antavat täälläkin ominaisleimansa järvimaisemalle.
Jollan mänty entisen Vermasheinän kaupan luona. |
| Siirry: | Sisällysluettelo | 24. Krääkkiö | 26. Rämsöö-Suonola |
|---|
© Yrjö Punkari 1982-2012