| Siirry: | Sisällysluettelo | 2. Kaakila | 4. Tapola |
|---|
3. Vesilahden Pappilan alue
|
Vesilahden vanhimmista pappiloista on hyvin vähän tietoja, mutta ilmeisesti sellainen on tarvittu Pietarille ja Paavalille omistetussa seurakunnassa jo 1200-luvun alkupuolella. Ensimmäinen maininta kirkkoherrasta on vasta vuodelta 1346. Näihin aikoihin ja ehkä keskiajan lopulle asti Vesilahden Pappila sijaitsi Luodon saaressa Kaakilan ja Lempäälän Nurmenkulman välissä. Varhaisin maininta pappilasta on vuodelta 1509. Uuden ajan alussa Pappeja on myös asustanut varsinaisella kirkonmäellä Vesaniemessä Tapolan ratsutilalla. Varsinainen pappila tuli kuitenkin oletettavasti melko pian Luodon jälkeen nykyiselle paikalleen, mahdollisesti jo 1500-luvun lopulla. Pappilan ikään viittaa sekin, että alueesta on jaossa tehty erillinen kylä. Vanhin pappila on ollut lähempänä järveä, mistä on jälkiä edelleen hieman nähtävissä. Tämä lukuisia rakennuksia käsittänyt maatilapappila paloi Gustaf Ticklenin aikana 15.5.1868, ja palossa tuhoutui erittäin arvokasta kirkollista materiaalia (mm. kirkonkirjoja). Uusin Pappila on rakennettu 1871 edelleen vanhaan maatilapappilan tyyliin. Päärakennus on kooltaan niin suuri, että siinä on kirkkoherran asunto ja kirkkoherran virasto. Poikittain päärakennukseen nähden on ajan tavan mukaan suuri luhti, jota on käytetty myös asuntona. Rakennuksia on moneen kertaan ehostettu, ja ympäristö on pyritty pitämään pappilan rakennustyylille sopivana. Vuoteen 1905 asti tie Vesilahden kirkolta Lempäälään kulki Pappilan ja Kaustalan kautta. Vesilahden papeille on ollut ominaista viran perinnöllisyys. Niinpä sellaiset suvut kuin Wesilaxius, Wallenius ja Wegelius palvelivat pappeina useiden sukupolvien ajan Vesilahdessa. Papit olivat yleensä myös pitäjän varakkaimpia henkilöitä. Vesilahden uusimman pappilan kuuluisimpiin "vuokralaisiin" on kuulunut kirjailija Oiva Paloheimo, joka avioitui rovasti Kahiluodon tyttären Sirkka-Liisan kanssa. Paloheimo kirjoitteli runoja Vesilahdesta pappilan luhtiaitassa asuen. Maatalouteen liittyvät rakennukset on nyt purettu, mm. kivinavettaa vietiin Lempäälän kanavan verhoiluun. Pappilan luhtiaitta paloi vuonna 2018. Pappila tai pappilat toimivat aikoinaan samalla olutta myyvinä kestikievareina, mistä on seurannut muutamia käräjäjuttujakin. Tapola, jossa oli pappeja moneen otteeseen, paloi ainakin 1602. Pappilan rakennukset ovat palaneet nykyiseltä alueelta ainakin 1660- luvulla (useita tulipaloja), 1714, ja 1868. Rautialan kappalaispappilan rakennukset poltettiin keväällä 1918. Isojako 1700-1800-lukujen vaihteessa ja uusjako tarkistuksineen 1926 hajotti Vesilahden kirkon seudun taloryhmät. Kesola, Kilpala ja Hovi tulivat nykyisen pappilan näköpiiriin, Tapola jäi puolitiehen. Kaikki talot ovat edelleen maatiloja. Hovi, joka oli Vesilahden ensimmäinen ratsutila, on kuitenkin suuntautunut maatilalomailuun ja hevosharrastuksiin. Koska Pappilan alue on kirkonkylään, Narvaan, Ylämäelle ja Lempäälään johtavien teiden risteyskohdassa, alueelle on noussut vuosien varrella useita teollisuusrakennuksia ja liikeyrityksiä. Läntisessä laidassa sijaitsee Vesilahden koulukeskus, jonka vanhin osa on kirjailija Kalle Päätalon rakennuttamaa (1950-l.). |
|
| Siirry: | Sisällysluettelo | 2. Kaakila | 4. Tapola |
|---|
© Yrjö Punkari 1982-2012