Siirry: Sisällysluettelo 25. Vakkala-Palho 27. Mantere

26. Rämsöö-Suonola

Läntinen Vesilahti on maisemallisesti pitäjän omaperäisintä ja luonnonkauneinta aluetta. Kaakkolammi, Hyyhösjärvet, Tuulosjärvi ja Vahtolampi tarjoavat asumattomina metsäjärvinä luonnonrauhaa harvinaisillekin linnuille, mm. kalasääskille. Suurimpien järvien, Suonojärven, Kyynäräjärven ja Valkijärven rannoilla sen sijaan on kaikkiaan puolitoistasataa kesäasuntoa. Ahtialan koulun tontilla Suonojärven koillisosassa on harvinainen niinipuumetsikkö. Helvettijärven maastoon taas liittyy pelottavia tarinoita. Hämeen vaakunaeläin, ilves, on muuan Rämsöön metsien vakituisista asukkaista.

Rämsöön alue on ollut asuttua kivikaudelta lähtien. Parin kilometrin päässä Rämsöön keskustasta (nykyisin Nokian puolta) on Pelttarin vasarakirveskulttuurin aikainen hauta-alue. Kiviesineitä on myös löytynyt Suonojärven pohjoisosan talojen mailta (Honkiniemi: taltta ja vasarakirves; Niemi: oikokirves; Viikari: poikkikirves, jossa juurilla sidottu varsi). Pronssikaudelle ajoitettuja löytöjä Rämsööstä ei ole, sen sijaan Nokian puolelta Joenpohjasta on löytynyt pronssinen kirves. Runsaat perimätiedot kertovat, että Rämsöössä ja Suonolassa asui muinoin vain pienikokoisia, kalastelevia ja metsästeleviä lappalaisia (=kivi- ja pronssikaudelta polveutuvia kantasuomalaisia), joiden tekemiä kiukaita ja kivikasoja on Laakson kaupan lähellä, Halisevan lähellä, Kurjenniemessä ja Rudangonmaalla.

Lappalaisperäisiä nimiä ovat todennäköisesti Suono = kenkäheinä, Lana = kalanpyydys, Saasto = koivuvanne, Rita = loukkupyydys ja Vuoris (Vuoras) = vanha. Raja-alueelle sijoittuvan Velhonkankaan nimen historia on taustaltaan mutkikkaampi ja mystisempi. Rämsöö- tai puhekielen Rämpsöö-nimelle on useita perimätiedollisia selityksiä. Aamulehdessä 1912 mainitaan Kuralan pitkän metsäsaran nimeksi Ramsö. Kuralan maarekisterikylä jatkui Rämsööseen asti (ruots. 'rams' on pitkä jono). Rämsöö kylän nimenä ei liene kovin vanha, sillä vanhin toistaiseksi löydetty maininta on vuodelta 1879. Kirkonkirjoissa käytetään torppareidenkin kohdalla aina vain maarekisterikylän nimeä. Vanhoista kartoista Rämsöö -nimeä ei löydy. Ramsö -muodossa nimi on melko yleinen saaren nimenä etelärannikolla.

Kerrotaan edelleen, että Tyrvään suunnalta tulivat (100-300-luvulla ?) ensimmäiset suomalaiset, jotka olivat hiisiä, isoa kansaa ja puolipakanoita. Nämä asettuivat Ahdin lähelle Taatanahon reunaan ja Peipisen luo sekä ajoivat sittemmin lappalaiset syrjemmälle, mm. Suonolan Varisvuorelle, Kaakilaan ja Vapalon saarelle. Sotatokeen kosken luona lappalaiset taistelivat suomalaisia vastaan. Samaisesta koskesta on löydetty myös lapinpatojen ja -katiskojen jäännöksiä. Viimeksi tullut ja veroa kantanut luostarinväki (=kristinuskonlevittäjät 1000-luvulla) alkoi puolestaan ahdistella hiisiä.

Rautakauteen viittaavia muinaismuistoja ei ole tarkemmin tutkittu. Sellaisia lienevät mm. varhaiselta rautakaudelta peräisin oleva Rauhaniemestä löydetty tuluskivi, koulun luota löydetty 1-puinen ruuhi, keihäänkärki Lanankulmalta ja jotkut kivikasoista. Ehkä jo näihin aikoihin kulki myös polkuja ja vähäisiä teitä Narvan, Rämsöön ja Karkun välillä.

Tietä Narvasta Rämsööseen ja siitä edelleen Vammalaan on kautta aikojen kutsuttu Narvantieksi tai Narvanmatkantieksi. Keskiajalla syntynyttä ratsupolkua käyttivät mm. Laukon kartanon Kurjet kulkiessaan tiluksilleen Kokemäenkartanoon. Ura parani vuonna 1628, kun Vesilahden ja Tyrvään talollisille annettiin tehtäväksi rakentaa ja ylläpitää Stormi-Rämsöö-Narva-tie. Kärrytieksi Narvantie levennettiin kustavilaisella ajalla 1770-1780-luvuilla. Tienvarren talot saivat ylläpitovelvollisuuden. Ikivanha ura katosi lähes lopullisesti tienoikaisujen valmistuttua vuonna 2006.

Keskiajalla Kuloveteen laskevassa Lanajoessa oli jo neljä laukkolaisten ympäri vuoden vesivoimalla käyvää myllyä. Laukko perusti Lanankoskeen 1640 lisäksi sahan. Kun myllyjä oli vielä Kuralan kylän isännillä, vedestä ja sen säännöstelystä syntyi useita riitoja. Vanhimpiin rakennuksiin kuulunee Latokankaalle kauan sitten tuotu aitta, jota kertoman mukaan on käytetty rannikolta tuodun suolan välivarastona.

Suonolan maarekisterikylässä pitkän Suonojärven keskivaiheilla mainitaan 1540 olleen neljä suurehkoa taloa: Ahti, Setälä (nyk. Vitikka), Kukkola (nyk. Naskali) ja Mattila (sittemmin Nokia OY:n omistuksessa). Taloja oli alun perin 6, mutta Pekan ja Mikon talot yhdistyivät muihin viimeistään1600-luvun alussa. Vaikka Suonola ei ollut aivan Narvantien varrella, kyytivuoron laiminlyönnistä Mikon talon Knuth Mikonpoika sai sakon vuonna 1557. Kukkolan Jacop Kuckoij toimi lautamiehenä vuosina 1550-51.

Isonvihan aikana Suonojärven rannoille, mm. Rauhaniemeen ja Haukkavuoreen, rakennettiin pakopirttejä. Myös sotilaiden kerrotaan saaneet palkkioina torpan paikkoja (mm. Vuorenoja). Isojaon jälkeen ja viimeistään 1800-luvun alusta lähtien maatilat alkoivat perustaa koko läntisimmän Vesilahden alueelle torppia. Alueen metsät oli jaettu Suonolan kylän sekä Kuralan seudun kylien (Kurala, Niemenkylä, Hiirenoja, Ojoinen ja Salospohja) kesken. Peltoalueita raivattiin Lanajoen varteen, järvien ympärille, ojitetuille soille ja tasaisempiin metsiin. Suurimmat torppiin liittyneet peltoalueet syntyivät Halisevanaukealle, Lanajoen varteen, Taipaleenmaalle, Kurjenniemeen, Viikarin ympäristöön ja Rudangonmaalle. Vanhimpia torppia ovat: Suonolan Kukkolan Lehtimäki (1805), Ojoisten Pylkin Wiikari (1810), Suonolan Ahdin Kärsä (1812), Suonolan Kukkolan Kurjenniemi (1814)

Vesilahden viimeisimpiä kaskenpolttajia oli Kakuri- niminen mies, jonka sanotaan polttaneen viimeisimmän kaskensa Pirttiniemen eli Kakurin moisiossa Suonolassa 1800-luvun lopulla. Rämsöön-Suonolan alueen suurimpia työprojekteja olivat Suonojärvellä tapahtuneet puutavarauitot 1900-luvun vaihteesta lähtien useiden vuosikymmenten aikana. Mäntykankailla harjoitettiin tervanpolttoa ja useilla soilla turpeennostoa. 1880-luvulla Suonojärven pintaa laskettiin muutamalla metrillä kaivamalla pitkää Lanajokea syvemmäksi. Hieman myöhemmin kaivettiin oja - kaivajana pääasiassa Herman Lepola - Vuorisjärvestä Suonojärveen, minkä ansiosta Vuorisjärven ympäristöön syntyi peltoja. Vaikka karjatalous on lähes loppunut, maa- ja metsätaloutta harrastetaan edelleen. Palvelu-, taide- ja käsityöammatit ovat yleistyneet 2000-luvulle tultaessa. Kylä taistelee muiden vastaavien kylien tavoin palvelujensa säilymisen puolesta. Yhdistystoiminta, kotiseututyö ja näytelmäharrastus ovat merkittävän vilkasta.

Valtakunnallista kuuluisuutta saavuttanut Rämsöön kyläkerho on 1970-luvun lopulta lähtien tehnyt lukuisia menestyksellisiä aloitteita. Muuan aloitteista on paikallista koneteknistä asiantuntemusta hyväksi käyttänyt ajatus perustaa ns. "Kowan teknolokian museo". Tapahtuma "Kowan Teknolokian Päivät?" järjestettiin joka vuoden toukokuun viimeisenä viikonvaihteena vuoteen 2005 asti. Näyttelyt keräsivät kymmeniä tuhansia 1900-luvun alun konetekniikasta kiinnostuneita katselijoita. Yhtä kuuluisaksi on muodostunut Ahtialan koulun (nyk. päiväkoti) rannassa sijaitseva kesäteatteri.

Lisätietoja ja lähteitä

Rämsööseen liittyviä linkkejä:

Suonojärvi

Rämsöö sijaitsee pitkän ja puhdasvetisen Suonojärven ympärillä.

Lanajoki

Suonojärvi laskee Kuloveteen Lanajoen kautta.

Teknolokiaa

Höyrykone tapahtumassa Kowan Teknolokian Päivät?

Rämsöön kesäteatteri on saanut vuosi vuodelta yhä suuremman suosion. Kuva kesältä 2001.

Viikari

Viikarin kotimuseo

Suonolan talojen sijainti 1900-luvun alussa. Järvi jatkuu ylöspäin. Uittamon silta vasemmalla ylhäällä.


Siirry: Sisällysluettelo 25. Vakkala-Palho 27. Mantere

© Yrjö Punkari 1982-2012