Siirry: Sisällysluettelo 27. Mantere 29. Tottijärvi

28. Latomaa-Saasto

Nykyinen Latomaa on syntynyt 1800-luvulla Narvan ja Pöyhölän talojen torppariasutuksesta. Uusjaossa alueelle siirtyi lisäksi muutamia maatiloja. Narvan Adolf Kolkkalan kerrotaan raivanneen Murronmaan vainiot Poukan pelloiksi. Vähitellen syntyi myös muutakin asutusta, mutta kuitenkin melko harvaan. Ilmari Heikkilä piti kauppaa ja postia Latomaan kylässä 1970-luvulle asti. Latomaan koulu toimi vuosina 1924-1968.

Edelleen lounaaseen päin mentäessä on ensin Kivilahtijärven ja Suonojärven välinen salmi - Salmenoja - ja sen takana Saastonkulman kylä. Lounaisin osa on suurimmaksi osaksi metsäaluetta, jonka lomassa on kymmenkunta järveä ja pienehköjä peltotilkkuja. Maasto on varsin mäkistä, ja osa vuorista on yli 150 m merenpinnasta. Alue saakin vaihtelevuutensa ansiosta hyvin erikoisen ja eksoottisen yleisilmeen. Saaston alue on suuntautunut enemmän Tyrvään suuntaan kuin muu Vesilahti; useisiin asuntoihin on tullut Turun Sanomat ja inessiivin 'ssa' -pääte lausutaan yhdellä s:llä (esim. Tyrvääsä)

Iso ja Pikku Hyyhösten järvet on rauhoitettu asumattomiksi erämaajärviksi. Kalasääsket ovat aika ajoin pesineet niiden rantamännyissä. Myös muita harvinaisia lintuja on tavattu alueelta. Lampisjärvellä ja Narvajärvellä joutsenet ja Kurjet ovat olleet lähes jokavuotisia pesijöitä. Isonvihan ja kansalaissodan aikana kalliomaastot toimivat paikkakuntalaisten pakoalueina. Huvila-asutus on keskittynyt Saarijärvelle, Valkijärvelle, Kivilahtijärvelle ja Suonojärvelle.

Saarijärven pohjoisrannalla on pienehkö Saarijärven tila Tyrvään puolella. Tilan perusti Suomen sodan jälkeen Suomeen jäänyt venäläinen sotilas "Ryssä-Matti". Matti raivasi peltoja, piti lehmää ja onki talonsa kynnykseltä kaloja katajaisilla ongenkoukuilla. Matin kerrotaan ampuneen mm. 25 hirveä, karhuja ja susia. Ruudin hän haki hiihtämällä Turusta. Tilaa pitivät myöhemmin vesilahtelaiset Antti ja Miina ja myöhemmin Hermanni Prihti. Sotilaiden asettuminen Saaston-Ekojärven alueelle oli yleensäkin tyypillistä Suomen sodan jälkeen.

Koko alueen merkillisin paikka on Hiittenvaha, joka on suuri kivi Saastojärven pohjoisrannalla Kivilahtijärvelle tultaessa. Koko aluetta tosin sanotaan ison kiven mukaisesti Hiittenvahaksi. Nimitystä on Taavetti Kivilahden (s. n. 1820) mukaan käytetty sukupolvista toisiin. Vanhimmat asukkaat olivat olleet kalastajia ja metsästäjiä. Myöhempi asutus alkoi Taavetin mukaan Anjalan liiton aikoihin, jolloin itsenäistymishankkeisiin osallistuneet ja Ruotsia vastustaneet tulivat tänne pakoon.

Suomen sodan soturi oli myös Aapeli Lusti, joka perusti piilopirttinsä Narvajärven lähelle. Lustin sanotaan tehneet vahinkoa venäläisille, joiden kostoa hän pelkäsi. Elannokseen Lusti teki leivinkaukaloita, joita hänen Maija-vaimonsa myi. Lapseton pari antoi pirttinsä nälkävuosina Aapelin veljenpojalle Mikko Tympille, joka oli viulupelimanni ja rihkamakauppias.

Uusjaon jälkeen Lastusen pirtin sai Heikki Yli-Penttilä, sittemmin Lastunen. Hän toi ystävineen Vesilahden kirkon kelloa kuudella oriilla Turusta. Lastusen lähellä kello vierähti isoon kiveen ("Kellokiveen") ja sai särön, mutta seppä Karl Lind juotti särön taitavasti.

Hiittenvahan alueella on myös muutamia aarnihautoja, suurehkoja kivikasoja, jotka lienevät rautakautisia hautoja. Kalle Lastunen (s. 1884) kertoi, että muuan Antti oli löytänyt Hiittenvahan hautojen läheltä miekan, jossa oli kullattu kädensija. Kuuluisa seppä Jaakko Enbäck takoi terästä Antille viikatteen, ja yritti myydä kädensijaa Turussa. Esine tunnistettiin pian muinaisesineeksi. Siltavouti lähetettiin rankaisemaan Enbäckiä, mutta paikkakuntalaiset eivät häntä paljastaneet. Enbäck takoi myös Vesilahden kirkon pitkät tukiraudat.

Vielä 1900-luvun alkupuolella Saastojärven alue oli vain mitättömien polkujen ja ratasteiden takana. Muuan poluista oli kuuluisa Lemmetynpolku. Silti koululaisia riitti Lampisen, Syrjän ja Formiston kiertokouluun 10-20. Saastojärven 11 km:n mittainen metsäautotie, joka valmistui 1956-57 Vesilahden ensimmäisenä metsäautotienä, yhdisti alueen kylät Latomaahan ja Rautaniemeen. 1950-luvulla Saaston alueella oli jo niin paljon asutusta, että Formistossa toimi muutamia vuosia koulu.

Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta Saaston ympäristössä syntyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella lukuisa joukko pelimanneja. Tunnetuimmat olivat Lammin Jussi ja poika Lammin Yrjö, joilla oli 2-rivinen. Muita pelimanneja olivat Hakala, Mantila, Tauno Mäkinen, Urho Ajoksenmäki, Arvo Kallio ja Viljo Mäkinen. Mäkinen, jonka suvussa pelimanneja oli ollut jo aiemminkin, soitti viululla ja 2-rivisellä Hugo Kursin ja Onni Nätkinmäen kanssa sadoissa häissä, nimipäivillä, syntymäpäivillä jne. Useimmat olivat myös laulajia. Mäkinen rakenteli myös pesänpohjia kalasääskille.

Kivilahden ja Saaston metsissä on melko paljon mäntyä. Sen vuoksi tervanpoltto on ollut hyvin yleistä näihin päiviin asti. Tervanpolttajia ovat olleet ainakin Leppänen, Vaani, Kangasniemi, Suoniemi, Haapaniemi, Formisto, Virta ja Syrjä. Tervahaudoillakin tanssittiin tai mentiin piirileikkiä pelimannin tahdissa.

Lampisjärvestä laskee pienehkö oja kohti Saastojärven länsiosaa. Ojassa on ollut yksi tai useampi jalkamylly. Hieman Haapaniemen yläpuolelle ojaan rakennettiin 1870-luvun vaiheilla ratasmylly nimeltä Saaston lahkomylly tai Haamun mylly. Kerrotaan, että myllyssä kävi yöaikaan haamuja jauhattamassa - siitä nimi. Mylly ehkä hajotettiin 1900-luvun vaihteessa, jolloin Kalle Haapaniemi rakensi hieman alemmaksi ojaan myllyn, joka taas hajotettiin 1970-luvulla. Alue on lohkottu Pyörnyn maista. Vesien kertymäalue on kuitenkin ollut pieni etenkin ratasmyllylle. Kerran Narvan Karholan rohkea isäntä oli lopettanut myllyn käyttämisen yöllä. Saastojärvellä tulikin suuri susilauma vastaan. Isäntä käänsi nahkavällynsä väärinpäin, meni nelinkontin ja alkoi määkyä. Kun sudet kerääntyivät ympärille, isäntä tappoi kangella kaksi sutta. Silloin muut sudet pakenivat.

Saaston myllystä rämsööläinen Suutarin Manu teki myllyviisun, josta tuli kuuluisa pilkkalaulu. Sitä on esitetty hieman toisistaan poikkeavilla tavoilla. Viisu kertoo uuden ratasmyllyn eli trällimyllyn rakennustarinan lisäksi paljon itse kylän elämästä. Aikaisemmin paikalla lienee ollut yksinkertaisempi jalkamylly, jota viisun lopussa kehutaan. Tässä Tampereen Sanomissa 30.7.1911 julkaistu versio viisusta:

  1. Lampiselta kaksi poikaa, jotka tän laulun alkaa.
    Vormistosta rikas vaari, maksaa niille palkan.
  2. Kyllä Saaston myllykin jauhelee, mutta kuuluu kiven ääni,
    kun huono on sen rakennus ja pikkuinen on lääni.
  3. Kaitaan Villeltä katon aineet ja kaksi ansaspuuta;
    hän tuo tontin lautoja ja hänelt ei tule muuta.
  4. Korpisuutari trällit tekee koivusista puista
    Löyttyn Juha suutteet laittaa suden sääriluista.
  5. Hiiliä siinäkin tarvitaan, kun myllyn siiliä tehdään.
    Kaitaan Liisakin puolestansa myllyn touvia kehrää.
  6. Empäkki rupee takomaan tuon Saaston myllyn siilii,
    Välimäen ämmätkin puolestansa kantaa päivän hiilii.
  7. Ei suinkaan enää ainetta tarvita, kai ne ny jo piisaa,
    kun Punakalliokin puolestansa tuo vahvan kuorman visaa.
  8. Vanha Kiilonen äyskärin teki, sänkyä ei hän tainnut.
    Keksmanni mylläri Suonolasta, ei Hallan Maijaa nainut.
  9. Keksmanni sano Kaitaan papalle: heitä piippus koskeen;
    pistä tästä kukkarosta tupakkia poskeen.
     
  10. Kyllä vanha mylly hyvä on ja olis hyödyttänyt,
    olis se kivet kannattanut ja vesi olis pyörittänyt.
  11. Mitäs lahko myllyllä tekee, kun ei voi reirassa pitää,
    kun he ovat niin köyhiä, eikä aitassa ole mitään.

Lisätietoja ja lähteitä

Salmenojan kohdalla kohtaavat yllä oleva Kivilahtijärvi, Saastojärvi ja Suonojärvi.

Vuoden 1893 kartassa Latomaan ja Saaston alueelle johti oikeastaan vain Lemmetynpolku Pöyhölästä. Satunnaisia ja merkitykseltään vähäisempiä polkuja ei ole merkitty karttoihin. Keskellä oleva Kihlajärvi on nykyään Kiilojärvi. Järven eteläpuolella on Kiilosen talo, ja sinne johti polku jo 1800-luvulla.1 = Saastojärvi, 2 = Kivilahtijärvi, 3 = Suonojärvi, 4 = Iso Hyyhönen, 5 = Lampijärvi, 6 = Valkijärvi.

Narvan Metsästysseuran uudehko metsästysmaja Myllyrannassa. Tontin ensimmäiset haltijat olivat merimies Wilhelm Wallenius ja vaimonsa Karoliina. Heidän Ida-tyttärensä avioitui August Iilosen kanssa. Näiden poika Oskari (1919-1985) oli Myllyrannan viimeinen vakituinen asukas.

Haukkavuori on eteläisen Suonojärven jylhimpiä paikkoja. Suonojärvellä on pituutta kaikkiaan n. 9 km.

Saaston tie kulkee Syrjän talouskeskuksen lävitse.

Suonojärven maisema metsästysmajan rannasta.

Haapaniemi, jonka takana oli 1900-luvun alkupuolella Kalle Haapaniemen mylly ja kuvan oikealla puolella vanhan tontin sillan tuntumassa kuuluisa Haamun ratasmylly.
Siirry: Sisällysluettelo 27. Mantere 29. Tottijärvi

© Yrjö Punkari 1982-2012