| Siirry: | Sisällysluettelo | 9. Rautiala-Korpiniemi | 11. Järvenranta-Kaltsila |
|---|
10. Suomela
|
Suomelan kylä eli aikaisemmalta nimeltään Yliskylä sijaitsee Alhonselän itärannalla. Kylää ympäröivät Rautialan, Alhonlahden ja Järvenrannan kylät. Kylässä oli 1500-luvulla Olavin, Yrjön, Laurin, Niilon ja Marketan tilat. Niilon ja Laurin tilasta tuli myöhemmin Kurki, Olavin ja Yrjön tiloista varsinainen Suomela ja Marketan tilasta Mattila, joka nimismies Gaddin aikana (1741-64) siirtyi osaksi Suomelaa. Kun Kurjen tila siirtyi 1900-luvun alkupuolella Krääkkiöön, Suomela jäi yksin kyläänsä. Suomelan alueella on asuttu varmasti jo rautakaudella. 1800-luvun lopulla löytyi kivikasoista viikinkiaikaisia (800-1050) esineitä, mm. kirveitä, keihäänkärkiä, miekansäilä, talousastioita sekä punnukset ja vaaka. Ratsujen käyttöön viittaa viikinkiaikaisen hevosenvaljaan osa, rautainen jalustin, jollaista ei muualla Suomessa ole tavattu. Suomen kuuluisin kansanballadi Elinan Surma mainitsee Elinan kotitaloksi Suomelan. Laukon mahtavimman omistajan Klaus Kurjen puoliso oli Elina Juhontytär Stenbock. Avioliitosta syntyivät Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki ja myöhemmän Kurki-suvun kantaäiti Elina Kurki. Näiden lisäksi syntyi ehkä poika, joka kansanrunon mukaan poltettiin äitinsä kanssa Laukossa. Kansanrunossa Elina käskee Uotia hakemaan äitiään sanomalla, että "Juokse, jouvu Suomelahan, Käske häntä tänne tulla, Puhu paremmin kun onkaan." Laukosta on Suomelaan järven poikki 6 km. Suomelan Elinan isäksi on asiakirjoissa mainittu Juho Olavinpoika Stenbock mutta äiti on tuntematon. Juho Olavinpoika oli Satakunnan läänitysten haltija (1463-65) ja kutsui itseään 29.12.1463 Ylä- ja Ala-Satakunnan päämieheksi. Juhon vaimoksi on sukutauluissa ilmoitettu Maunu Flemingin tytär, mutta ajoitusten suhteen tämä ei voi olla Elinan äiti. Jos Elinan äiti oli Juho Olavinpojan ensimmäinen vaimo, tämä saattoi lapsineen asua Suomelassa. Tiedot ovat kuitenkin hyvin puutteellisia. Suomela -nimi mainitaan jo vuonna 1479, jolloin Jönns Somela oli Vesilahden laamannikäräjillä lautamiehenä. On epävarmaa, onko tämä laamanni juuri Juho Olavinpoika Stenbock, mutta yhtäläisyys ei ole mahdoton. Seuraava tunnettu ja varma Suomelan omistaja on ollut Olavi Suomalainen (1540-1584). Lisänimen 'Suomalainen' Olavi lienee saanut talonsa mukaan. Talon nimi on voinut syntyä senkin vuoksi, että naapurikylässä on Tanska-niminen talo. Vuonna 1602 Suomelasta tuli Hovin jälkeen Vesilahden toinen ratsastila. Tilaa omisti tällöin kuuluisa aatelismies Arvid Finckenberg, joka taisteli Axel Kurjen joukoissa ja oli mm. vankina Puolassa. Kirkkoherra Karl Valleniukselle (isän sekä isoisän nimi oli Joseph) Suomela tuli 1733. Karlin pojan, Joseph Vallenius kolmannen tytär Maria avioitui kornetti Carl Christoffer Silfversvärdin kanssa, ja näistä tuli Suomelan omistajia v. 1764. Marian ja Carlin tytär Catharina avioitui vuonna 1780 maanmittari Peter Bergiuksen kanssa (nimi usein lyhennettynä muodossa Per). Peter oli Pirkkalan kirkkoherra Petrus Bergiuksen poika. Peter ja Catharina asuivat kuitenkin Koskenkylän Orimuksella, samoin näiden kolme poikaa Petter, Karl Fredrik ja Anders Ulrik (s. 1786). Isojakokarttaan Per piirsi vuonna 1665 valmistuneen kirkon kuvan. Anders Ulrik Bergius korotettiin vänrikiksi osallistuttuaan Pommerin sotaan 1807 ja Suomen sodan Lapuan taisteluihin 1808-09. Suomelaan Anders Ulrik siirtyi Hedvig -vaimonsa kanssa Narvan Ketolasta vasta vuonna 1825-1826. Carl Silfversvärdin Leski Maria asui näet Suomelassa vuoteen 1804 ja tämän vävy (eli Anders Ulrikin äidin siskon mies) kers. Magnus Fredrik von Cräutlein vuoteen 1824 asti. Mahdollisesti Bergiuksetkin omistivat Suomelaa jo vuodesta 1790. Bergiuksia on ollut mm. kruununvouteina ja pappeina. Dilp.ins. Eino Bergius rakensi 1900-luvun alussa Suomelan rantaan moottorivenetehtaan, jonka veneitä vietiin hyvinkin kauas. Suomela oli Bergiuksien omistuksessa vuoteen 1959 asti, jolloin tilan ostivat Aino ja Pentti Mikkola. Vuonna 1918 Suomela ympäristöineen joutui kiivaiden taisteluiden kentäksi. Valkoisten rintama oli Suomelan puolella ja punaisten rintama Lihmonjoen eteläpuolella ja aika ajoin myös Suomelassa, Järvenrannassa ja Kaltsilassa. Sodan loppuvaiheessa alueen kaikki rakennukset poltettiin, mm. Eino Bergiuksen moottorivenetehdas. Suomelan talosta pohjoiseen sijaitsevassa Pähkinämäessä on nähtävissä vielä valkoisten tekemiä kivisiä suojavalleja. Suomelasta hieman Järvenrantaan päin sijaitsee 1918-vuoden taistelujen valkoisten muistomerkki vuodelta 1938. Kähkiönmäessä eli Lihmon ahteessa eli Suomelan ahteessa on aina ollut suuria kuusia. Suomelan isännän kerrotaan pitäneen niitä pyhinä. Kuuset kuitenkin kaatuivat 1800-luvun lopulla myrskyllä tien päälle. Uudet suuret kuuset saivat vuoden 1918 taisteluissa niin paljon lyijyä, että kerrotaan puunostajienkin niitä hylkineen. Rinteen puolivälissä on Vesilahden ensimmäinen teollisuushalli 1980-luvun alulta. Kähkiönmäki on liikenteellisesti vaarallinen etenkin talvella ja sen oikaisemisesta on olemassa suunnitelma vuodelta 2006. Mäki päättyy ns. Keihosten tiehaaraan, josta Narvantienä jo satoja vuosia tunnettu tie jatkuu kohti Akaata. Tämän tien perusparannus tehtiin vuonna 1989. Tienhaaran ja Valkkisten peltoaukean väliin on noussut 1900-luvun lopulta alkaen kymmeniä uudisrakennuksia. Lihmonjoen eteläpuoleisella rinteellä on yksi Vesilahden lähes kymmenestä retkeilykodasta nimeltä Plakkari. Nimi tulee läheisen peltoaukean mukaan. |
Maisema Lihmon sillalta Suomelan puistoon päin.
Bergiuksia Suomelan alarakennuksen portailla v. 1900. Keskellä valkopartainen Ernst Bergius ja vieressä kruununvouti Paavo Bergius.
Suomela ennen vuotta 1918, jolloin kaikki rakennukset paloivat taistelujen yhteydessä. Etualalla moottorivenetehtaan rakennuksia.
Vuoden 1918 taisteluiden valkoisten muistomerkki, joka paljastettiin Helluntaina 1938.
Suomelan aitta. |
| Siirry: | Sisällysluettelo | 9. Rautiala-Korpiniemi | 11. Järvenranta-Kaltsila |
|---|
© Yrjö Punkari 1982-2012