Vesilahden ja Laukon torpparit 

Vuonna 2000 Vesilahden Museoyhdistys ry järjesti näyttelyn, jonka teemana olivat vesilahtelaiset torpparit. Näyttely koostui teksteistä, jotka kertoivat vesilahtelaisten torppareiden vaiheista tavallisten maatilojen ja Laukon kartanon yhteydessä. Näyttelyssä oli myös paljon torppariväestölle kuuluneita esineitä ja asiakirjoja. Lisäksi esillä oli karttoja, valokuvia sekä torppareista kertovia kirjoja.

Kuuluisimmiksi torpparit tulivat luonnollisesti Laukon lakon ja torpparihäätöjen yhteydessä. Tätä tapahtumaa käsiteltiin pitkällisesti myös Suomen senaatissa 1906-1907.

 
Tarkempia tietoja Minna Valkaman artikkeleista:

Torpparit asuivat joko maatalon tai kartanon omistamalla maalla ja joutuivat maksamaan siitä vuokraa tilanomistajalle. Vuokra maksettiin yleisimmin tekemällä päivätöitä taloon tai kartanoon. Tämän lisäksi torpparien velvollisuuksina saattoi olla mitä erilaisimpia valmistustöitä.

Miehet tekivät rekiä, rattaita, kirvesvarsia, huonekaluja, koppia, nahkaesineitä, hevostöissä tarvittavaa esineistöä jne. Naiset kehräsivät lankaa, kutoivat kankaita, ryijyjä, raanuja, vaatteita jne. Molempien tehtävinä saattoivat olla pellavan valmistuksen monet työvaiheet.

Torppien emäntien työvälineinä olivat rukki (vasemmalla) ja kangaspuut (oikealla). Vesilahdessa oli kuuluisia rukkien ja kangaspuiden tekijöitä, mm. vain varvari -nimellä tunnettu mies ja hänen Janne-poikansa Narvassa.