Tervahauta Markkinoilla 2010
Tässä tervakset ja pintaan asetettavat puut ovat vielä pinoissa kuivumassa. Tervakset ovat pääasiassa männyn kantoja, harvemmin enää löytää keloutunutta mäntyä.
Tervahauta on puhdistettu, ja tervan kulkuaukko avattu mahdollisista roskista. Reunat on merkitty.
Torstaiaamuna 8.7. klo 06.00 alkoi tervahaudan lastaus. Osa väestä toi tervaksia purilailla tervahaudan laidalle, osa latoi tervakset tarkalleen oikeaan muotoon pyöreisiin pinoihin.
Miten sitten pinot tulevat oikean levyisiksi? Kaikilla lastaajilla on tikku, jonka molemmat päät ovat valkoiset. Jos pino ei ole oikean levyinen, koko tervahaudasta tulee soikea!
Tässä on yksi pyöreä kerros tullut täyteen. Tervamestari Aulis Vaani toteaa korkeuden oikeaksi.
Lopuksi valtavan pinon päälle asetetaan turpeita. Vain tavalliset puut ovat näkyvissä reunoilla. Torstai-iltana klo 21.00 oli tyventä, joten pienehkö tervamiesporukka alkoi sytytyksen. Hetken kuluttua tervahaudan liepeillä katsellut runsaslukuinen väkijoukko kaikkosi nopeasti kauemmaksi, sillä ympäristöön levisi kova kuumuus.
Kun tavalliset puut olivat syttyneet kunnolla, tervahautaa alettiin peittää turpeilla. Palaminen ei tapahtunut enää ilmiliekillä vaan hiiltymällä kovassa kuumuudessa. Viimeistään perjantaina kuumuus saavutti tervakset.
Tervaa ei tule "ronkelista" vielä toisena päivänä. Jos tapin avaa sieltä tosin voi tulla jo tervalle tuoksuvaa vetistä nestettä.
Koko lähitienoo peittyi tervantuoksuiseen savuun.
Perjantaipäivä 9.7. kului tervahaudan vartiointiin. Jos tulenlieskat yltyivät jossakin kohdassa, sinne asetettiin uutta turvetta. Palaminen sai tapahtua vain hiiltymällä. Pätsin uumeniin piti saada oikea lämpötila. Jos lämpötila laskee liiaksi, tervaa ei tule. Jos lämpö nousee liian korkeaksi, puista kuumuudessa tihkuva terva palaa kaasuna.
Tästä kuvasta näkyy selvemmin turpeiden takana tapahtuva liekitön palaminen. Kuumuus on valtava.
Lauantaina 10.7. tervahauta savusi ja oli yhä kuuma. Kooltaan se oli jo hieman pienentynyt.
Tervanpolttajan työ on jo itse haudan ansiosta kuumaa touhua. Näillä Markkinoilla kaiken lisäksi aurinko paahtoi kuumuuttaan puidenkin lävitse. (kuva: Timo Mäki)
Nyt vihdoin tervakoppiin ilmestyi tervamies Pekka Piipon pää. Käsissään hänellä oli Aitoa Vesilahtelaista Hautatervaa vuodelta 2010. Purkkeja oli monen kokoisia ja monen hintaisia - kuten kuvastakin näkee. Asiantuntijat juttelivat haudan ympärillä jossakin vaiheessa, että kyllä sitä tervaa teollisilla koneillakin saa aikaiseksi, mutta se ei ole aidon hautatervan veroista, ei alkuunkaan. Tervahaudan kuumia prosesseja teolliset kojeet eivät ole vielä lähestulkoonkaan tavoittaneet. Kun esim rekkamies sivelee pyörän pultteihin minkä tahansa öljyn ja vaseliinin sijasta Aitoa Hautatervaa, niin pultit saa auki ja pyörät eivät toisaalta lähde ohittamaan autoa.
Sunnuntaina 11.7. tervahaudan olisi pitänyt olla kooltaan jo paljon pienempi, mutta sen mystinen pätsi pysyi sitkeästi suurena ja pursui jatkuvasti tervaa. Toisinaan tervakaasut leimahtivat korkeina liekkeinä haudan jostakin unasta.
Tällä kertaa tervahauta paloi vielä maanantainakin! Joinakin kertoina hauta on ollut pieni ja lähes sammumispisteessä jo suununtaina. Olivatko sitten tervakset suhteellisen hyviä, tervamiehet poikkeuksellisen taitavia vai mikä lienee syynä.
Torstaina 15.7.2010 loputkin purettiin, ja alue muuttui sellaiseksi kuin se olikin. Työvälineet huollettiin ja jaettiin omistajilleen. Näillä näkymin tervahauta odottaa uutta lastausta taas viisi vuotta. Tervaa tuli melkoisen paljon yli 1800 litraa. Lisäksi saatiin kymmeniä säkkejä pajahiiliä. Tervaa on edelleen mahdollisuus ostaa, ja sitä myy itse tervamestari Aulis Vaani, puh. 040 7710654.
Mäntytervaa on myös tutkittu EU:n kemikaaliviraston toimesta:
European Chemicals Agency / Mäntytervan kemikaaliluokitus
(Kirjoita kenttään Other Identifier: 232-374-8. Oikeudellinen huomautus luettava ja kuitattava. Luokitus löytyy oikean reunan suurennuslasia klikkaamalla.)
