Vesilahti sijaitsee Pirkanmaan Pyhäjärven eteläosan ympärillä. Järvessä on useita saaria ja niemekkeitä. Nämä ovat olleet mainioita asuinpaikkoja niin kauan kuin ihmisiä alueella on ollut. Valitettavasti juuri nämä alueet ovat olleet koko ajan asuttuja, joten aiemman asutuksen jäljet ovat yleensä peittyneet. Jotakin kuitenkin voi vieläkin löytyä.
Alhonlahden kaikki rantamat tunnetaan jo nyt lukuisista hauta-alueistaan. Tunnettuja alueita ovat Hinsala, Laukko, Narva, Hiidennokka, Rautiala, Suomela, Lihmonoja ja Haihulannokka. On kuitenkin erikoista, että Kuralan laajalta niemialueelta ei ole kuin jokunen irtolöytö. Alueen kylät Niemenkylä, Ojoinen ja Hiirenoja ovat taatusti olleet asuttuja. Nimi 'Hiirenoja' voisi jopa viitata 'hiisi' -nimeen ('Hiidenoja'), jolloin kylässä olisi ollut rautakautinen kultti- ja hauta-alue, hiisi. Sitä ei vain ole löytynyt.
Toinen vähälöytöinen alue on Palhon niemeke Vesilahden pohjoisosassa. Vakkalassa on tosin ollut todennäköisesti kivikautinen asuinpaikka (Fagerlundin tontti). Samoin kuin Kuralassa myös Palhossa maatalous on voinut vuosisatojen kuluessa peittää alleen vanhemmat kulttuurijäljet.
Vaikka Kaakilanniemessä sijaitseva Linnankallio nykyään tunnustetaan aidoksi linnavuoreksi, pitkän ja luonnonkauniin niemekkeen rautakautiset löydöt ovat lähes olemattomat. Niemekkeeseen liittyy lisäksi suuri määrä ikivanhaa perimätietoa, mikä sekin antaisi vihjeen alueen vanhasta merkityksestä. Koko Kaakilanniemi on potentiaalista löytöaluetta.
Vaikka Hinsalasta tunnetaan Tonttimäki ja Sauvalannokka, nämä tuskin ovat ainoita vanhan asutuksen jäänteitä. Niemekkeen runsaat kivet saattaisivat kätkeä jopa kuppikiviä tai kalliopiirroksia. Kylä on kuitenkin ollut vilkkaasti ja yhtäjaksoisesti asuttua rautakaudelta asti. Vaikka rikas rautakausi Ruotsin valloituksen jälkeen (1249) muuttui köyhemmäksi 'puukaudeksi', voi joitakin merkkejä löytyä jopa näiltä ajoilta. Keskiaikaisia löytöjä Vesilahdesta on hyvin vähän lukuun ottamatta kirkossa säilyneitä keskiaikaisia esineitä.
Vesilahden kirkonkylä lienee ollut hallintopaikka jo rautakaudella, mistä ovat osoituksena Kirmukarmun ja Hukarin muinaismuistoalueet. 1900-luvulla tehtyjen löytöjen perusteella on hyvin todennäköistä, että mistä tahansa Kirkonkylän alueelta voi löytyä uusia rautakautisia löytöjä. Todennäköisimpiä paikkoja ovat luonnollisesti ranta-alueet ja mäkien kumpareet. Maanviljelys ja rakentaminen ovat kuitenkin taatusti peittäneet pääosan kulttuurikerroksista. Ehkä kannattaisi etsiä koskemattomilta alueilta, niitäkin vielä löytyy.
Vesilahden ainoa kuppikivi sijaitsee Rautialassa. Samassa kivessä lienee myös kalliopiirros. Tämä on selvä vihje siitä, että kuppikiviä ja kalliopiirroksia voi olla useampiakin. Tapa on ollut tunnettu Vesilahdessa rautakaudella. Lähinaapurista Suomelasta on löydetty miekkoja ja muita rautaesineitä. Suomelan ja Korpiniemen välinen alue on viljavaa ja aurinkoista etelärinnettä. Olisi ihme, jos se olisi ollut asumatonta seutua esihistoriallisella ajalla!
Useista hauta-alueistaan tunnetun Narvan pellot ja mäet ovat paljastaneet aina muutaman vuoden välein kivikirveitä, kivitalttoja ja metalliesineitä. Vanha kulttuurimaa lienee kuitenkin uudemman ajan myllertämää. Etsintä ei ole enää helppoa. Alhonlahden rannat ja seudun lukuisat mäentöppärät ovat silti mahdollisia löytöalueita. Jos järven toisella puolella Rautialassa on kuppikivi, tuntuu hyvinkin mahdolliselta, että myös Narvan alueella olisi kuppikiviä tai kalliopiirroksia. Mutta Missä?
Vesilahden itäisimmät löytöalueet ajoittuvat Viikinkiaikaan. Tunnetuimmat alueet ovat Manterejärven, Sauvonselän ja Heinälahden rannoilla Sassinsaaressa, Peltosaaressa ja Köpinsaaressa. Mikään paikoista ei ole enää saari. Ylämäen, Mantereen ja Saarikunnan alueen maatalous on ollut pitkää voimallista, mutta aina jää joitakin katvealueita, joista voi löytyä jotakin uutta. Kaikki epäilyttävät mäet kivineen on aihetta tutkia.
Vesilahden tunnetuin puuesine on Krääkkiön suksi 800-900 -luvulta! Metsäjärvien rannoilta on löytynyt kymmeniä yksipuisia ruuhia - niitä tosin ei ole tarkemmin tutkittu ja ajoitettu. Pyhäjärven ulkopuolella on siis ollut asutusta, ehkä vilkastakin. Pitkään jatkunut kiista koskee sitä, onko Vesilahdessa asustanut lappalaisia. Jos on, niin nämä ovat metsästelleet ja kalastelleet oletettavasti pitäjän metsäisemmillä alueilla. Lappalaisilla on tarkoitettu sekä saamen kieltä muistuttavaa kieltä puhuneita että syrjäisemmillä seuduilla asustelevia metsästäjiä. Esineistöltään ja tavoiltaan rikkaan lappalaisväestön mahdollisia merkkejä voi etsiä Riuttankulman, Riehun, Krääkkiön, Kivilahden, Saaston, Suonolan ja Rudangonmaan alueilta.
Suonojärven eteläosassa sijaitsevan Saastojärven rannalla on suuri kivi nimeltä Hiittenvaha. Sen lähimaastosta on löytynyt miekka, jossa oli kullattu kädensija!
Vesilahden komein linnavuori sijaitsee Onkemäellä. Linnavuoria tuskin kannattaa enempää etsiä, ne olisivat jo ehkä löytyneet. Koska linnavuori on todella ollut käytössä, sen lähiympäristö ei voi sekään olla koskematonta luontoa. Onkemäenjärven ja Hirvijärven ympäristön mäet ovat mahdollisia löytöpaikkoja.
Kivikautisia hauta- ja asuinpaikkoja on löydetty Järvenrannasta, Valkkisista, Onkemäeltä ja Rämsööstä. Rämsöön ja mahdollisesti myös Suonolan alueet ovat todennäköisesti olleet kivikautisia asuinalueita. Perimätieto kertoo Suonolan olleen Vesilahden ensimmäinen asuinpaikka. Kiviesineitä on löytynyt melko tasaisesti koko kunnan alueelta, aivan viime vuosinakin. Keväinen kylvöä odottava pelto on paras löytöpaikka.
Alla on matkailukäyttöön tarkoitettu kartta Vesilahdesta. Jos etsit muinaismuistoja, olisi suositeltavaa, että hankkisit peruskartan (1:20000) tai Vesilahden kunnan kartan (1:30000).