Filosofit ovat määritelleet ihmisen milloin milläkin tavoin; työvälineitä tekevä eläin, sotiva eläin, puhuva eläin, tietoinen eläin, sosiaalinen eläin jne. Kowan Teknolokian Päivät® -tapahtuma tuo esiin kuitenkin yhden varsin tärkeän ominaisuuden: ihminen on ihmettelevä olio. Ja jotta olisi tarpeeksi ihmeteltävää, ihminen tekee itse kaikenlaista ihmeteltävää. Ja sitähän riittää ihmettelijöiden suurelle joukolle! Katso vaikka viereistä kuvaa; kaikki ihmettelevät!  "Katso!", "No jo on aika ...", "Ohoh!", "Hei, mikäs tämä on?", "Onpas merkillinen epeli!", "Kylläpäs metelöi!" jne. Syvennymme nyt hetkeksi kowan teknolokian historiaan.

 

Yllä on kuva käsikivistä, niitä pyöritti muinoin ihminen ("Kierrä kierrä akka, eihän ne muuten jauha!"). Konemiesten sakramenttiin kuuluvassa tapahtumassa ihmeteltävänä on nimenomaan se teknologian vaihe, kun työväline lakkasi tarvitsemasta ihmistä - kauramoottoria. Työvälineestä tuli kone ja se kävi itsestään! Ihmiselle jäi aikaa ihmettelyyn. Lanan myllyssä, josta oikealla on tarkka ja toimiva pienoismalli, voima tuli vedestä. Verkkaisen lotinan ja kolinan seassa kelpasi ihmetellä yön tunteina. Nähtiin kummituksia, valehdeltiin, laulettiin Elinan surmaa - ja kone jauhoi!

 

Vettä ei riittänyt joka paikkaan eikä ympäri vuoden. Lanajoen myllärit - kuralalaiset, suonolalaiset ja Laukon kartano - tappelivat myllynpaikoista satoja vuosia. Höyrykone on hieno kone, ja se käy hiljaa ja itsekseen eikä tarvitse paljon vettä. Voimaa on paljon! Höyrykonetta kannattaa putsata, maalata ja kiillottaa, sillä höyrykoneessa on hevosvoimien lisäksi vielä esteettistäkin voimaa. On hauskaa katsella, kun se raataa. Laulussakin sanotaan, että "Työ jos oisi herkkuva, niin herrat iteh tekis sen...". Siispä kone tehköön työn. Höyrykone on mutkikas ja vaatii puiden pilkkomista, pesän täyttämistä ja paineen seuraamista.

 

Tarvitaan parempi kone. Polttomoottori oli nerokas keksintö. Katsotaanpa vaikka tätä yksinkertaista esimerkkiä. Palavaa nestettä sisältävä polttoainetankki on takana, keskellä on sylinteri ja mäntä (tai useampia), kampiakseli ja siihen kiinnitettynä vauhtipyörä ja toisella puolella siiva eli se pyörä, johon tulee esim. pelumyllyn remmi. Edessä keskellä on pyörimisliikkeen tahdissa avautuvat imu- ja pakoventtiilinvarret. Ne avaavat sylinteriin vuoron perään joko polttoaineen kulkutien tai pakokaasujen poistumistien. Vasemmalla puolella on pakoputki, oikealla ilmanottoaukko. Imun aikana kaasuuntunut polttoaine ja vedetään imuventtiilin kautta sylinteriin. Sitten mäntä puristaa kovaa ja joko kipinätulppa tai hehkutulppa sytyttää kaasun. Mäntä singahtaa taaksepäin antaen voimaa! Seuraavassa vaiheessa pakoventtiili avautuu ja savu puhalletaan pois. Sitten taas lisää kaasua sylinteriin. Ja näin touhu jatkuu kovalla paukkeella.

 

Koneilla on siis taipumus aina suurentua ja mutkistua. Tässä on havainnollinen esimerkki. Eikös tämä kone mahtanut olla se, jota Charlie Chaplin käytti mallina kun teki elokuvaa "Nykyaika" - vai muistanko väärin. Kuvaaja tarkasteli aikansa rattaiden sekamelskaa, mutta sen paremmin koneen periaate kuin käyttötarkoituskaan eivät valjenneet millään tavalla. Ei se kai ainakaan ole isokokoinen kello? Vai olisiko se takana olevan Punaisen Ristin ensiapuryhmän rekvisiittaa, pyyntö, että: "Varokaa koneita!"

 

Tässäkin riittää hämmästelemistä, oikea hoppa, pienoislinja-auto, jonka sivusuuntaisille puupenkeille taisi mahtua yhteensä kymmenkunta ihmistä. Ylämäkiä ei silloin kuitenkaan saa tulla vastaan.

Takana puimakone, edessä pelumylly, jolla silputaan pahnat aivan pieniksi palasiksi ja kuivikkeeksi navettaan. Aikoinaan pelumylly silppusi myös monet sormet! Pelumyllyn takana on oikeata viljaakin, nimeltä kaura (kuka tiesi?).

 

Kun tuhannet pienet ja suuret koneet käyvät, savuavat ja paukkuvat, on aina vaara, että kipinästä kasvaa liekki. Siltä varalta tapahtuman reunamilla tarkkailee palokunta, Länsi-Vesilahden VPK erittäin valppaana ja lähtövalmiina.

 

Siellä se on, siellä jossakin, se ihme, se hirveän kovaääninen, se tuhathevosvoimainen, oliko se nyt Rolls-Royce!!!

Näissä ei ole yhtäkään hevosvoimaa, nämä odottavat kunnostusta. Huh huh, onkohan mahdollista?

 

Mutta tässä sitä ihmettelemistä riittää pikkumiehelle. Mitä tekee tuo täti? Mitä toimittaa tädille tuo kivinen pikkupoika? Mikä mahtaa olla tämä kivinen eläin? Sanoikohan äiti tuon näköistä ammuksi?

Hartoman Jussi (YLE)! Mistäs Jussi tänne on tiensä löytänyt? Ei olekaan nyt mikrofoni kourassa, vaan esittelee Haverin kaivoksen kultakiviä. Väittää, että ovat sitten aiwan oikeita ja saattavat sisältää kultaa! No ...

 

Vuonna 2001 aurinko hymyili, koivut hymyilivät, ihmettelijöiden valtaisa joukko hymyili (taisipa joku jollekin härvelille nauraakin) - ja niin hymyili tämä "kovemman teknotalkooväen" edustajakin. Ja hyvä niin. Ellei joku sekoita maailmankirjoja, Kowan Teknolokian Päivät® keräävät teknolokialle uskollisen joukon yhä sankempana joukkona jälleen toukokuun lopulla 2002, 2003, 2004 jne. loputtomiin. Ennustanpa huvikseni, että vuoden 3001 Kowan Teknolokian Päivät®  -tapahtumaan on vihdoin löydetty esiteltäviksi ydinvoimala, avaruusraketti, tietokone, Nokian kännykkä ja vuoden 2001 mallin potkulauta.

Kuvattu ja koottu 26.5.2001, © Yrjö Punkari, 2000