Siirry: Edelliseen osaan Seuraavaan osaan

Narvan kylän varhaishistoriaa

7000 vuotta narvalaisia...
Jalkasara, pähkinäpuu, kynäjalava ...
Turkismetsästäjät ja kauppiaat...
Narvan nimi - nahan karvapuoli ...
Rautakauden korut ja sotavarusteet...

 

Narvan kylä sijaitsee Vesilahden kunnan keskiosassa, Pirkanmaan ja entisen Ylä-Satakunnan lounaisosassa. Tampereelle sekä Vammalaan on matkaa maanteitse 40 kilometriä, Nokialle, Punkalaitumelle ja Toijalaan n. 30 km. Kylä on ikivanhojen maanteiden solmukohdassa. Ennen, kun vesi oli yhdistävänä tekijänä, Narvan sijainti Pyhäjärven Alhonlahden suojaisalla rannalla oli edullinen vesiliikenteen kannalta; talvella käytettiin jääteitä.

Luonnonolosuhteiltaan alue on hyvin vaihtelevaa. Maapohjan runsaan savipitoisuuden vuoksi kasvisto on lajirikasta. Professori Niilo Söyringin tutkimuksien mukaan lähistön rannoilla on useita harvinaisiakin lajeja, esim. jalkasara, pähkinäpuu ja kynäjalava.

Narva on ollut yhtäjaksoisesti asuttua kivikaudelta lähtien. Narva-nimisiä paikkoja on eri puolilla pohjois-Eurooppaa. Vanhoissa kartoissa käytetään muotoa 'Narfwa'. Nimi 'narva' tarkoittaa nahan karvapuolta. Olisi näin ollen luontevaa olettaa kylän olleen jo muinoin jonkinlainen nahkojen ja turkisten kauppa- tai käsittelypaikka. Alueelta löydetyistä kymmenistä kiviesineistä osan voi tulkita nahkojen käsittelyvälineiksi. Osa viittaa kiviaineksensa puolesta selvästi kaupankäyntiin itään (4000-2500 eKr). s

 
Käärmesormus Karholannokalta Kalevalakorun suunnitteleman käärmesormuksen aihe on Narvan Karholannokalta. Vastaavia sormuksia on Suomesta löydetty vain Vähä-Kyröstä ja Karjaalta.

Rautakaudella (300-1300) Narva on ollut vilkas kauppapaikka. Karholannokan, Hiidennokan, koulunmäen ja Rukoushuoneen esinerikkaat hautapaikat ovat maanlaajuisesti erittäin tärkeitä. Nils Cleve tutki Hiidennokasta kaksi hautakumpua 1929. Helmer Salmo tutki Karholannokasta seuraavana vuonna eli 1930 myös kaksi hautaa ja vielä 1956 Salmo kaivautti Rukoushuoneen ristiretkiaikaisen kalmiston. Koulunmäen esineistöä on saatu vain irtolöytöinä. Täältä niin kuin muualtakin myöhempi asutus on tuhonnut rautakautisia jälkiä. Runsas esineistö viittaa sotaisaan elämään ja vilkkaaseen kaupankäyntiin Etelä-Eurooppaan.

Rikkauden lähteenä oli turkismetsästys niin lähialueille kuin kauas pohjoiseenkin suuntautuneilla retkillä. Turkikset vaihdettiin loistokkaisiin tuontitavaroihin, joista tärkeimmät olivat aseet ja korut. Narvalaisista aseista pääosan muodostavat keihäänkärjet, nuolenkärjet, miekat ja kilvenkupurat. Kymmenistä koruista suurin osa oli solkia, sormuksia ja rannerenkaita. Hiidennokasta löytyi lisäksi kullattuja ja pronssisia nappeja ja koristeneuloja. Maanviljelykseen viittaa mm. sirppi. Myös hevosen valjaisiin kuuluvia osia löytyi. (Helena Honka-Hallila 1984.)

 
Vasemmalla Narvan rukoushuoneen tontilta kaivettuja karjalaisaiheisia linturiipuksia. Ajoitus 1200-1300-luvuille. (Kuva: Museovirasto)

Rautakauden ja keskiajan vaihteessa Narva on ollut ilmeisesti myös itäisten kauppavaikutteiden alla. Salmon 1956 kaivamasta rukoushuoneen kalmistosta löytyi nimittäin taidokkaita karjalaisaiheisia linturiipuksia. Löytöihin kuuluu myös veitsiä, keritsimiä, tulusrautoja, pronssirenkaita ja aseita. Eräästä haudasta löydettiin harvinainen raha, joka on saksalaista perua 1100-luvun lopulta. Koska hautoja ei oltu rikottu uusilla hautauksilla, niiden päällä on jo tarvinnut olla jokin hautamerkki. Muutamien hautojen esineettömyyden on tulkittu johtuneen esikristillisistä vaikutteista. (Sarvas 1988.)


Siirry: Edelliseen osaan Seuraavaan osaan