| Siirry: | Paluu alkusivulle | Edelliseen osaan | Seuraavaan osaan |
|---|
Narva 1900-luvun alussaPeltojen raivaus...
|
Evankelinen liike, joka tuli lempääläisen lähetystyöntekijän Frans Hannulan toimesta Vesilahteen 1800-luvun puolivälissä, sai voimakkaimman jalansijan juuri Narvassa. Hartaustilaisuuksia pidettiin vuoron perään eri taloissa ja kirkossa käynti yleistyi niin voimakkaaksi, että kirkon penkkimäärää oli vuosisadan alussa lisättävä (1200:aan). Evankeliumijuhlat olivat tärkeitä kokoontumispaikkoja. Liikkeen perusteemoihin kuului ehdottoman raittiuden vaatimus, minkä vuoksi kieltolakiakin kannatettiin Narvassa voimallisimmin. Myös työväki oli kristillistä. Narvassa oli Poukalla kristillisen työväen talo vuoteen 1918 asti ja myöhemmin koulun vieressä pienempi talo ("varvarin Jannen" talo). (Timo Haavisto 1989.) |
| 1900-luvun alussa Narvassa oli useita suuria maatiloja
ja niillä lukuisia
torppia. Lisäksi oli useita käsityöläisiä, mäkitupalaisia ja muutamia
kauppaliikkeitä. Pääosa niistä taloista, jotka oli mainittu jo 1540-luvun
maakirjassa, olivat edelleen kylässä. Maatiloista suurin lienee ollut Pouru,
jolla oli maita 1900-luvun alussa vielä yli 300 hehtaaria. Pouru on kuitenkin
talona hävinnyt, mutta suku jatkuu useissa Narvan alueen muissa taloissa. Pourun
pääosan osti Erland Poukka 1902-1906.
Kirkkomatkat tehtiin kirkkoveneillä. Kirkkoveneiden rakentajista tunnetuin oli seppä Karl Lind Salospohjasta. Hänen tekemiään suuria veneitä olivat Tauran Pinta ja Karjaisen Kähmijä (13 hankaparia). Oman pirttinsä ja tavaransa Lind siirsi Kirkonkylään tekemällä pirtistään suuren lautan. Pourulla oli Tuima ja Tannilla Aune -nimiset veneet. Yhteisomistuksessa olivat lisäksi veneet Junkkari, Jalonen ja Särkkä. Kuralaisten veneitä olivat Kotka, Laine, Tuima ja Siivo. Narvalaisten vapaa-ajanviettopaikkoina ovat olleet Hiidennokka, Hurskasvuori ja Katajasaari. Hiidennokassa on pidetty helavalkeita vuosisadan alulle asti ja juhannusjuhlia 1950-luvulle asti. Alueeseen liittyy myös monia kansantarinoita. Katajasaari on laajalti tunnettu veneilijöiden soutukohde. Alhonlahden saaret ja niemet ovat kasvilajeiltaan erityisen rikkaita. Pöyhöläläisten helavalkeapaikka on ollut Penttilän lähellä.
|
 Narvan raittikylä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. 1918 koko alue poltettiin, ja uusjaon tarkistuksessa loppukin kyläkeskuksesta hävisi. |
Narvan Jeremias Pastin pojan, Kalle Kursin tyttäret Olga Vihdanmäki (1874) ja Fanni Lähdekorpi (1876) ovat ehkä kuuluisimmat tyrvääläisen murteen ja perinteen kertojat. Kallen vaimo oli Vaanin torpan tytär Hilma. Olga Vihdanmäki palveli useissa paikoissa Tyrvään ja Vesilahden puolella ja on kertonut lukemattomia tarinoita Tyrväältä ja Vesilahdesta, mm. Elinan surmarunon. Fanni tuli emännäksi Pöyhölän Lähdekorpeen (entisen Ali-Takun maalla) ja eli lähes 100-vuotiaaksi kuten vanhin poikansa Niilokin. Perinnekirjoista löytyy tarinoita Vesilahdesta, joita Fanni on kertonut tyrvään murteella.
Hurskasvuori tai vanhemmalta nimeltään Urkasvuori on samoin ollut helavalkeapaikka ja nuorison piirileikkipaikka vielä vuosisadan alulle asti. Ensimmäisen maailmansodan aikoina venäläiset varustautuivat Suomen alueella lännestä tulevaa vihollista vastaan. Vesilahdessa linnoitteita rakennettiin vuosina 1915-16 Ylämäen Harjulaan sekä Narvaan linjalle Ihkamäki - Punkari - Hurskasvuori - Narvanjoki. Pelloille rakennetut puuvahvisteiset juoksuhaudat purettiin ja täytettiin 1920-luvun alussa, mutta metsissä ja vuorilla sijaitsevat linnoitteet ovat säilyneet hyvin.
Narvan alueella linnoitteita on kaikkiaan useita kilometrejä, Hurskasvuoressakin yli kilometri. Vuorilla juoksuhautojen yhteydessä on nähtävissä "kuularuiskupesäkkeitä", ammusvarastoja ja miehistösuojia. Ylempänä kalliolla on suurilla räjähdyspanoksilla louhittuja "lintaasimonttuja" eli korsuja, joiden puiset katerakennelmat on purettu tai lahonneet. Keuruun Pioneeripataljoona entisti Hurskasvuoren laella toisen suurista korsuista, osan juoksuhautaa sekä miehistösuojan vuonna 1985. Korsu on sen jälkeen ollut sotaveteraanien hoidossa ja alue on muuttunut turistien käyntikohteeksi. 1920-luvulla alussa Narvan Soittokunta tuli Hurskavuorelle soittamaan vappusoittonsa, koska muutoin uskomusten mukaan pellot eivät kasvaisi. Myöhemmin soittopaikaksi tuli Tuulikallio ja 1970-luvulla Narvan keskusta.
Vuonna 1905 perustettiin Narvaan nuorisoseura Tähti yleisen selityksen mukaan narvalaisten ja kuralaisten kylätappeluiden päätepisteeksi. Perustaminen tapahtui Niemenkylän Härkälässä 1905 ja alkuunpanijana oli Laukon metsienvartija, pohjalaisen nuorisoseura-aatteen innostama Vilho Leino. Narvalaiset tulivat seuran toimintaan mukaan vasta 1907-1908, jolloin esille tuli seuratalon rakentaminen. Torvisoittokunnan kuralaiset ja narvalaiset olivat perustaneet jo 1904. Johtajina ovat toimineet Seppo Tiensuu, Akseli Nopola, Väinö Kataja, Vilho Punkari ja Yrjö Punkari.
Salospohjan Alanen lahjoitti nuorisoseuran talolle maan Karholan vuoresta ja Evert Hildenin rakentama talo valmistui 1908. Suuressa talossa oli myös ravintolahuone ja keittiö. Vuonna 1913 toiminta kaikkine muotoineen (näyttelijät, torvensoittajat jne.) oli jo niin pitkällä, että seuran vetäjät Akseli ja Yrjö Nopola uskalsivat anoa maakunnallista laulujuhlaa Vesilahden Narvaan. Onnistuneet juhlat pidettiin Tähteläksi nimetyllä alueella, jonne rakennettiin myös komea laulu- ja soittolava. Ohjelmaa esitti viisi sekakuoroa, Tampereen konepajan torvisoittokunta, näytelmäryhmiä ja puheiden pitäjiä. Larin Kyösti kirjoitti juhlaa varten Juhannuslaulun. Alho ja Sotka kuljettivat väkeä Tampereen ja Narvan välillä sekä tapahtumiin Hiidennokan piirileikkipaikalle ja Laukkoon. Tähtelän vuori jatkuu itään päin Ketolan vuorena Pyhäjärveen asti.
Ketolanvuoren korkeimmalle kohdalle venäläiset rakennuttivat 1900-luvun alussa kolmiomittaustornin. Kartoituksen tulokset julkaistiin myöhemmin topografikarttoina. Oikealla pieni osa Narvan alueesta. Kartasta havaitaan, että tie kulki 1900-luvun alussa vielä Poukan ja Pourun kautta. Urheilukentän kohdalla oli Karjaisen pelto. Kartan Leponen on tietysti Leiponen. Vuosi nuorisoseuran perustamisen jälkeen eli vuonna 1906 perustettiin Narvan Työväenyhdistys. Perustava kokous oli Pourun ja Poukan naapurissa Willgrenillä. Yhdistyksen johtajana toimi aluksi Kustaa Willgren. Pojat Sulo ja Väinö suomensivat sukunimen Valorannaksi. Ainakin näytelmätoimintaa yhdistyksellä tiedetään olleen. Willgrenillä vuokralla ollut Kalle Åker (myöh. Pelto) osti vuoden 1918 jälkeen koko rakennuksen, joka on edelleen Kostialansaaren tien alkupäässä.
| Siirry: | Paluu alkusivulle | Edelliseen osaan | Seuraavaan osaan |
|---|