|
|
Narvan Koulun
|
Pastori Uno Cygnauksen suuriarvoinen työ suomalaisen yleisen kansanopetuksen hyväksi viime vuosisadan puolivälissä sai lopulta aikaan v.1866 maamme ensimmäisen kansakouluasetuksen, mikä antoi kunnille mahdollisuuden kansakoulujen perustamiseen valtion tuella. Koulutyön aloittaminen oli kuitenkin edelleen kuntien ja niiden asukkaiden oman halukkuuden varassa. Niinpä kansakouluja perustettiinkin eri puolilla maatamme kovin vaihtelevalla innolla.
Hämeen läänissä oltiin yhtenä innokkaimmista näiden uusien opinahjojen perustamisessa. Vesilahti sai ensimmäisen kansakoulunsa jo vuonna 1877 Kirkonkylään. Pitäjän länsiosista olivat koulumatkat kuitenkin niin pitkät ja hankalat, että Narvan kulmakunnan valistuneimmat asukkaat alkoivat hankkia kansakoulua omaan kyläänsä. Aktiivisimpina kouluasian eteenpäin viejinä mainittakoon rustitilallinen Daavid Yli-Arvela, kauppias Kustaa Annala sekä maanviljelijät Erland Alanen, Martti Pouru ja Kustaa Karjainen.
Vesilahden kunnan virallinen taho suhtautui kuitenkin melko penseästi tähän narvalaisten hankkeeseen, mutta siitä huolimatta ja kustannuksia pelkäämättä ryhdyttiin täällä puuhaan. Keisarillisen Suomen senaatin kirkollisasiain toimikunta oli jo maaliskuun 29. päivänä 1888 myöntänyt apulisän suoritettavaksi opettajan palkkaamiseen yleisistä varoista yksityisten perustamassa ylemmässä kansakoulussa Vesilahden kunnan Narvan kylässä, mutta kaiken muun kouluun liittyvän kulun tuli koulupiiriläisten suorittaa itse.
Koulun ensimmäisen johtokunnan muodostivat puheenjohtaja kirkkoherra G.F.Pohjola sekä jäsenet Aksel Alanen, Kustaa Annala, Kustaa Karjainen, Antti Knuutila ja Heikki Penttilä. Tämä johtokunta päätti kokouksessaan heinäkuun 22. päivänä 1888, että koulunkäynti aloitetaan alkavana syksynä Karjaisen tuvassa ja että sinne "hankitaan tarpeelliset kapineet, kuitenkin 20 pulpettia kahdella istuimella kukin, tarpeelliset kartat ja kattolamput ynnä musta taulu".
Narvan kansakoulun ensimmäiseksi opettajaksi samassa kokouksessa valittiin 18 hakijasta opettajakokelas Frans Mikael Kivimäki Euran kappelista. (Kivimäen perheeseen kuuluin tällöin 2-vuotias Toivo Mikael, josta myöhemmin tuli lakimies ja poliitikko, maamme historian toiseksi pitkäaikaisimman hallituksen pääministeri ja edelleen Suomen suurlähettiläs Berliiniin vuosiksi 1940-44).
Vesilahden kunta tuli pian mukaan tähän yksityiseen kansakouluun. Maaliskuun 18. päivänä 1891 kuntakokous päätti myöntää Narvan koulun opettajalle "paitsi tarpeelliset asuinhuoneet ynnä kyökki ja ulkosuojat, samat palkkaedut kuin opettaja tähän asti oli nauttinut, nimittäin polttopuut ja valo, kolme kapanalaa valmiiksi viljeltyä ja lannoitettua perunamaata, viisi tynnyriä rukiita sekä kannu kuorimatonta maitoa päivässä kuin myös 60 markkaa rahassa vuosittain". Tästä kunnan päätöksestä oli tosin valitettu Hämeen läänin kuvernöörille, joka oli valituksen kuitenkin kumonnut, koska "koulussa oli opetus järjestetty voimassa olevien säännösten mukaisesti ja siellä käy tarpeellinen määrä oppilaita".
Saman vuoden syyskuun 1. päivänä kuntakokous päätti, että koulu otetaan kokonaan kunnan haltuun ja että se sijoitetaan omaan huoneustoon. Kunta oli jo vuonna 1890 ostanut Narvasta Yli-Pastin talon ja alkoi rakentaa koulua, joka valmistui vuonna 1891 ja koulu pääsi omiin tiloihinsa.
Narvan kansakoulu toimi aluksi 4-osastoisena "ylhäisempänä" kansakouluna, jonka oppilaiden kouluun tullessaan tuli osata lukea, ymmärtää äidinkieltä ja kristinoppia, joiden alkeisopetus oli etupäässä kotien velvollisuutena. Vuoden 1866 kansakouluasetus määräsi, että kansakoulussa opetetaan uskontoa, äidinkieltä, historiaa, maantietoa, luonnontietoa, laskentoa, mittausoppia, piirustusta, laulua, voimistelua ja käsityötä. Sitä, miten paljon mitäkin ainetta on opetettava, ei alkuaikoina määrätty, niinpä kunkin oppiaineen taso ja määrä jäi paljolti opettajan henkilökohtaisten taitojen ja mieltymysten varaan.
Opettaja Kivimäki oli täällä virassaan 10 vuotta, minkä jälkeen Narvan ylemmän kansakoulun opettajan virkaan valittiin Sefanja Tiensuu ja kaksi vuotta myöhemmin, oppilasluvun noustua yli 40:n jouduttiin Narvan kouluun perustamaan toinen opettajanvirka. Koulun ensimmäiseksi naisopettajaksi valittiin Bertta Koljonen, josta sittemmin tuli rouva Tiensuu.
Vuosisadan vaihteen tienoilla alettiin Narvan kansakoululla pitää ns. pienten lasten koulua. Sitä pidettiin syksyisin muutamana viikkona ennen kansakoulun alkua jonkinlaisena valmistavana kouluna lähivuosina kansakoulunsa aloittaville. Vuonna 1902 ruvettiin Narvan kansakoulussa antamaan myös jatko-opetusta varsinaisen koulunkäyntinsä päättäneille. Se tapahtui muutamana tuntina viikoittain siten, että lukuvuoden opetusjakson pituudeksi tuli 150 tuntia.
Tämän vuosisadan ensi vuosikymmenen aikana maassamme vallinneen sortokauden häivettä esiintyi myös Narvan kansakoulussa. Vuonna 1904 johtokunta sai kansakouluntarkastajalta tehtävän selvittää, mistä koululle oli tullut Runebergin, Snellmanin ja Topeliuksen muotokuvat. Selvyyttä ei tullut; niinpä kunnan silloinen ylin kouluhallintoelin, kouluneuvosto lokakuun kokouksessaan määräsi "johtokuntaa poistamaan nuo kuvat koulun seinältä, koska koulun kassassa ei ollut varoja hankkia Hänen Majesteettinsa Keisarin kuvaa, kyllin arvokasta".
Opettaja Tiensuu perusti vuosisadan alkupuolella Ahtialan koulun opettajan Akseli Nopolan, K.E.Toivosen ja Jaakko Kärjen kanssa Narvaan jousikvartetin. 1904 Tiensuu sekä muutamat narvalaiset maanviljelijät lahjoittivat varat perustettavalle torviseitsikolle, josta sitten kehittyi yhä toiminnassa oleva Narvan Soittokunta. Tiensuu kuitenkin jätti Narvan kansakoulun vuonna 1906, jolloin avoinna olevia opettajanvirkoja haki yhteensä 63 opettajaa. Tästä joukosta johtokunta valitsi opettajat Erika Hiedan ja Akseli Nopolan, joista edellinen viihtyi virassaan vain vuoden, mutta opettaja Nopola teki pitkän ja merkittävän 44 vuotta kestäneen kasvattajan työn Narvan kansakoulussa. Nopola johti myös pitkään Narvan Soittokuntaa.
Johtokunnan tehtävä Narvan koulun ensimmäisinä vuosikymmeninä oli koulun kasvatus- ja opetustoiminnan johtamisen ohella nykyistä suuremmassa määrin koulun talouden hoitoa. Johtokunta anoi vuosittain kuntakokoukselta rahaa, jota taloudenhoitaja käytti tilivelvollisuudella erilaisiin koulun tarpeisiin: opettajien palkkaamiseen, heidän luontaisetujensa hankkimiseen, rakennusten kunnossapitämiseen, opetusvälineiden hankkimiseen ym. Huutokauppoja pidettiin usein, jotta koululle saatiin mahdollisimman edullisia hankintoja; tavaraa, erilaisia työsuorituksia, jopa koulun siivouskin ostettiin halvimmalta huutajalta.
Suomen kansan yksi raskaimmista vuosista oli 1918, raskas se oli myös Narvan kylälle, mutta Narvan koululle ja sen johtokunnalle tuo vuosi oli koulun 100-vuotisen historian vaikein. Veljesvihan aallot kävivät erittäin korkeina kylässämme kansalaissodan aikana. Narvan kylästä poltettiin miltei kaikki talot, koulu sytytettiin huhtikuun 22:na. Opettaja Nopola koululla asuvana oli lähettänyt perheensä sodan jaloista turvaan, mutta itse paikalla olleena yritti pelastaa koulua. Siinä hän epäonnistui, mutta osan omaa irtaimistoaan hän ehti pelastaa sekä osin koulun arkistoakin. Vain se arkiston osa, mikä oli syntynyt ennen Nopolan kouluun tuloa, tuhoutui ja siksi sen ajan tiedot tässä historiikissa ovat puutteelliset. Koulun irtaimistosta pelastui vain koululla vieläkin oleva seinäkello, joka palon aikana oli korjattavana kylän kellosepällä Kalle Ropolla.
Koulutyö Narvan kansakoulussa keskeytyi, vain ylin luokka, IV osasto sai vielä kevään kuluessa täydentävää opetusta kylän ainoassa palolta säästyneessä talossa Leiposella, josta koulun käyttöön vuokrattiin ns. vaarin sali.
Koulun alue oli tuhkana ja raunioina, mutta tuona vuonna johtokunta puheenjohtajanaan Esaias Ärölä teki suurtyön saadakseen koulutyön jälleen normaaliin uomaansa. Uutta koulurakennusta alettiin heti suunnitella, mutta alkavan lukuvuoden työ oli aloitettava vuokratiloissa, I-II osasto Leiposella ja III-IV osasto Kuralan Antilassa.
Uuden koulurakennuksen piirustukset laati rakennusmestari Arvid Männistö Hämeen-Satakunnan Maanviljelysseurasta ja ilmoitus urakkatarjouksista pantiin Aamulehden lisäksi kahteen helsinkiläiseen lehteen. Johtokunta ei saanut kuitenkaan yhtään tarjousta ja niinpä se joutui kokouksessaan pyytämään tarjoukset erikseen päärakennuksen perustustyöstä, puutyöstä, muuraustyöstä jne. Nyt sai johtokunta yhden tarjouksen Tampereelta, mutta joka sekin oli toteuttamiskelvoton. Seuraava keino johtokunnalla oli valita kahden henkilön rakennustoimikunta, joka saisi kaikki valtuudet teettää rakennustyötä vähin erin. Tähän rakennustoimikuntaan suostuivat vastustelujen jälkeen Aukusti Yli-Arvela ja Akseli Nopola 14.12. 1918., ja koulun uudisrakentaminen pääsi vähin erin alkuun. Työt ositettiin monen henkilön osalle: yksi huusi peruskivien teon, toinen niiden vedätyksen koulun tontille, joku tukkien kaadon, eräs pärepuiden hankkimisen jne. Tämä kaikki vei niin paljon aikaa, että rakennuksen hirsitöihin päästiin käsiksi vasta toukokuussa 1919 tamperelaisen rakennusmestari Lehtosen ollessa urakoitsijana.
Syyskuun 25. päivänä uusi koulurakennus otettiin urakoitsijalta vastaan pienin korjauksin ja samana syksynä koulutyö alkoi jälleen omassa talossa. Sitä työtä ja huolta, mitä johtokunnalla oli uuden koulurakennuksen saamisessa, kuvaa ehkä sekin, että johtokunnalla ja rakennustoimikunnalla oli runsaan vuoden kuluessa yhteensä 31 kokousta.
Rakennusvaiheen aikana saatiin koululle naisopettaja omasta kylästä, kun avoimeen virkaan valittiin Anna Nopola os. Jaakkola.
Uudessa koulurakennuksessa pääsi koulutyö vähitellen rauhallisiin uomiinsa. Merkittävän muutoksen koko kansakoululaitokseen toi vuoden 1921 kansakoulu- ja oppivelvollisuuslaki. Narvan koulun oppilasmäärä nousi oppivelvollisuuden myötä niin suureksi (114), että oli perustettava kolmas opettajanvirka. Tämän viran ensimmäiseksi haltijaksi valittiin opettaja Aino Hiunu. Virka lakkautettiin kuitenkin jo vuonna 1925 ja parina vuonna Narvassa toimi 18 -viikkoinen alakoulu, jonka opettaja piti lukuvuoden toisen lukukauden koulua Kuralan alakoulussa.
Koulun ulkorakennus, joka purettiin uuden koulun alta.
Kuvattu huhtikuussa 1997.Koulun uudisrakennus kuvattu huhtikuussa 1998
Narvan kansakoulu muuttui vuonna 1927 täydelliseksi 36-viikkoiseksi 6 -luokkaiseksi kansakouluksi, jossa oli 2-luokkainen alakansakoulu ja 4 -luokkainen yläkansakoulu. Tällöin Narvan ensimmäiseksi alakansakoulun opettajaksi valittiin Anni Jaakkola ja yläkansakoulun opettajina toimivat edelleen Anna ja Akseli Nopola. Samana vuonna valittiin koululle myös sen ensimmäinen lämmittäjä-siivooja suorittamaan tehtäviä, joista koulun oppilaat järjestäjinä ollessaan olivat kukin vuorollaan tähän asti huolehtineet. Koulun ensimmäiseksi lämmittäjä-siivoojaksi johtokunta valitsi alimman palkkavaatimuksen esittäneen Siiri Rintasen.
Vesilahden kunnan kansakoululaitoksen täytäntöönpanosuunnitelma 1920- luvulta edellytti Narvan koulupiiriin kahta ns. kiertävää alakoulua, joista toinen tuli rakentaa Toivolaan ja toinen Pöyhölään. Johtokunta sai vuonna 1928 tehtäväkseen suunnitelman toteuttamisen. Kuitenkin jo seuraavana vuonna kunnanvaltuusto päätti hakea lykkäystä ko. rakennushankkeelle ja valtuutti johtokunnan tekemään tälle kahden vuoden lykkäyspyynnön. Näin sitten tapahtui ja samalla vähin erin raukesi koko suunnitelma ja alakansakoulua saatiin edelleen käydä poikien veistosaliksi tehdyssä luokassa.
1930-luku kansakoulua käytiin Narvassa tasaisen kehityksen merkeissä. Oppilaita oli vuosittain 110-120:n vaiheilla. Joulukuussa 1933 ankara tuhkarokkoepidemia iski kouluun niin rajusti, että johtokunta joutui pitämään "hätäkokouksen" 11.12. päättääkseen koulutyön keskeyttämisestä tammikuuhun asti.
Narvan kansakoulun 50-vuotisjuhla pidettiin 26.10.1938 näissä samoissa tiloissa.
Vuoden 1939 syksyllä nousivat tummat pilvet Suomen taivaalle - alkoi Talvisota. Koulunkäynti vaikeutui Narvassakin, kun pommikoneet lensivät koulupiirin yli ja tekivät lasten koulumatkat turvattomiksi. Koulutyö oli keskeytettävä 5.12. Tammikuun 20. päivästä alkaen yläkoululaiset kävivät koululla aamuin illoin saamassa osittaisopetusta ja vasta maaliskuun 27. päivänä päästiin jälleen täydelliseen koulunpitoon. Talvisodan päätyttyä tuli koulupiiriin niin paljon siirtoväkeä, että koulun oppilasmäärä syyslukukaudella 1940 nousi 154:ään. Alakoululle jouduttiin vuokraamaan sali ja eteinen Ketolasta ja yläkouluun oli perustettava täksi lukuvuodeksi kolmas opettajanvirka.
Vuonna 1988 vietettiin maamme peruskouluissa 45 -vuotisjuhlavuotta kouluruokailutoiminnan aloittamisesta maassamme. Vesilahden kunnanvaltuusto oli kuitenkin jo vuonna 1941 päättänyt, että saman vuoden syyslukukauden alussa kunnan kaikissa kouluissa aloitetaan koulukeittolatoiminta. Lämmin ateria tuli antaa oppilaille lauantaita lukuun ottamatta kaikkina koulupäivinä ja viikoittain tarjottavat ruuat olivat lihakeittoa kahtena sekä velliä, puuroa ja hernekeittoa kutakin yhtenä päivänä viikossa. Koulun ensimmäiseksi keittäjäksi valittiin koulun pitkäaikainen lämmittäjä-siivooja Siiri Rintanen, joka joutui kouluateriat toistaiseksi keittämään saunan padassa.
Jatkosodan vuosina 1941-44 koulunkäynti pääsi jatkumaan melko säännöllisesti, vain yläkoululaiset joutuivat lyhentämään lukuvuottaan sekä alusta että lopusta yhdellä kuukaudella voidakseen osallistua maataloustöihin.
Vesilahden kansakoulujen luokkajakoa muutettiin vuonna 1948 siten, että jatko-opetuksessa ollut 7. luokka liitettiin nyt varsinaiseen kansakouluun, josta tuli 7-luokkainen. Narvan kansakoulussa oli vuosikymmeniä annettu jatko-opetusta, tosin ei yhtäjaksoisesti, 7.- 8.-luokkalaisille siten, että oppilaat saivat viikoittain 4-6 tuntia opetusta kaikkiaan noin 150 tuntia lukuvuodessa. Vuodesta 1948 alkaen Vesilahden koululaisten 8. luokka suoritettiin kuuden viikon kursseina joko Laukon tai Kirkonkylän kansakoululla.
Vuonna 1950 vaihtui Narvan koulun koko opettajisto. Alakoulun opettaja Kaino Taupila siirtyi toiseen virkaan ja opettajapari Nopola jäi vuosikymmenien viranhoitovuosien jälkeen hyvin ansaitulle eläkkeelle. Opettaja Akseli Nopola oli jo 17.1.1950 saavuttanut 67 vuoden eroamisiän, mutta johtokunnan hakemuksesta kansakouluntarkastaja myönsi hänelle luvan hoitaa virkaansa 31.7. asti. Opettaja Nopola suoritti koko maassamme harvinaisen 45 vuotta kestäneen virkapalvelun, josta ensimmäisen hän toimi Ahtialan koulussa.
Johtokunnan vuosien ponnistelujen jälkeen valmistui koululle vuoden 1951 keväällä uusi saunarakennus, jonka kamariosassa voitiin kouluateriat valmistaa ja näin päästiin lopultakin pois kouluaterioiden keittämisestä saunan padassa. Seuraava huomattava parannus koulun kiinteistöön tuli, kun vuonna 1953 koulu sai vesijohdon ja viemärin. Edelleen samana vuonna koulun käyttöön saatiin kunnan kaksi vuotta aikaisemmin ostama Sorvala, josta tuli poikien tilapäinen veistosali. Tilapäisyys jatkuu edelleen.
Narvan koulun 70-vuotisjuhlia vietettiin 26.10.1958. Näiden juhlien kunniavieraina olivat Narvan koulussa opintonsa vuonna 1888 aloittaneet Elsa Jaakkola ja Esaias Ärölä, joka sittemmin teki ansiokkaan työn Narvan kansakoulun hyväksi toimiessaan sen johtokunnan puheenjohtajana 37 vuotta. Koulun 70-vuotisjuhlassa paljastettiin sankarivainajien muistotaulu, jossa ovat niiden 38 entisen oppilaan nimet, jotka olivat joutuneet antamaan uhreista raskaimman isänmaamme hyväksi.
Suomen kansakoululaitoksen 100-vuotisjuhlavuonna 1966 Vesilahden kansakoulut muutettiin takaisin 6-luokkaisiksi, kun 2 -vuotinen Vesilahden kansalaiskoulu aloitti toimintansa Kirkonkylässä Tapolan tiloissa. Tämä samoin kuin erittäin runsas oppikouluun meno pienensi jo muutenkin harventuneen Vesilahden kansakoulujoukon oppilasmääriä erittäin runsaasti. Niinpä kunnanvaltuusto päätti vuonna 1967 lakkauttaa mm. Narvan kansakoulun kolmannen opettajanviran seuraavan vuoden elokuun 1. päivästä alkaen. Latomaan kansakoulu lakkautettiin oppilasmäärän pienuuden takia vuonna 1968 ja koulupiiri liitettiin osaltaan Narvan koulupiiriin, jonka oppilasmäärä nousi niin suureksi, että kolmannen opettajanviran lakkauttaminen kävi nyt tarpeettomaksi. Virkaa jatkettiin väliaikaisella viranhoidolla vielä kolme vuotta ja vasta elokuussa 1971 Narvan koulu muuttui 2 -opettajaiseksi.
Suuri osa Suomea siirtyi vuonna 1976 peruskoulujärjestelmään - myös Vesilahti. Tämä merkitsi sitä, että kaikki oppivelvollisuusikäiset tulivat saman perusopetuksen alaisiksi, mihin kuuluvat kuuden vuosiluokan ala-aste ja sitten kolmen vuosiluokan yläaste. Oppilasmäärien jatkuva pieneneminen oppikouluun menijöistä johtuen loppui, ja pienten maaseutukoulujen voimakas lakkauttaminen miltei pysähtyi. Narvan koulun oppilasmääräkin, joka vuonna 1975 laski jo 31:een kohosi pian yli 50:n ja jo peruskoululaitoksen toisena vuonna Narvan ala-aste muutettiin takaisin 3-opettajaiseksi.
Narvan koulun opettajisto vaihtui jälleen kokonaisuudessaan silloin, kun kansakoulu muuttui ala-asteeksi. Yli 20 vuotta Narvan kansakoulussa opettajanvirkoja hoitaneet Hilkka Pasila ja Rainer Pallas siirtyivät Narvasta, edellinen eläkkeelle ja jälkimmäinen viranhoitoon Tampereelle. Narvan ala-asteen ensimmäisiksi opettajiksi kunnanvaltuusto siirsi Onkemäeltä Anneli Tuomisen ja Kauko Grönlundin.
Peruskoulun tulon myötä muuttui myös koulun hallinto. Koulun johtokunta muuttui kouluneuvostoksi, jonka valta johtaa ja hallita koulun toimintaa tuli paljon pienemmäksi, kuin mitä se oli johtokunnalla. Tämä hallintomuutos todettiin valtakunnan tasolla pian epäonnistuneeksi, joten jo kahden kouluneuvostokauden jälkeen (8 v) kouluille jälleen valittiin johtokunnat uusimpien peruskoululakien myötä vuonna 1985.
Narvan ala-asteen koulutiloihin saatiin huomattava parannus vuonna -81, kun opettajien asuntoja saneerattiin koulukäyttöön. Isomman asunnon keittiöstä tehtiin melko ajanmukainen koulukeittola ja pienempi asunto muutettiin kokonaan koulukäyttöön, kun sinne valmistui pienopetustila-kirjasto, opettajien huone sekä monistamo-opetusvälinevarasto. Edelleen samana vuonna oppilaat saivat käyttöönsä saunakamarin tiloihin valmistuneet WC:t. Tämä Narvan koulun saneeraustyö oli ensimmäinen yli 30-vuoteen, mihin Vesilahden kunta on saanut valtion rahoitusta koulurakentamiseen.
Narvan koulu on aloittanut toimintansa toisen vuosisadan. Kuluneiden vuosikymmenien aikana on Narvan koulussa saanut opetusta noin 1730 koululaista. Näistä Narvan koulun entisistä oppilaista maassamme tunnetuimmiksi ovat tulleet aikaisemmin mainitun T.M.Kivimäen lisäksi hänen veljensä odontologian professori Juuso Kivimäki, kasvitieteilijä, professori ja Oulun yliopiston rehtori Niilo Söyrinki, kirjailija Oiva Paloheimo, Suomen ensimmäinen naispuolinen eläinlääketieteen tohtori Ritva Poukka, apulaisprofessori Matti Jutila ja vapaapainin Suomen mestari (1940) Arvo Katajisto, joka sittemmin toimi J.K. Paasikiven henkilökohtaisena autonkuljettajana.
Koko Narvan koulun olemassaoloajan on sen työtä ohjannut ja valvonut koulun johtokunta tai kouluneuvosto. Niissä toimineet henkilöt ovat kiitettävällä tavalla aina seuranneet aikaansa ja paneutuneet saamaansa luottamustehtävään.
Viimeisin Narvan koulun toiminnalle välttämätön hanke liikunta- ja käsityötilojen saaminen koululle on ollut esillä johtokunnassa jo noin 15 vuotta, joka hanke on Vesilahden kuntasuunnitelmassa kirjattu toteutettavaksi ensi vuosikymmenen alkupuolella. Tämän rakennushankkeen toteuttamisessa on haastetta alkavan uuden vuosisadan ensimmäisille johtokunnille ja myös koko Vesilahden kunnan koulutoimelle.
Lähteet:
Narvan koulun arkisto
Akseli Nopola: Muistelmia Vesilahden kouluoloista (Vesilahden seurakunnan 600-vuotisjulkaisu)
Rainer Pallas: Narvan koulun 70-vuotishistoriikki