Aika:
09.09.1997 klo 15.15 - 17.00

Paikka:
Vesilahden Palho

Osallistujat:
Räikkä Pentti, Halukantie 95
Kuivasniemi Kaija, Ympäristönsuojelusihteeri / Vesilahden kunta

RANTAKASVILLISUUDEN POISTAMINEN RIIHILAHDESSA

Vesilahden Palhossa Pyhäjärveen kuuluvassa Riihilahdessa on poistettu vedestä ilmaversoiskasvillisuutta (lähinnä isosorsimoa ja järviruokoa) pitkälle umpeenkasvaneesta lahdenpohjukasta.
Vesikasvillisuutta on sekä niitetty että vedetty rantaan traktorin juontovinssiin kiinnitetyllä "vetoharalla".
Vetoharan on valmistanut vesilahtelainen Veli-Matti Ryönä. Vesikasveja on myös niitetty veneeseen kiinnitetyllä niittokoneella (Tapio Ruotsila). Vesikasvien poistamisen tavoitteena on parantaa lahden virkistyskäyttöarvoa.
Nykyisellään melko pitkälle umpeenkasvanut lahti on myös vähämerkityksinen kalastuksen kannalta. Järven pohjaliete haisee mädäntyneeltä) ja lahoava kasviaines nopeuttaa edelleen lahden umpeenkasvua.

Vetoharalla oli saatu poistetuksi vesikasvillisuutta myös juurineen eli työskentely on verrattavissa lähinnä pienimuotoiseen ruoppaukseen. Poistetut kasvit oli tilapäisesti läjitetty lähelle vesirajaa. Tarkoituksenmukaisemmaksi katsottiin kuitenkin veden lisäsamentumisen välttämiseksi viedä kasvijätteet pois vesirajasta kuivalle maalle. Maatunut massa kelpaa esim. pelloille maanparannusaineeksi.
Vesikasvien niitto sinänsä oli onnistunut hyvin, mutta jotta niitosta saavutettaisiin tavoiteltu hyöty tulee niitetty kasvillisuus vielä kerätä mahdollisimman tarkkaan pois vedestä.

Vesikasvien niitto järven tilan parannuskeinona

Luvantarve
- ei yleensä muita lupia kuin vesialueen omistajan suostumus
- lintuvesissä vesikasvien poisto on harkittava huolella eikä sitä tule tehdä lintujen pesimä- tai tärkeillä ruokailualueilla eikä lintujen poikas- tai pesintäaikaan
- etukäteen tulee varmistaa, että niittoalueella ei kasva uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja

Niitto soveltuu parhaiten ilmaversoiskasvillisuuden (esim. järvikaisla, isosorsima, järviruoko, järvikorte) poistamiseen ja paras tulos saavutetaan, kun niitto tehdään heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin.
Kannattaa niittää enemmän kuin yhden kerran kesässä. Lisäksi on varauduttava siihen, että niitto tehdään useampana kesänä.
Eräiden vesikasvien - esim. vesirutto, vidat - poistaminen ei välttämättä onnistu niittämällä, vaan seurauksena voi olla niiden runsastuminen.
Vesikasvien niitto on helppoa ja onnistuu hyvin erilaisilla välineilläkin; huomattavasti vaikeampaa on kerätä niitetyt vesikasvit pois vedestä heti. Kun ravinnekuormitusta halutaan vähentää, ei kasveja saa jättää veteen. Vedestä poistettu kasvijäte voidaan esim. käyttää karjanrehuksi (varmistettava, että mukana ei ole myrkyllisiä kasveja, esim myrkkykeiso) tai kompostoida.

Vesikasvien niitto ei yksinään ole riittävä keino kunnostaa järveä; rehevöityneissä järvissä on tärkeää myös vähentää ulkoista ravinnekuormitusta.
Rantakasvillisuudella on merkityksensä myös järven ekologiassa: kalojen kutupaikka, lintujen pesintä- ja ruokailupaikka. Lisäksi rannan kasvillisuus sitoo maalta järveen huuhtoutuvia ravinteita ja kiintoainesta.

Vesikasvillisuuden poisto pienimuotoisella ruoppauksella

Luvantarve
- edellyttää pääsääntöisesti vesialueen omistajan suostumusta
- vähäistä suuremmasta ruoppauksesta tehtävä lisäksi ilmoitus ympäristökeskukselle vähintään kuukautta ennen ruoppauksen aloittamista.
Tärkeillä lintuvesialueilla kannattaa tiedustella aina suullisesti ennen työhön ryhtymistä ruoppauksen luvanvaraisuudesta - suositeltavaa ilmoittaa etukäteen myös rajanaapureille

Ruoppauksella saadaan poistetuksi myös kasvien juuria ja siten sen vaikutus on pitkäaikaisempi kuin vesikasvien niiton. Yleensä ruoppaus on kustannuksiltaan kalliimpi kuin vesikasvien hävittäminen niittämällä. Ruoppauksessa vesi samentuu, joten paras ruoppausaika on myöhään syksyllä tai loppukeväästä, jolloin järven virkistyskäytölle aiheutuvat haitat jävät vähäisemmiksi.
Ruopattava aines on läjitettävä kuivalle maalle niin, että se ei pääse valumaan takaisin järveen.
Ruoppaustulosta voidaan parantaa uimaranta-alueilla laittamalla ruopatulle järvenpohjalle suodatinkangas ja hiekkaa estämään uuden kasvillisuuden kasvamista.

Kirjallisuus: Vesikasvillisuuden niittoa koskevassa osassa tietolähteenä on käytetty artikkelia:
Nybom, C., Hellsten, S. & Hiltunen, P. 1990: Liiallisen kasvillisuuden vähentäminen. - Julkaisussa: Ilmavirta, V. (toim.), Järvien kunnostuksen ja hoidon perusteet.
Helsinki, Yliopistopaino s. 374 - 409. ISBN 951-570-051-5.

Muistion laati
Kaija Kuivasniemi