Vesilahden kirjallisten harrastusten ja kirjastojen historiaa

Ennen kirjoja vesilahtelaiset jakoivat elämänkokemuksensa ja saivat tarvitsemansa opit suullisen perimätiedon avulla. Jokaisen pitäjäläisen pyhä velvollisuus oli opetella vanhoja sananlaskuja, sananparsia, kertomuksia vanhoilta ajoilta, kummitusjuttuja ja hyvinkin laajoja kansanrunoja. Oppimansa ihmisen piti myös välittää tuleville polville. Tämä tapahtui työn lomassa; pelloilla, pyyntimatkoilla, hevosajossa, ja pellavanklihtasaunoissa. Nuorisolla oli oma tapansa välittää perinnettä piirileikeissä ja helavalkeilla.

Vaikka Vesilahti ei kuulukaan suullisen muinaisperinteen aarreaittoihin, muutamat säilyneet runot ja tarinat ovat sitäkin arvokkaampia. Suomen kuuluisin kalevalamittainen kansanballadi Elinan surmaruno on sepitetty Vesilahdessa ja kertoo Laukon kartanon synkistä tapahtumista 1400-luvun lopulla. Tämän runon osasivat ulkoa vielä 1800- luvun alussa lähes kaikki vesilahtelaiset. Vielä vanhemmista ajoista kertovat tarinat kirkonpolttajista ja Matti Kurjesta.

Kertomukset Vesilahden ensimmäisestä kristinuskon levittäjästä Hunnun Herrasta ja hänen verivihollisestaan Kirmukarmusta ovat ehkä kuuluneet paikallisten matkasaarnaajien opetusvarastoihin. Jokapäiväisen elämän viisaudet kiteytettiin lyhyisiin sananparsiin. Humoristiset tapahtumat kulkeutuivat kaskuina jopa vuosisatoja. Osa vesilahtelaisesta kansanviisaudesta ja kansanviihteestä on julkaistu kirjoissa (mm. Suomen kansan vanhat runot ja Wesilahti veistelee, 1996).

Laukko ja pappila ovat luonnollisesti olleet paikkoja, joissa kirjallisuutta on harrastettu voimakkaasti keskiajalta lähtien. Gabriel Kurjen kirjastossa oli 60 nidettä ja julkaisipa hän omat muistelmansakin 1600-luvun lopulla. Kirkkoherra Johan Hacksin kirjastossa oli 1700-luvun puolivälissä 134 teosta. Kirkonvartija Tuomas Tallgrenin aikakirjat 1800-luvun alulta on julkaistu 1996. Hengellistä kirjallisuutta taloihin ilmestyi 1700-luvulla. Katkismus lienee ollut jo joka talossa.

Vesilahtelainen koulunuoriso tutustui kirjaan viimeistään Ahlmanin koulujen aikoihin 1800-luvun alussa. Eräskin lähetys Suomen Talousseuralta käsitti 20 kirjaa, mikä oli enemmän kuin naapurikuntien saama lahjoitus. Niinpä vesilahtelaiset olivat lukutaidossa koululaitoksensa parhaita. Kalevalaansa Lönnrot kirjoitutti puhtaaksi parilla torpan pojalla, Bergstadilla ja Nystadilla.

Kaarle Werkon vuonna 1879 keräämien tietojen mukaan Vesilahden seurakunnan kappalainen G. Hackstedt perusti Vesilahteen seurakunnallisen kirjaston vuonna 1857. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Pirkkala sai kirjastonsa jo edellisenä vuonna ja että Lempäälään ja Tampereelle saatiin varsinaiset kirjastot vuonna 1861. Tampereella tosin oli ollut pieni kirjastoseura muutaman vuoden ajan vuodesta 1837 lähtien.

Vesilahden kirjastoon kirjat saatiin kokoon keräyksin ja rahalahjoituksin mm. lukukinkereillä. Kirjaston asiamiehiksi valittiin perustamisvuonna G. Hackstedt, lukkari K. Söderman, siltavouti Friman ja talollinen E. Kupari. Heidän tehtävänään oli päättää kirjojen hankinnasta, lainaamisesta sekä lainausten taksasta. Lainausmaksusta oli kuitenkin mahdollista saada vapautus. Tavallisen kirjan lainaus kuukaudeksi maksoi kopeekan. Jos kirja oli arvokas, lainaus maksoi 2 kopeekkaa.

Vuonna 1871 kirjasto sai uudeksi hoitajakseen "vähälukkari" Aatami Ivendorffin. Samana vuonna kirjasto sai myös huomattavan varojen lisäyksen, kun ylioppilas J. Schönberg järjesti Kaltsilan rusthollissa seuranäytelmän kirjaston hyväksi. Kirjojen lukumäärä nousi vuoden 1871 määrästä eli n. 100 niteestä neljän vuoden aikana peräti 300 niteeseen. Samana aikana vuotuiset lainaukset nousivat 1300 lainauksesta n. 2300 lainaukseen. Nyt kirjoja lainattiin jo maksutta. 1870-luvulla kirjoista ja lainaussäännöistä painatettiin pieni vihkonen, mutta sen menekki ei ollut hyvä. Vuonna 1888 kirjastossa oli jo 540 kirjaa. Luonnollisesti kirjastoja oli myös oppineistolla; kirkkoherra Johan Saladin Ticklenin kirjaston mm. sanotaan olleen 1800-luvun lopulla hyvin huomattava ja filosofinen.

Kunnallishallinnon perustamisen myötä Vesilahteen perustettiin kunnallinen lainakirjasto 1871, kirjoja oli aluksi vain 60 nidosta. Erilaisin tempauksin ja testamentein kirjamäärä kasvoi nopeasti satoihin. Myös kansakouluihin (1877-) perustettiin kirjastoja. Suullisen perimätiedon luotettavammaksi jatkajaksi ja korvaajaksi tuli nyt kirja.

Vuonna 1895 lainakirjasto painatti uuden luettelon kirjoistaan, joita oli silloin jo 547 nimikettä. Useista suosituimmista kirjoista oli kaksoiskappaleita. Tampereella painettu luettelo oli tarkoitettu myytäväksi (10 penniä). Luettelon perusteella kirjojen aihepiiri on ollut yllättävän monipuolinen. Seurakunnallisesta taustasta johtuen kirjojen valtaenemmistö vuonna 1895 oli aiheeltaan luonnollisesti uskonnollista (Luther, Hedberg, Granfelt, Bäck, Arndt). Jossakin vaiheessa seurakunnan ja kunnan kirjastot yhdistyivät, mutta sen tapahtuma-aika ei toistaiseksi ole selvillä.

Uuden kunnallishallinnon lainopilliset kysymykset olivat myös kirjaston kirjoissa hyvin edustettuina. 1800-luvun lopulla matkustaminen oli vielä melko harvinaista; ehkä sen vuoksi maantieteen, historian, luonnontieteen ja muinaistieteen kirjoja oli yli 60 kappaletta. Maa- ja kotitalouden uudistuvista työmenetelmistä kerrottiin n. 40:ssä kirjassa. Lääketiedettä, kasvatustiedettä ja sielutiedettä oli samoin kymmeniä kirjoja.

Viidennes kirjoista oli kaunokirjallisia teoksia. Aikakauden kestosuosikkeja näyttävät olleen Topelius, Pekka Päivärinta ja Jules Verne. Löytyypä joukosta vesilahtelainenkin kirjoittaja; Kah eli Gustaf Adolf Heman kirjoillaan "Minkäs teet sen edestäs löydät" (1888) ja "Muistelmia Hämeestä" (1879). Viimeksi mainittujen suosiota lisäsivät kotipitäjästä otetut henkilöaiheet. Monet pitäjäläiset olivat löytävinään useita paikallisia henkilöesikuvia kirjan henkilöille.

Kun kunnan väkiluku kasvoi 1900-luvun alussa huomattavasti ja kun lukutaitokin koulun ansioista oli jokaisella, tuli myös tarve laajentaa kirjastojärjestelmää. Vuonna 1920 kunta jaettiin koulupiireittäin kirjastopiireihin (yli 10 kpl), ja kuhunkin piiriin lähetettiin n. 70 kirjaa sisältävä kirjalaatikko neljäksi kuukaudeksi. Sen jälkeen laatikko siirtyi toiseen piiriin. Kymmenen vuoden jälkeen järjestelmästä luovuttiin ja jaettiin kirjasto pääkirjastoksi ja Narvan lainausasemaksi. Lainausajat olivat vielä vähäisiä; kahtena päivänä viikosta yhteensä neljä tuntia.

Vuonna 1972 pääkirjasto oli avoinna jo kolmena päivänä viikossa eli yhteensä 6 tuntia. Kirjoja oli vuoden 1972 lopussa 5599 kpl ja lainoja 5827 kpl. Narvan sivukirjasto oli avoinna vain kahtena päivänä. Kirjoja Narvassa oli 2690 kpl ja lainoja yhteensä 1622.

Valtion ja kunnan varojen ja suurten lainauslukujen ansiosta kirjastotoiminta on Vesilahdessa voinut kehittyä koko ajan. Muuttovoittoisen kunnan asukasluvun ylitettyä jo 4000 asukkaan rajan kirjojen määrä on kasvanut huomattavasti. Palvelua on parantanut lisäksi yhteistoiminta Pirkanmaan muiden kirjastojen kanssa (PIKI). Vuonna 2008 lainausten kokonaismäärä oli 86779 lainaa. Kirjastoaineistoa oli 45789 nidettä, joista kirjoja 42 371 kpl.

Kirjastolla on nykyään kaksi toimipistettä; pääkirjasto kirkonkylässä ja sivukirjasto Narvassa. Lisäksi on ollut käytössä siirtokirjastoja eri kylissä, kouluilla, ryhmäkodeissa ja vanhainkodilla. Kirjastoon on ollut myös julkisia kuljetuksia. Tilanahtaus on aina muutamien vuosien välein tuottanut henkilökunnalle työläitä muuttoreissuja. Pääkirjasto sijaitsi pitkään Vesilahden ensimmäisen kansakoulun puurakennuksessa, jossa kirjastoa hoiti Sally Karlqvist. Vanhalta koululta kirjasto muutti kirjastoksi saneerattuun eläinlääkärin toimitaloon (1980), jolloin kirjastonhoitajaksi tuli Kirsti Torikka.

Narvassa kirjasto sijaitsi II maailmansodan jäkeen Karjaisella, jossa sitä piti Elina Karjainen. Sen jälkeen Narvan Seurojentalolla, jossa kirjastoa hoitivat ainakin Pirkko Jokinen, Pentti Yli-Kesti ja Liisa Tanni. Sittemmin paikaksi vaihtui vanhalla terveystalo, entinen hammaslääkärin rakennus ja Säästöpankin entinen rakennus, josta muutettiin uuteen monitoimitaloon vuonna 1998. Vuonna 2014 sivukirjaston toiminta loppui. Kirjaston vaihtuva henkilökunta kuului myöhempinä vuosina pääkirjaston henkilökuntaan.

Kirjastojen tilat ovat toimineet myös hyvinä näyttelytiloina ja pienimuotoisten yleisötilaisuuksien pitopaikkoina. Vuonna 2017 kirjaston on määrä saada uusi toimitila Kirkonkylän liikekeskuksesta.

Yrjö Punkari 2006- 2015

Vanha koulu ja kirjasto

Vesilahden ensimmäinen kansakoulu (1877),
joka toimi kirjastona vuoteen 1980. Sen jälkeen rakennus toimi nuorisotilana ja saneerattiin lopulta kunnanvirastoksi.

 

Pääkirjasto

Tapolan alueella sijaitsevan
Vesilahden pääkirjaston sisäänkäynti.

 

Narvan entinen kirjasto

Narvan entinen terveystalo toimi kirjastona syksyyn 1998 asti. Sen jälkeen terveystalo ja vieressä oleva vanha hammaslääkärin vastaanottotila saneerattiin päiväkodiksi.

 

Narvan entinen kirjasto

Narvan sivukirjasto sijaitsi viimeksi monitoimitilan yhteydessä, mutta kirjaston toiminta loppui syksyllä 2014.

 

Lainakirjaston luettelo

Vesilahden lainakirjasto painatti 1895 myytävän luettelon kirjoistaan (547 kirjaa).