Snorri Sturluson:
Ruotsin maakuntien ja hiippakuntien
luettelo kesältä 1219

Heimskringla: Olavi Pyhän saaga

Kääntänyt: Martti Linna, 2017

76. [p.o. 77.] Frá landsdeild í Svíþjóð ok lögum.

Í Svíþjóð var þat forn siðr, meðan heiðni var þar, at höfuðblót skyldi vera at Uppsölum at Gói; skyldi þá blóta til friðar ok sigrs konungi sínum, ok skyldu menn þangat sœkja um alt Svíaveldi; skyldi þar þá ok vera þing allra Svía; þar var ok þá markaðr ok kaupstefna, ok stóð viku. En er kristni var í Svíþjóð, þá hélzt þar þó lögþing ok markaðr. En nú síðan er kristni var alsiða í Sví þjóð, en konungar afrœktust at sitja at Uppsölum, þá var fœrðr markaðrinn ok hafðr kyndilmessu; hefir þat haldizt alla stund síðan, ok er nú hafðr eigi meiri en þrjá daga. Er þar þing Svía, ok sœkja þeir þar til um alt land. Svíaveldi liggr í mörgum hlutum. Einn hlutr er vestra Gautland ok Vermaland ok Markir, ok þat er þar liggr til; ok er þat svá mikit ríki, at undir þeim biskupi, er þar er yfir, eru 11 hundruð kirkna. Annarr hlutr lands er eystra Gautland, þar er annarr biskupsdómr; þar fylgir nú Gotland ok Eyland; ok er þat alt saman miklu meira biskupsveldi. Í Svíþjóð sjálfri er einn hlutr lands, er heitir Suðrmannaland; þat er einn biskupsdómr. Þá heitir Vestmannaland eða Fjaðrundaland; þat er einn biskupsdómr. Þá heitir Tíundaland hinn þriði hlutr Svíþjóðar. Þá heitir hinn fjórði Á ttundaland. Þá er hinn fimti Sjáland, ok þat er þar liggr til; þat liggr hit eystra með hafinu. Tíundaland er bezt ok göfgast bygt í Svíþjóð; þangat lýtr til alt ríkit; þar eru Uppsalir, þar er konungsstóll, ok þar er erkibiskupsstóll, ok þar er viðkendr Uppsala auðr; svá kalla Svíar eign Svíakonungs, kalla Uppsala auð. Í hverri þeirri deild landsins er sitt lögþing ok sín lög um marga hluti; yfir hverjum lögum er lögmaðr, ok ræðr hann mestu við bœndr; því at þat skulu lög vera, er hann ræðr upp at kveða. En ef konungr eða jarl eða biskupar fara yfir landit ok eigu þing við bœndr, þá svarar lögmaðr af hendi bónda, en þeir fylgja honum allir, svá at varla þora ofreflismenn at koma á alþingi þeirra, ef eigi lofa bœndr ok lögmaðr. En þar alt er lögin skilr á, þá skulu öll hallast til móts við Uppsala lög, ok aðrir lögmenn allir skulu vera undirmenn þess lögmanns, er á Tíundalandi er.

 

Käännös:

77. Sveanmaan osista ja laeista

Niin kauan kuin pakanuus kesti Svithjodissa (Sveanmaalla) oli ikivanha maantapa, että Upsalassa järjestettin tärkein uhrijuhla Góikuussa¹. Silloin piti uhrata rauhan ja heidän kuninkaansa puolesta ja silloin piti kaikkien tulla paikan päälle koko Svean valtakunnasta (Sviaveldi)². Siellä pidettiin  myös kaikkien svealaisten yhteiset käräjät. Niin ikään siellä pidettiin markkinat sekä kauppiaitten tapaaminen ja nämä jatkuivat viikon ajan. Kun kristinusko tuli Sveanmaalle siellä pidettiin edelleen käräjät ja markkinat. Mutta nyt kun kristinusko oli levinnyt kaikkialle Sveanmaalle ja kun kuninkaat olivat muuttaneet pois Upsalasta, markkinat oli siirretty Kynttilänpäiväksi³. Näin on ollut sittemmin, mutta markkinat kestävät nykyisin vain kolme päivää. Svealaisten käräjät pidetään Upsalassa ja sinne hakeutuu väkeä kaikkialta maasta.

Svean valtakunta jakaantuu moneen osaan. Yksi osa on Länsi-Göötanmaa, Värmlanti ja rajaseudut (Markir)⁴ sekä mitä tähän kaikkeen lisäksi kuuluu, ja on siinä niin suuri määrä valtakuntaa, että siellä olevan piispan alaisuudessa on tuhat sata kirkkoa. Toinen osa maata on Itä-Göötanmaa. Siellä on eri hiippakunta, siihen kuuluvat nyt Gotlanti ja Öölanti. Yhteensä se on vieläkin suurempi hiippakunta. Itse Sveanmaalla on yksi osa valtakuntaa, jonka nimi on Södermanland. Se on yksi hiippakunta. Sitten tulee Västmanland tahi Fjärdhundraland, se on yksi hiipakunta. Kolmas osa Sveanmaata on Tiundaland. Neljäs osa on Attundaland. Viides osa on Sjáland (Merimaa, so. Roslagen) ja se, mikä siihen kuuluu: Sveanmaan itärannikko meren äärellä. Tiundaland on Sveanmaan tiheimmin asuttu ja paras osa. Sen alaisuuteen kuuluu koko valtakunta. Siellä on Upsala, siellä on kuninkaan istuin ja siellä on arkkipiispan istuin ja sieltä tulee nimi Upsalan rikkaus (Upsala aud)⁵. Niin kutsuvat svealaiset Sveakuninkaan (Sviakonungs) omistuksia, he kutsuvat niitä Upsalan rikkaudeksi (Upsalan omaisuudeksi).

Jokaisella osalla maata on omat lakisääteiset käräjänsä, samoin omat monissa asioissa toisistaan poikkeavat lakinsa. Maan eri osien laeilla on oma laamanninsa. Hän vastaa erityisesti talonpoikien asioista, sillä mitä hän katsoo laiksi, siitä myös tulee laki. Kun kuningas, jaarli tai piispat matkaavat pitkin maata ja pitävät käräjiä talonpoikien kanssa, laamanni vastaa talonpoikien asiassa ja  he ovat kaikki hänen takanaan, niin että tuskin on mahtimiestä, joka uskaltautuu heidän käräjilleen, elleivät talonpojat ja laamanni anna siihen lupaa. Mutta kaikissa niissä asioissa, missä ait eivät ole sisällöltään yhtenäiset, pätee viime kädessä Upsalan laki, ja kaikki muitten laamannien on oltava sen laamannin alaisia, joka on Tiundalandissa.

 
Viitteet:
¹ Góikuu kesti helmikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin.
² Koko Ruotsi Göötanmaa mukaan lukien.
³ 2. helmikuuta.
⁴ Aiemmin Nordmark Taalainmaalla, nykyään Värmlannissa.
⁵ Merovinkiajalta peräisin oleva ja myös Itä -ja Länsi-Göötanmaalle ulottuva Upsalassa valtaistuintaan pitäneiden kuninkaiden tilaverkosto, josta kuningas sai pää asialliset tulonsa. Nykyään ruotsiksi Upsala öd. Suomen valloituksen jälkeen 1200-luvun jälkipuoliskolla verotus korvasi noiden maatilojen tulot ja Ruotsin kuninkaat saattoivat myydä tai lahjoittaa noita tiloja pois käytöstään. Aeimmin se oli ehdottomasti kielettyä, tulevien kuninkaiden tuloja ei saanut vähentää.


Suomentajan huomautuksia:

Snorri matkusti kesällä 1219 Skaraan Länsi-Göötanmaalle, jossa hän tapasi myöhemmän Birger Jaarlin isoveljen, sikäläisen laamannin Eskil Magnussonin ja hänen vaimonsa Kristiina Nilsdotter Blaken. He olivat molemmat kuninkaallista sukua ja todennäköisesti Snorrin tiedot Ruotsista perustuvat ennen muuta tähän tapaamiseen. Snorrin Heimskringla valmistui 1220-luvun aikana viimeistään vuoden 1230-tienoilla. Snorrin mukaan mikään osa Suomesta Ahvenanmaa mukaan lukien ei siis tuolloin kuulunut Ruotsiin eikä Suomen piispa ollut Ruotsin piispojen joukossa tai Upsalan arkkipiispan alaisuudessa.

Kirjallisuutta: Hyenstrand, Åke: Lejonet, draken och korset. Sverige 500-1000. Studentlitteratur 1996. Moberg, Ove: Svenska rikets uppkomst.  Fornvännen 1944. Saga Ólafs hins helga  http://www.heimskringla.no/wiki/Saga_Ólafs_hins_helga Snorri: Norjan kuningassaagat (Kringla Heimsins). II osa. Suomentanut J.A. Hollo. Porvoo 1960. Snore Sturluson: Norges konge sagaer. Oversatt av Anne Holtsmark og Didrik Arup Seip. Gjövik 1981 Snorri Sturluson. Wikipedia (engl.) Tiedot poimittu 1.11.2017.

Snorri Sturluson. Christian Kroghin kuvitusta Snorrin Heimskringlaan vuoden 1899-painokseen.

Takaisin