Suomalaista kansanrunoutta
Koonnut: Martti Linna
Teoksesta Matti Kuusi: Kansanruno - Kalevala,1977, s.67 - 69.
Vrt. Kalevala runo 39.
OtteitaUntamon ja Kalevan sota
Kasvatti minun emoni,
kasvatti kanoja parven,
suuren joukon joutsenia.
Kanat aidalle asetti,
joutsenet joelle saattoi.
Tuli haukka, niin hajotti,
siipilinti, niin sirotti:
yhden vei Venäjän maalle,
toisen kantoi Karjalahan,
kolmannen kotihin heitti.
Minkä vei Venäjän maalle,
kasvoi tuosta kaupanmiesi;
mikä kasvoi Karjalassa,
siitäpä Kaleva kasvoi;
mikä Suomessa sikisi,
se sikesi Untamoinen.
Kalevainen kauran kauran kylvi
Untamon tuvan perähän,
Untamon sininen uuhi,
söi Kalevan kaurapellon,
Kalevaisen kahlekoira
repi uuhen Untamolta.
Unto suuttui ja vihastui,
teki sodan sormistansa,
kämmenpäistänsä käräjät,
laittoi metsät miekka vyölle,
pienet metsät piikki vyölle,
kannot kassara olalle.Katsovi Kalevan nainen
oven suusta ikkunasta:
"Onko savu sakea
vai onko pimeä pilvi
vai paistaa Jumalan päivä,
kumottavi kuu Jumalan?"
Ei ollut savu sakea,
ei ollut pimeä pilvi,
ei paista Jumalan päivä,
kumottele kuu Jumalan,
paistavat sotisatulat,
sotilänget läimättävät,
sotisuitset kuumottavat,
huohtavat sotaorihit.
Untamon sota tulevi
Kalevaista tappamahan.
Leikkoi suuret, leikkoi pienet,
leikkoi vanhat ja vakahat,
leikkoi vastasyntynehet.
Jäi yksi Kalevan poika
tuutuhun tutisemahan
kätkyehen liekkumahan.
-----------------
Kalevanpoika orjan töissä
Kullervo Kalevan poika,
kunne häntä pantanehen?
Myytihinpä vierahalle,
Karjalahan kaupattihin
Köyrötyiselle sepolle
kahteen kattilaranihin,
viiteen viikatekuluhun,
kuuteen kuokan ruopiohon.
Mille työlle uusi orja,
raadolle rahanalainen?
Pantiin lapsen katsojaksi.
Katsoi lasta, kaivoi silmät,
syötti lasta, söi itsekin,
kätkyen tulessa poltti,
vaatteet virrassa virutti.
---------------------------
Kullervo paimenessa
S.A.Keinänen, 1896
Pääosin Inkeristä kerätty Kullervo-runous kertoo todennäköisesti Läntisen Suomen ja Karjalan välisestä sodasta, jota käytiin 1100- ja 1200-luvuilla. Joissakin runon versioissa on tosin Karjalan sijalla Kainuu, mutta se voi olla turmeltuma tai sitten runon taustalla voivat olla osaltaan paljon vanhemmat sodat jo mahdollisesti pronssikaudella ta vanhemmalla rautakaudella. Kuitenkin ajallisesti lähempänä oleva dokumentoitu vaihtoehto on luonnollisesti uskottavampi.
Näissä runoissa pistää erityisesti silmään, että sota on nimenomaan Suomen ja Karjalan välistä, jotka molemmat alueet muodostavat oman erityispiirteensä omaavan yhtenäisen esinekokonaisuutensa arkeologisessa löytöaineistossa. Sen sijaan lähimpänä Karjalaa olevaa Hämettä ei mainita laisinkaan taistelevana osapuolena. Tästä on tehtävissä se johtopäätös, ettei Häme ole ollut nuoremmalla rautakaudella valtiollinen yksikkö, vaan vain osa Suomea, joka muodosti oman murrealueensa, mutta ei muuten eronnut muusta Suomesta.
Kirjallisuutta:
Kuusi Matti: Kirjoittamaton kirjallisuus. Suomen kirjallisuus I. Otava, 1963.
Linna Martti: Suomen vanhemmista aluejaoista. Muinaistutkija 4/1996.
