Kowan Teknolokian Päivät 2002

Olisiko työssä ja työn välineissä jotakin menetetty?
Kowan Teknolokian Päivät^® -tapahtuma 2002 palauttaa mieliin!

Katsohan tätä merkillistä laitetta. Nyt on yhdentekevää, mitä se tekee tai on tehnyt - koneessa on tyyliä! Sitä on joku veivannut ja saanut jotakin aikaiseksi. Kone on suorastaan kutsunut luokseen. Veivipyörän puolat ilmaisevat taipuneisuudellaan liikettä. Katso myös jalkoja, jotka voisivat olla tylsää L-rautaa. Entä jalkojen välinen tukirauta? Miten hyödyttää koneen toimintaa se, että tukirauta on taivutettu koristeelliseksi?
Nykyaikainen funktionalismi tekisi kaikista raudoista suoria - ja maalaisi ne harmaiksi. Rahalla mitattavaan tehokkuuteen tähtäävä teollisuus näkee kaikki tuotteet vain keinoina ja välineinä enemmän rahan hankkimiseksi. Kone tehdään, jotta saataisiin rahaa, ja kone ostetaan, jotta sillä tehtäisiin rahaa. Ja se siitä. Niinkö?

Kowan Teknolokian Päivät® -tapahtuma on hyvin terveellinen muistutus ihmistyön ja työvälineiden välisestä monimutkaisesta suhteesta. Lehdistössä jauhetaan kyllästymiseen asti työntekoon uupumisesta, loppuun palamisesta, työn vieroksunnasta ja paosta alkeelliseen viihteeseen. Voisiko työssä ja työvälineissä olla sittenkin vikaa? Katsellaanpas hieman kowa teknolokiaa tässäkin walossa.

Ehkä tyypillisin katseen vangitsija olisi höyryveturi puuskuttamassa suomalaisessa koivikkorinteessä. Semmoista rämsööläiset eivät ole vielä onnistuneet hinaamaan paikalle; juniahan voi katsella vaikkapa Jokioisissa. Huolella entistetyt lokomobiilit ovat kuitenkin ihan yhtä kiinnostavia. Niitä oli nytkin nähtävillä useita, ja nämä mokomat olivat vielä hyötykäytössä. Olemme siis toiminnallisessa museossa.

Kuvaaja kuljeskeli Rämsöössä seuraavana päivänä siitä, kun Suomeen päätettiin rakentaa viides ydinvoimala. Entä jos eduskunta aikanaan päättääkin, että kuudetta ei tule? Energiankulutuksella on taipumus kasvaa sitä mukaa, kun energiaa on helposti saatavissa. Mutta jos tuleekin pula? Asiantuntijat vakuuttavat lujasti, että taaksepäin ei ole paluuta - ei missään tapauksessa. Ei kai sitten.

Teknologia näyttää ottaneen vain yhden kehityssuunnan: kohti järeämpiä ja mutkikkaampia laitteita. Johdonmukaisesti käsitettynä lapioiden myynti olisi pitänyt kieltää siinä vaiheessa, kun kaivinkone keksittiin! Työ on myös hajaantunut globaalisti ympäri maailman. Jokainen tuote tarvitsee satoja tai tuhansia alihankkijoita eri maissa. Luulisi, että tilanne on äärimmäisen häiriöaltis. Mennäänkö aivan varmasti oikeaa tietä? Eikö ole tarvis palata tienhaaraan ja lähteä joskus kokeilemaan uutta suuntaa?

Ranskalainen ei koskaan ole valmistanut mitään, ellei siinä ole taiteellista tyylikkyyttä. Vanhoissa autoissa yleensäkin oli kulkemisen riemua. Sitikoissa oli ennen aina myös keltaiset ajovalot - ei kai niinkään sumun kuin tyylin vuoksi! Rämsöössä vanhat autot ovat luonnonmukaisessa ympäristössään.

Eivät ainoastaan monet merkit tee tästä autosta merkillistä, vaan myös tyylikkyys. Juuri tämä etupyörävetoinen Citroën taisi jäädä 1900-luvun puolivälin autoista parhaiten mieleen, mallia tehtiin 1934-1957. Lisää aiheesta. (Rättisitikat taas ovat elämäntyyli.) Auton merkki tulee siitä, että André Citroën (1878-1935) valmisti aikoinaan hammaspyöriä, joissa oli nuolenkärjen muotoinen kaksoishammastus.

Niin, palataanpas siihen ydinvoimaan, jossa energia synnytetään ja valvotaan keskitetysti. (Kuvaaja ei osaa eikä haluakaan ottaa kantaa ydinvoimaan.) Tässä kuvassa on vanha kunnon raamisaha (kehäsaha), jota käyttää aito höyrykone. Kaikki energia syntyy paikan päällä. Operaatio ei ole millään tavalla riippuvainen globaalista energianhuollosta. Kun vielä koneiden rakennus- ja korjaustaito on paikallista, on kysymyksessä aito omavaraistalous.

Hammaspyörät vetävät tukkia ja pystysuorassa liikkuvat terät sahaavat puusta kauniita lautoja ja lankkuja. Tukit kulkevat kiskovaunun päällä ennen ja jälkeen terien. Jos vielä puut ovat omasta metsästä, ei voi tulla kalliiksi! Kaiken kukkuraksi työporukalla on hauskaa!

Höyrykone ei pidä mitään meteliä - ellei innokas lämmittäjä nosta painetta niin, että jokin höyryputki halkeaa. Sahakin tekee työnsä yllättävän hiljaa. Voi olla, että työsuojelutarkastaja kehottaisi ...

Suursahojen kilpailijaksi tästä sahasta ei taida olla, mutta 1900-luvun alkuvuosina raamisahoja perustettiin joka pitäjään, Vesilahteenkin useita.

Siltä varalta, että ydinvoimalle saattaisi jatkossa tulla toimitusesteitä, rämsööläiset ovat hankkiutuneet myös energiantuotannon lähteille. Teknolokiakeskukseen on pystytetty valtaisa höyryvoimala - no ainakin melko iso. Korkein osa on itse höyrykone, joka saa painehöyryä putkia pitkin esim. lokomobiilistä. Koneessa on todella painavan näköinen vauhtipyörä ja sen jälkeen sähkögeneraattori. Saapa nähdä, tuottaako tämä joskus Teknolokiakeskuksen ja rämsööläisten sähkön (älkää siis korottako sähkön hintoja varomattomasti!).

Oli miten oli, tässäkään ei kai ole kysymys Loviisan tai Olkiluodon voimaloiden kanssa kilpailemisesta. Oleellista on se, että näin säilyy näppituntuma itse asiaan. Jos siis terroristit ovat sotkeneet atomiputket solmuun, ei muuta kuin Rämsööstä oppia hakemaan. Muuten, pihassa on tuulimyllykin!

Ideana on siis tehdä ja tuottaa itse, omin voimin. Tämä herra oli rakentanut pienen pienen höyrykoneen ja puhalteli tuohiin virkeämpää valkeata. Ja eikös mitä, kohta höyrykone kävi vinhaa vauhtia! Jotakin on hallinnassa. Nyt ei ole kysymys siitä, onko tällä pienellä kojeella taloudellista hyötykäyttöä. On tärkeämpikin näkökohta.

Miten asian kuvaisin, ehkä näin: Henkilölle, joka ei ole koskaan leiponut, kakkuresepti on käsittämätön. Ei tule mitään. Vaikka arkistot säilyttäisivät kaavioita ja selostuksia erilaisista laitteista, niiden rakentaminen, käyttäminen ja sovittaminen yhteiskunnalliseen käytäntöön ei onnistu ilman vankkaa osaamista ja asiayhteyteen liittyvää monimutkaista tietoutta. Kowan teknolokian harrastajat ylläpitävät erittäin tärkeää osaamiskulttuuria. Kukaan ei voi tietää milloin sitä tarvitaan! Jos sittenkin olemme nyt väärällä tiellä.

Tämä pieni välipyrähdys ei ole kowaa teknolokiaa - tämä on suorastaan hurjaa teknolokiaa! Pikkuihminen kiitää turvavöihin kiinnitettynä vinhaa vauhtia autonrenkaan päällä kallion laelta kohti kaukaisen pellon toista laitaa. Vauhdin hurmaa! Kuvaaja ei menisi vaijerirakettiin vaikka maksettaisiin. Pikkuväen jono vauhdikkaalle retkelle oli kuitenkin lähes sata metriä pitkä!

Kaiken kaikkiaan Kowan Teknolokian Päivät® -tapahtuma on melko miehistä touhua. Olisiko niin, että äidit lykkäävät lapset isien kyytiin kohti Rämsöötä - ja itse pitävät vapaapäivää! No, kyllähän paikalla oli paljon naisiakin. Heitä varten löytyi nytkin pehmeämpää teknolokiaa ja paljon muuta katseltavaa.

Ihminen on suurellinen ja turhamainen, eikä sille asialle voi mitään. Jotta tämä puoli tulisi tyydytetyksi, Rämsöössä pitää aina olla jokin hirvittävää meteliä pitävä kone. Hyvä näin, purkautuvatpahan turhat paineet. Tällä kertaa huomion keskipisteeksi muodostui hävittäjälentokoneen tähtimoottori, jonka Teknolokiakeskuksen väki oli entistänyt romusta.

Shuctsov M-63:n jokainen sylinteri on n. 3,3 litran kokoinen, joten 9:n sylinterin yhteistilavuudeksi tulee lähes 30 litraa. Korkeaoktaanista bensiiniä kuluu lähes 500 litraa tunnissa, ja moottori kehittää 1000 hevosvoimaa! Tämänhetkinen pikkupotkuri on vain jäähdytyksen vuoksi; alkuperäinen 3-metrinen kai irrottaisi kapistuksen maatelineistään ja hökötys pyyhältäisi äkkiä taivaanrannan taakse.

Jo kauan ennen ilmoitettua käynnistysajankohtaa tuhatpäinen väki kerääntyi köyden taakse odottelemaan tapahtuman alkamista. Ketään ei ollut moottorin luona. Jännitys kohosi. Sitten vähän ennen määräaikaa kolme herraa saapui rauhallisin elein ja käynnisti moottorista jonkun hiljaa surisevan laitteen. Ihmiset (ehkä pääosin miehiä) kurkottelivat uteliaasti toisten päiden ylitse - ja odottivat.

Sitten se tapahtui. Räiskyvän rämisevä pauke, sininen savupilvi ja tulenlieskat täyttivät kaiken. Tekniikan miehet eivät perääntyneet - ei isoja miehiä pelota. Moottorin käyttäjät lisäsivät kuin härnäten hieman kierroksia. Jylinä moninkertaistui. Nyt tapahtui hieman jo liikettä ja kädet menivät kaikkien korville. Josko se sittenkin lähtisi liikkeelle? Ei lähtenyt, kone sammutettiin. Nyt SE oli kuultu ja nähty!

Hei mies, tämän saisi poikki moottorisahallakin! Tai sirkkelillä tai metsäkoneella! Ja sitä paitsi halkoja ei enää tarvita lämmitykseen! Vanhanaikaista!

Ehdotus ei kelpaa, ei alkuunkaan. Mies ei sahaa toimeentulonsa vuoksi eikä halot mene lämmitykseen vaan höyrykoneen voimaksi. Katsokaa tuota halkomottia taaempana: se on taideteos! Näitä työtaideteoksia on ilmestynyt Rämsöön ulkopuolellekin. Miehelle tämä on oiva harrastus ja todellista hyötyliikuntaa ruumiin ja sielun ylläpidoksi. Sietäisi monen muun ottaa opiksi! Näytteillä on myös joukko metsurin "käsiaseita": sahoja, kirveitä, kuorimarauta, tukkisakset jne. Kuinkahan monen käteen vielä sopisivat? Uusavuttomat etsisivät luottokorttia ja kysyisivät, että mitä maksaa, jos joku tekisi....

Osa virkistäytyi pihaterassin huurteisella...

...osa tarvitsi soppaa tai munkkikahvit.

Sellaista oli vuoden 2002 Kowan Teknolokian Päivät® -tapahtumassa. Kaikki alkoi kauan sitten maamoottoreista, joita nytkin käydä puksutti mäellä kymmenittäin. Edelleenkin niitä on hauska katsella. Mielenkiintoista - mutta mistä aloitimmekaan, mitä hyötyä tästä kaikesta? Vainko silmäniloa? Piruja ei saisi maalata seinille, mutta maailmanpolitiikan realisti esittää syvällä kateederiäänellään: Jos Lähi-Idän kriisi vain syvenee, kolmas maailma terrorisoituu länteen nähden ja Pohjanmeren öljy tarvitaan kahinoiden ylläpitämiseen, mitä teemme silloin? Öljyä ei tule, atomivoimalat ovat turvallisuuden vuoksi kiinni, joku on napsinut sähkölinjat poikki jne. Tyydyttävää vastausta ei ole annettu!

Mitenkähän se nyt oli - eikös erilaisista viljelykasveista saatu polttoainetta ja höyrynpainetta puusta? Ja mikä tärkeintä, paikalliset sepät tulevat toimeen raudan kanssa. Yksinkertaiset koneet on helppo kunnostaa ja vaikka valmistaa paikan päällä. Siis pessimistillekin tiedoksi: ei hätää, nuku rauhassa!

Vuoden päästä jälleen, toukokuun lopulla! Kesähän ei ala, ellei aloita sitä Rämsöön Teknolokiakeskuksessa!