Kuvia Kowan Teknolokian Päivät®
-tapahtumasta 1997

Ei mikään Waterloo, vaan Kowan Teknolokian Mekka! Vesilahden Rämsöössä.

Maamoottoreita 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä.

Jos minkä pitää olla kowan teknolokian joukossa, niin kivenhakkaajan!
Että mitäkö nämä sitten ovat?

Maamoottoreita, se tarkoittaa, että nämä koneet ovat antaneet aikoinaan voiman maatalouden koneille; puimalle, lajittelijalle, pärehöylälle, sirkkelille ja ties mille.

Polttoaineena on yleensä ollut petroli, bensiinin sukulainen. Koneet käynnistyvät puhalluslampulla, verkalleen paukkuen ja savuten, mutta sitten kun ovat lämminneet, ovat uskollisia työjuhtia.

Aiwan Aito T-Ford. Kowan teknolokian messuille matkaa yleensä myös suuri määrä asian harrastajia, entistäjiä ja teknisen museoinnin ystäviä. Niinpä Rämsöössä näkee vuosisadan alun autoja, moottoripyöriä, traktoreita, polkupyöriä, työvälineitä ja ties mitä hämmästyttävää. Jos et tänä vuonna ollut, merkitse jo nyt allakkaan toukokuun viimeinen viikonvaihde!
Tervantuoksun alueelle toi Atte Viikarin tynnyritervahauta. Menetelmä on hieman harvinaisempi kuin se tavanomainen, jonka näkee mm. Narvan Markkinoilla.
Tämä vempainpa ei ole mikä tahansa mopo.
Se on suihkumopo!
Ihan oikea suihkuturbiinilla varustettu mopedi. Toimii ja pitää hirveätä meteliä.
Tiilentekoa varten kaivetaan maasta sinertävää savea. Sen jälkeen märkä savi, hiekka ja vesi sekoitettiin tiilikraanassa (savi/hiekka: 1:3-1:6). Kuvassa tiilentekijä nojaa hevoskierrolla toimivaan tiilikraanaan.

Pöydällä on yhden tiilen tiilimuotti, joka useimmiten kuitenkin oli kaksoismuotti. Tiilet kuivataan tämän jälkeen ilmavassa kuivausladossa. Sen jälkeen rakennetaan tiilihauta, johon kuivat savitiilet ladotaan edelleen ilmavasti. Alla on tulipesä, jota lämmitetään aluksi varovasti ja myöhemmin peräti 1000 asteeseen asti 3-4 vuorokauden ajan. Poltto on yhtämittaista kuten tervankin poltto.

Markus Hiekkasen mukaan tiilenpolttotaito saapui Suomeen 1200-luvun lopulla. Ensimmäiseksi tiiliä käytettiin mm. Turun tuomiokirkossa 1286-1300.

Rämsöön Pefmeää tegnologiaa

Rämsöössä on myös nähty kankaan värjäystä, tekstiilejä, mäkiuunileipää, rosvopaistia jne.
Rämsöön kyläsihteeri ja teknologiaprojektin ihmismoottori, Marjukka Lähdekorpi-Ojala syventyy hetkeksi pehmeään teknologiaan, tietokoneen johtosekamelskaan.

 

Pikkuväki viihtyi kilien, hevosten ja muiden eläinten alueella. Siellä ei paukkunut ja tuoksunut niin paljon...

Kallion kielekkeellä oli mäkiuuni ja siinä valmistui niiiiin hyviä rieviä, että vesi tulee vieläkin kielelle.

Ja lopuksi oikein kunnon sirmakan soittoa. Rempseästi piippu leukapielessä ja jatsarit jalassa. Oliko se nyt mollia vai duuria, väliäkö sillä. Pääasia että soi!


Kuvattu ja koottu 26.5.1997 © Yrjö Punkari, 1997