Siirry:	Paluu alkusivulle	Edelliseen osaan	Seuraavaan osaan

Narvan Markkinat Antinmessu... Markkinahumua... Kaupankäyntiä... Ylellisyyttä... Rettelöitä...

Kaupankäynnin merkitys ei 1600-luvun vaikeiden aikojen seurauksena vähentynyt vaan pikemminkin lisääntyi siinä vaiheessa, kun maatilat alkoivat voida paremmin. Suomen ensimmäinen kaupunki Turku oli vesilahtelaisten tärkein kauppapaikka, josta haettiin erikoisimmat tuotteet (mausteet, metallit) ja jonne vietiin tervaa, elintarvikkeita, viinaa, kudonnaisia, puuesineitä jne. Turku oli vapaakaupunki, tapulikaupunki, ja nimi 'Turku' tarkoittanee kauppapaikkaa. Vesilahtelaisilla oli kullakin oma kauppiaansa, porvarinsa, jolta ostivat ja jolle myivät. Myöhemmin käytiin Porissa, joka sai tapulioikeudet 1765. Kaupankäyntiä vaikeutti kuitenkin mm. tullit, joita maalaiset joutuivat maksamaan kaupunkiin tuomista tuotteistaan.

Kaupankäynti maaseudulla eli maakauppa oli kiellettyä jo Maunu Eerikinpojan lain mukaan (1350, Kristofferin maanlaki 1442). Maakauppa tarkoitti kauppiastavaroiden pitämistä maaseudulla kaupan tai varastossa ja kauppiaiden kiertelyä maalla maalaistuotteita ostamassa joko siellä tai kaupungissa jälleenmyytäväksi. Vain talonpoikien keskinäinen tavaranvaihto ei ollut maakauppaa. Perinnäisiä tapoja vastaan sotivaa sääntöä luonnollisesti vastustettiin ja kierrettiin kaikin mahdollisin tavoin.

Lopulta maalaisten oli anottava virallisia kaupankäyntioikeuksia markkinoiden muodossa. Viimeistään 1720-luvulla, isonvihan loppuaikoina, Vesilahden Narvan Markkinat virallistettiin tapahtuvaksi Antinpäivän aikoihin (30.11.). Oletettavasti ajankohta oli myös aiemmin ollut epävirallinen markkinapäivä, koska Pyhän Andreaan, kalastuksen katolisen suojeluspyhimyksen päivä oli ollut pitäjässä jo pitkään huomattava kirkkopyhä. Joskus käytettiin myös nimitystä Antinmessun markkinat. Noin 25 vuotta markkinoita vietettiin Antinmessun päivänä, mutta sitten päivä muuttui joulukuun 13:een kun juliaaninen kalenteri muuttui gregoriaaniseen 1754.

Narvan Markkinoiden merkitys suhteessa aikaansa on täytynyt olla suuri. Ostajia saapui laajoilta alueilta Vesilahden ulkopuolelta, aina Pohjanmaalta asti. Kauppiaita Narvaan sai kuitenkin tulla vain Turusta, Naantalista, Raumalta, Uudestakaupungista ja Porista, ts. kaikista tärkeimmistä sen ajan kaupungeista. Ulkomaisten tuotteiden ohella myös karjakauppa kohosi merkittäväksi. Antero Varelius kertoo 1853 Narvantiestä, joka johtaa "...Vesilahteen, jossa muinoin mainiot "Narvan" markkinat olivat."

Koko Narvan kylä oli 1700-luvulla markkinapaikkana. Jos joki oli jäässä, siinä käytiin karjakauppa ja hevoskauppa tapahtui ylempänä Pastinmäellä. Muu kauppa tapahtui raittimaisen kylän tonteilla ja pitkin teiden varsia. Talojen etuoikeutena oli pystyttää myyntikojut ja periä maksu niistä. Pourulla oli esimerkiksi kymmenen kojua, jotka olivat paikoillaan vakinaisesti. Myös Takku ja Ketola intoutuivat kojujen eli puotien ylirakentamiseen. Seurauksena oli luonnollisesti riitoja. Karholan puustellin kersantti Sneck esittikin markkinoiden siirtämistä pois ydinkylän alueelta. Myös majoitus oli tulonlähde kyläläisille. Vaikka markkinat kestivät virallisesti kaksi päivää, niiden epävirallinen aika venähti viikkoon, muutaman päivän ennen ja jälkeen.

Oikealla Veston aitta 1700-luvulta Narvanjoen rannalla. Tämä aitta on todennäköisesti nähnyt myös alkuperäiset Narvan markkinat ympärillään. Vanhaa rakennuskantaa Narvassa on säilynyt muutoin hyvin vähän. Vuoden 1918 taisteluissa koko kylä poltettiin muutamaa rakennusta lukuun ottamatta.

Markkina-alue oli suljettu, ja vain tulliportilla tullinsa (pikkutulli) maksanut sai tulla kaupustelemaan. Tulliriidoista syntyi Narvassa 1763 todellinen mellakka. Alkuna oli se, että turkulaisen kauppiaan Winquistin poika oli hukannut laukkunsa avaimen eikä voinut esittää tullille laukkunsa sisältöä. Tulli otti vaihtorahalaukun pantiksi. Tilanne kävi kuitenkin Winquistin kunnialle ja niin hän yllytti aiheesta riidan. Väkijoukko kävi illalla seipäin tullimiehiä vastaan. Tullimies, Vesilahden Vakkalan Kouvon puustellin omistaja von Konow, oli 7-miehisestä sotilaspartiostaan huolimatta voimaton. Tannilla oli perinteisesti tullimaja, johon Hämeenlinnasta tuli tullimiehiä. Sotilaat pääsivät pakoon Tannin pirttiin. Joku tullimiehistä ja Tannin väki saivat seipäistä. Aitoja revittiin. Tällä kerralla markkinat olivatkin tullittomat. Riita oli mahtava, mutta markkinoihin oli vielä 2 päivää. Riidasta käytiin oikeutta, mutta syyllisiä oli vaikea jäljittää. Asessori Carl Pomoell tutki asiaa. Lopulta kuitenkin neljä nimettiin: rusthollari Rautiala, Lauri Vihastu, Matti Taura ja mouhijärveläinen Antti Rouhu. Kuvaavaa, että kaikki olivat Narvan ulkopuolelta. Lähimpänä oli Taura, jonka rikelistalla oli tullinpuomin rikkominen ja siitä tuli vankeutta.

Markkinoista tuli lopulta mahtavan väkijoukon mellastelujuhla. Viinaa käytettiin runsaasti. Vaikka kyläläiset anoivat markkinapaikan siirtoa, viranomaiset puolustivat markkinoiden jatkamista sillä, että markkinoilla oli porvareille suuri merkitys.

Narvan markkinoiden merkitys ja tehtävä oli tyydyttää varsin laajan maaseutualueen tarpeita. Naapuripitäjä Tyrvää ei ollut saanut markkinaoikeuksia ja niinpä sieltä matkattiin runsaasti Narvaan. Vammalassa on edelleen muistona vanha museotie Narvanmatkantie, joka kulkee mutkaisena Narvaa kohden metsäalueiden halki.

Markkinoita havittelivat myös lempääläiset, mutta eivät saaneet. Sen sijaan Tammerkosken ympäristössä tapahtunut kehitys, käsityöläisten lisääntyminen, teollisuuslaitosten syntyminen yms. aiheutti sen, että Tammerkosken partaalle perustettiin kaupunki, Tampere 1779. Narvan Markkinat olivat kyllästyttäneet kyläläiset perinpohjin ja markkinoiden siirtäminen 1788 Tampereelle oli helpotus. Laivaliikenteen alkaminen 1800-luvun alussa antoi kyläläisille mahdollisuuden kaupankäyntiin Tampereen Laukontorilla.

Narvan markkinat olivat kaikesta huolimatta kylälle ja sen ympäristölle ilmeisen tuottoisa tapahtuma. Lempäälän kirkkoherra Edner valittikin tuomiokapitulille 1753, että talonpoikaisväestö koreilee tuhlailevasti vaatteillaan. Poukan Kaisalla oli peräti 9 hametta ja brokadimyssyjä, Penttilän emännän pitovaatevarastoon kuului yli 70 vaatekappaletta ja Alisen Salospohjan isännälläkin viitisenkymmentä vaatekappaletta.

 

Narvan kylä ja sen ympäristö olivat 1855 vielä hyvin samanlaisia kuin vuosisatoja aiemmin. Joitakin muutoksia isojaon aikoihin oli jo tapahtunut. Kesti oli siirtynyt Karholanvuoren rinteelle ja Taura Narvan sahan eteläpuolelle 1786. Myös Pasti oli siirtynyt 1695 hieman pohjoisemmaksi peruskylästä. Leiponen Salospohjan lähellä on ollut  yksinäiskylä jo 1749.  Penttilä on ollut samoin erillään Pöyhölästä jo 1780-luvulla.

 

Kotipoltto-oikeudesta talolliset saivat tuloja, mutta oikeus myös helposti menetettiin. Kuralan Kaapun krouvia pitänyt Laukon omistaja Axel Gustav Kurki kadehti Narvan alueen kapakoita ja käräjöi niitä vastaan. Hän mm. sai maaherran hävittämään vuonna 1769 Kuralan lähistöllä sijainneet laittomat kapakat. Narvan Karholan isännän kotipoltto-oikeuden hän sai loppumaan, koska talon emäntä oli antanut Antinmessujen aikana (markkina-aikana) ryypyn ilmaiseksi jollekin vieraalle. Valpuri Eerikintytärtä Narvasta on mainittu uutteraksi ja häikäilemättömäksi salakapakoitsijaksi; käräjäsyytteistä huolimatta hän tarjoili seuralaisilleen viinaa jopa käräjäpaikalla. (VH 524)

Kapakoiden vastapainona Narvan alueella harrastettiin myös kirkollisia asioita.  1770-luvulla tiedetään kylässä noudatetun rukoushetkien kuuluttamista rukoussarven soitolla. Tämä perustui pitäjään 1720-luvulla toimeenpantuun kylärukousjärjestykseen. Rovasti Vallenius kuului toimintamuodon innokkaimpiin kannattajiin. Harrastus kuitenkin laimeni, mutta vielä 1778 Narvassa kerrotaan pidetyn kylärukouksia. (VH 536-7)

Kaupankäyntiä Narvassa jatkettiin luonnollisesti markkinoiden loppumisen jälkeenkin, mutta ei markkinoilla vaan torilla. Vielä 1917 ilmoitettiin almanakassa Narvan toripäivä joka perjantaiksi. Toisaalta myös maakaupan vähittäinen vapautuminen teki markkinat tarpeettomiksi. Viljakauppa vapautui 1775 ja koko maakauppa 1848. Reppuryssiä sekä posetiivein ja apinoin varustettuja kauppiaita Narvassa nähtiin 1900-luvun alulle asti. Fanni Lähdekorpi on muistanut reppuryssiä (Mikko Privalohvi) jopa asustaneen Pöyhölässä. Torielämä Narvassa jatkuu vilkkaana edelleenkin.

Myös muunlaisia rettelöitä on tapahtunut: Adam Valpurinpoika Narvasta tuomittiin 1860 kuolemaan talollinen Kustaa Juhanpoika Ylikestin taposta.

 

---

Siirry:	Paluu alkusivulle	Edelliseen osaan	Seuraavaan osaan