| Siirry: | Paluu alkusivulle | Edelliseen osaan | Seuraavaan osaan |
|---|
JälleenrakennusKylän palo 1918... |
1918 kansalaissodan aikana Narva joutui sotatantereeksi. Punaisten rintama tykkeineen oli Narvassa, valkoisten Suomelassa, järven toisella puolella. Lähes koko Narva ja sen lähikylät poltettiin. Vain muutama talo jäi polttamatta pikkumökkien lisäksi. Alueen väen oli lähdettävä pakosalle; osa siirtyi etelään, osa Lempäälän puolelle Nurmenkulmalle. |
Vuoden 1918 tapahtumien punaisten muistomerkki sijaitsee Narvasta pari kilometriä itään, Maarianmäen päällä. Siellä teloitettiin ja haudattiin kolme punasotilasta. Maarianmäki on aina ollut paikkakuntalaisten mielestä pelottavaa aluetta. 1700-luvun lopulla mäellä oli kaakinpuu ja kansa kertoo alueen kummituksista. Rovasti G.A.Heman kertoo kirjoissaan tarinoita alueesta, jolla oli ollut myös kaksi tunnettua tolppaa, kilometritolppa ja virstantolppa.
Akseli Nopola on merkinnyt Narvasta muistiin tietoja kylän viimeisestä paimenesta Kirristä, joka odotteli joka aamu ristiveräjillä tuohitorvineen Ropon, Ketolan tai Karholan karjaa metsään vietäväksi. Matka kulki Tannin kautta Nikkilänmaahan. Miehellä oli rohdinmekko, jalassa taniaiset, kädessä katajasauva, päässä lierilakki ja selässä tuohikontti. Kirri sai jonkun kerran myös karjan vihollisen, suden saaliikseen.
Matilda Laakso mökkinsä pihalla 1930-luvulla. Uusi tie kulkee likimain siitä, missä Matilda kuvassa seisoo. Suomen itsenäistyttyä alkoi vilkas jälleenrakentamisen kausi. Narvan alueella perustettiin tai jälleenrakennettiin 1920-1930- luvuilla useita liikelaitoksia; Vesilahden Osuusmeijeri (alkujaan Kustaa Annalan meijeri 1889), Vesilahden Osuuskassa, Narvan Saha ja Mylly Oy, palovakuutusyhtiö, metsänhoitoyhdistys, puhelinyhtiö jne. Kylässä sijaitsi myös paikallislehden päätoimitus ja verotoimisto.
Poltettu Narvanjoen puusilta rakennettiin 1921 kivestä. Kun vanha tie tuli Toivolan tiehaaran suunnalta Matilda Laakso pirtin kohdalta ensin Poukalle ja sieltä alas sillalle, tietä oikaistiin 1922 Laakson mökiltä suoraan kohti siltaa.
Vuonna 1939 perustettu Narvan Metsästysseura sai Suomen ensimmäiset Laukonpeuran metsästysluvat 1961. (Punkari, 1989) Narvan asema kaupallisena keskuksena vahvistui useiden kauppaliikkeiden ja käsityöläisten ansiosta. 1930-luvulla jopa kirkon siirtoa suunniteltiin Narvaan.
Narvajoen suussa oleva Kostialan laivalaituri oli Pyhäjärven kuuluisimman höyrylaivan Alhon kotisatama. Varhain aamulla alkanut neljän tunnin laivamatka Narvasta Tampereen Laukontorille oli yleensä varsin tapahtumarikas. Matkustajina oli niin herrasväkeä kuin kulkureitakin. Ihmisten lisäksi laivalla oli eläimiä ja monenlaisia tavaroita myytäväksi toreille. Laivoina oli myös jonkin aikaa Sotka ja Pohjois-Vesilahti.
Tähtelän seuratalon palon jälkeen juhla- ja huvitilaisuuksia pidettiin Leiposen suuressa pirtissä, Toivosen huvilassa ja toisinaan puimasuuleissa ja navettojen vinteissä. Myös työväentalo Pöyhölässä oli palanut. Uuden seuratalon hanke kyti mielessä, mutta talon koko ja paikkakysymys olivat n. 15 vuotta ongelma. Laukkokin yritti taloa kartanon lähistölle. Juhannusaatoksi 1935 seuratalo vihdoin valmistui Vuorisen veljesten suunnittelemana ja rakentamana. Omistajina oli nuorisoseuran lisäksi suojeluskunta (myöh. Länsi-Vesilahden Urheilijat), maamiesseura, PVY ja yksityisiä. (Ärölä 1987.)
Vesilahden Osuusmeijeri oli 1980-luvulle asti suurehko tuotantolaitos, jossa mm. valmistettiin kuuluisaa Narvan voita. Myöhemmin kiinteistö on toiminut TV-elokuvien ympäristönä ja makkaratehtaana. Narvan lauantaitori pidettiin pitkään meijerin puistossa.
| Siirry: | Paluu alkusivulle | Edelliseen osaan | Seuraavaan osaan |
|---|