Narvan Soittokunnan 110 vuotta ja Narva Big Bandin 40 vuotta

(Teksti on peräisin vuodelta 2014) 

1800-luvun lopussa vain Turussa, Helsingissä ja Viipurissa oli orkestereita, jotka esittivät varsinaista taidemusiikkia. Vesilahdessa kuten muuallakin maaseudulla oli tosin jo 1700-luvulla pelimanneja, jotka soittivat kansanmusiikkia ja omia pikkukappaleitaan. Kun kauppa- ja kulttuuriyhteydet Venäjälle ja Saksaan lisääntyivät 1870-luvulla, eri puolille Suomea ilmaantui kymmeniä tai jopa satoja torviseitsikkoja.

Torviseitsikoiden musiikki perustui koulutettujen ammattilaisten tekemiin sovituksiin, minkä vuoksi taidemusiikin tuntemusta virtasi suuren kansan tietoisuuteen juuri seitsikkomusiikin välityksellä. Kun lisäksi Nikolai II lakkautti Suomen suurruhtinaskunnan sotaväen 1900-luvun alussa, armeijan soittokunnista vapautuneita sotilassoittajia alkoi hakeutua tehtaiden ja harrastajaseitsikoiden kouluttajiksi. Samalla parhaista seitsikoista tuli innostavia esikuvia muille ja etenkin uusille seitsikoille.

Kauppias K. M. Grönfors perusti Vesilahden Kirkonkylään torviseitsikon jo vuonna 1884. Nuottikirjat saatiin Porista ja soittimet Saksasta. Orkesteri ei ollut pitkäikäinen eikä sitä oikein edes hyväksytty. Seurakunnan kappalaisen Edvard Hannulan mielestä soittokunta vietteli nuorisoa synteihin. 1900-luvun alkuvuosina orkesteritoimintaa kirkonkylässä ohjasi kanttori Toikka veljineen.  Soittajia oli myös muista kylistä.

Ajan mittaan merkittäväksi muodostunut vuotuisjuhla Vappukonsertti alkoi oletettavasti jo vuonna 1906. Vappujuhlia, joissa soitettiin ja laulettiin, oli tosin pidetty jo aiemmin. Vappuaamun esiintymispaikkana on ollut mm. Tuulikallio, Hurskasvuori, museoalue ja Narvan tori. Konsertin kerrotaan olleen jatkoa ikivanhalle uskomukselle, jonka mukaan Vappusoiton laiminlyönnistä seuraa katovuosi. Myös paimenet soittivat torviaan, jotta pedot eivät söisi karjaa.

Soittokunta suojeluskunnan paraateissa 1920-30 -luvuilla. Johtajana Akseli Nopola

Maailmansotien välinen aika oli niin Vesilahdessa kuin muuallakin suojeluskuntien aikaa. Paraateihin, maanpuolustusjuhliin ja toisinaan myös Lotta-Svärd -yhdistyksen ompeluseuroihin Narvan Soittokunta luonnollisesti osallistui, sillä juuri torvisoitto oli suojeluskuntien musiikkitoiminnan päämuoto. Tuskin muut soittimet olisivat ulkoilmatilaisuuksissa kuuluneetkaan. Jo vuonna 1919 soittokunnasta tuli Länsi-Vesilahden suojeluskunnan soittokunta.

Kun suojeluskunnat lopetettiin 1944, orkesteri soittajineen siirtyi virallisesti “Tähti” Nuorisoseuran soittokunnaksi. Aiemmin tätä suhdetta ei ollut, vaikka Narvan Seurojentalon valmistuttua 1935 yhteistyö nuorisoseuran kanssa oli jo lisääntynyt.  Tuottelias säveltäjä ja sotilaskapellimestari Arvo Vikman-Lahdensuu (1881-1938), joka asusti kesäisin Narvan Valkamassa, toimi 1930-luvulla soittokunnan väliaikaisena johtajana ja ohjaajana. Vikman-Lahdensuu mm.  kirjoitti soittokunnalle muutamia marsseja. Juuri hänen kerrotaan johtaneen soittokuntaa Narva Seurojentalon vihkiäisissä, kun teoksessa Oi kallis Suomenmaa Risto Nopola löi rummunkalvon äänekkäästi rikki.

Akseli Nopola jätti soittokunnan johtajan ja soittajan tehtävänsä vuonna 1936. Kun seurojentalon vahtimestariksi oli tullut taitava porilainen pianisti Väinö Kataja (s. 1878), hänet saatiin soittokunnan seuraavaksi johtajaksi.  Kataja ei soittanut mitään puhallinta, vaan toimi ainoastaan kapellimestarina.  Vahtimestarin toimen ohella hän oli myös tunnettu mittapukuräätäli. Kataja johti soittokuntaa vuoteen 1949 asti, jolloin johtajaksi tuli sota-aikana soittotaitonsa hankkinut Vilho Punkari (1911-1998). Tosin Punkari oli toiminut kokoonkutsujana jo heti sotien jälkeen. Musiikkiesityksiä tarvittiin yhä useampiin tilaisuuksiin. Narvan Soittokunta teki 1950-luvun alkupuolelta lähtien pitkiä esiintymismatkoja kahdella henkilöautolla, mikä käytäntö jatkui 1970-luvun alkuun asti. Myöhemmin on tarvittu aina linja-auto.  1940-luvulla Sisä-Suomeen asutettiin 400 000 siirtokarjalaista. Soitto ja laulu ovat aina olleet tärkeä osa karjalaisuutta, mutta orkesterit ilmeisesti muutossa hajosivat. Niinpä myös Narvan Soittokuntaan tuli hetkeksi kolme taitavaa Kuparisen veljestä orkesterin tasoa nostamaan.

Pidempiaikainen traditio syntyi kuitenkin siitä, kun soittokunta aloitti viime päiviin asti jatkuneet esiintymisvierailut Karjalan alueen eri kuntien kotiseutujuhliin sisämaan uusilla asuinseuduilla. Useimmin on esiinnytty Sakkolan ja Muolaan pitäjäjuhlissa. Kävipä soittokunta esiintymässä myös itse Sakkolassa eli nykyisessä Gromovossa vuonna 2013 Sakkolasta evakoksi tulleen Yrjö Raaskan 100-vuotismatkalla. 

Ylämäelle syntyi myös vuosisadan alkupuolella torviseitsikko, joka sekin toimi ainakin osittain suojeluskunnan paraatiorkesterina. Valkoisten muistopatsaan paljastustilaisuudessa vuonna 1938 Vesilahden suojeluskunnan orkesteria johti kanttori Toivo Rassa Ylämäeltä. Soittajia oli Vesilahden kaikista kylistä. 1950-luvun puolivälissä heräsi ajatus Narvan ja Ylämäen Soittokuntien yhteisharjoituksista.  Ilmeisesti ajatuksena oli luoda kokoonpano, jonka musiikki voisi olla riittävän kantavaa myös suurissa maakunnallisissa ulkoilmajuhlissa.  Ylämäen Soittokuntaa oli johtanut vuodesta 1951 lähtien Vuokselasta evakoksi tullut opettaja ja pianisti Leander (Lenno) Lehmusvuori (1881-1962), joka toimi kapellimestarina yhteisharjoituksissa ja esiintymisissä.  Vaikka suurimmat esiintymiset suoritettiin 1950-luvulta alkaen yhdistettynä soittokuntana, Narvan ja Ylämäen Soittokunnat jatkoivat myös itsenäisinä orkestereina. Ylämäen Soittokuntaa johti Lennon jälkeen eli n. vuodesta 1960 lähtien Viljo Höyssä ja hänen jälkeensä tytär Marjo Höyssä.

Narvan ja Ylämäen soittokunnat sekä Lempäälän Kanavan vartijoiden soittokunta marssilla

Narvan Markkinoiden kaltaisiin valtaviin juhliin parin kaan soittokunnan voima ei riittänyt. Sen vuoksi mukaan otettiin vielä Lempäälästä vuonna 1956 perustettu Kanavan vartijoiden soittokunta. Sen johtaja, sotilastrumpetisti Kauko Piippo toimi kolmen orkesterin johtajana useissa esiintymisissä.  Monista käytännön syistä osa soittajista on aina joutunut lopettamaan, minkä vuoksi orkesteriin on koko ajan tarvittu uusia soittajia. Opettajan tehtävänsä lomassa jo Akseli Nopola koulutti orkesteriin suuren määrän soittajia 1940-luvun vaihteeseen asti. Työtä teki myös seuraava opettaja Esko Lindholm. 

Vilho Punkari aloitti kerhomuotoisen opetuksen 1970-luvun alussa. Vähitellen myös vanhemmat soittajat alkoivat opettaa nuorempia. Seitsikkomuotoinen orkesteri ja sen soittamat kappaleet alkoivat kuitenkin tuntua ikääntyneiltä niin Narvassa kuin myös muualla Suomessa. Soittokunta laajeni vähitellen puhallinorkesteriksi, jossa vaskisoitinten lisäksi on useita puupuhaltimia. Kun soittajistoa alkoi tulla koko Vesilahdesta ja jopa naapurikunnista, orkesterin koko kasvoi muutamiin kymmeniin. Mukaan tulivat nyt myös tytöt.

Vuonna 1975 soittokunnan johtajaksi tuli soitonopettaja Yrjö Punkari.  Narvan Soittokunta kuului vuonna 1977 syntyneen Suomen Puhallinorkesteriliiton perustajajäseniin, minkä ansiosta mm. nuotteja voitiin hankkia liiton laajasta nuotistosta. Olipa liiton toimistokin hetken aikaa Narvassa.  Tärkeää oli myös se, että kymmeniä Narvan Soittokunnan jäseniä pääsi liiton kesäleireille mm. Lahteen ja Kurikkaan. Leireillä tavattiin muiden suomalaisten orkestereiden jäseniä ja opittiin paljon itse puhallinorkesterimusiikista. Myöhemmin liiton leireillä oli myös Narvan Soittokunnan soittajia opettajina.  Välillisesti Narvan Soittokunta oli myös Vesilahden-Lempäälän musiikkikoulun alkuunpanija. Soittajille tuli mahdollisuus yksityisopetukseen, ja soittokunnan jäseniä toimi myös opettajina. Osa hakeutui ammatilliseen musiikinopetukseen Tampereelle, minkä ansiosta soittokunnasta on tullut suuri määrä musiikin tai sitä lähellä olevien alojen ammattilaisia.

Uusia kokemuksia soittajat saivat, kun sen 100-vuotisjuhliin tuli saksalaisen St. Georgenin ystävyyskunnan puhallinorkesteri. Vuosina 2006 ja 2011 Narvan Soittokunta puolestaan teki konserttimatkat St. Georgeniin.

Lukemattomat pienet ja suuret esiintymiset sekä säännölliset harjoitukset ovat samalla synnyttäneet orkesterin ympärille kiinteän sosiaalisen yhteisön, sukupolvista toisiin jatkuneen risteyskohdan, johon kuuluu monen eri elämänalueen edustajia laajaltakin alueelta. Orkesterilla on ollut merkityksensä myös yhteiskunnallisen tiedonvaihdon ahjona - vielä Internet-aikakaudellakin.

Vuonna 1974 perustetun Narva Big Bandin tärkein lähiajan tavoite oli esiintyä vuoden 1975
Narvan Markkinoilla. Suuri orkesteri toteutti tavoitteensa!

Narva Big Band ja pienemmät kokoonpanot

Uudet soittajat 1970-luvun alussa merkitsivät samalla myös uusia mahdollisuuksia.  Vuosien varrella on perustettu tanssi- ja rock-orkestereita, pienyhtyeitä ja jopa torviseitsikko Ali Baba (5 saksofonia, 2 trumpettia ja rummut).  Tanssiorkestereissa muutamat olivat jo tutustuneet viihde- ja jazzmusiikkiin.

Yhdysvalloissa syntynyt big band -orkesterityyppi tunnettiin näihin aikoihin jo hyvin Suomessa. Count Basien, Glenn Millerin ja Duke Ellingtonin orkesterit soivat usein radiossa. Tampereella toimi mm. Kari Kompan johtama Break Big Band. Vastaavanlainen orkesteri haluttiin nyt luoda Narvaan.  Pakollinen rytmiryhmä saatiin paristakin tanssiorkesterista. Trumpetin, saksofonin ja pasuunan soittajia oli jo riittävästi soittokunnassa. Lisänä olivat vielä huilut ja klarinetit, jotka perinteisesti olivat olleet vain saksofonistien kakkossoittimia.  Nyt nämä pienemmät instrumentit valjastettiin rikastamaan sointia ja toisinaan myös korvaamaan puuttuvia muita soittimia. Suomeen heränneen big band -innostuksen vuoksi nuotteja saatiin Helsingistä. Narva Big Bandin ensimmäinen harjoitus pidettiin 15 soittajan voimin helmikuussa 1974.

Big band -musiikki edellyttää vieläkin enemmän ammattitaitoa niin sovittajilta kuin soittajiltakin. Jazz-musiikki on lainannut ideoita hyvin monelta suunnalta. Rikkaaseen ja joskus jopa riitasointuiselta kuulostavaan harmoniaan on otettu vaikutteita mm. Claude Debussyltä, Maurice Ravelilta, venäläisiltä mestareilta ja jopa Sibeliukselta. Rytmi ja improvisaatio taas ovat peräisin sekä Afrikasta että Intiasta. Kollaasi syntyi Yhdysvalloissa. Jazzia on erittäin hankala nuotintaa niin rytmisesti kuin sävelkorkeuden suhteen, minkä vuoksi se kirjoitetaan useimmiten yksinkertaistettuna. Tämä kuitenkin edellyttää, että soittajat oppivat tulkitsemaan yksinkertaisen nuottikuvan “oikein”. Jazzissa esitys on aina tärkeämpi ja enemmän kuin nuotti.  Sen vuoksi Narva Big Bandin alkuaikoina sekä aina uusien soittajien tullessa on tarvittu pitkällistä opetusta, jolla perinteistä eurooppalaista klassista täsmätulkintaa laajennetaan kohti maailmanmusiikkia.

Narva Big Band sai nopeasti kuuluisuutta oudon kokoonpanonsa ja ennen kaikkea uudenlaisen musiikkinsa ansiosta. Orkesteri esiintyi televisiossa ja radiossa 1970-luvulla useita kertoja. Useimmin esiinnyttiin lähiympäristössä, mutta joitakin matkoja tehtiin kauemmaksi. Alkuaikoina swing-jazz oli kuitenkin vielä niin vierasta, että konsertit eivät saaneet suurta yleisömenestystä. Narva Big Band on 1980-luvulta lähtien harjoitellut hieman harvemmin, mutta esimerkiksi Narvan Markkinoilla orkesteri on aina esiintynyt vuodesta 1975 lähtien.  Uusien soittajien myötä innostus big band -jazziin on syttynyt yhä uudelleen, minkä vuoksi orkesterin jatkuvuus vaikuttaa turvatulta.

Uusia soittajia on koulutettu puhallinkursseilla.
Tässä kevään 1978 suuri puhallinkurssi Narvan koululla.

Edellä oleva on tiiviste Narvan Soittokunnan ja Narva Big Bandin historiasta, jota ovat eri aikoina koonneet mm. Akseli Nopola, Vilho Punkari, Timo Haavisto, Yrjö Punkari ja Aku-Pekka Kurjenniemi.