1905

Soittokunta: Tervehdys hämäläisille -marssi

Kohtaus 1

(”Pohojalaanen” Vilho Leino tulee soiton loppuvaiheessa vihaisena lähelle soittajia.)

Metsäteknikko Vilho Leino: Torvisoittokunta se vaan täällä puuskuttelee iänikuisia marssejaan - eikä kenelläkään ole tietenkään hajuakaan siitä, että Kuralan ja Narvan nuoret miehet ovat paraikaa Salospohjan metsässä TAAS tappelemassa! … Minä olin siellä tarkastamassa risusavottaa ja yllätin tämän siivottoman joukkion! Loppuhan tuosta on tehtävä, ja nyt soitto seis! (lähtee näyttämön oven suuntaan) Minä menen Uotilan ja Söyringin Pransujen puheille ja kerron, miten meillä Rautalammilla nuoriso käännytettihin oikialle tielle.

(Lähtee salista askeleet kopisten. Arvokas herra - E.N.Setälä - tulee välittömästi julistamaan frakissa Yleislakon loppumista, lukee reippaasti ja painokkaasti.)

Kohtaus 2

E.N.Setälä: ” … Mutta jääköön mieliimme hälventämättömäksi ainoastaan sen suuren valtavan yksimielisyyden muisto, jolla koko kansa nousi vaatimaan vapautta ja oikeutta. Olkoon meille kaikille selvänä, että astuminen kehityksen - ei kumouksen - tietä saavutetun vapauden toteuttamiseksi ja vahvistamiseksi on nyt Suomen kansalle mahdollinen. Että tämän tien käyminen on todella oleva kansallemme mahdollinen, siihen mielestäni kaikkien mustien enteiden uhallakin antaa toivoa se tosiasia, että suuri vapaustaistelu täällä suoritettiin niin erinomaisessa järjestyksessä, ihmishenkiä ja yksityisomaisuutta loukkaamatta. Mutta kaikki tämä runsas kehityksen työ ei ole menestyvä muulla ehdolla, kuin että ryhdytään yhteistyöhön yhteisvoimin.

Yleislakon lopun jälkeisenä päivänä 7. lokakuuta 1905.

E.N.Setälä - Spectator

(Sama henkilö kuin edellä, mutta frakki pois ja työtakki tilalle. Tampereen Punainen julistus)

… Me käännymme tällä julistuksella koko Suomen kansan puoleen, pyytäen, että kaikki valtiollista ja yhteiskunnallista sortoa kärsineet ihmiset kertyisivät yksimielisesti niiden mahtavien aatteiden ympärille, joiden henkinen lippu tämä julistus on. Tässä on sanottu kaikki se, mikä - joko tajullisesti tai tajuttomasti - on ollut jokaisen todellista vapautta ja ihmisoikeuksia rakastavan kansalaisen sydäntä lähinnä. Peruuttakaa siis ne enemmän tai vähemmän epäonnistuneet ponnet, joita eri seuduilla maata on näiden päivien kuluessa laadittu, ja valmistautukaa, jos niin tarvitaan, sydänverellänne kirjoittamaan kaiken sen alle mitä edellä on sanottu.

Tampereella 1. p. marrask. 1905

Edellä mainitun komitean asettaman valiokunnan puolesta:

Yrjö Mäkelin 

(Ei lueta muita allekirjoittajia: Eetu Salin, Heikki Lindroos, Vihtori Kosonen, Siiri Lemberg)

(Verhoa välittömästi auki päin. Tyttöset Hilma, Hulda ja Aliisa neulovat jotakin kolttua tms.)

Kohtaus 3

Hilma (17v): Hulda, onks se totta, et se mettänvartija, Leinon Ville olis perustanu siälä Kuralassa uuren Nuarsoseuran - kirkollahan semmonen on ollu jo maailman ajjaat. … Kai se ny olis riittäny? Mistä sitä tiätää, vaikka niitä uusia Poprikohveja tai semmottia olis viä täälläkin urkkimassa …

Hulda (18 v): (touhuaa koko ajan jotakin) Eihän sinne tavallisen torpan kakara kelpaa. …Vappaammat ajat ny on tulossa. Vesikiven Antti sano, että me naisekkin päästäs äänestään. … Äite kerto, että se Vesilahren nuarsoseura on perustettu sillon kun mää oon syntyny - elikkäs 1887 (kahreksantoistasattaa kahreksanmymmentäseittemän) (naurua), 18 vuatta sitte!

Hilma: Sää oot mua vuaren vanhempi.

Hulda: Vesilahtelaiset piti suvella iltamia siä Narvan Piätilässä … en minä ollu. Mää luulen, että se Hovin Eemi yritti iltamilla vaan estää, ettei tänne perustettas uutta seuraa … Kuule Hilma, teitin narvalaisten pitäs kans tulla mukkaan sinne uuteen nuarsoseuraan!

Hilma: En tiä. Olishan siä kai tutumpaa porukkaa. (painokkaammin) Sammun sanoneen, nin ei se nuarsoseura kauvan pystyssä pysy, tappeleen noi kakarat taas alkaa. Nin sille seuralle käy kun muillekki - saran vuaren päästä siittei oo hajuaka jäljellä! …

Hulda: Niin, ei kai. ... Mutta ne kuulemma jo suunnitellu iltamiakin Salospohjan Yliseen ja Aliseen.

Hilma: Jaa, sitäkös se Piätilän Kalle kehukin, kun sano että hän mennee Yliselle iltamiin - (hieman kiihtyen:) Mutta mitä semmonen vannoutunu vanhapoika iltamissa tekee?

Aliisa: Äläs ny Hilma! Eikös se Kalle oo ihan mukava miäs. Se soittaa soittokunnassa sitä suurta torvee - ja semmottelle pitkälle äijälle se soppiikin! …

Hulda: (innostuneesti) Arvakkaas, minkä takia se Pitätilän Kalle on kasvanu nin pitkäks?

Hilma ja Aliisa: (kumpikin kysyvästi)  Emmää vaan tiä tai No, minkä takia?.

Hulda: Muuten sillä ei ylettäis jallaat maahan … (muut nauravat) Tiäräksää, olikos ne Kallen siskon pojjaat, ne Toivosen Otto ja Vihtori kans tappelemassa meirän kylän poikien kanssa?

Hilma: Keltä sää semmosta kuulit, ei mun tiätääkseni? … Kauppilan Jussilla oli kuulemma ollu oikeen hevosen rautanen riimuvarsi mukana tappeluasseena, ja Jussihan on KURALASTA! …

Aliisa: Virtasen Otto sano, että Salospohjan Kalle olis lyäny linkkuveittellä Lähteenmäen Laurin nenänpäästä palan pois. … Ny mää kyllä lähren lypsylle.

Hulda: Mun tarttee varmaan kans lähtee.

(Lähtevät pois, mutta verho jää auki. Leino tulee toiselta suunnalta ja 2 poikaa toiselta suunnalta - välittömästi)

Kohtaus 4

Vilho Leino: Anteeksi nuoret miehet, keitäs te nyt olittekaan?

Frans Söyrinki: Mää oon Söyrinkin Pranse.

Lauri Kaapu: Kaapun Lauri.

Vilho Leino: Te, te tulette TÄNÄÄN nuarisoseuraan kokouksehen Härkälään, ja minä ehrootan teitä vastikään perustetun nuarisoseuran rahastonhoitajaksi ja tilintarkastajaksi. Vaikka Pransu rahastonhoitajaksi ja Lauri tilintarkastajaksi. Käyköös näin?

(Pojat katselevat toisiaan, mutta nyökkäävät lopulta.,  lähtevät pois)

Tämän lyhyen kuvaelman tarkoitus ei niinkään ole tuoda asioita historiikin tavoin esille, vaan loihtia katsojalle [tässä lukijalle!] "Tähti" Nuorisoseuran vaiheita aikakaudelleen tyypillisinä hetkinä silmien eteen. Kielenä on narvalainen murre, joka on sekoitus pohjois-hämäläistä ja länsi-satakuntalaista murretta. Huomaa seuran 1905 rekisteröity nimi: "Tähti" Nuorisoseura.

Aliisa, Hilma ja Hulda eivät ole sidoksissa kehenkään olemassa olleeseen henkilöön, vaan ovat täysin kuvitteellisia, mutta kuitenkin henkilöitä, jotka olisivat voineet olla olemassa. He ovat siis synteesi olemassa olleista naishenkilöistä. Lähteenä ovat aikakauden naisten haastattelut ja pöytäkirja- ja opintokerhotekstit.  Kaikki muut nimet ovat todellisia ja ovat ottaneet osaa kerrottuihin toimenpiteisiin tavalla, joka ainakin muistuttaa kerrottua. Keskusteluissa jokaisella vähänkin tärkeämmällä väitteellä on todellisuustaustansa. Yksityiskohdat luonnollisesti ovat keksittyjä, koska ne eivät ole voineet mitenkään taltioitua. Ne kuitenkin pyrkivät jäljittämään mahdollista ja todennäköistä mahdollisimman pitkälle.

Kuvaelman henkilöt:

Hilma, Hulda ja Aliisa; aloittavat nuoresta tytöstä kunnes ovat hyvin, hyvin vanhoja. Hulda on Kuralasta, Hilma Narvasta ja Aliisa Toivolan kulmilta, Vilho Leino - Arvokas metsäherra metsävarusteineen;

Frans Söyrinki ja Lauri Kaapu - nuoria miehiä; E.N.Setälä ja Yrjö Mäkelin, Kalle Pietilä - kuljeskelee tuubansa kanssa; Eino Lähteenmäki - ylioppilas; August Ärölä - ylioppilas, muuta väkeä.

Kuvaelman ohjasi Susanna Salo

100-vuotisjuhlassa / uusinnassa rooleissa olivat:

Kuvaelmaa säesti 101-vuotias Narvan Soittokunta

Kartta Vesilahden keskuskylistä 1880-luvulla. Narvan nimi on kartassa murteen mukaisesti 'Naarva', vaikka Narva-nimi on jo myöhäiskeskiaikaisten asiakirjojen perusteella oikeampi. Kylien nimien perässä oleva luku tarkoittaa kylässä 1880-luvulla olleiden maatalojen lukumäärää. Narvassa oli 14 taloa, Hinsalassa 12, Kuralassa 9 ja lähikylissä yleensä 1-5.

Narvan kylää 1890-luvulla. Rakennuksia oli Isojaon seurauksena siirtynyt jonkun verran jo kylän ulkopuolelle. Narvan Markkinoiden aikaan 1700-luvulla kylän asutus oli näillä samoilla paikoilla, mutta 1800-luvun lopulla syntyneet käsityöläisrakennukset tietenkin puuttuivat tai niiden tilalla oli jotakin muuta. Kurala sen sijaan oli tyypillinen yhden tien varteen muodostunut raittikylä.

Tähti Nuorisoseuran kirjanpito ajalta 17.12.1905-30.4.1906 ensimmäisen tilikirjan mukaan. Kirja säilyi tulipaloista kuin ihmeen kaupalla. Tuloja näyttää olleen vain vuoden 1905 puolella. Jatkuu seuraavassa kuvassa.

Tähti Nuorisoseuran menot 1906. Tuloja oli ollut vain edellisenä syksynä, mutta rahaa jäi tilikaudelta säästöön peräti yli 100 markkaa.

1908

Soittokunta: Taivas on sininen ja valkoinen

Kohtaus 5

(Hilma, Hulda tekevät jotakin iltamien valmisteluita, kattavat buffettipöytää tms. Aliisa tulossa)

Hulda (20 v): Tässä sitä ny ollaan, joulua orotellaan ja iltamia valmistellaan uuressa seuratalossa, on tää kommee (katselee ympärilleen)! … Mutta on kans maksanu kauheesti. Kas kun toi Alliisa ei ollu tännään laasutalkoissa.

Hilma (21 v): Riihiojan Arvo sano, että melkein kymmenen tuhatta on jo kulunu rahhaa, se oli kuullu Poukan Laurilta, joka räknää tilejä! On niillä velkaakin. … Sais Riihiojan kauppias itte lainata, kun tän talon alullensakkin touhus. … (Sitten lopettaa puuhaamisen, ikään kuin salaisuuden kuiskaten, mutta kuitenkin äänekkäästi) Kyä sää varmaan tunnet ton Nopolan Akselin, Narvan koulun uuren opettajan, sen joka tuli Ahtialasta, kun se Narvan Tiänsuu rupes riiaan sen Koljosen kanssa … ja nehän joutu lähteen johkin kauemmaks opettaan?

Hulda: (vähätellen) Nin nin, tunnen tiäteski, mitä siitä?

Hilma: Se on nähty, se Nopolan Akseli meinaan, aika usseesti tuala Jaakkolassa. Narvassa,  … ihan iltasellaki! (Hulda pelästyy, mutta huomaakin Kallen)

(Yllättäen Pietilän Kalle alkaa kolistella sisään)

Tytöt toteavat puolikuiskaten jotakin, että: Mitäs toi Piätilän Kalle ny täällä tekkee?

Kalle Pietilä: (rauhallisesti) Meillä pitäis olla viälä soittoharjoitukset, onkohan ne täällä jossakin?

Hilma: (hieman tuhahtaen ja kovaan ääneen) Hmöh, nehän oli jo Söyrinkin Preetillä!!! … (rauhallisemmin ja keskittyy jo omiin touhuihinsa) Kaurasen Pranse just tuli siältä! (kääntyy Huldan suuntaan) Aspin Päärtti tosa äsken siunaili, että ne torvimiähet oli rianannu siä Hämäläisten laulua. Oli ne jottain kansanlauluakin harjotellu … (Kalle vähän raapii päätään, harmittelee, mutta lähtee pois)

Hulda: (on koko ajan odottanut tilaisuutta, ja nyt uudestaan hyvin uteliaana) Niin, niin, mitä sää ny höpisit siitä Nopolasta, kun toi Piätilän Kalle tuli sotkeen? Ei kai se vaan sitä … Jaakkolan ANNAA kattele?

Hilma: No sitä sitä! Mutta et sitten puhu kellekkään!

Hulda: (hieman hätääntyneenä ja katselee ympärilleen) Herran jestas! Söyrinkin Iivarihan se sinne on hinkunu, se joka meinaa papiks lukkee ... niistähän on puhuttu …Tiäräksää ny ihan varmasti?  (nielee ajatuksensa kun oman kylän poika jäikin toiseksi, vaihtaa puheenaihetta ja tyyliä, kun näkee Aliisankin olevan tulossa) … Tänne talolle on muuten suunniteltu näytelmäkappaleita.

Aliisa: (tuli juuri hengästyneenä paikalle) Mistäs te oikein puhuitte? Mää huamasin kun Hulda vaihto puheenaihetta …  Rämpsöön nuarsoseura näytteli kesällä semmosta kun ”Lääkärin vastaanotolla”, mää olin siä äiten kanssa.  Siinä oli ainaskin Viikarin Lauri ja Teeren Zaida.

Hulda: Jos tänne saaraan kans näytelmiä, niin mää meen mukkaan, johkin piäneen roliin. … Tuuksää Aliisa? (Aliisa kohauttaa olkapäitään) … Nummisuutareista ja Elliinan surmasta on puhuttu - - (vähän tuhahtaen) ette te niistä mittään tiä, mutta mää oon lukenu molemmat kirjasta.

Hilma: Mää ainakin tiärän! Ärölän Aukusti - - sää et taas tiä siitä mittään, semmonen ylioppilas - - kerto, että se oli itte nähny nää teatterissa Helsinkissä. Se kerto siitä Nummisuutarin Eskosta, et se on kovin hurjanluontonen ja ärree miähenalku. (nauraen ja kovempaa) Siihen rooliin riittää risasta väkkee Kuralasta roppakaupalla!

Hulda: (tuhahtaa, puhuu nopeasti) Phöh. Mihkäs me ne narvalaiset riitapukarit sitte mahrutettaan, ne ne Penttilät ja Poukat ja Ropot ja Tannit ja Karjaiset ja Arvelat ja Alaset ja…?

Aliisa: Älkääs ny taas alkako, kohtahan te ootte kun Narvan ja Kuralan pojjaat!

Hulda: (rauhoittuu) Tai voishan niitä Toivosen poikia ihan oikeestikkin aatella johonkin rooliin…

Hilma: Ärölän Aukusti oli kuullut mummultaan, että se tarina Elliinasta ja Klaavuksesta on totta! Kärjen Jaakon veli, Pranse oli siitä kyselly joltakin muarilta. … (Naurahtaen) Aukusti muuten yritti uskotella kakaroille, että rattaan pyärät oli ennenvanhaan neliskanttisia. Sitten ihmiset pikku hiljaa oppi hiioon kulmia pyäreemmäks ja pyäreemmäks ... ja lopulta rattaat sai pyäreet pyärrät.

Hulda: (keskeyttäen eikä naura) Hei, nyt valmiiks ja sassiin, Lepolan Hermanni ja Kaapun Kalle on kohta tossa ovella; ne tullee aina varmuuren vuaks tuntia ennen juhlan alkua … ette vaan me mikkään ohi!

Aliisa: No, aina kun mää oon tullu talolle, nin Hermanni on ollut täällä tekemässä jottain.

Hilma: (katsoo oven suuntaan)  Siunakkoon, siälälän on Toivosen Heikkikin poikiensa kans, ekkös sä justinsa puhunu niistä?!! (Huldalle ja Aliisalle kuin suurena auutisena) Tiärätteks te, että toi Heikki on ton Aspin Päärttin veli, … mutta Heikki on vaan vaihtanu nimekseen Toivonen …

(lähtevät kiireen vilkkaa jonnekin, verho sulkeutuu)

Narvalaisia jossakin pienessä perhejuhlassa 1900-luvun alussa. Kuvasta on tunnistettu mm. Kaurasia sekä paperia käsissään pitävä asioitsija Kalle Mikkola, joka oli myös Tähti Nuorisoseuran tärkeimpiä toimihenkilöitä.

Opettaja Sefanias Tiensuu (1871-1962) oli perustanut Narvan Soittokunnan jo hieman aiemmin eli 1904. Tämä kuva on Narvan Poukalta vuodelta 1914. Vasemmalta: Mikko Jaakkola, Toivo Arvela, Frans Kauranen, Kalle Pietilä, Alfred Söyrinki, Vihtori Toivonen ja Akseli Nopola - kaikki samalla innokkaita nuorisoseuralaisia.

Pylkin väkeä Ojoisista 1900-luvun alkupuolella. Pylkkiläiset (mm. Arvo Hagman) kuuluivat näihin aikoihin nuorisoseuran aktiivisimpiin.

Tärkein kulkuväline 1800-1900-luvun vaihteessa oli laiva. Alho I rakennettiin 1877, mutta se siirrettiin 1910 hinaajaksi Näsijärvelle. Yllä olevan kuvan Alho II rakennettiin 1910 ja suurennettiin vuonna 1924 n. 3 metriä pidemmäksi ja nimeksi tuli vain Alho. Sen kotisatama oli Kuralassa ja se puksutti joka päivä Tampereen Laukontorin rantaan ja takaisin. Laivaliikenne Narvan ja Tampereen välillä loppui 1940-luvun lopussa. Alho kuljetti sen jälkeen vielä väkeä Viikinsaareen.

1913

Soittokunta: Vallinkorvan laulu

(Hienoja ihmisiä kulkee seuratalolle ja laululavalle. Aivan laulun lopussa Pietilän Kalle tulee kohti soittokuntaa tuubansa kanssa - myöhästyneenä!)

Kohtaus 6

Kalle Pietilä: No joko te nyt lopetitte - No, mun tarttee mennä Nopolan Akselin avuks tonne juhlapaikalle. (Menee takaisin näyttämön ovesta)

(Verho avautuu, kun juhlapuhuja on lopettamassa puhettaan. Pietilän Kalle voi mennä myös ohitse.)

August Ärölä: (lopettelemassa tervehdyspuhetta. Hienoja ihmisiä eturivissä?)

… Tässä tervehdyspuhheeni viimeiseksi lopuksi haluaisin pallauttaa mieliin muutamia lehtiä nuaren seuramme ansiokkaasta toiminnasta tämän suuren ja kauniin seuratalomme etteen. Tämän kahreksan vuaren aikana on järjestetty ainakin kolmekymmentä iltamatilaisuutta … ensin kylien talloissa ja sitten vuaresta 1908 alkaen uuressa seuratalossamme. Näiren lisäks on piretty vuasijuhlia, kesäjuhlia, kuukausikokouksia, Wappujuhlia, Runeberginjuhlia, joulujuhlia, kilpailuja ja usiampiakin näytelmäkappaleita. Rakennusrahhaa kerättiin kans listoilla ja arpajaisilla. Ainoastansa ikkunaklasit ja jotakin tavaroita jouruttiin tuattaan Sotka-laivalla Sandbergilta Tampereelta. Kaikessa mitä näätte, näkkyy paikkakuntalaistemme ammattilaisten taitava kären jälki; kulissit teki ja maalas Heikki Toivonen, ja flyygelin ostimme kanttori Mekkoselta viirellä saralla markalla. Oman väen lisäksi taloa ovat vuokranneet mm. Vesilahden nuorisoseura, Oriyhdistys, Lempäälän nuarsoseura, Suoniemeläiset ja Viialan W.P.K. Näillä muutamilla sanoilla toivotankin laulujuhlien iltamayleisön tervetulleeksi. (taputuksia)

Eino Lähteenmäki (hieman vielä tottumattomasti, ylioppilaslakki päässä): No niiiin, meillä oli tilaisuus kuulla tässä ylioppilas August Ärölän tervetuliaispuhe. Minäkin puolestani saanen toivottaa teittit, arvoisat herrat ja naiset, tervetulleiksi tähän laulu- ja soittojuhlien iltamaan. Koska en ole vielä esittäytynyt, teenkin sen nyt. Olen ylioppilas Eino Lähteenmäki myäskin täältä Vesilahresta. Mutta nyt jatkamme. Seuraavaksi kuulemme Larin-Kyöstin varta vasten näihin laulu- ja soittojuhliin kirjoittaman juhlarunon. Sen lausuu meille Aura Kaapu. Olkaahan hyvä.

Aura Kaapu (Larin-Kyöstin pitkästä juhlarunosarjasta kaksi kohtaa).

(Aura lausuu hyvin dramaattisesti, iloisesti, eloisasti ja liioitellen, katselee ylänurkkiin)

Nyt juhannuksen taivas korkeana kaartuu,

ja syvälle sen kuva järven veteen päilyy,

juhannuskukat tuoksuu kartanoilla

ja tähkät vainioilla hiljaa häilyy,

käy lämmin tuuli niin kuin äidin henkäys,

maa-emon loppumaton äidin lempeys

… (hiukan taukoa, vaihtaa paikkaa ja katseen perussuuntaa)

Niin soi nyt nuorten nuori sävel, soi,

te, torvet pasuunat, te paisukaa,

te siskot, veljet, naiset, miehet, oi,

te kuulkaa kuinka kaiku siivet saa!

Te lauluveikot, riemuun yhtykää,

kas laulamaanhan meidät Luoja loi,

te yhteiskuoroon kaikki yhtykää,

soi luonnon suuri sydänlaulu, soi!

Kohtaus 7

(Verho alkaa avautua välittömästi. Runon aikana Eino ja Aukusti ovat siirtyneet pöydän viereen juhlien kassan laskentaan)

Eino Lähteenmäki: (täysin väsyneenä): Huhhuh (haukotus)... nyt on nääkin juhlat takanapäin … yli 4000 ihmistä, kauhistus mikä väen paljous, Hiirennokkakin ihan kuhisi ihmisiä!!! Tämmöstä väkimäärää ei Nuarsoseuran juhlissa onneks tuu ennää ikinä olleen. … Kuules Aukusti, paljonkos kassassa on rahhaa?

August Ärölä: (vähintään yhtä väsynyt ja laskee kassaa!)  … nin missä? Jaa niin kassassako… tarkalleen 1736 markkaa ja 31 penniä. … Jaa mutta tossa on viälä … 1, 2, 3, 4, juu neljä 25 pennin raha. Mitäs se tekkee yhteensä?

Eino Lähteenmäki: (nukuksissa, haukottelee) No, sinähän olet matemaatikko, laskehan nyt!

August Ärölä: (melkein nukuksissa) … nin mitä … tuata …1736 markkaa 75 penniä, eikun 1737 ja 11 penniä, … eikun .. paljonkos tekkee neljä 25 pennin rahhaa yhteensä? Eikös se ole 50 penniä, … eikun 75 penniä …

Eino Lähteenmäki: (nuokkuu, sitten rauhallisesti)… Kuule Aukusti, mitäs jos laskettas se kassa vasta huamenna ….

(verhot hitaasti kiinni, Soittokunta alkaa heti)

Tähti Nuorisoseuran suurin alkuaikojen voimankoitos oli mahtavan laulu- ja soittojuhlan järjestäminen Tähtelässä vuonna 1913. Yllä olevassa kuvassa ehkä juhlakonsertti ja kansanjuhla laululavalla. Puhallinyhtye on Tampereen konepajan soittokunta ja kuoro ehkä Tampereen Nuorisoseuran sekakuoro, johtajana Ernst Linko. Ohjelmassa Klemettiä, Palmgrenia, Merikantoa, Tshaikovskia, Verdiä ja Maasaloa.

Laulujuhlien yleisö oli pukeutunut juhlan arvoon sopivalla tavalla; kukkahattuihin, ylioppilaslakkeihin, mustaan pukuun jne.

Tähtelän talosta ei ole löytynyt yhtään kunnon yleiskuvaa, mutta tässäkin talo häämöttää yleisörivistön takaa.

Näytelmä Nummisuutarit Tähtelän näyttämöllä 1913.

1921

Soittokunta: Anderson: Trumpetistin kehtolaulu

Kohtaus 8

(Hilma ja Aliisa valmistelevat kahvipöytää. Hulda tulee hengästyneenä)

Hilma: No mistäs ihmeestä sää Hulda tollai puuskuttaen tuut?

Hulda: Mää… mää tuun Narvan Karjaiselta, siä oli ny vuarostansa seuran vuasikokous. Milläs tekosyyllä te olitte siältä pois? … Yritettiin Haagmannin Arvoo … huhhuh … siis Pylkin isäntää esimieheks muttei se saanu kannatusta, valittivat vaan erelleen Tannin Einon vaikkei se itte olis ennää halunnu  … Poukan Jussi alkupuhheessaan vihjas siihen suuntaan, että entinen vaan jatkaa.

Hilma: Jaa Poukan Jussiko se siällä taas komentelee. Narvan Sällihän lauleskeli joskus, että ”Poukan Jussi mielellänsä Viljarantaa kuulee, siitä syystä Viljaranta autuaaksi luulee.”

Aliisa: Pirruuttaanhan se Poukan Jussi sinne Viljarannan herätyskokouksiin meni.

Hilma: Niin munkin miälestä, se meni sinne ihmettellee, kun kylän kaikki tytöt oli yhtäkkiä niin hurskaita niin hurskaita. … Sälliä en oo ennää kapinan jälkeen nähny. …Vai Tannin Einon ne taas, … onhan se asiat hoitanu!

Hulda: Joo joo, mutta olis jo saanu taas olla Kuralankin pualelta.

Aliisa: Joku tiäsi ihan varmaks, että se vokottelee Söyrinkin Lainaa sinne Pylkille emännäks!

Hilma: (hieman pilkallisesti) Nii-in, mitä niistä seuran touhuista sillon tullee?

Hulda: (tiukasti)  Haakmanni on jämpti miäs! (jatkaa pilkallisesti) Sitäpaitti, mitäs vasten se Arvelan Saima on aina sillon nin ahkerasti kokkouksissa kun siällä on Tannin Einokin? (hiljempaa) Kunkahan Einon töitten käy? Kunnei vaan niilläkin olis jottain vispilänkauppaa?

Aliisa: No, kunkas se on seuran rahatilanteen kans, puhuttiinkos siitä?  … Piätilän ja Mikkolan

Kalleparilla on koko ajjaan jo vasara käressä ja hinku uutta talloo rakentaan poltetun tilalle?

Hulda: Rahatilanteesta ei saatu mittään paperille, kun Kaapun Kalle ei ollu tarkastanu Piätilän Kallen tekemiä tilejä! …  Mikkolan Kalle taas sano, on siä yli 40.000 markkaa niitä kapinavahinko-oplikatsiooneja.

Aliisa: Mää oon jo pitemmän aikaa imehrelly, että eikös sen seuran pitäny saara kesäks lavakin?

Hulda: Se oliki hupasaa! Ne valitti kevväällä semmotten lavakomitean, että se ehrotti jo ennen kessää, ette mittään lavvaa rakenneta! Ruvetaan heti vaan talohommiin!

Hilma: Ernomasta! Ny ne ruppee tiäteski tappeleen talon paikasta! … Poukan Jussin puhheet opintokerhoista ja kerholehristä jää taas tonnemmaks. Onks iltamista puhuttu mittään?

Hulda: Ei ennen kuin Tapaninpäivänä! Söyrinkin Vihtori ja Mäkisen Kalle hoitaa asiaa. Kyä sen sillon tiätää, mitä ohjelmassa on. Toivosen Otto puhhuu, Arvelan Topi soittaa viulua, Poukan Väinö ja Arvelan Hilma laulaa, Söyrinkin Tyyne lausuu runon ja Haakmanin Arvo kertoo sadun - ja lopuks vähän leikkiä!

Aliisa: Sitten mää tiärän viälä yhren ohjelmanumeron: Ainaskin kaks tiättyä poikaa on humalassa ja seuraavassa kokouksessa ne saa kovan varotuksen ja ilmiantouhkauksen.

(Verho kiinni, tytöt muuttuvat soiton aikana tädeiksi)

1920-luvulta lähtien innokkaimpiin nuorisoseuralaisiin kuului maatalousteknikko Johannes Poukka, joka piti viikoittain 1940-luvulle asti keskustelukerhoa, tiistaikerhoa.

Yksittäisistä henkilöistä on ehdottomasti mainittava Narvan kansakoulun opettaja Akseli Nopola, joka toimi pitkäaikaisena ja merkittävänä vetäjänä sekä soittokunnassa että nuorisoseurassa. Veli Yrjö Nopola oli keskeisenä henkilönä mukana mm. laulujuhlilla 1913. Akselin poika Risto Nopola kuului alusta alkaen Narvan Markkinoiden päätoimijoihin. Myöhemmin esiintyjien joukossa on ollut useasti myös Riston tyttäret eli Heinähatusta ja Vilttitossusta tunnetut Sinikka ja Tiina Nopola.

Heikki Toivosen perhe talonsa edustalla. Niin Heikki kuin hänen veljensä Pertti Asp ("Päärtti") kuin hänen poikansakin kuuluivat nuorisoseuran "vakiokalustoon". Toivosten talo alempana tarkemmin.

1935

Soittokunta: Merikanto: Kullanmurunen

Kohtaus 9

(”Tädit” valmistelevat seuratalon vihkiäisiä kovalla tohinalla, kahvikuppeja pöytään tms.)

Hulda: Menneehän tää juhannus näinkin! Ei tartte olla juhannusvihtoja kokkoilemassa, laitettiin kakarat siihen toimeen.

Aliisa (tulee): Voinks mä tulla auttaan teitä valmisteluissa?

Hilma: Joo, tuvvaan, hyvä että tulit, ja ny akat vauhtia, tätä talloo ei vihitäkkään ihan piänin evväin. On tässä kyä nin kauvan huavattu ja sourettu - ja tapeltu! Poukan Jussi kerto eilen laskeneensa pöytäkirjoista, että peräti 60 kertaa oli talon rakennusta käsitelty kokouksissa.

Hulda: Joo, oliko ees pari vuatta kapinasta, kun sitä jo puhuttiin, että suajeluskuntalaiset tulis mukkaan talloo tekkeen - ninku ne ny tulikin - ja talo piti tehrä heti sillon. Mitäs me muuten tehrään noin kommeella salin laattialla, kun säännöissä lukkee, että ei alennuta mihkän tanssihuveihin. … iänikkuisia piirileikkejä vaan …

Aliisa: Oli se kyllä hiano se Tähtelän talo… ei ihme, että vasta ny saatiin uus. Tartti kai pakosta saara ainaskin samanlainen tai vähän parree  … Mikkola Kalle taisi olla ainoo, joka ehti aina ja joka paikkaan - muut yritti saara kattoa oman perheensä päälle. Kaikki oli tuhkana!

Hulda: No ei se Kallekaan ennää aina jaksa olla mukana. … Katos ny Hilma, ettet laita rikkeimällä olevia kuppeja pöytään. … Istuhan siä oikeen komitea äijiä. Meininki oli ny ihan toinen kun sillon hyvvään aikaan kun Tähtelää tehtiin. Kunkahan paljon tupakkia ne tän 15 vuaren aikana on saanu kulluun? Perustettiin kaikensorttisia osakeyhtiöitä …(käy vähän sivummalla)

Aliisa: No ketäs siinä komiteassa sitten on ollu?

Hilma: … Samat ukot kun aina, Kaapu, Uatila, Söyrinki, Penttilä, Tanni ja Piätilä. Muuta väkkee on ollu kun helluntaiepistolassa. Ja tapeltu! Alanterin Lauri kehu viime viikolla, että ei ne oikeen mittään saanu aikaseks ennenku hän ja Ropon tai siis Vainion Lauri tuli mukkaan. Ny viimetteks oli viä Arvelan Topi ja Ärölän Väinö.

Hulda (hieman äkäisemmin): Joo, sinäpäs sen Hilma sanoitkin! Ja kun siältä Narvan suunnasta oli viä Pyärny, Poukan veljekset, Yli-Arvela, Haapanen ja Annalan Kalle, niin ilmankos se tontin paikka hivuttautu pikku hiljaa sinne Narvan suuntaan! Olis tän talon kyä voinu erelleen prykätä Tähtelän mäelle - ihan jo näköalaojenkin tähren. Eihän tältä nykyseltä mäjeltä näje ees järvee!

Hilma: Mutta aatteles vaikka Pöyhölän, Lattoommaan, Toivolan, Koivistalhon ja Linnamaan suurta väkkee, vaikka tota Alliisaa! Ja siks toiseks kyä talon tarttee olla lähellä urheilukenttää.

Hulda: (happamesti) Nih, mää tiäsin sitäkin jo pelläätä. Ne herrat laitto sen urheilukentän tohon sen takia, että saivat seurojentalonkin siihen viäreen!

Aliisa: (rauhallisemmin) Muuten, mitäs vasten tuala Toivosen huvilallakin sittes pirettiin niitä kokkouksia ja juhlia, eikös sitä remontoitukin?

Hulda: (jatkaa pienen kiukkunsa purkamista) Niin joo, Toivosen Miinahan sitä sotkua lisäs entisestään joskus 10 vuatta sitte, kun se tarjos huvilatonttiaan talon paikaks. Ja sehän päätettiin ostaa! Riita talon paikasta senkun vaan ylty! Yhtä ja toista mennoo siä pirettiin isomman aikaa.

Hilma: Äläs ny Hulta, ei sitä huvilaa tai ees tonttia koskaan ostettu, ei siitä mittään tullu. Toivosen huvilalla vaan oltiin, kun Toivoset ei sitä ennää tarvinnu. … (rauhallisemmin) Karjaisen Heikiltähän nää tontit ostettiin. … (kiihtyy) Niin, ny muistankin, kaikkein hullummaks se tappelu meni, kun se Laukon kauppaneuvos Haarla ehrotti talon paikaks Laukon tiähaaraa ja että tehrään talo heittin rahoilla sinne Jumalan sellään taakse ja että jos jottain onkelmia tullee, nin talo mennee Haarlalle. Taisi viärä käräjillekkin narvalaisia! Hehheh!

Hulda: (rauhoitellen) … Suaristas ny Alliisa tota kuppiriviä vähän (Aliisa suoristaa).

Aliisa: Joo. … Meirän isäntä kerto, että noitten kulissien maalari (näyttää kulisseja) Nummisen Lauri on ollu ny viikkotolkulla nin prehvinkissä, että ne laitto Uatilan Urhon ja Toivosen Mikon jatkaan sen töitä!

Hilma: (uudella äänenpainolla) Nin kai, mitäs käskivät hämmeenlinnalaisia juappoja tänne. Vanha Uatila ja Vanha Toivonen hääräs jo Tähtelässä. … Mää kuulin semmosta, että täällä talon rakennustyömaalla oli kuulemma joku tatuoitu kreppuusi, Kaarttisen Topi. … Penttilän Lauri oli kysyny siltä, että Oottekos te ollu merillä? Kaartinen vastas vaan, että Juu, mää olin sukellusvenneessä täkkimiähenä. Penttilä nauro nin että vatta hytky.

Aliisa: Näitteks muuten kun Nopolan Ristolla oli uusi rumpu? Se sano lyävänsä nin että varmana kaikki näkkee! Kun ei vaan löis rumpua hajalle … tai Viikmannin kapellimestari suuttuuu …

Kun Tähtelän seuratalo ja laululava oli 1918 poltettu, seuratoimintaa harrastettiin mm. yllä olevassa Toivosen huvilassa, jota Toivoset eivät 1920-30-luvuilla enää tarvinneet. Tämä kuva on varhaisempi.

Suuren seurojentalon rakentamisessa käytettiin sekä ammattityövoimaa että talkoolaisia. Kuvassa talon ympäristöä kunnostava  talkooporukka 1934.

Narvan Seurojentalo vuonna 2006. Aiemmin usean yhdistyksen ja muutamien yksityisten omistama suuri talo on nykyään kokonaan Tähti Nuorisoseuran omistama.

Narvan sekä lähikylien kylänraitit olivat 1930-luvulla köyhempiä kuin ennen vuotta 1918. Lisänsä näennäiseen autioitumiseen antoi uusjaon tarkistus, jossa niin maatilat kuin pienemmätkin asumukset saivat siirtyä kauaksi kylän keskustasta. Nuorisoseuran merkitys yhteisöllisenä keskipisteenä kasvoi entisestään. Niinpä uuden ja suuren seurojentalon kerhot täyttyivät kaukaakin tulevista jäsenistä.

1946

Soittokunta: Nuorisoseuralaismarssi

Kohtaus 10

(Joku sotilaspari voisi marssia ohi. Hilma ja Hulda juovat kahvia. Aliisa puuhaa taempana)

Hilma: Oos ny hyvä, siinon kuule oikeeta kahveeta, ei oo mittään korviketta … ja tarttee kans kastaa kakkoo.

Hulda: (toteaa nesteen olevan kahvia) Siunakkoon!… (matalammalla äänellä) kiitoksia kauheesti …. (taas kovaa) mistä sää kahveeta oot saanu? Eihän sitä viä tahro saara kortillakaan!

Hilma: No se oli kyllä ihan sattuma. Mää olin laittanu eväspaketin meirän isännälle sottaan, mutta se ei ollu hualinu sitä, oli laittanu johkin komerroon tai sitte unohtanu. Siä oli kahveeta ja sokeria ja vähän sualalihhaa .. ja ny se paketti sitten löyty! Liha oli ihan hommeessa …

Hulda: (hörppää kahvia tassilta kolmella sormella sokeripala huulien välissä) Kyä on hyvvää!! Mä oon tässä imehrelly, että kunka sitä näin äkkiä on taas päästy elämisen alkuun. Nuarsoseurakin on täyressä vauhrissa ja verossa. Kun meirän äijä oli Narvan myllyssä, nin siä Poukan Väinö ja Arvelan Topi puhu vaan torvinuateista ja Kuparisen veljeksistä. Ei meinannu myllytouhuista tulla mittään. 

Hilma: Äläs huali, Poukan Jussin tiistaikerho se vasta touhussaan onkin. Tiäs vaikka olis viäkin parree kun meirän aikoina. (Huutaa Aliisaa, joka ei ole vielä paikalla) Alliisa! Alliisa! Tuus tänne, lues Hultallekkin ny jottain siitä pakinapöytäkirjasta, mitä mullekin lujit!

Aliisa: (lukee paperista pakinapöytäkirjan otteita)

No tämmösiä täällä vihkossa on: (lukee vihon eri sivuilta, selaa siis vihkoa)

Nuorisoseuralaismarssin sävelet kajahti korviimme sisään astuessamme. Viisimarkkanen se taasen piti täsmällisyyttä yllä. Ainahan se kerholaisparvi vain näyttää lisääntyvän, taitaa kohta tulla tilanahtaus. Johtajamme vastaili kysymyksiin. Kyllä sitä kysyttävää taas oli arvoituksista kummituksiin saakka … Näin kirjotti Karjaisen Elma

Eipä nämä kysymykset taida kaikkia kerholaisia kovin kiinnostaa, koska muodostui pieni oma seura erääseen nurkkaan, josta alkoi kuulua pikkuleipäohjeita ja kaakkureseptejä. Alkoipa siinä jo allekirjoittaneenkin mielenkiinto herätä sille suunnalle.  … Tää oli taas Hietamäen Inkerin juttu.

Pojat ne ainakin luulivat olevansa keinustuolissa, kun Punkarin täytyi huomauttaa, että tulee nuorisoseuralle kalliiksi, kun täytyy joka rikkinäisestä tuolista maksaa 200 mk. Tänne ei ole sellaisia mukavuuksia hankittu kuin keinutuolia. … Tääkin oli Karjaisen Elman

Pöyhölän tiellä näytti tänä iltana olevan melko hiljaista. Sen aiheutti kai kelmeä kuu, jota rakastavaiset hiljaa unelmoiden katselivat, eikä särjetyt sydämetkään pystyneet jättämään minkäänlaisia laahustavia jälkiä Pöyhölän kovaksi tallattuun maantiehen. .. Alla on Mauno Penttilä.

Hulda: Hauskaa! Mutta on siä Poukan Jussin tiistaikerhossa meiränkin plikka ollu, yli viirenkymmenen on väkkee ollu melkein joka kerta. Levottomiahan ne siä nykkin puhhuu. Yks kerta siä oli kysytty, että minkä takia ihmiset Narvassa tiätää toistensa asiat paremmin kuin omansa! Rautellin Lauri oli sanonu, että kyllä HÄN kirjottaa pakinaansa sillai, että Narvan muijilla ei oo muuta eläkepäivien turvaa kun kansaneläke, kun kylän äijät on viäny niiltä muijilta niiden vanhuuren leipätyän eli juaruamisen! En tiä sitten kirjottiko.

Hilma: (happamasti) No, me ei olla ainaskan juaruttu. (iloisemmin)  Mutta mää tässä yks päivä rupesin muisteleen, että montako avioparia tää nuarsoseura on liittäny yhteen -  ja herranjestas, niitähän on mahroton määrä! …

Hulda: (nauraa) Jaa niin, että nuarsoseura on pualestaan pannu puhemiehet virraalta! … Mutta täähän on nuarsoseura!!! …  Semmosiakin se Poukan Jussi kuulemma välliin uskotteli, että kaikki ne, jokka näkkee unia, pannaan univerolle! Eikös se Jussi ollu joku verojohtaja … eikä kai sitte itte pruukannu nährä unia, … ja taisi jokkut herkkähipiäisimmät uskoakin mokomaan!

(Hilma nauraa, jatkavat kahvin juontia. Verho vähin erin kiinni)

Nämä rivistöt LVU:n urheilukentällä Narvassa eivät tienneet hyvää; moni jäi tulematta takaisin.

Nuorisoseuralaisia 1940-luvun alussa Narvan Seurojentalon mäellä. Taustalla näkyy ilmavalvontatorni. Keskellä tummassa puserossa oleva lippalakkipäinen mies on ikinuorisoseuralainen ja "asioitsija" Kalle Mikkola jo vanhemmalla iällä.

1958

Soittokunta: Ikävä (Eino Linnalan sov.)

Kohtaus 11

(Kaikella tavalla ankea ja kuollut tunnelma, lavastus vähäinen ja raihnainen, valaistus huono. Mummut hieman omissa oloissaan, vaatetuksena hieman vanhahtavaa)

Aliisa (wanhahko, puhetapa jo vähän värisevä): Kuulkaas Hulta ja Hilma, viäläkös me mennään tonne nuarsoseuran vuasikokkoukseen? Pellon Anja sano, että siä on kuulemma vähän pullaa väjestä. Ei täällä kohta ole kun meitä ikäihmisiä. Paitti … vaihrettasko sen seurran nimeks wanhasoseura? Sitte olis enämpi valinnan varraa! (nauraa itselleen, muut eivät lainkaan havaitse)

Hulda (wanha ja keikkuu tuolissaan, sannoo hetken kuluttua):  Mää oon räknänny kunka monta lastenlastenlasta mulla on, eilen sain 19, tänäpä 18 … kenekkähän mää ny unohrin … (laskeskelee sormin …)

Hilma: (wanha) Olittekos te plikat kattomassa tässä männä vuanna niitä naarvalaisten näytelmäkappaleita, niitä oli oikeen usiampi?

Aliisa: (innostuneemmin kuuli jotakin, mutta väärin) Juu, kyä minä olin kansa siälä Nopolan Aksun kerhossa, semmottessa Nousevan nuorison liitto vai mikä se nyt oli. Poukan Jussia siä kaivattiin, mutta se on ny iäks poissa. On kun nuarsoseura olis kuallu … Mää oon sitäkin imehrelly, että mihinkä se nuariso oikeen nousee. Meiltä ainaskin kaikki kakarat on noussu Tampereelle! Yksin minä oon isossa talossa … ja huutelen ittelleni.

Hilma: En minä sitä tarkottanut. Minä tarkotin niitä näytelmäkappaleita. Yhressä oli Itäsen Ulla ja Pyärnyn Arvo! Niitä kiitettiin lehressä ihan ammattilaisiks. Se oli Penttilän Laurin ohjaama.

Aliisa: Jaa niin, mää taisin kuulla väärin. Eikös se Penttilän Lauri olekkin siälä Ameriikoissa? … Jaa, mutta kai se siältä jo on palannu. … Vai tarkotaksää sitä kappaletta, jossa se Penttilän Mauno ohjas? Se on sen Laurin poika, se Mauno!  

Hilma: Jaa, nin onkin, mää sekotin. Luatomaa pankilla sano, että ihmiset on kehunu sitäkin kappaletta, jossa oli toi Jakovuaren Eila Annikkina … ja Ylisen Unto oli ampunu vallan mahrottoman kovvaa pyssyllä. … Mun piti mennä köökkiin, mutta en päässy! … (kysyvästi)  Näiksää oliko siä köökissä Peltomäjen Anna-Liisa, (harmissaan) se joutuu aina olleen köökissä on mikä tillaisuus tahansa …

Aliisa: … Emmää muista ennää (rupeaa väsyttämään …) … Yks kappale oli Yäviaras …

Hulda (herää myös joukkoon): Ärölän Väinö kävi meittillä viikko takaperin kunnan asioissa ja kehu että ne oli perustanu Punkarin Villen pirtissä kotiseutu- ja museoyhristyksen. … Evviittiny sannoo, että ei siitä mittään tu, kun isot herrat vaan kirjottelee kaikellaisia papereita … tekkeen sitä pitäs ruveta eikä puhhuun. … Ja siks toiseks, mitäs täälä ny ennään on jäljellä! Meiltäkin kakarat ja niitten kakarat on puhristanu kaikki vanhat tavarat viimeiseen luukampaan ja rekipeittoon asti … ja viäneet kaupunkiin muistoks … ja miniät tiäteski rahapulassa jo myyneekki. Sammaa sano Mäkelän Sylvi Tuamolan kaupassa. … Minkäslaisia minijöitä sulla on Hilma?

Hilma: (ei kuule kysymystä, vaipuu apaattisuuteen) … Kohta koko Vesilahressa ollaan ennää me kolmistansa. … Pelkkiä menolippuja on myyty jo pitkään. Millääs lailla tämmönen nuarsoseura saaraan lopetettua - ette jää meirän vaivoksemme?

Aliisa: (yritää nauraa) Myyrään se takasi Santeri Alkiolle!

Hulda: … Jaaniin kuka? … (huokaisee) Kaikki on nin ankeella tuulella! … Ei paranis! Kyä noi kappaleekkin jottain poikii, josse muuta nin uuret iltakurssit.  … Sanokaa mun sanoneeni, että nuarsoseura järjestää viä semmosekki kesäjuhlat, että väkkeekin on kaks ja pualsattaa henkee. … Narvan alakoulussa opettaa ny joku Pasilan Hilkka, … kehuvat sitä oikeen piukeeks ihmiseks, kakarakkin kuulemma tanhuaa kiltisti.

Aliisa: Uskoksää, että nää ajjaat tästä muka viä virkistys? Rutsevi tässä kohta tahrin määrää.

(välittömästi nuorten tanssiesitys!)

1950-luvulla kaikkialla innostuttiin näyttelemään - ja niin myös  Narvassa. Tässä kohtaus näytelmästä Yövieras vuodelta 1957.

Opettaja Hilkka Pasilan kiinnostuksen kohteena olivat kansantanssit. Tässä Tähti Nuorisoseuran kansantanssiryhmä Lahdessa 1963. (kuva Tarmo Tanni)

Edustusryhmän kansantanssiesitys Narvan Seurojentalolla joskus 1960-luvun alkupuolella.

Narvan Soittokunta Alfred Söyringin 70-vuotisjuhlassa vuonna 1961. Söyrinki kuului soittokuntaan 1910-luvulla. Söyringit kuuluivat myös nuorisoseuran aktiivisiin jäseniin. Soittajat vasemmalta: Vilho Punkari, Erkki Hyvätti, Heimo Toivonen, Samuli Poukka, Martti Vattunen (takana), Yrjö Punkari, Teuvo Arvela ja Mauno Penttilä. (kuva Seppo Söyrinki)

1964

Tanssiryhmä: Moderni tanssiesitys

Kohtaus 12

(Mummut pirteämpiä kuin 1958. Selailevat vanhoja lehtiä ja papereita, ehkä siivoavat …)

Aliisa: Mää tulin niin pirteeks siittä, kun se Pallaksen Raineri kysy mua tiatokilpailuun.

Hulda (aika vanha jo): Me ruvettiin isännän kans muisteleen polkan askelia, luut kolisi enämpi kun laattia! … Siä Naarvassa on kuulemma joku nuarri plikka saannu päähänsä alottaa uurestansa ne wanhanajjaan Naarvan Markkinat! Mummu niistä kerto aikonansa … ei hän niitä nähny ollu, mutta kerto, että oma mummunsa oli ostanu hianon silkin turkulaiselta Winqvistiltä. Minun mummullani se silkki viä olikin, mutta vaihto nälkävuosina ruakaan …. Tiäräksä siittä mittään, säähän oot naarvalaine? … (kovempaa) Onks sulla se kuulolaite ny auki?

Hilma (aika vanha jo, Hulda kuuntelee keskittyneesti käsi korvalla): Joo, auki on, älä huurra! Emmää ennää oo naarvalaine, mullon nykyään syytinkihuanneet Lattoommaassa. … Jaa niin juu, nin Markkinoistako? Onhan sitä semmosta ruvettu havittelleen! Se Eila, se on sen Jakovuarren Kustin, sen Aakustin plikka…. Kyä mää sulle Jakovuarren Eilasta oon puhunu, eksää muista? … Kustin mää tiän paremmin, näinkin pari viikkoo sitte, se on kuskannu maitoo meijeriin Toivolasta. Teki miäli kysästä, että viäks sää muistat kun välliin tanssattiin polkkaa Halkivahassa niin, että lattialankut katkeili!! (vakavoituu) Siä oli Lamminpohjan Eevakin … ja Vanttekin … Vantte oli pelimanni. Käytiin kerran kattomassa siä Viitasaaressa, että oliko siä kummitus.

Hulda: (kiiruusti) No olipa se sukkelaa, … olikos siälä semmonen kummitus?

Hilma: (heilauttaa kättään) Kissa siä oli naukunu! Ammeella kai oli aave…, mutta siä ei käyty.

Hulda: Minä en ny perusta mistään Vanttesta tai aaveista, mutta tiäräksää Hilma niistä Markkinoista mittään?

Hilma: (Ottaa jostakin sanomien joululehden ja alkaa selailla sitä, aktivoituu) Markkinoista? Sanomien joululehressähän siitä oli präntättynä, eksää lukenu? (s. 24). Kuunteles ny (lukee suurennuslasilla): ”Tähti-Nuorisoseuran puuhakkaat naiset ja miehet ovat ottaneet vaativan ja velvoittavan askeleen, kun ovat päättäneet suorittaa ensi kesän heinäkuussa suurisuuntaisen markkinain uudelleen lämmittämisen Vesilahden Narvassa. Idean takana lienee neiti Eila Jakovuori, joka omalla aktiivisuudellaan on sitten kerännyt ympärilleen toisia yhtä innostuneita ja ahkeria nuorisoseuralaisia.” (LVS 51/1964) … selaa lehteä… (s. 23) Tossa on Mäkelän Urho se on sen Mäkelän Sylvin poika, … (vie lehteä kauemmaksi silmistä) Urho istuu rullatuolissa, mutta se meiränkin rarion sai toimiin. (s. 17) … Ja tässon kuva Alho-laivan nokasta.

Hulda: (kurkkii lehteä, ottaa osittain käteensä ja keskeyttää) Siunakkoon mutta niin onkin, hylläätyks on joutunut. Lehtosen Aakun kanssa hiljan muisteltiin… Ai että ne oli hauskoja matkoja. Haapmannin Nestolla ja Kallion Olavilla oli kerran kovat paikat, kun ne yritti viärä sikkaa laivassa myytäväks - sika vaan kilju, taisi tipahtaa vetteenkin!

Aliisa: Mää olin kesäkuun lopulla semmosissa myyjäistalkoissakin meirän lähellä Haapasissa; siä oli jumalattomasti väkkee, sanokoos ne että liki 60 ihmistä. Tehtiin myytäväks vihtoja.

Hilma: (katselee edelleen lehteä) Kyähän määkin siä olin, eksää sitä muista? Niämisen Olgan ja Haapasen Ainon kanssa muisteltiin sota-aikoja .. kunka tulikin miäleen semmottet aijjaat. Olga kerto taas siitä (sanoo huolitellusti:) asijoitsija Kalle Mikkolasta - muistattekos viä sitä? (Hulda ja Aliisa nyökkäävät) Se käveli sillai vähän huanosti, se oli seuran tallourenhoitaja jo ennen kapinaa…

Aliisa: Viikmannin Mauno sano siä talkoissa, että se Kalle olis ollu Mikkolan Karoliinan poika Toivolasta … Mikkolan Tehvaa mää vähän muistan …

Hulda: Ni, nin ne kai sannoo! Penttilän plikat kerto joskus, että se, se Kalle meinaan, tuli välliin joulunpyhinä heittille tai Pyärnylle. Loppuajjaan sillä oli huanne tossa Järvenpään Samulin lähellä. Ennen vanhaan oli nin kaikkia tapahtumia. …  Mun tarttee ny lähtee kotio, Söyrinkit lupas tulla kahveelle. (käsi selän taakse ja aikoo nousta)

Hilma: (edelleen selailee papereita) Katos pahus mitä mää ny löysin, äläs viä me Hulta! Tässon Poukan Jussin tekemä seuran historiikki vuarelta 1945 (tuhannenyhreksänsattaa …). Se on yliviivannu tämmösen kappaleen: ”... Mutta 1918 jälkeen on ilmennyt näiden oppineiden vieroksuminen seuratoimintaa kohtaan, korkeintaan ovat käyneet juhlissa arvostelemassa. Tilanne on yleinen, sillä jos radiossakin viime vuosina on tahdottu huvittavaa esittää, on esitys aina syrjäkylien iltamista, täten on tahtoen tai tahtomatta painettu alas maaseudun harrastukset seuratoimintaan.” … Näin se kuulkaas on!

Hulda: Saas nährä kunka niitten Markkinoittenkin käy, perruutetaanko vähin äänin.

Aliisa: Parree olis, nehän on tua Lempäälässä ruvennu kans tekkeen kesäjuhlia Kanavalla. Siä niitten luulis menestyvän. Sinne suuntaan se väkikin mennee …

(Kun soitto on alkanut, selaavat vielä hetken papereita, sitten kokoavat ja lähtevät hiljalleen matkoihinsa, Verho kiinni)

Vuonna 1965 kotiseutujuhlana uudelleen henkiin herätetyt Narvan Markkinat ovat muodostuneet joka viides vuosi järjestettäväksi traditioksi. Markkinoiden kävijämäärä on ollut aina kymmenissä tuhansissa. Merkittävän osan muodostavat ne narvalaiset ja yleensä vesilahtelaiset, jotka ovat vuosien saatossa muuttaneet kunnasta muualle.

Tähti-nuorisoseuran ansioihin kuuluu mm. Vesilahden kotiseutumuseon perustaminen vuonna 1969-1970. Museo on sittemmin toiminut omana yhteisönään.

Narvan Markkinoiden historiallista kulkuetta vuonna 1965. Tässä 1700-luvun markkinoita kuvaava kohtaus, jossa tullipuomia aukaisee tervahaudallakin työskennellyt Heikki Peltomäki. (kuva Tarmo Tanni)

Nuorisoseura on kerännyt paikallisperinnettä ja elvyttänytkin sitä erilaisilla tapahtumilla. Tässä museon puuhamies, seppä Mauno Vikman viikatemiehenä kaitafilmille otetussa kuvaelmassa Heinäpäivä Toivolassa.

1975

Soittokunta: Palmgren: Miilunpolttaja

Kohtaus 13

(Tervanhajua saliin? Voisiko näyttämön lattialla olla jotakin joka merenteerais tervahautaa, savua? Vaani ja Haapanen kävelevät ikään kuin tervahaudan päällä ja korjailevat sen valkeita. Heikohko valaistus. Kirstuakin voisi olla tuohilakkeineen pakinaansa valmistelemassa, Hilma, Hulda ja Aliisa tervahaudan reunalla yleisönä - keppeineen ja tutisevine käsineen. Ennen musiikin loppumista verho kiinni. Sitten taas auki. Hilma, Hulda ja Aliisa istuvat penkillä)

Aliisa: Mää kuulin kun Peltomäjen Heikki ja Niämisen Antti ja Ylisen Unto veisteli tervahauran reunalla, että Naarvan Markkinoilla tervaa mitataan tynnyreillä, ihmiset lasketaan tuhannen tarkkuurella ja rahhaa pelukopallisilla!

(Hulda ja Hilma nauravat)

Hulda: Kantola oli kans sanonu, että markka on liian piäni rahayksikkö! Aiheuttikoos se rohvessori, se mikä Ala-Könni se ny sitte oli, sen kauheen tunkoksen sen takia, että se oli lausunu niitä taikasanoja siä tervahauralla? Näähän oli ny jo kolmannet Markkinat, .. kai viimettet!

Hilma: Muistatteks te sen mun uuren hianon leninkin, jonka mää hiljan teetin Ammeen räätälillä. Sehän oli mulla päällä siä Penttilän Laurin ja Arvelan Berttan häissä. Mää annon sen ny Jakovuarren Eilalle sinne kulkueeseen, kun se kysy vaatteita. Eila kiitteli mutta imehteli, että kunka ikinä maailmassa on säilyny näin kamalan vanha puku ja viä näin korreena … mää ensteks vähän loukkaannuin, … mutta huamasin sitte, että kyähän toi allakka pahhuus on kerenny.

Hulda: Mää taisin nährä sen puvvuun! Mutta oli kyä vähältä, että en päässy kattoon koko kulkuetta ennää pyhänä. Olin ihan kualeman väsyny; aina kun viis meetriä olin kävelly, nin aina tuli joku tuttu vastaan, ja herr siukeli sentään - taas puhuttiin puali tuntia. Onneks Söyrinkin Maire ja Ropposen Irja ohjas minut istuun sinne esiintymislavan sivvuun. Vikmannin Mauno pirruili mulle, että mikses tullu kulkueeseen!

Aliisa: Jaa! Kun mää kiittelin Nyystään Alpoo sen kulkueen jälkeen, se sano, että ny on suunnitteilla kirkkovenekkin, semmonen millä mekin joskus mentiin kirkkoon Narvan joelta, … oliko se ny Tuima vai Särkkä … meinaavat laittaa Vatteenin sen kapteeniks, jos se suastuu.

(Verho kiinni, sillä välin pöytä ja nuorisoseuran johtokunnan kokous)

Jos mikä on kuulunut Tähti Nuorisoseuran historiaan, niin Narvan Markkinat vuodesta 1965 lähtien. Ja markkinoille ehdottomasti tervahauta, jota Aarni Haapanen tässä hoitaa!

Tähti Nuorisoseuran yhteydessä oleva Narvan Soittokunta on kouluttanut vuosien varrella suuren määrän musiikin harrastajia ja ammattilaisia. Yllä kuva "Nollakurssilta" vuodelta 1978.

2005

Soittokunta: Meidän poikamme -marssi

Kohtaus 14:

JOHTOKUNTA on "lähes oikeassa" kokouksessaan (V-P Niemi hyppii soittokunnasta myöhästyneenä paikalleen)

Hilkka:  Olemme vuoden 2005 johtokuntalaiset ihmeeksemme ja ihastuksissamme toteamassa, että jo YHDEKSÄT loistavasti onnistuneet NARVAN MARKKINAT on järjestetty  yhden ja saman yhdistyksen voimin! Talkoohenki on mahtava voimavara.  Mahdottoman hyvin on kyllä formaattikin tehty silloin 1965. Matkijoita on tietenkin ruvennut ilmaantumaan, voisivat nyt Eila ja kumppanit alkaa vaatia formaattioikeuksiaan ameriikan malliin!

Välivuosinakin on ollut toimintaa, se kirkkovene Oskari tuli rakennettua, soittokunnan 100 –vuotisjula on juhlittu, näytelmiä, rokkibandejä, kansantansseja kerhoja on harrastettu, tämä talo pidetty upeana, rakennettu kesälava jne. Laskeskelin listoista talkoolaisten nimiä, tuhat meni rikki vaikka listat tiedetään vajavaisiksi ja vaikka yhditysveteraaneja on ehtinyt siirtyä kirkkomaalle.

HYVÄ JOHTOKUNTA, MITEN ME VOIMME KIITTÄÄ JOKAISTA HENKILÖKOHTAISESTI, MEILLÄ ASUU UNELMAVÄKEÄ!

Satu: Olen kyllä sitä mieltä, että markkinatoiminnassa tänä vuanna ja aikaisemminkin ansioituneille pitäis antaa kunnon ansiomitalit. On ne niin tärkeetä tyätä tehneet. Ehdottaisin kultasia, hopeisia ja pronssisia ansiomitaleita.

Marjo-Riitta: Olen sammaa miältä erellisen puhujan kanssa, mutta mitenkäs me jaotellaan ne, jokka saa eri värisen plakkaatin? Keilles ne annetaan? Mun porukkani värjötti aamusella vartiossa eikä meistä sen kummemmin kukkaan tullu näkyviin. Siä vaan oltiin. Ja pakko oli olla!

Ritva: Mun ryhmästäni yks rouva ei päässy ollenkas koko Markkinoille, kun sen piti mennä serkun häihin Kuusankoskelle. Mutta ennen Markkinoita se teki ja puunas ja jynssäs ja koristeli ja selvitti puhelimella sitä ja tätä kun viimestä päivää … mitäs tämmösen kanssa tehrään?

V-P: Ehdotan tiploomia kaikille, siinä on pienet kuvat toimintatilanteista ja sen tekstiksi tällaista:  (lukee tekstin)

Kannatushuudahduksia, lyhyitä !

Hilkka: No sitten ehdotan, että ekoista markkinoista alkaen puuhanneista ehdotan rakennuspuolelta Niämisen Anttia, ruoka- ja leipomispuolelta Niämisen Ritvaa, tervaporukasta Vaanin Aulista kiiteltäväksi Hermannin nuorisoseuran Hermanni tai Hermanska -arvonimillä sekä sitten ohjelma- ja yleistouhujen puolelta Ari Arvelaa kiiteltäisiin Suomen Nuorisoseurojen liiton hopeisella ansiomerkillä. Parille kymmenelle annettaisiin Tähti Nuorisoseuran viiri, jonka on suunnitellut Pirkko Haavisto; viiriä on jaettu edellisen kerran 1990 markkinoilla. Nyt vuorossa olisivat seuraavat :   nimiluettelo ... Kaikille annamme talkootipploomin!

Taas kannatuksia!

Hilkka: Asia pääteetty.  V-P voisi vetäistä FANFAARIN  ja sitten johtokunta siirtyy taemmaksi ja kai poistuu.

Hilkka jatkaa:  ARVOISAT LÄSNÄOLIJAT, OLEMME TÄSSÄ HETKESSÄ.  Viirit ja tipploomit  saa noutaa kahvin aikana meidän pöydältä ja samalla korjataan kirjoitusvirheitä, täydennetään luetteloa jne.  Nyt  PYYDÄMME LAVALLE Hämeen  nuorisoseurojen liiton puheenjohtajan Lauri Aholan.  Retroa vielä hieman, keskusseuran edustajan saaminen paikalle on ohjeistettu vuonna 1934  näin:  ...

Lauri Ahola,  olet paikalla, olemme ilmeisesti osanneet noudattaa ohjeistusta oikein!?  Ole hyvä Sinun vuorosi!    

L.A.: ...

Hilkka: No, asia on päätetty. Tehdään vaikka niin, että 100-vuotisjuhlan yhteydessä jaetaan kaikille talkoolaisille kunniakirja … vaikka kahvin tai pois lähdön yhteydessä. Ne jotka eivät ole paikalla saavat kunniakirjansa myöhemmin.  (katsoo soittajiin, vaatii huomiota)… Olispa nyt soittajilla jokin fanfaari kaikille talkoolaisille!!!

Soittokunta: Fanfaari marssista Marsalkan hopeatorvet.

(Johtokuntalaiset kiireen vilkkaa pois. Pöytä jää. Verho sulkeutuu, mutta avautuu heti kohta uudelleen tyhjään näyttämöön. Mummut tulevat vähin erin pöydän viereen.)

Markkinaväkeä vuoden 2005 Narvan Markkinoiden myyntikojujen seassa. Lisäksi saatiin tutustua näyttelyihin ja monipuoliseen ohjelmatarjontaan ja illoin tietenkin tanssittiin.

Narvan Markkinoiden mielenkiintoisimpiin ohjelmanumeroihin on aina kuulunut Eila Jakovuoren alunperin kokoama historiallinen kulkue. Tässä lukkari tenttaa lapsia.

2005 jatkuu

Kohtaus 15

Hilma (tulee oikein vaivalloisesti kepin kanssa, musta huivi, käsi vapisee, pää tärisee, parkinsonin tautia, selkää kolottaa, valittaa…. puhuu vapisevalla äänellä omissa oloissaan): Aatteles ny Hulta, mää oon räknänny tota ikkääni ja sen mukkaan mää oon saranseittemäntoista (117) … kunkas wanhha sinä sittes oot?

Hulda (tuli vähintään yhtä vaivaisena kuin edellinen. Käsi menee korvan avuksi, ei oikein kuule): …. jaaniin että mitä lajja?

Aliisa: (nostaen ääntä) Hilma kyssyy ikkää!

Hilma (kovempaa): Kysyn vaan, että kuinkas wanha sää oot?

Hulda: Wanha? Wanha? … emminä semmottia tartte. Ennoo tarttenu kapinan jälkeen! … (innostuneemmin) Olittekos te likat kemmuissa kesällä, kun ne oli prykänny sinne entiselle ampumaplaanille semmotten jumalattoman suuren Iskelmälavan?

Aliisa: Mää löysin siältä museosta meirän isäntävainaan uuren höylän! Jaanin sen pyärreen lavan, ny ne sai sen aikaseks …80 vuatta siihen kulu!

Hilma: (Huldalle) Totta maar viä olinki kemmuissa, mahroton pytinki! Pääni on viäkin pyärällä. Orotin, että Inhan Sulo olis soittanut kaksrivisellä tanssit, mutta eäääh, ei ollu ees Laineen Vanttee tai Mäkelän Mattia… mitä viä, rokkiahan ne Senjookset ja Patukkapojjaat ja Narva Pik bäntit siä kaikki soitti … (nauraen tokaisee) enkä mä muusta nin olis välittänykkä!!!

Aliisa: (iloisemmin, kuulee värin) Joo, määkin tykkäsin siitä Henttisen rovastin tanhuporukasta.

Hulda: Emminä semmottia sanonu. … Kuulkaas, Hilma ja Alliisa, tännään on pitkästä aikaa nuarsoseuran opintokerho, siällon joku Salon Hilkka ohjaajana? Mentäskös sinne?

Hilma: (pieni ihmetystauko, sitten käsi taas korvalle)… jaa nin että mitä lajja?

Hulda: (kovempaa) Että mennääks tännään opintokerhoon?

Aliisa: Hulda kyssyy, että mennäänkös tännään taas sinne Iskulavalle?

Hilma: Ei siä mittään opintokerhoo oo, siähän on ankara talvi! Karvisen Satu sano, että täällä talossa, … siis tualla (osoittaa ja yrittää tihrustella) on seuran satavuatisjuhlat ja että kyä sinne tämmöttet nuarret likat voi tulla!

Alliisa: (kaikki piristyvät, katsovat hämmästellen) Jaa, siähän on jo sali täynnä nuarria ihmisiä!

Hulda: No …Nopola-vainaa sanokin ette nuarsoseuralainen saa ikinä vanhentua …nuarsoseurassa nuarrutaan!

Hulda: Juuuu, Poukan Jussin kerhossa päätettiin kapinan jälkeen, että Narvan Tähti ei saa koskaan sammua, sano!!! Ei kai me petetä porukoita? ( ”Ei”, vastaavat muut)

(Kaikki nousevat, heittävät keppinsä menemään ja unohtavat vähitellen vapinat, alkavat lauleskella ja venyttelevät, sitten alkaa vauhti irrota, hyppelevät ja huutavat jotakin ”Hip Hei, nyt nuarsoseuraan nuartumaan …” Wanhanajan päällysvaatteet katoavat, tanssipuku tai muu nuorekas muotipuku alla, menevät kuin pikkutytöt!!! Verho sulkeutuu. Saliin valot! Tytöt tulevat vilkkaasti nuorisoseuran kokoukseen, kiltisti etupenkkiin!!!)

Hilkka: Lopuksi toivoisin jotakin juhlavaa musiikkia ja sen jälkeen kokouksen osanottajat voivat siirtyä talkookahville.

Soittokunta: Sibelius: Andante Festivo

Roolihenkilöt kumartavat arvokkaasti soiton aikana.

Narvan Soittokunta heinäkuussa 2006 Etelä-Saksassa, St. Georgenin Gerwig-koulun pihassa pidetyssä konsertissa.

Narvan seurojentalon lisäksi Tähti Nuorisoseura omistaa myös vuoden 2005 Narvan markkinoille valmistuneen lavan, joka toimii juhlien, näyttelyiden, kokousten ja tanssien viihtyisänä tapahtumapaikkana. Tanssilavaa seuralle suunniteltiin jo 1920-luvulla. Tämä kuva vuodelta 2006.