Kokonaisen suvun kuvaaminen muutamalla sanalla on vaikeaa. Ihmisluonteita ja fyysisiä tai henkisiä ominaisuuksia on monenlaisia. Yhteiskunnallinen asema voi vaihdella ylemmästä alempaan. Näin on Hoppu-suvussakin. Nyt on tarkoitus lyhyesti selostaa eri haarat ja niiden yhteydet muihin tunnettuihin vesilahtelaisiin sukuihin.
Ensinnäkin tiedämme perinnöllisten eli geneettisten ominaisuuksien siirtyvän. Synnynnäiset periytyvät sairaudet ovat lääketieteellisesti merkittäviä. Tietyt tautiryhmät toistuvat samassa suvussa. Seurakuntien kuolleitten luettelosta voi tehdä eräitä johtopäätöksiä. Niissä on l700-luvun alkupuolelta lähtien omaisten ilmoittama kuolinsyy, joka usein on vain taudin oire eikä siitä varmuudella selviä oikea tauti. Vasta 1936 tuli kuolemantapauksissa lääkärinlausunto pakollisesti. Eräissä perheissä 1850-luvulla koko lapsilauman kuolinsyyksi merkittiin punatauti. Kun tarkastelemme esivanhempiemme taulua kauas taaksepäin, huomaamme, että kuulumme useaan sukuun ja olemme perineet niiden omimaisuuksia. Tästä syystä onkin hyvä tuntea esivanhempansa ja heidän ominaisuutensa, niin tuntee itsensäkin paremmin.
Toinen teema on yhteiskunnallisen aseman muuttuminen. Tämä säätykierto on eräs sukua kuvaava tekijä. Yhteiskunnallisen aseman muuttuessa voidaan puhua joko ylenevästä tai alenevasta säätykierrosta. Vanhemmissa sukututkimuksissa oli taipumus keskittyä ylempiin säätyihin ja niissäkin vain haaroihin, jotka ovat säilyttäneet asemansa tai nousseet aikaisemmasta. On kuitenkin helpompi askarrella niiden parissa, jotka ovat saavuttaneet tietyn aseman yhteiskunnassa.
Vanhoista hautapaikoista päätellen on Hinsalassa ollut pysyvää asutusta n. 1500 vuotta. Ensimmäinen asukas oli rantaan rakentanut eräretkiä varten mökkinsä, jonne koko perhe myöhemmin muutti. Perheitten suurentuessa jälkeläiset jäivät asumaan samoille rannoille ja vuosisatojen kuluessa vakiintui asutus maanviljelyksen muuttuessa pääelinkeinoksi. Koko kylän asukkaat lienevät olleet sukulaisia keskenään. 1200-luvulla ehkä hinsalalaiset käyttivät hyväkseen Matti Kurjen johdolla pirkkalaisille myönnettyä Lapin verotusoikeutta.
Oliko Kurjilla sukulaisyhteyttä Hinsalan asukkaisiin jo keskiajalla, on mahdoton tietää. Myöhemmin kyllä 1800-luvulla suvun pariin haaraan liittyy naispuolisia Kurkien ja von Knorringin jälkeläisiä (Hoikkanen, Jara). Vesilahdessa Hoppu-suvun esivanhempia voidaan kauas taaksepäin seurata kahden sukutilan kohdalla, nimittäin Palhon Jaakolassa vuoteen 1540 Ja Hinsalan Kärjellä v. 1544. Lisäksi Palhon Kylän Palhossa vuoteen 1439. Pitäjän ulkopuolelta tulleen Paavo Hyyryläisen esi-isät löytyvät Ruovedeltä v. 1540.
Nurkin haarasta Anna Stiina Kaapu meni emännäksi 1875 sukulaiselleen Heikki Kaarlenpoika Poukalle Penttilän taloon. Samasta perheestä oli hänen veljensä Erland, joka osti Söyringin talon 1883. Haaran eräitä jäseniä on viime vuosikymmeninä noussut korkeisiin yhteiskunnallisiin asemiin. (Oulun Yliopiston rehtori Niilo Söyrinki).
Viskarin haaran Maria Jaakontytär Viskarin puolisoksi tuli 1834 Vilhelm Erkinpoika Kupari, myöhemmältä nimeltään Nurkkinen. Hän mahdollisesti toi sukuun ylenevään säätykiertoon tarvittavia ominaisuuksia. Hoppu-suvun muihinkin haaroihin liittyvä Kuparin suku on nimittäin huomattavalla tavalla menestynyt akateemisissa opinnoissa. Mainittakoon vain mm. Keson perheen professorit, tohtorit ja maisterit sekä arkkiatri Arvo Ylppö. Suvun ensimmäinen pappi oli 1861 syntynyt Aksel Severin Nurkkinen. Hänen puolisonsa Selena Helenan isä, Matti Heikinpoika Hammar-Poukka, kuului Ärölän sukuun. Aksel Severin Nurkkisen tytär Tyyne liittyy avioliiton kautta Stĺhlbergien kulttuurisukuun. Kun vielä huomioimme Vilhelm Kuparin tyttären Susannan jälkeläisen Matilda Käyrän avioliiton Hopun Mattilan haaraan kuuluvan Kalle Pyhälän kanssa, ovat sukulaiset taas keskenään naimisissa.
Hoikkasen haarasta on ilmestynyt kirja, jonka julkaiseminen oli mahdollista, kun sanottuun haaraan kuuluva monipuolisesti ansioitunut lempääläistä syntyperää oleva varatuomari ja Yrjö Jahnssonin Säätiön toimitusjohtaja Seppo Hieta otti asiakseen järjestää Säätiön kustannuksella sen painatuksen. Haara on melkein kokonaan kaupunkilaistunut ja noussut säätykierrossa vaikean alun jälkeen yhteiskunnan yläluokkaan. Surullisena tapauksena mainittakoon agronomi Lauri Paasikallion (ent. Hellman) kuolema punakapinallisten suorittamassa 16 miehen joukkomurhassa 1918 Noormarkussa. Silloista aikaa kuvaavana tapauksena mainittakoon myös, että hänen serkkuvainaansa vaimo Amanda, II avioliitossa ollessaan Haapanen-nimisenä, ammuttiin valkoisten toimesta 30.4.1918 Lempäälässä.
Lundbergin seppäsuvun esiäidiksi tuli Maria Matintytär Hoppu, jonka jälkeläiset ovat muuttaneet Mouhijärvelle ja Alastaroon. Ei ole loppuun tutkittu.
Mustisen torpparihaaran alkaa Anna Matintytär Hoppu Valkkisten kylän Parpolan talon Mustisella.
Mattilan haaran tiedot selviävät 1984 painetusta kirjasta. Osa suvusta jatkaa isiensä vanhaa maanviljelijän ammattia ja nuori polvi on antautunut opiskelun jälkeen virkauralle tohtoreina, insinööreinä, maistereina yms. Maininnan ansaitsee torpparin pojasta itseopiskelulla noussut sanomalehden toimittaja ja kansanedustaja Kalle Hakala, joka oli sos.dem. puolueen kansanedustajana 1910-34. Myös hänen serkkunsa Väinö Ahlman oli Kotkassa sos.dem. Eteenpäinlehden toimittaja ja katsoi parhaaksi 1918 siirtyä itärajan taakse, jossa kuoli pilkkukuumeeseen 1920.
Tämän haaran esivanhemmista Yrjö Juhonpoika Ala-Knaapi, s. 1775, on varmaan pitänyt hyvää huolta viinapannustaan ja voidaan katsoa alkoholin suurkuluttajaksi, koska häntä sakotettiin 6 kertaa juopumuksesta. Kuka lie perinyt hänen ominaisuuksiaan?
Rosenqvist haaran alkaja Mikko Matinpoika oli todennäköisesti ensimmäinen Hoppu, joka lähti 1814 oppimaan uutta ammattia Turusta asti ja palasi puuseppänä Hinsalaan. Hänen sukunsa jäi lasten runsaan kuolleisuuden takia vähälukuiseksi.
Sorrin vanhan sukutilan ja nimismiehen talon vävyksi mennyt Abraham Hoppu osti sen perintötilaksi 1849. Sukuhaarasta on 1985 ilmestynyt selvitys. Pitäjän ulkopuolelta on esivanhempia tullut Sääksmäeltä, Kiikasta, Huittisista ja Suodenniemeltä. Kaupunkilaistuneissa perheissä mainittakoon runsas pappien määrä ym. akateemisia kansalaisia. Lisäksi Sääksmäellä on vankka maanviljelijöiden haara.
Karpin pienhaaran Lempäälään alkaa Greta Abrahamintytär Hoppu. Hänen avioliitostaan tilallinen Juho Matinpoika Karpin kanssa syntyi 7 lasta, joista punatauti säästi eloon vain yhden tyttären. Nämä 2 jälkeläissukua ovat pääasiassa tilallisia Lempäälässä (Ryödi ja Jara).
Poukka tuli yhden haaran nimeksi, kun Kaarle Hoppu osti Yli-Poukan tilan Narvan kylästä 1843 isänsä serkulta Matti Matinpoika Ärölä- Hammarilta, joka avioliiton kautta liittyy myöhemmin Viskarin haaran Nurkkisen perheeseen. Ennen Poukan ostoa Kaarle Hoppu oli vihitty Ester Mikontytär Annalan kanssa. Heidän 6 lastaan jälkeläisineen levitti sukua Narvan kylään ympäristöineen. Talousneuvos Lauri Poukan ja vaimonsa Helmi Kärjen lapset aloittivat ylenevän säätykierron ja kaupunkilaistumisen. Kotiseudulle jääneen suvun jäseniä on jatkuvasti vuodesta 1905 lähtien esiintynyt Vesilahden kunnan johtopaikoilla ja on heille ansioistaan suotu arvonimiä.
Suvun 5 sukupolvea kestänyt isännyys Hopulla loppuu 1852, kun Adam Hoppu myi talon serkulleen Aksel Hulpolle ja jäi eläkeläiseksi. Hänen kohdallaan kirkonkirjoissa on 1844 merkintä rangaistuksesta tappelun takia. Vesilahden kihlakunnan tuomiokirjoista v 1843-44 selviää, että asiasta tuli pitkä prosessi ja päätös annettiin kolmen käsittelyn jälkeen. Asia koski kuitenkin Adam Hopun rengilleen antamaa kuritusta tottelemattomuuden takia eikä tappelua. Hänen tyttärestään Anna Karoliinasta polveutuu suvun nuorin latvahaara, kun hän avioituu 1878 itsellisen laivamies Juho Wilhelm Savisen kanssa. Jälkeläisiä asuu Salonsaaressa ja osa on kaupunkilaistunut, toimien liikealalla mm. Helsingissä.
Suku on siis melko puhdasta Ylä-Satakunnan eli Pirkka-Hämeen talonpoikaisjuurta. 1850-luvulta lähtien Tampereen teollisuuden nousun ansiosta alkoi siirtyminen asutuskeskuksiin. Sukuun liittyy aikojen kuluessa Vesilahden tunnettuja sukuja: Palhon Jaakola ja Ala-Knaapi, Hinsalan Kärki, Kupari, Kesola, Ärölä, Annala - Pouru ja Tanni. Vähän kauempaa hakien mainittakoon vähemmän merkittäviä liittymiä vääp. Neppiuksen puoliso Anna von Hausen Kuhmalahdelta, von Qvanten, Armfelt, Kurki ja von Knorring. Osalla suvusta on esiintynyt kirjallisia ja musikaalisia taipumuksia. Löytyypä muutamia näyttämötaiteen alalle antautuneitakin. Harrastusta on ollut myös kunnalliseen ja valtakunnallisen politiikkaan.