Näkki eli merihevonen viikinki- ja merovinkiajan germaanisessa eläinornamentiikassa
Koonnut: Martti Linna
  Merihevosia |
 https://www.focus.it/cultura/storia/le-pietre-del-sole-vichinghe-erano-bussole-efficaci (1/2020) Viikinkilaiva eli ruotsiksi "Snäcka", jonka muodon esikuvana on merihevonen, kokassa on merihevosen pää ja perässä merihevosen pyrstö. Merihevosen selkäevä puolestaan vastaa laivan purjetta. |
Kalevala: |
 Poseidon ratsastaa merihevosilla, veneenä kampasimpukankuori. |
 Yllä piirros Tyrvännön Suontaan viikinkiaikaisen miekan kahvasta. Siihen on kuvattu hernevartinen hevonen eli merenjumalan ratsu (Merihevonen eli Näkki). |
 Tämä on näkinkenkä, eli kotilo, jonka kierteiseen sisukseen merihevosen kippurahäntä uppoaa sopeutuen täydellisesti sen onkaloihin ikäänkuin ihmisen jalka sopivaan kenkään |
 |
|
Suomalaisesta kansanperinteestä tunnettu äitien teille tietämättömille tai luvatta merenrantaan juoksenneille lapsille suunnattu uhkaus: "Näkki vie sinut, jos et pysy kotipiirissä!" selittyy näin ollen helposti meren rantaan yllättäen laskevalla viikinkialuksella, joka nappaa mukaansa orjuuteen rannassa juoksentelevat lapsukaiset.Kirjallisuutta:
Köyliönsaaren A-kalmiston haudan 5 miekka todennäköisesti 500-luvun lopulta. Leena Tomanterän mukaan se on ollut aiemmin rengasmiekka, josta rengas on murrettu pois.
Taulu 55, kuva 503 teoksessa Kivikoski Ella: Die Eisenzeit Finnlands. Weilin+Göös, 1973.
Mikko Moilasen kuvioita selkeyttävä piirros
Köyliönsaaren miekan A5 ponnesta. Erä-Eskon
mukaan siinä on kaksi vastakkain asetettua
merihevosta, ja ponsi on muuta miekkaa
huomattavasti vanhempi ja peräisin vanhemmasta miekasta. Ponnen toisella puolella on Erä-Eskon mukaan ollut aiempi kuvio, joka on poistettu.
Nyt siellä on nähtävissä toinen kuvio, jossa on viisi
pientä kaaren muotoon asetettua keskipisteellä
varustettua ympyrää ja ponnen reunoja
kiertää vielä pienempien ympyröiden rivit,
joista alin käsittää vain ponnen keskiosan.
Ponnen takaosa.
Piirros Mikko Moilanen.
Cleve, Nils: Skelettgravfälten på Kjuloholm i Kjulo. I. Den yngre folkvandringstiden. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XLIV. Helsingfors 1943.
Eddan jumalrunot. Suomentanut sekä johdannolla ja selityksillä varustanut Aale Tynni. Porvoo-Helsinki 1982.
Erä-Esko, Aarni: Köyliön Kjuloholmin haudan A5 miekkka. Suomen Museo 80, 1973.
Erä-Eskon artikkelissa esitetään, että Köyliönsaaren A-kalmiston haudasta 5 löydetyn 500-luvun lopulle ajoitetun todennäköisesti aiemman rengasmiekan miekanponnessa on kuvattu kaksi päät vastakkain aseteltua merihevosta. Ponnen alus on hammasluuta. (Tohtori Maria Hopfin mukaan se saattaa olla jopa norsunluuta, mutta todennäköisemmin se on mursunluuta, ML.)Keskitalo, Oiva: Suontaka-svärdet. Finskt Museum 1969. Helsingfors 1969.
Kivikoski Ella: Die Eisenzeit Finnlands. Weilin+Göös, 1973.
Moilanen Mikko: Köyliönsaaren haudan A5 miekka – tapausesimerkki korjatusta aseesta? Kalmistopiiri 15, 2015.
https://kalmistopiiri.fi/2015/11/15/koylionsaaren-haudan-a5-miekka-tapausesimerkki-korjatusta-aseesta
Nylén, Erik: Finskt, gotländsk eller nordiskt. Kring ett ovanligt exempel på sen runstensornamentik. Honos Ella Kivikoski. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 75. Helsinki 1973.
Salin, Bernhard: Die Altgermanishe Tierornamentik. Typologische Studie über germanische Metallgestände aus dem IV. bis IX Jahrhundert, nebst einer Studie über irische Ornamentik. Stockhom 1904.Die Altgermanishe Tierornamentik. Typologische Studie über germanische Metallgestände aus dem IV. bis IX Jahrhundert, nebst einer Studie über irische Ornamentik. Stockhom 1904.
Salmo, Helmer: Die Waffen der Merowingerzeit in Finnland. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakuskirja 42. Helsinki 1942.
Simek, Rudolf: Dictionary of Northern Mythology. Translated by Angela Hall. D.S. Brewer, Cambridge 1996.
Snorri Sturluson: Edda. Translated and edited by. Anthony Faulkes. Everyman 2001.
Tässä teoksessa sivulla 66: sea-steeds = ships; sivulla 68: wawe-horse = ship, (suom. Meri-ratsut=laivat, Aalto-hevonen=laiva).Tomanterä, Leena: Selostus Köyliön Kjuloholmin haudan A 5 konservoinnista. Suomen Museo 80, 1973.
Nämä nimitykset ovat runoissa olevia ns. "kenningejä", eli sanallisia tunnistimia, joilla voitiin kuvata runollisesti kiertoilmaisuilla eri käsitteitä. Suomalaisissa kansanrunoissa ne ovat tavanomaisia, esim. satasarvinen härkä = viisikymmentä härkää, tuhatpäinen tursas = mursulauma meressä, satalatvainen kuusi = kuusimetsä, ym. Tässä yhteydessä Snorrilla k.o. kenningit viitannevat merenjumalan ratsuiksi koettuihin merihevosen mallin mukaan rakennettuihin viikinkilaivoihin, joilla soturit ratsastivat aalloilla kohti uusia seikkailuja.