Käännös Martti Linna

 

Lisiä Suomen historiaan

Ilmoittanut K.A. Bomansson

1. Suomen papiston kertomuksia Monumenteista ja Antkviteeteista Suomessa, 1667-1674.

A.
...

B.

(Lojui Suomen papiston kertomusten joukossa: Antikviteettikollegiumille muinaisjäännöksistä.
-vuodelta 1667 tai 1674- vakuuttaa G. Ö. H. C:s)

Seuraava kuvaus Kalewasta ja hänen pojistaan sekä sotaretkestä 1589, on aiemmin painettu Arwidssonin Handl. till Upplysning af Finlands historie VI. sivu 352, mutta julkaistaan nyt kuitenkin uudestaan sillä paikalla, jolle se oikeastaan kuuluu. Julkaisijan ilmoitus.

Ennen vanhaan oli ollut jättiläinen nimeltä Calawa ja sillä samaisella jättiläisellä on ollut kaksitoista poikaa. Kolme hänen pojistaan on rakentanut itselleen linnan tänne Pohjanmaalle.

Yhden, nimeltään Soinin, sanotaan rakentaneen linnan keskelle järveä, sinne missä Limingan kirkko nyt on.

Toinen on rakentanut itselleen linnan harmaakivestä ja maasta suurelle Pyhäkoskelle, ja vaikka paikka on metsittynyt, näkyy siellä vielä korkea muuri ja kaksi porttia.

Kolmas nimeltään Hiisi on rakentanut itselleen korkean vuoren täydet kymmenen peninkulmaa itään Kajaanista. Se on hirveä ja kauhea katsella, perustettu keskelle soita ja nevoja tavattoman suurista kivistä ja maasta. Siinä on portaat ylös. Jokaisen askelman väli on jonkin verran yli syli. Siinä on kaksi korkeaa porttia ja sitä kutsutaan edelleenkin Hiidenlinnaksi tahi Hiidenvuoreksi, Tämän vuoksi nämä kajaanilaiset sanovat vielä pistettyään toinen toistaan (teräaseella) "mene Hiiteen" aivan kuten Ruotsissa sanotaan " painu Blåkullaan".

Kun Soini kerran vieraili veljensä Hiiden luona niin hän matkasi päivässä veneellä 13 peninkulmaa ylös valtavan suuria koskia, Istualtaan hän sauvoi ylös kaikki muut kosket, mutta kun hän tuli korkeimmalle ja suurimmalle koskelle, jota kutsutaan Pälliksi, niin silloin hänen täytyi sauvoa polvillaan ollen.

Sitä paikkaa, jossa hän oli yöpynyt kutsutaan vieläkin Soinin niemeksi, siellä on vieläkin havaittavissa hänen veneensä paikka, joka on ollut niin suuri kuin koskiveneet. Sellaista venettä ei jaksaisi nyt viisi mitä vahvinta miestä sauvoa ylävirtaan viidessä päivässä, kuten hän sauvoi yksin yhdessä päivässä.

Toisen yön hän lepäsi eräällä niemellä keskellä Oulujärveä. Sen vuoksi kutsutaan tuota niemeä vieläkin Soiluanniemeksi. Nämä veljekset ovat kaskenneet ja hakanneet metsää yksin yhdessä päivässä enemmän kuin kymmenen mitä terveintä miestä nyt jaksaisi hakata yhdessä päivässä.

Tästä Calawan suvusta on tässä maassa vielä suurta ja voimakasta väkeä, mutta heidän jälkeläisensä käyvät pienemmiksi ja heikommiksi. Vielä 40 vuotta sitten muistan nähneeni tässä maassa suuria ja vahvoja mies- ja naishenkilöitä, mutta vaikka heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat muuten melkoisen suuria ja vahvoja, niin ei yksikään heistä ole yhtä suuri ja vahva kuin mitä heidän vanhempansa olivat.

Tästä Calawasta ja hänen pojistaan tiedetään enemmän kertoa Suomen-, Hämeen- ja Savonmaassa, sillä Calawanpojista jotkut ovat oleskelleet Hämeen- ja Savonmaassa, kuten Wäinämöinen, Ilmarinen ja Kihawanskoinen.

33 vuotta sitten satuin tapaamaan vanhan miehen Suomen ruotsinkielisessä saaristosta. Hän tiesi sieltä erään valtavan suuren kivipaaden, jolla hän sanoi eräs Kalawanpojista oli purjehtinut pois Suomesta, ja sanotaan edelleenkin samaa kiveä nimitettävän Calawan Pojan paadeksi, (Calawas Sons hälla).

Näiden Calawan poikien avulla on Suomen kuningas alistanut valtaansa koko Venäjän, kuten vanhat suomalaiset vielä täällä siitä kertovat.

Euran Pappilanmäen helavyö käännetty ja koostettu vyön oletettuun alkuperäismuotoonsa vyönä.

Lisätietoja:
Permalaiset helavyöt.
Ikuturso -esineistön levikkikartta

Pohjois-Suomen ja Venäjän tärkeitä kulkureittejä sekä rautakauden loppupuolen löytöjä Suomessa ja pohjoisessa Skandinaviassa. Kirveenmuotoiset hopealevyriipukset tähdillä.
Lähde: Huurre Matti: Kainuu ja Kuusamo lapinkävijäin kohtausalueena rautakauden lopulla.  

Ratsukahvaisten tulusrautojen levintä. Muunnosta n:o 1 lienee valmistettu Suomessa.
Piirros: Rauno Hilander, 1976.
Lähde:  Lehtosalo-Hilander - Wahlqvist (toim.): Viikinkejä Eurassa?

 Lähteitä:

Haavio, Martti: Bjarmien vallan kukoistus ja tuho. Historiaa ja ruonoutta. Runot suomentanut Aale Tynni. Helsinki 1965

Huurre, Matti: Kainuu ja Kuusamo lapinkävijäin kohtausalueena rautakauden lopulla. Teoksessa Muinaisrunot ja todellisuus. Suomen kansan vanhojen runojen historiallinen tausta, Historian Aitta XX. Toimittanut Martti Linna. Jyväskylä 1987.

Huurre, Matti: Kalevanpojat - tarua vai totta. Teoksessa Muinainen Kalanti ja sen naapurit. Talonpojan maailma rautakaudelta keskiajalle. SKS. Hämeenlinna 2003.

Lehtosalo-Hilander Pirkko-Liisa, Wahlqvist Sirpa (toim.): Viikinkejä Eurassa. Pohjoismaisia näkökulmia Suomen esihistoriaan. Euran muinaispukutoimikunta, 2000.

Rosén, Gunnar: "Kun pitkä kansa men Suomest pois...". Ankkapurha V. Kymenlaakson Osakunnan kotiseutujulkaisu. Kouvola 1963.

Saarikivi, Janne: Substrata Uralica. Studies on Finno-Ugrian substrate in northern Russian dialects. Tartu University Press, 2006

Sarajas, Annamari: Suomen kansanrunouden tuntemus 1500-1700-lukujen kirjallisuudessa. Helsinki 1956.

Teerijoki, Ilkka: Cajanus, Daniel. (1704-1749) "Pitkä suomalainen". Suomen kansallisbiografia 2. Helsinki 2003.

Virrankoski, Pentti: Cajanus, Johan (1623 - 1703) Paltamon kirkkoherra, kansanperinteen tallentaja.  Suomen kansallisbiografia 2. Helsinki 2003.

Winter, Helmer: Kalevanpojat - Kalevipoeg. Varsinais-Suomen maakuntakirja 14 - 15. Toimittanut Arvo Viljanti. Turku 1957.

 

Takaisin