Hiiden hirven hiihdäntä
Rekonstruointi ja selitykset:
Martti Linna


Hiiden hirven hiihto. 1894.
Akseli Gallen-Kallelan maalaus. Public Domain.

Hiiden hirven hiihdäntä

Kaarle Krohnin redaktio:
 

Vuojolaisen hirvenhiihto

Viisas Vintti Lyydikäinen,
kaunis kauppi Vuojolainen
syksyn lylyä vuoli,
talven ketti kalhunvartta.

Sai lylynsä valmihiksi,
kalhunsa kanineheksi.

Lykkäsi lylyn lumelle
kuni voisen vuolakkehen;
kantoi kalhun hangen päälle
kuni valkean jäniksen.
Kantoi kaksi sauva'ansa
kahden puolen kalhustansa;
toinen maksoi markan sauva,
toinen ruskean reposen.

Kun lylyllä seisottihe,
itse vielä kiittelihe:
"Ei ole sitä metsäässä
siivin kaksin siukavata,
jaloin nelin juoksevata,
jot' ei näillä yllättäne
kalhulla pojan Kalevan."

Päätyi Hiisi kuulemahan,
paha valta valvomahan.
Hiisi hirveä rakensi,
jalopeura'a* sukesi:
pään sai saarnen juurikasta,
selän koivun konkelosta,
sääret väärästä lepästä,
muun rungon lahosta puusta,
taljan kuusen koskuesta.

Neuvoi hiisi hirveänsä:
kuin kukin sukemiansa
itse ilmoin luomiansa:
"Nyt sä juokse, Hiiden hirvi,
jalkoa, jalo tevana
Lapin lahtitantereille,
poron poikimasijoille!
Potkaise kodasta korvo,
kaada kattilat tulelta,
keitinselkä keikahuta
liemi lietehen levitä,
lihat tuhkahan tuherra!"

Siitä juoksi Hiiden hirvi,
jalkasi jao tevana
Lapin lahtitanterille,
poron poikimasijoille.
Potkaisi kodasta korvon,
kaasi kattilan tulelta,
keitinselän keikahutti,
liemen lietehen levitti,
lihat tuhkahan tuhersi.
Lapin lapset itketteli,
Lapin naiset nauratteli,
Lapin koirat haukutteli.

Viisas Vintti Lyydikäinen,
kaunis kauppi Vuojolainen
ohi hiihti hiljallensa,
verkkasellansa veteli;
kuuli lapsen itkeväksi,
kuuli naisen nauravaksi,
kuuli koiran haukkuvaksi.
Lykkäsi lylyä kerran,
lykkäsipä toisen kerran,
kolmannen kopistelihe
Lapin lahtitantereilla.

Puhutteli, lausetteli:
"Mitä täällä lapset itki,
mitä täällä koirat haukkui?"

Naiset, lapset vastaelit:
"Tästä juoksi Hiiden hirvi,
jalkasi jalo tevana,
potkaisi kodatsa korvon,
kaasi kattilat tulelta,
keitinselän keikahutti,
liemen lietehen levitti,
lihat tuhkahan tuhersi."

Viisas Vintti Lyydikäinen,
kaunis kauppi Vuojolainen
siiitä virkki, noin kehaisi:
"Mikä lie Lapissa miestä,
hiontahan veitsen kaikki,
Hiiden hirven nyljentähän!
Mikä lie Lapissa naista,
kaikki kattilan pesuhun,
Hiiden hirven keitäntähän!
Mikä lie Lapissa lasta,
kaikki lastun poimintahan,
sitten syöntihin lihojen!"

Yhden kerran potkasihe
silmän siintämätömähän,
toisen kerran potkaisihe
korvan kuulumattomahan;
jo kerran kolmannella
ylti kiinni Hiiden hirven.

Siitä lämpsänsä lähetti
Hiiden hirven harte'ille,
jalopeuran päälaelle.
Laati vaajan vahterisen,
tarhan tammisen rakensi.

Selkä'ä silittelevi,
taljaa taputtelevi:
"Sopisi tällä maata
Hiiden hirven taljan päällä
nuoren neitosen keralla,
lempityttösen levätä."

Yltyi hirvi hyppimähän,
jalopeura potkimahan,
rikkoi vaajan vaahterisen,
tarhan tammisen levitti.
Pääsi siitä juoksemahan
vasten  soita, vasten maita,
vasten varvikkomäkiä.

Viisas Vintti Lyydikäinen,
kaunis Kauppi Vuojolainen
pian suuttui ja vihastui.
Kiinnistihe, jännistihe,
ponnistihe, potkaisihe;
lysmähti lyly lävestä,
taittui kalhu kannantiestä,
sauvakin kädensijasta,
toinen somman suoverosta.

------------
*Jalopeura = poropeuran vastakohta, aito peura.

Trombi. (CC BY-SA 3.0)

Selitys:

Kyseessä on kaksi trombia (pienehköä pyörremyrskyä), joista edellä menevä aiheuttaa tuhoa Lapinkylässa ja jotka kohtaavat mahdollisesti Lapinkylän poroaitauksessa, pyörivät hetken yhdessä ja erkanevat sitten toisen jatkaessa matkaansa ja toisen rauetessa olemattomiin. Muu on runonlaulajan koristelua, rekvisiittaa. Trombit esiintyvät kesäaikaan, joten hiihtäminenkin on mielikuvituksen luomaa, mahdollisesti vauhdikkaan hirvenhiihdon inspiroimaa.

Gotlantilainen hansakauppias kertoo hansakauppiaiden käyntien levinneen Lappin asti sekä ajoittaa runon keskiajalle tai uuden ajan alkuun.  

Hansa-koggi. Maalaus: Hans Holbein nuorempi, 1532-1533

Kirjallisuutta:

Hautala, Jouko: Hiiden hirven hiihdäntä. Vertaileva kansanrunoudentutkimus. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 234. osa. Helsinki 1947.
Krohn, Kaarle: Suomen muinaisrunoja. Kertovaisia. Peruspiirteisiinsä palauttaa yrittänyt Kaarle Krohn. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 184. osa. Helsinki 1930.
 
Takaisin