Waan carialaisten nämet olit
epeiumalat/ kuin he rukoilit.
Rongoteus/ ruista annoi/
Pellonpecko/ ohran kasuon soi.
Wirancannos/ cauran caitzi/
mutoin oltin caurast paitsi.
Egres/ hernet/ pawudh/ naurit loi/
caalit/ linat ja hamput edestoi
Köndös/ huchtat ja pellot teki/
quin heiden epeuskons näki.
Ja quin keuekyluö kyluettin/
silloin Vkon malja iootijn.
Sihen haetin Vkon wacka/
niin ioopui pica että akka.
Sijtte palio häpie sielle techtin/
quin seke cwltin ette nechtin.
Quin Rauni Vkon naini härsky/
ialosti Wkoi pohiasti pärsky.
Se sis annoi ilman ja Wdhen tulon/
Käkri/ se liseis carian caszuon.
Hijsi/ metzeleist soi voiton/
wedhen eme/ wei calat wercon.
Nyrckes/ oravat annoi metzast/
Hittauanin/ toi ienexet pensast.
Vaan karjalaisten nämät olivat
epäjumalat, kun he rukolivat:
Rongoteus ruista antoi,
Pellonpekko ohran kasvun soi.
Viirakannus kauran kaitsi,
muutoin oltiin kaurasta paitsi.
Äyräs herneet, pavut, nauriit loi,
kaalit, liinat ja hamput edestoi.
Kynnös huhdat ja pellot teki,
kun heidän epäuskonsa näki.
Ja kun kevätkylvö kylvettiin,
silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettin Ukonvakka,
niin juopui piika että akka.
Sitten paljon häpeää tehtiin,
kuin sekä kuultiin että nähtiin.
Kun Rauni, Ukon nainen härski,
jalosti Ukko pohjasta pärski.
Se siis antoi ilman ja uuden tulon.
Kekri se lisäsi karjan kasvun,
Hiisi metsäläisistä soi voiton.
Veden emä vei kalat verkkoon.
Nyrkkes oravat antoi metsästä,
Hittavainen toi jänikset pensaasta.
Rongoteus = rukiin henkilöitynyt jumaluus.
Pellonpekko = ohran henkilöitynyt jumaluus.
Viirakannus = henkilöitynyt tuulenpuuska, joka pyörittää kauraa. (Vrt. Viirakannus, hiuspyörtyvä päälaella; Kannus, noitarumpu; viirata, pyörryttää)
Äyräs = hiekkamaan henkilöitymä. Hernekasvit ja juurekset sekä pellava kasvoivat näköjään hiekkamaassa. (Samaa kantaa kuin joen äyräs tahi töyräs.)
Kynnös = kyntämisen ja nähtävästi myös äestämisen (vrt. huhta) henkilöitynyt jumaluus.
Rauni = sateen (ragn, sade, nykyruotsissa regn) henkilöitynyt jumaluus.
Ukko = ukkosen eli myrskyn henkilöitynyt jumaluus.
Kekri = köyrimisen (parittelun, siis myös hedelmällisyyden) henkilöitynyt jumaluus.
Veden emä = veden henkilöitynyt jumaluus.
Hiisi = edesmenneitten ihmisten henkilöitymä.
Nyrkkes = Nyyrikki, mahdollisesti näreen (nuoren oksiltaan riippuvaisen kuusen) henkilöitymä, vrt. olla nyreissään. Oravat oli näköjään helppo ampua näreen oksilta. Nyrkkes lienee Agricolan turmeltunut muoto Nyyrikistä.
Hittavainen = Hittavainen lienee Agricolalla turmeltuma Hittolaisesta. Todennäköisesti ruotsalainen latoja Tukholmassa ei ole saaanut kunnolla selvää Agricolan suomenkielisestä käsikirjoituksesta ja näin on syntynyt painovirhe. Eli tekstikohdan tulisi kuulua: Hittolainen toi jänikset pensaasta. Ja koirahan ne jänikset pensaasta tuo. Tässä lienee siis kysymys koiran mytologisoinnista, vrt. Hiidenhurtta.
Kirjallisuutta:
Haavio, Martti: Karjalan jumalat, uskontotieteellinen tutkimus. Porvoo&Helsinki 1959.
Haavio, Martti: Suomalainen mytologia. Porvoo, Helsinki, WSOY, 1967.
Harva, Uno: Suomalaisten muinaisusko. Porvoo, Helsinki, WSOY, 1948.