Rekonstruointi ja selitykset:
Martti Linna
Akseli Gallen-Kallela: Aino-taru, osa 2 (1891).
Redaktio Martti Haavio / Kirjokansi:
Väinämöinen ja Vellamon neito
Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iänikuinen
oli ongella olija,
käeksellä kääntelijä
nenässä utuisen niemen,
päässä saaren terhenisen.
Otti ongen taskustansa,
väkäraudan väskystänsä,
niepotteli neulojansa,
laski launihin merehen.
Hopeainen siima siukui,
vapa vaskinen vapisi.
Lohi puuttui onkehensa,
taimen takarautahansa.
Sen veti venehesensä,
talui talkapohjahansa.
Katselevi, kääntelevi:
ei tunne kala'a tuota:
sileähkö siikaseksi,
haleahko haukiseksi,
suomuton lohikalaksi,
räpylätön hylkeheksi,
päärivaton neitoseksi,
vyötön Väinön tyttöseksi.
"Kun olis veitseni kotoinen
eli halmehakkurini
lohi viploin viilläkseni,
kala palstoin pannakseni
murkinaisiksi atrioiksi."
Lohi loiskahti merehen,
kala kirjo kimmelehtihe.
Äsken päätänsä kohotti
vihurilla viidennellä,
kupahalla kuudennella,
aallolla yhdeksännellä.
"Ohoh, vanha Väinämöinen,
ohoh, hullu hulluuttasi,
vähämieli miehuuttasi,
kun et tuntenut pitä'ä
Ahdin lasta ainoata,
Vellamon vetistä neittä.
En minä sinulle tullut
murkinaiseksi muruiksi,
aamuisiksi atrioiksi.
Tulinpa minä sinulle
ikuiseksi puolisoksi,
sijasi levittäjäksi.
Sano, untamo unesi:
missä Vuojola elävi,
missä Väinön tyttäret asuvi?
- Selässä meren
sinisen,
kian kiehuvan kidassa
pitkuisessa pirttisessä.
----------------------------
Vuojola = Gotlanti
Vesipyörre Bodössä.
Kuva:
Gerd
Eichmann,
CC BY-SA 4.0
Selitys:
Kyseessä lienee kalastajien pyydykseen tarttunut pyöriäinen tai delfiini. Ne ovat sen verran harvinaisia vierailijoita rannikoillamme, että ovat tässä saaneet oman runon. Ne ovat sileähköjä, haleahkoja, suomuttomia ja räpylättömiä, päärivoista nyt puhumattakaan. Muu runossa on koristelua, rekvisiittaa. Mielenkiintoista on viittaus meren kiehuvaan kitaan, joka lienee Norjan rannikolla Bodön lähellä oleva vuoroveden aiheuttama vesipyörre, kurimus, johon viitataan myös Väinämöisen tuomiossa. Se on siis ollut jo kauan Suomessa tunnettu luonnonnähtävyys.
Kirjallisuutta:
Haavio, Martti: Kirjokansi. Suomen kansan kertomarunoutta. Toimittanut Martti Haavio. Porvoo&Helsinki 1952.