Widsith

Vanhin säilynyt anglosaksinen tekstikatkelma 600-luvun Englannista.

Widsith sisältyy ns. Exeterin kirjaan (Exeter Book),
joka on säilynyt Exeterin katedraalissa
Devonissa Englannissa.


Kääntänyt Martti Linna

Otteita:

Widsið maðolade, wordhoard onleac, se þe monna mæst mægþa ofer eorþan,
folca geondferde; oft he on flette geþah mynelicne maþþum.
Him from Myrgingum æþele onwocon.

Ongon þa worn sprecan:

"Fela ic monna gefrægn mægþum wealdan! Sceal þeodna gehwylc þeawum lifgan,
eorl æfter oþrum eðle rædan, se þe his þeodenstol geþeon wile.
þara wæs Hwala hwile selast,

ond Alexandreas ealra ricost monna cynnes, ond he mæst geþah þara þe ic ofer foldan gefrægen hæbbe.

ætla weold Hunum, Eormanric Gotum, Becca Baningum, Burgendum Gifica. Casere weold Creacum ond
Cælic Finnum, Hagena Holmrygum ond Heoden Glommum. Witta weold Swæfum, Wada Hælsingum,
Meaca Myrgingum, Mearchealf Hundingum.þeodric weold Froncum, þyle Rondingum, ...

mid Creacum ic wæs ond mid Finnum ond mid Casere, se þe winburga geweald ahte,
wiolena ond wilna, ond Wala rices. Mid Scottum ic wæs ond mid Peohtum ond mid Scridefinnum; ...

Käännös:

Widsith avasi sanaisen arkkunsa, hän, joka ihmisten joukosta oli vaeltanut läpi useimpien maan päällä
asuvien kansojen. Usein hän oli saanut vastaanottaa valtaistuinhallissa arvokkaan lahjan.
Hänen esi-isänsä olivat Myrgingeistä lähtöisin.

Hän puhui sitten pitkään:

Kansakunnista olen tuntenut kylliksi hallitsijoita. Jokaisen ruhtinaan tulisi hallita viisaasti perinteiden mukaan,
hallitsijan toisensa jälkeen, jotta valtaistuin kukoistaisi.
Hallitsijoista paras oli hetken Hwala,

Aleksanteri oli koko ihmiskunnan mahtavin, ja eniten hän kukoisti yli maan herrojen, olen oppinut.

Attila hallitsi hunneja, Ermanrik gootteja, Becca Baningeja, Burgundeja Gifiga. Caesar hallitsi kreikkalaisia ja
Kaleva suomalaisia, Hagena saariryygejä ja Hende glommalaisia. Witta hallitsi svaabeja, Wada helsingejä,
Meaca myrgingejä, Mearchealf puolihundingeja. Theoderic hallitsi frankkeja, Thyle rondingeja...

Olin kreikkalaisten luona ja suomalaisten ja Caesarin luona, joka hallitsi etelässä, vallitsi viinikaupunkeja,
Rooman valtakuntaa, rikkauksia ja aarteita. Olin skottien luona ja piktien ja saamelaisten luona... 

   

Vasemmalla Vesilahden Kirmukarmun miekanponsi, oikealla Sutton Hoon linnunjalka.

Kääntäjän huomatus:

Widsithin anglosaksisessa tekstissä Kaleva on muodossa Caelic [Cælic], joka juontunee mahdollisesti tekstin kopioinnissa tapahtuneen osittaisen turmeltumisen kautta  anglosaksin autiota, kaljua tarkoittavasta sanasta Calu, vanhimmissa muodossaan Calew. (Concise Anglo-Saxon Dictionary s. 64)

Martti Haavio on löytänyt saman nimen samassa merkityksessä myös Saksasta. "Niinpä Württembergistä on kaupunki, jonka nimi 1000-luvulla kirjoitettiin Kalewa, Chalewa; nimi "wird als kahle Stelle  erklärt" (paikka selitettiin kaljuksi (sileäksi, tasaiseksi)) A.E.C. Vilmar kuvailee Meisnerin luona Hessenissä sijaitseva Kalwe (Kalewa) -nimistä paikkaa näin: "Es bedeutet das Wort - - - eine kahle, unbewachsene namentlich Baumlose Stelle". (" Se tarkoittaa sanaa - - - kaljua, kasvutonta, nimittäin puutonta paikkaa.) (Haavio 1952, s.185)

Päätellen Suomen Kaleva-alkuisista paikannimistä, Kalevanpellot (autiot louhikot)  ja Kalevankankaat (helppokulkuinen kangasmaasto), sama merkitys on löydettevissä myös Suomen Kaleva-sanasta. Sanan saapuminen Suomeen on mahdollista selittää Suomeen 500-luvun lopulla tapahtuneeella keskieurooppalaista alkuperää olevalla germaanimuutolla. (Lehtosalo - Hilander, 1984, s. 315) Myös Reijo Norio on löytänyt keskieuroppalaista perimää verestämme nimenomaan Flanderista. (Norio 1999) Niin ikään Jouko Vahtola on kyennyt löytämään 500-luvun lopun germaanimuuton suomalaisesta nimistöstä. (Vahtola 1996)

Suomalaisia tarkoittava sana on muodossa "finnum". Saamelaiset mainitaan erikseen muodossa "scridefinnum", joten ei ole mahdollista tulkita tuota "finnum" sanaa muuksi kuin suomalaisiksi. Myös suomalaisilta mainitaan hallitsija, vieläpä heti merkittävän Caesarin jälkeen, kun taas saamelaisten olemassaolo vain todetaan.
 
Suomi kuului 600 luvulla jKr. samaan germaaniseen Salinin tyylin II germaanisen eläinornamentiikan ja niin myös rengasmiekkojen ja venehautausten maailmaan kuin Englantikin, joten ei ole outoa, että se mainitaan anglosaksisessa tekstissä. Kun esinekulttuuri on yhtenäinen tuolla alueella, sopii olettaa, että myös sama henkinen kulttuuri on levinnyt kyseisen alueen reunasta reunaan.

Kirjallisuutta:

J. R. Clark Hall with a Supplement by Herbert D. Meritt,  fourth Edition: A Concise Anglo-Saxon Dictionary. University of Toronto Press 1984.
Erä-Esko, Aarni: Sutton Hoo and Finland. Speculum. A Journal of Mediaeval Studies Vol. XXVIII. July 1953.
Haavio, Martti:  Kalevanpojan kaski. Kotiseutu N:o 5-7 1952, s.179 - 185.
Heinzel. R.: "Über die Hervarasaga". Sitzungsberichte der philosophisch-historischen Klasse der kaiserlichen Akademie der Wissenschften 114. Wien, 1887.
Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa: Keski- ja myöhäisrautakausi. Suomen historia 1. Weilin+Göös 1984.
Malone, Kemp: Ten Old English Poems put into Modern English. Alliteretive verse. Baltimore. The Jons Hopkins Press 1941.
Malone, Kemp: Widsith. Anglistica 13. Rosenkilde and Bagger. Copenhagen 1962.
Norio, Reijo: Mitä geenitutkimus voi kertoa suomalaisista. Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan. Toim. Paul Fogelberg. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 153. Helsinki 1999.
Vahtola Jouko: Vesilahden asutusnimet. Vesilahti 1346-1996. Toim. Helena Honka-Hallila. Vesilahden kunta ja seurakunta 1996.
Widsith. Anglosaksinen muinaisruno. Suomennos ja selitykset Osmo Pekonen ja Clive Tolley. Jyväskylä 2004.

Lisätietoja:

Ikuturso -esineistön levikkikartta
Arkeologian, historian ja kansanrunouden tutkimusta Suomen kuninkaista
Venepolttohautaukset
Rivihautakalmistot Suomessa ja Keski-Euroopassa
Rengasmiekat
Hackman Alfred: Suomen rengasmiekat. Suomen Museo, 1928.
Sutton Hoo-Kirmukarmu -vertailuja

   
Exeterin anglikaaninen, Pyhälle Pietarille omistettu katedraali Lounais-Englannissa, Devonissa.
Katedraali valmistui n. vuonna 1400, mutta vanhimmat osat ovat 1100-luvulta. Kuva: Wikimedia Commons.

Takaisin