Klaus Kurjen tien tekstien lähteitä ja viitteitä:

Yleistä

Klaus Kurjen tien aiheet ovat Vesilahden seudun pitkän historian pääkohtia, joten niin materiaalia kuin lähteitäkin on hyvin runsaasti. Päälähteinä, jotka mainitaan kohteiden yhteydessä alla vain poikkeuksellisesti, ovat olleet seuraavat:

• Ajo Reino: Tampereen liikennealue. Kansantaloudellinen yhdistys, 1944.
• Arajärvi Kirsti: Vesilahden historia. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1985.
• Heikel A.O.: Kertomus Pirkkalan kihlakunnan muinaisjäännöksistä. Helsinki: SKS, 1882.
• Heiskanen Jari: Kulttuuriympäristö tutuksi  - hanke. Vesilahden kunta, 2003.
• Honka-Hallila Helena (toim.): Vesilahti 1346-1996. Jyväskylä: Vesilahden kunta ja Vesilahden seurakunta, 1996. (Useita artikkeleita Vesilahden historiasta)
• Honka-Hallila Helena: Pyhäjärven eteläosan rautakautinen asutus ja sen yhteys alueen historialliseen asutukseen. Karhunhammas 8. Turun Yliopisto, 1985.
• Kaarninen Mervi: Tottijärven historia 1689-1998. Nokian kaupunki 1998.
• Kaukovalta, K.V., Jaakkola K., Sorila Aug.: Pirkkalan historia. Pirkkalan historiakomitea, 1934.
• Komu Sakari: Valta, väkivalta ja terrori. Lähitarkastelussa vuoden 1918 tapahtumat Vesilahden seudulla. Vesilahden seudun sukututkimusseura ry, 2018
• Maajoki Väinö: Luettelo Vesilahden pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä, 1939-1940.
• Raevuori Yrjö: Laukon omistajia ja vaiheita. Tampere 1963.
• Suvanto Seppo: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto 1303-1571. 2001, http://www.narc.fi/suvanto/
• Vesilahden Seurakunta (toim.): Vesilahti 1346-1946, 600-vuotisjuhlajulkaisu. Tampere, 1946.

Naapurikuntien ja maakuntien historioista tärkeimmät:

• Arajärvi Kirsti: Lempäälän historia. Lempäälän seurakunta ja kunta,1959
• Arajärvi Kirsti: Messukylän-Teiskon-Aitolahden historia. Tampereen kaupunki, Teiskon ja Aitolahden kunnat, 1954.
• Arajärvi Kirsti: Urjalan historia I-II. Urjalan historiatoimikunta, 1975.
• Hämeen historia, 9 osaa, Hämeen Heimoliitto 1955-1986.
• Kaarninen Mervi: Tottijärven historia 1689-1998. Nokian kaupunki 1998.
• Kalske Marja: Lempäälä ajan virrassa. Lempäälän kunta, 1999.
• Saarenheimo Juhani: Vanhan Pirkkalan historia. Pirkkalan alueen kunnat, 1974.
• Satakunnan historia, 5 osaa. Satakunnan kunnat, 1952 lähtien
• Suvanto Seppo: Akaan historia I. Toijalan, Kylmäkosken ja Viialan historiatoimik., 1954
• Suvanto Pekka: Akaan historia II Toijalan, Kylmäkosken ja Viialan historiatoimik.,1954

Käsikirjoituskokoelmista SKS:n kokoelmat ja siellä erityisesti Vesilahdesta tuhansia lehtiä keränneen rovasti Frans Kärjen kokoelmat ovat olleet tärkeimmät. Museovirastossa kaivauskertomusten yhteydessä on myös melko paljon Vesilahteen liittyvää historiatietoutta. Näistä suuri osa on nykyään Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx. Kirkonkirjoja (hiski) löytyy osoitteesta: http://hiski.genealogia.fi/historia/ ja rippikirjoja sekä dokumentteja: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm. Arkistolaitos: http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?o=31 (mm. karttoja, tuomiokirjoja ja muita asiakirjoja).

Lempäälän-Vesilahden Sanomat, joka on ilmestynyt vuodesta 1931 lähtien, on luonnollinen uudemman ajan peruslähde. Lehdessä on ollut myös useita historiallisia artikkeleita ja kuvauksia. Wesilahti-Seuran äänitearkistossa on vesilahtelaisia haastatteluja yli. 200 tuntia vuodesta 1979 lähtien. Vesilahden historiallisen kuva-arkiston n. 3000 kuvaa mahdollisine selityksineen sisältävät pitäjän historiaa n. 1880-luvulta alkaen. Sukuyhdistysten julkaisemat sukukirjat sisältävät tärkeitä tietoja, kun etsitään eri asioiden yhteyksiä henkilövaikutusten kautta. Tämän palvelimen (www.narvasoft.fi) erikoisartikkeleissa on lisäksi tarkempia lähdeluetteloita (mm. Elinan surmaruno, Matti Kurki, torpparit jne.).

Varsinaisiin Klaus Kurjen tien teksteihin lähdeviitteitä ei ole merkitty kuin poikkeuksellisesti, mutta mikäli tarvetta ilmenee, ne merkitään kohteisiin. Kaikki lähdeviitteet kohdekohtaisesti löytyvät toistaiseksi vain tästä tiedostosta. Yllä olevia peruslähteitä ei ole yleensä merkitty kohteisiin. Sen sijaan jos jokin erikoislähde on ollut merkittävä jonkun tiedon kohdalla, se on merkitty kohteen otsakkeen alle. Useimmiten kuitenkin tekstiä on luotu useita lähteitä yhdistämällä, koska tarkoituksena ei ole ollut tehdä historiatieteellistä esitystä vaan mahdollisimman tarkka ja oikea yleisesitys kohteesta. Tarkoitus on pikemminkin matkailullinen ja yleissivistävä. Peruslähteiden ja alla olevien lähdeviitteiden perusteella voi halutessaan tunkeutua syvemmälle aiheeseen. Kaikki lähteet ovat melko helposti tavoitettavissa kirjastoista, arkistoista ja osa nykyään jo Internetistä. Uusi perusteellinen lähdeteos vuoden 1918 tapahtumiin Vesilahden seudulla on Sakari Komun Valta, väkivalta ja terrori.

Tarkista myös: Luettelo Vesilahden historian lähteistä

Lyhenteitä: HAik=Historiallinen aikakauskirja. Hark=Historiallinen arkisto. SKS=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. SM=Suomen Museo -lehti. L-VS=Lempäälän-Vesilahden Sanomat.  W-SArk=Wesilahti-Seuran arkisto. W-SNA=Wesilahti-Seuran nauhoitearkisto. VHKA=Vesilahden historiallinen kuva-arkisto.

1. Päiväniemi

• Historialliseen käytäntöön perustuen sivustolla käytetään aina nimeä Päiväniemi, ei siis Päivääniemi.
• Heikel H.J.: Päiväniemen, Säijoen ja Kirmukarmun polttokalmistot. Analecta Archaeologica Fennica, Helsinki, 1899.
• Heikel Aksel: Kiinteiden muinaisjäännösten hävittämisestä Lempäälässä ja Vesilahdella. SM 11, 1894.
• Salo Unto: Suomi ja Häme, Häme ja Satakunta. Teoksessa: Jukka Peltovirta (toim.) Hämeen käräjät I. Hämeen Heimoliitto ry ja Emil Cedercreutzin Säätiö, 2000. Päiväniemen nimihistoriaa s. 29.
• Voionmaa Väinö: Hämäläinen eräkausi. WSOY, 1957; Päiväkunta ss. 56-69.
• Päiväniemen mahdollisesta lappalaisperäisestä nimestä lisää: T.I. Itkonen on kirjoittanut Pæivaš -nimisestä Lapin noidasta (Päiviöstä), jonka toisena nimenä saattoi olla myös Aurinkoinen, Päivänpoika, Päiviäinen tai Peiviäinen (Peäivas). Noitana Päiviö oli ensimmäisen luokan noita, mahtava ja taitava mies Kittilän-Inarin seudulla. Tarina on melko yleinen. (Itkonen T.I.: Lapin noitien 'kaksintaistelu' peuralaumasta. Kalevalaseuran VSK 40, 1960.) Päivve; Suomi 1858, 237. Kun Vesilahden-Lempäälän alueella on useita lappalaisperäisiä nimiä, on mahdollista, että Päiväniemi olisi alunperin kuulunut jollekin lappalaisperäiselle Päiviölle. Nimiesiintymiä muodossa 'Päivänniemi': Åbo Tidningar  30.5.1791; Borgå Tidning 1.6.1839. Päiväniemen nimen perustaa ei kuitenkaan voi vielä varmuudella määrittää.
• Suvanto Seppo: Satakunnan ja Hämeen keskiaikainen rajalaitos. Tampereen Yliopiston hist.lait.s. B/3. 1972.
• Jokipii Mauno: Vanhan Ruoveden historia I, Eräkaudesta isoonvihaan, 1989. (Päiväkunta s. 95)
• Kalske Marja: Lempäälä ajan virrassa. Lempäälän kunta, 1999.

2. Kaakila-Hietaniemi

• Irtolöydöt: Honka-Hallila 1985, 54
• Linnankallio: Taavitsainen J-P:  Ancient Hillforts of Finland. SMYA 94, 1990; s.226.
• Helisemän saari: SKS Kärki 13956
• Linnavuori: SKS Kärki 10857
• Kaakila esiintyy myös usein SKS Kärjen Kirmukarmu -kertomusten yhteydessä.

3. Vesilahden pappila

• Pappilan historiasta parhaita lähteitä ovat: Vesilahden historia, Vesilahti 1346-1946 ja Vesilahti 1346-1996
• Oiva Paloheimon ajalta pappilassa: http://www.vesilahdenseurakunta.fi/oiva_paloheimon_taitelijakoti/ 
• Tanja Hällsten: Sanat lensivät sydämestä maailmaan. Runon minä ja metalyyrisyys Oiva Paloheimon runoudessa. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu03442.pdf
• Aaro Hovin haastattelu 26.1.2012/W-SNA
• Isojakokartat

4. Tapola

• Blomstedt Kaarlo: Davidin kapina v. 1438. HAik 35, 1937.
• Vesilahden kunnan arkistot (Tapola on ollut 1900-luvun alulta kunnan omistama)

5. Kirmukarmu

• Erä-Esko Aarni: Vesilahden Kirmukarmu - Kirmun kalmu. SM 1980.
• Werner Joachim: Kirmukarmu - Monza - Roes - Vendel XIV. SM 65, 1958.
• Mursun syöksyhampaiden luu; esim. P.H. Sawyer: Kings and Vikings. Routledge 1992, ss. 70-71
• Hackman A.: Två svärdsknappar från folkvandringstiden. FM 1-2, 1895.
• A.O.Heikel: Kertmus Pirkkalan kihlakunnan muinaisjäännöksistä. SKS 1882.
• Salmo Helmer: Die Waffen der Merowingerzeit in Finland. SMYA 42:1, 1938.
• Salmo Helmer: Merovinkiaikaisen ratsusotilaan hautakalusto Euran pitäjän Pappilanmäestä. Suomen Museo 1940
• Mammen-tyyli: https://fi.pinterest.com/asatrosamling/mammen-stil/  ja https://de.wikipedia.org/wiki/Mammen-Stil
• Rosengren Jerry: Uppåkras ansikte. Teoksessa Hård Birgitta (red): Från romartida skalpeller till senvikingatida urnesspännen. Uppåkrastudier 11, 2010.
  Kirmukarmun ponnen kasvokuvia muistuttava kasvokuva on myös Södermanlannin Släbron riimukivessä Sö 367.
  Useat tutkijat arvelevat vastaavia piirroksia maskeiksi: https://www.fotevikensmuseum.se/pdf/Skanes%20historia%202.pdf  ja
  https://portal.research.lu.se/portal/files/57367373/Vikten_av_Va_ng.pdf
• Kirmukarmu: SKS Kärki 13920, 13927, 13962
• Vesaussuonojaa ei ole mainittu kartoissa, mutta mm. kunnalliskertomuksessa se on vuonna 1972, s.7.

6. Vesilahden kirkonkylä

• Häihälä Eila (toim.) Vesilahden Kirkonkylän raitti, Vesilahden kunta / kulttuuri- ja matkailutoimi, 2014.
• Kylliäinen Mikko & Puro Ritva (toim.): Aiwan kowa tapaus. Kirkonvartija Tuomas Tallgrén ja hänen aikakirjansa vuosilta 1795-1837. Jyväskylä, Wesilahti-Seura ja Vesilahden Kunta, 1996.
• Kylliäinen Mikko (toim.) Kirkonvartijan päiväkirja 1846-1897. SKS, 2006.
• Lunden Michael: Kårtta Anmärningar om Wesilax Socken. Åbo Tidningar 7.6.1797 ->.
• Heiskanen Jari: Kulttuuriympäristö tutuksi  - hanke, Vesilahden kunta, 2003.
• Erkki Liukon haastattelu 6.5.1985.
• Urho Hakunin haastattelu 5.1.1980.
• Kielo Komun haastattelu 7.2.2012 ja 23.2.2012.
• Tuula Suojasen muistiinpanot 4.3.2015.

7. Vesilahden kirkko

• Aspelin J.R.: Lempäälän ja Vesilahden synty. SM 1894.
• Kuvat kulkivat: SKS Kärki 10863
• Saarnatuoli: SKS Kärki 6175
• Lunden Michael: Kårtta anmärkningar om Wesilax socken. ÅT 7.6.1797, nro 23.
• Edner Erik: Kuvaus Lempäälän seurakunnasta vuodelta 1753. Lempäälän joulukirja 1964.
• Nordman C.A.: Keskiaikaisia veistoksia Satakunnasta. SM LVII, 1950.
• Skogman D.: Kertomus matkoiltani Satakunnassa muistojuttuja keräämässä. Suomi II, 2, 1864, s. 143
• Urkurahasto: Aamulehti no 59 26.07.1882, Aamulehti no 81, 11.10.1882 , s. 2, Aamulehti no 104, 30.12.1882.
• Lehterien kuvat: L-VS 29/18.7.1968, jossa rehtori Eino Lähteenmäki kertoo Pöysärin ja Nopolan ensimmäisistä suomenkielisistä Raamatuista vuodelta 1642. Lehterien kuvat Nopolan Raamatusta, kuvat R:ssa MV-kuvia. 

8. Sakoinen

• Heikel A.O.: Arkeologiska forskningar. FM 8-9, 1894.
• Tuonenojan neitsyt, Kalmanoja: SKS, Kärki 6902, 6904, 13921
• Matti Kurki ja Kärki ystäviä, kristittyjä: SKS, Kärki 6915, 7556
• Hukarin kummitus: SKS Kärki 12042
• Onnenkota: LVS 5.10.1972, no 40.
• Matts j Sakas: FMU 5131, Nils Mäsä: FMU 4906
• Lasse Iso-Iivari: Vesilahden talonhaltijaluettelot. http://users.utu.fi/isoi/talot/vesilaht.htm

9. Rautiala-Korpiniemi-Jokioinen-Iloinen

• Salo Unto (toim.); Vesilahti Hinsala/Jokioinen Harmaa. Rautakautisen kalmiston kaivaus 30.5.-21.6.1984. Turun Yliopisto, 1985.
• Jaanun Harmaan kummut ja visakoivut: SKS Kärki 7556
• Ristilahti/Munkkiniemi: SKS Kärki 9021, 9026
• Aamulehti no 61, 02.08.1882, s 2.
• Jaanun Harmaa, lapinlahti: SKS Kärki 9020

10. Suomela

• Anttila Hannes: Vesilahden Suomelassa. 8.4.1918, Vapaussoturi 1933.
• Inkilä Toivo: Vesilahden rintaman taisteluvaiheet Tampereen valtauksen jälkeen. Lempäälän-Vesilahden Sanomat 4.6.1938.
• Kähkiön kuuset: SKS Kärki 11132
• Suomelan kummitus: SKS Kärki 2641
• Kuva Suomelan alarakennuksen portailta vuonna 1900 on ollut Mattias Bergiuksen omistuksessa. Kuvassa ovat seuraavat henkilöt: vasemmalta ylhäältä: tilanomistaja Konstantin Hjelmeroos, rouva Olga Mäkelä (os. Bergius). Alempana: tilanomistaja Ernst Fr.K. Bergius, kruununvouti, hovineuvos Paavo J.A. Bergius sylissään Paavo K.A. Bergius, sairaanhoitaja Agnes Bergius. Alarivissä: Neiti Elin S.Kr. Bergius, rouva Greta Irene Bergius-Perttuli, maatalousteknikko P.Ossian G. Bergius, talousopettaja Ina E.E. Bergius, hovineuvoksetar Anna Bergius, sylissä tilanomistaja V.Hannes F. Bergius (Mäki-Suomela), kelloseppä Carl U. Bergström (kuvan ottaja, jonka äiti o.s. Bergius). Kruununvouti Paavo Johan Agapetus Bergiuksen nimi esiintyy Laukon lakkojen yhteydessä sovittelevana virkavallan edustajana.
• Tarkempia tietoja vuoden 1918 tapahtumista: Sakari Komu 1918.

11. Järvenranta-Kaltsila

• Enckell Gerald: Släkten Zitting. Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 52, 1996.
• Godenhielm Bertil: Ätten Godenhielm. Söderström & Co, 1934.
• Lehtovuori Marja-Liisa: Suku lähtöisin Vesilahdelta, Järvenrannasta, Hinsalasta, Sinisaaresta ja Säijästä. Lehtovuori, 2002.
• Erkki Liukon haastattelu, Wesilahti-Seura 1985.
• Punkari Yrjö: Elinan surmaruno pelastui jälkimaailmalle Hinsalassa. Teoksessa: Matti Hoppu (toim.): Hinsala – kylä Laukon kainalossa. Vesilahden Hoppu-suku, 2003. Samasta teoksesta lisäksi artikkeli: Juhana Fredrik Granlund.
• Lihmon kraatari eli "Joutilas-Matti": Kohtamäki Ilmari: Juhana Fredrik Granlund. Kirjallisuuden tutk. vuosik. IV, Helsinki: SKS 1936, s. 147; Lehtovuori Marja-Liisa: Suku lähtöisin Vesilahdelta. Lehtovuori, 2002, s. 9, 14.

12. Hiittenmaa

• Tie Hämeenlinnasta Narvan kautta Vammalaan: Ajo Reino: Die Veränderung der Hauptrichtung des Verkehrs und ihre Wirkung auf das Strassennetz von Vesilahti in Südwest-Häme. Fennia 79, nr 4, 1955.
• Suvanto Seppo: Lisiä Vesilahden erähistoriaan, 1996, teoksessa Honka-Hallila (toim.)
• Aaltio E.A.: Mårten Segercrantz Sotavallan isäntänä. Hämeenmaa IX, 1957. Teloitus: s. 187.
• KAH [Heman, Kustaa Adolf]: Kaksi Tolppaa, Muistelmia Hämeestä, Hämeen Sanomain Oy, 1883.
• Kaskenpoltto: Vesilahden käräjät 21.9.1844, §8, s. 1398.
• Tampereeen Sanomat 30.7.1911.
• Tiedot Hiittenmaasta ja Hiidennokasta ovat asiakirjoissakin pääosin perimätietoja.
• Arkeologisista kaivauksista on kaivauskertomus Museovirastossa.
• Piirileikit: Svante Laine (s.27.12.1900; haastattelu 26.1.1983) ja Väinö Ärölä (s.17.2.1907; haastattelu 11.1.1980).

13. Hurskasvuori, Kostiala ja Toivola

• Vallityöt: SKS Kärki 11135; Väinö Ärölän käsikirjoitukset.
• Urkasvuori, Impele: SKS Kärki 10853. Urkasvuori -nimen muistaneet mm.: Tyyne Haavisto (s. 1904), Mauno Vikman (s. 1910) ja Hildur Pouru.
• Venäläiset vuoden 1914-16 linnoiterakennelmien piirustukset (Jakovlev, B.)
• Punaisten tykki: Pertti Virtaranta: Tyrvään murrekirja. SKS 1976, 105.
• Skogman D.: Kertomuksia matkoiltani Satakunnassa muistojuttuja keräämässä. Suomi II, 2, 1864, s. 141.
• Honka-Hallila Helena (toim.): Esa ja Anna. Vesilahden Ärölän suvun ja talon vaiheita. Jyväskylä, Ärölän suku, 1997.
• Matinlinna Jukka: Wesilahden Narwan Weston Mattilat ja Oskar Albinus Mattilan suku 1880-1992. Turku, 1993.
• Kelhinmäki, Kelhinsuo: Itkonen Terho: Virolais-suomalainen kuivan kamaran sanue. Virittäjä 1989.
• Tunkelo E.A.: Paikannimien selitystä. Teoksessa: Hämeenmaa I, ss 58-77, 1928. Tunkelo selvittelee sanoja 'uuras', 'urang', 'urakas' jne. Hurskasvuoren eteläinen kallio on hyvin uurteinen, joten tämäkään selitys ei ole mahdoton. Jos vanhassa suomenkielessä on ollut maastosanoina 'ura, 'uura' ja 'urakas', Hurskavuoren vanha tai toinen nimitys 'Urkasvuori' tulisi melko luontevasti vuoren kaksiosaisesta luonteesta; korkeampien kohtien välissä on syvänne. 'Ura' merkityksessä 'raja' sopii kuitenkin paremmin ottaen huomioon vuoren halki kulkeva raja todennäköisesti jo keskiajalta lähtien. Tämän voinee päätellä siitä, että Narva ja Toivola, josta myöhemmin irtosi Kostiala, olivat eri kyliä jo 1500-luvulla.
• Rajan siirtymisen muisti 1987 myös Väinö Ärölä (s. 1907). Vuoren eteläpään torppa Rajala sijaitsi uudella rajalla.
• Hurskas/vanhurskas -sanoja on selvitellyt mm. Lauri Hakulinen (Suomen sanaston käännöslainoja, SKS 1969, s. 180-186). Vanhurskas tarkoittaa oikeamielistä, vakaata ja Jumalalle kelvollista (rättfärdig; rechtfertig). Kantasana hurskas lienee germaanilaina ja tarkoittanut joskus rajua, hillitöntä, viisasta, tuhlailevaa (fromm, hurtig; verschwenderisch). Tässä merkityksessä sanaa ei ole käytetty Lounais-Suomen kansankielessä! Sanat tunsi jo Agricola, joka käytti toisinaan hurskas-sanaa vanhurskaan merkityksessä. Yhdyssana vanhurskas lienee syntynyt jo keskiajalla sanoista vaka ja hurskas (virossa vaga tarkoittaa vanhurskasta). Vaka muuttui muotoon va'an tai vain vaan ja siitä van. Vaka-hurskas eli vanhurskas tarkoitti oikealla tavalla hurskasta tai viisasta. Sanat ovat kirkkokielessäkin muuttuneet vähitellen toistensa synonyymeiksi.
• Hurskas -nimen Kauko Pirinen on Snappertunassa liittänyt kristillistymisen ilmiöihin alueella. Sielläkin paikka Hurskasnäs liittyy kansantarinoiden uhritoimituksiin. Vesilahden Narvan Hurskasvuori olisi paikkansa suhteen soveltunut varhaiskristillisyyteen hyvin. Se on riittävän etäällä lähistöllä sijaitsevaa Hiidennokkaa ja toisaalta riittävän lähellä Narvan kyläkirkon tontin kristillistä hauta-aluetta ja mahdollista varhaiskirkkoa. (Pirinen Kauko: Suomen lähetysalueen kirkollinen järjestäminen. Novella Plantatio, SKHS, 1955)

14. Narva

• Arajärvi Kirsti: Vesilahden Narvan markkinat. Kotiseutu 7-8, 1966.
• Köykkä Sirkka, Schultz Tiina, Siirala Maisa: Tampereen vesi- ja ympäristöpiirin vanhat vesirakenteet, vesimyllyt ja sahat. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1993. Nopola Akseli: Kapina-ajan muistelmia Länsi-Vesilahdesta. Pohjois-Hämeen vartio, 1926.
• Nopola Akseli: Kirri. Ilkka 15.1.1937.
• Nopola Risto: Höyrylaivalla joulukirkkoon. Tammerkoski 9-10, 1987.
• Nopola Risto: Kun Tampereen kokous äänesti 1913 laulujuhlat Vesilahden Narvaan. Tammerkoski 2, 1987.
• Salmo Helmer: Vesilahden Naarvan Karholannokan roomalaisaikainen röykkiöhauta. SM 40, 1934.
• Salmo Helmer: Kaivaukset Vesilahden pitäjän Narvankylän rukoushuoneen tontilla kesäkuussa 1956.
• Sarvas Anja: Vesilahden linturiipukset. Tampere, tutkimuksia ja kuvauksia IX, 1988.
• Sarvas Pekka: Ristiretkiajan ajoituskysymyksiä. Suomen museo, 1971.
• Viljaranta ja beckiläiset: SKS Kärki 12187
• Pourun piiskakuusi: SKS Kärki 10873, 10875
• Satulakivi: SKS Kärki 10851
• 'Narva' -nimestä: Olga Vihdanmäki käytti sanaa narvi merkitsemään uurretta (Virtaranta 1976, 298). Narva voi merkitä myös kapenevaa vuonoa (vrt. Narvik). Vrt engl. narrow = kapea. Jouko Vahtola on koonnut useita merkityksiä ja taustatietoja nimelle. Tärkein on kuitenkin nahan uloin kerros, jossa merkityksessä sana tunnetaan sekä ruotsin (narv) että saksan (narwe, narwoo) vanhoissa kielimuodoissa. Inarinlapissa sana tunnetaan muodossa naarva (= hieno kalvo koivun tuohen ja parkin välissä). Sana ei ainakaan ole nuori laina ruotsista. Narvi on merkinnyt myös kalakasaa, joka koottiin apajalle jakamista varten. Laajan levinneisyytensä vuoksi Vahtola pitää sanaa hyvin vanhana. (Vahtola, teoksessa Honka-Hallila 1996, s. 43-44)

15. Vesilahden kotiseutumuseo

• Museon kokoelmat ja niihin liittyvät tekstit
• Museon arkistot ja museon omat esitteet ja artikkelit
• Lempäälän-Vesilahden sanomien museoon liittyviä artikkeleita 1900-luvun puolelta: 21.5.55, 25.10.57,  22.11.57, 18.11.65, 2.3.67, 28.9.67, 8.5.69, 30.7.70, 17.12.70, 11.6.78, 12.11.81, 17.6.82, 11.8.83, 1.9.83, 26.7.84, 2.8.84, 8.7.93, 5.9.94, 21.9.95, 2.10.95, 29.4.96, 9.9.96, 3.2.97, 11.12.97.

16. Kurala

• Ruohonen Arvo: Laivoja ja laivamiehiä Tampereen vesillä. Tampere-seura, 1981.
• Nopola Risto: Höyrylaivalla joulukirkkoon. Tammerkoski 9-10, 1987.
• Hiirenojan Puntus ja Kotaniemi: SKS Kärki 11222
• Niilo Söyrinki: Vesilahden Hoppu suku -lehti 2/1993. Unto Uotila: Suomen tieteen historia 3, WSOY 2000. Antti Vesikivi: Lempäälän-Vesilahden Sanomat 9.3.1944.
• Kestikievarit ja maantiet: Warelius Antero: Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853.Suomi 1854. Tyrvään sanomat, 1977.

17. Laukko

• Ahola Anne-Mari: Se hirveä häätö. Laukon kartanon torpparilakko ja häädöt sosialidemokraattien julkisuudessa 1906-1907. Kulttuurihistorian Pro Gradu -tutkielma, Turun Yliopisto, 2002.
• Anttila Aarne: Elias Lönnrot. Helsinki: SKS, 1931.
• Gillingstam Hans: Den friherrliga ätten Kurcks ursprung. Genos 2, 1964.
• Jokipii Mauno: Laukossa vuonna 1677 Historiallinen aikakauskirja 1955, 76-92.
• Uotila Kari (toim.): Vesilahden Laukko. Linna, kartano, koti. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae IV. Turku, Suomen keskiajan arkeologinen seura, 2000.
• Bonsdorff Lars G. von: Linne och Jern II (Adolf Törngren d.ä.). Söderström & Co, 1956.
• Minna Valkaman kokoamat tekstit Laukon torppareista ja kartanon vaiheista vuoden 1817 jälkeen.
• Gabriel Kurki: Lagerstam Liisa: Gabriel Kurckin peregrinaatio. Kulttuurihistorian Pro Gradu -tutkimus. Turku, Turun Yliopisto, 1999. Lagerstam Liisa: A Noble Life. Turun Yliopiston väitöskirja, 2007. 
• Heimolinnoitus, August Kärki: SKS Kärki, 13953.
• Aavenäyt, Jussila: SKS Kärki 9014, Pikkuniittysten niemi: SKS Kärki 9029
• Puurosuo, Aumasten aho: SKS Kärki 9030, 9031-32
• Kurki ja Potko: SKS Kärki , 2707, 2709, 4643, 13958, 13953
• Poppius Liisa, Raevuori Yrjö: Haarlan suku. Tampere 1936.
• Skogman mainitsee, että kartanon lähellä on ollut kuivettunut mänty, johon Kurkien sanotaan hirttäneen väärin tekevät voutinsa. Yhtäkään asiakirjamerkintää tosin tällaisesta ei ole.  Skogman D.: Kertomuksia matkoiltani Satakunnassa muistojuttuja keräämässä. Suomi II, 2, 1864, s. 142.
• Juha Kuisman 4.6.2007 kertoman arvelun mukaan 'laukko' -sana voi myös tulla vepsänkielestä ja tarkoittaa matalikkoa, josta on niitetty järviheinää karjalle. Tällainen paikkahan on ollut Laukkoon tultaessa. Myös Laukaan nimi voisi olla samaa perua.

Laukko -nimestä on monta kansanomaista näkemystä. Hevosen otsassa oleva valkoinen läikkä on laukki (baltt.). Lähellä 'laukko' -sanaa on myös sana 'laukku',  joka on tarkoittanut porttia tai veräjää. Hinsalan niemelle johtavalla kapealla kannaksella on Laukon kohdalla joskus voinut olla portti eli laukku. (laukku-nimistä Vanajan alueella ks. Viljo Nissilä, Vanajan historia I, 51). Nimi saattaa kuitenkin olla jopa merkitykseltään hämärtynyt muinaissuomalainen sana, esim. tietynlainen hevonen, kuten seuraavat kansanrunokatkelmat antaisivat ymmärtää:

Tuli Kullatar pihalle Kesken kullan keittämisen, Hopian suloamisen, Kolm on koiroa keralla: Yks on liukko, toinen laukko, Kolmans on vihanen koira; (SKVR, VII, 3 loitsut 994. Ilomantsi. Eur. H, n. 7. -45.)

Tuo pahane paimenpoika Teki luikon laukon luista, Pillin Kirjan kinterestä. (SKVR III, 1 701. Narvusi, Kurkola.  Volmari Porkka. II 104. 1881-83. Kati, Vantarin nainen.)

Luulin puuran puita tuovan, Laukon lautoja vetävän; Ei puura puita tuonut, Laukko lautoja vetänyt, Toi puura punaisen neion, Laukko neion laatuisamman. (SKVR IV, 1 1239. [Moloskovitsa - Tyrö].   Törneroos ja Tallqvist. n. 294. 1859.) puura=ruskea hevonen

18. Laukonhaka

• Nervander E.: Elias Lönnrotin nuoruuden ajoilta Laukon kartanossa. Helsinki: Otava, 1893.
• Laivaliikenteestä Adolf Törngrenin aikana: Kauffmann Hermann: Mieluisia muistoja Keski-Hämeestä. Tampere, LC Tampere - Koivistonkylä, 1999. sekä Ruohonen Arvo: Laivoja ja laivamiehiä Tampereen vesillä. Tampere-seura, 1981.
• Valkohäntäpeuroista: Kairikko Juha K., Ruola Jaakko: Valkohäntäpeura. Suomen Metsästäjäliitto - Finlands Jägarförbund ry, 2004.

19. Tuhnunvuori

• Kärki Frans: SKS 2700, 5603, 10854, 10870, 10878,
• Koskinen Yrjö: Pohjan piltti. Otava 1965.
• Tuhnu Tuhna ja Tohni Tohti -tarinoista Töysässä: http://www.tohni.fi/page9.php (2017).
• Vanhempia Tohni-tarinoita: D.Skogman: Kertomus matkoiltani Satakunnassa. Suomi II, 2, 1864, s. 141, 153. Lisäksi asiasta on kerrottu kirjassa: Väyrynen Leo: Pohjan Kyrön kirkkotiet. Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli, 2004.
• Juhana Fredrik Granlundin keräämän Elinan surmarunotoisinnon yhteydessä oleva teksti:
  1. SKVR X, 1933 ss. 26-31 tai
  2. Hämeen kansan vanhat runot. Hämeen muistomerkkejä II, Hämäläis-osakunta 1916-17.
• Juha Kuisman 4.6.2007 esittämän arvelun mukaan muuan vuoren idänpuoleisista suurista kivistä saattaa olla lappalaisten seitakivi. Perimätiedon mukaan lappalaisia on vuoren tuntumassa asunutkin.

20. Hinsala

• Hoppu Matti (toim.): Hinsala, kylä Laukon kainalossa, Vesilahden Hoppu-suku, 2003.
• Salo Unto (toim.): Vesilahti Hinsala/Jokioisten Harmaa. Kaivauskertomus, Turun Yliopisto, 1985.
• Kohtamäki Ilmari: Juhana Fredrik Granlund. Kirjallisuuden tutk. vuosik. IV, Helsinki: SKS 1936.
• Lehtovuori Marja-Liisa: Suku lähtöisin Vesilahdelta - Järvenrannasta, Hinsalasta, Sinisaaresta ja Säijästä. 2002.
• Matti Kurki ja Kärki ystäviä, kristittyjä: SKS, Kärki 6915, 7556, 7558
• Elias Lönnrot Hinsalassa: SKS Kärki 13958
• Aarteita järvessä: SKS Kärki 9019
• Sotilastorppa ja lappalaisia Hinsalansaaressa: SKS Kärki 9020, Sotilas Flygt: SKS Kärki 6946
• Elinan surman laulamissaunat: SKS Kärki 12186
• Vellamonnenä: SKS Kärki 10879, Vesikonahde/lammi/joki: SKS Kärki 6898
• Tuulimyllyt: SKS Kärki 6907, 6908, Satunsuon noidannuolet: SKS Kärki 6911
• Huhnun luola, Hullu-Harju: SKS Kärki 10878, 13911, 13919, 13920
• Teinisalon rauniot: SKS Kärki 2677, Sauvalan kiukaat: SKS Kärki 2678

• Helisemän saari: SKS Kärki 13956, Lappalaisia Hinsalassa: SKS Kärki 9020, 10857

• Elinan surmarunon laulamiseen liittyviä muistiinpanoja on useita satoja SKS:n Kärjen kokoelmissa.

21. Ylämäki

• Arajärvi Kirsti: Tampereen seudun talonpoikaislevottomuuksista 1760-luvulla. Tampere, tutkimuksia ja kuvauksia IV. Tampere, Tampereen historiallinen Seura, 1950.
• Ylämäen nimi: Suvanto 2001, s. 1128.
• Kortejärven ja ylempien järvien kuivaus: Anttila Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa. Kansatieteellinen arkisto 19, 1967. Sivut 264 ja 295.
• Mikroliitti Oy: Vesilahti Koskenkylän ympäristön osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011.
• Mikroliitti Oy / Poutiainen Hannu ja Tiainen Teemu: Vesilahti, Köpinsaari koekaivaus ja Himaussaari tarkkuusinventointi, 2014.
• Hakkila Väinö: Muistelmia vuosisadan vaihteen molemmilta puolin. Teoksessa: Vesilahti 1346-1946.
• Heikel A.O.: Kertomus Pirkkalan kihlakunnan muinaisjäännöksistä. SKS, 1882 
• Kosken meijeristä, myllystä ja sahasta tietoja mm.: Esko Salonen, Tuula Nieminen.
• Kosken sillan kuva: Tuula Nieminen

22. Onkemäki

• Onkemäki -nimi: Metsänhoitaja ja paikannimiharrastaja Ilmari Kosonen (suullinen tieto). Suomen Sanojen alkuperä -kirjassa (osa 1,  SKS 2001) on mainittu sanat hong, honga(s)puu, murt ongas (germ. onga) 'suuri vanha petäjä'. Kososen mukaan honka -nimi tavataan ilman h-kirjainta useissa kielissä.
• Voionmaa Jouko: Uusi muinaislinna Vesilahdelta. SM 1937.
• Köykkä Sirkka, Schultz Tiina, Siirala Maisa: Tampereen vesi- ja ympäristöpiirin vanhat vesirakenteet, vesimyllyt ja sahat. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1993.
• Lönnrot ja Eva Törngrenin matka Nuutajärvelle: Lars von Bonsdorff: Linne och Jern. Söderström, 1956, s. 53. Kirjeen Lönnrot oli kirjoittanut Carl Wilhelm Törnegrenille 14.2.1858.
• Timo Haaviston tekemät haastattelut myllyistä (1986): Alpo Salokangas ja Rolf Lindström.
• SKS Kärki 4564, Juho Koski (5.9.1949)
• Arajärvi -nimi: Ante Aikio: Suomen saamelaisperäisistä paikannimistä. Virittäjä 1/2003.
• Arajärvi -nimen V.Voionmaa (Hämäläinen eräkausi, 1947) on arvellut tulleen ara -nimisestä muinaisaikaisesta nuotasta. Vesilahdessa on myös Arajoki. Pälkäneellä on Arajärvi.
• Kivijärven, Lamminjärven, Hirvijärven, Onkemäenjärven ja Kortejärven kuivaus; ks. Ylämäki.

23. Riehu

• Köykkä Sirkka, Schultz Tiina, Siirala Maisa: Tampereen vesi- ja ympäristöpiirin vanhat vesirakenteet, vesimyllyt ja sahat. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1993.

24. Krääkkiö

• Valonen Niilo: Nauhaornamentiikkaa eränkävijän miljöössä. SM 77, 1970.
• Amee Anneli: Ameen ja Annalan suvut. Salo, Anneli Amee, 1994.
• Ameen kummitukset: SKS Kärki 2670
• Nälkävuodet: SKS Kärki 6914
• SKS Kärki 2726, Juho Kankaanpää.
• Kaironoja: Nimiarkisto. Kairo -nimiä on Kivilahden-Krääkkiön alueella useita, mm. Kaironvuori.
• Löytynkulman Löytty ja Kankaanpää; Maajoki 1939, 73.
• Papinniityn papinkiukaat; Maajoki 1939, 43.
• Niinipuut: Raevuori 1963, 127. Niinimäki: kert. Olavi Lammi ja Emil Peltola / h. Kimmo ja Elina Järvinen 1985.
• Metsänhaltijoista: Pertti Virtaranta: Vanha kansa muistelee. WSOY, 1947, s. 318-9.
• Krääkkä merkitsee myös lokkia. Virtaranta: Elettiinpä ennenkin. 1953, 16.

25. Vakkala-Palho

• Palhon kyläkirja, joka ilmestyi joulukuussa 2006, toim. Rauno Nytorp.
• Ruotsilan aitta: L-VS 29/18.7.1968.

26. Rämsöö

• Wallin (Voionmaa) Väinö: Suomen maantiet Ruotsinvallan aikana, 1893.
• Vihdanmäki Aleksi: Kotiseudullisia muistitietoja Tyrvään Ekojärvenmaasta. Tyrvään seudun Museo ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja III, 1936.
• Rämsöö-nimi mainittu Tottijärven muinaisuutta käsittelevässä artikkelissa lehdessä Tampereen Sanomat 10.12.1879: (lisälehti numeroon 98) "Mutta suurempi ja kauniimpi muinaiskalu nähdään Tottijärven kansakoulussa. Kunta on, näet, ostanut kansakoululle yhden vasarakirveen kivestä, jonka löysi Suonojärven rannalta perunakuoppaa kaivettaissa Rämsön kulmassa torppari wainaja Antti Honkiniemi."  Samassa artikkelissa mainitaan perimätieto siitä, että Suonolan kylä on vanhin Vesilahdessa.
• Aamulehti no 49, 28.02.1899 kertoo, että Suonolan vasta perustettuun koulupiiriin kuuluvat Suonolan lukulahko ja Rämsöön kulmakunta.
• Aamulehti 28.7.1912, s. 8: Kuralan pitkän metsäsaran nimenä Ramsö.
• Ahti: SKS Kärki 6916
• Hätikän Leppämäen kummitus: SKS Kärki 2638
• Rajalla kuollut tai teloitettu vanki Harkotte: SKS Kärki 10873
• Viimeinen kaskenpolttaja Kakuri: SKS Kärki 2773
• Haastatteluja Rämsöön alueelta mm.: Martti Soravuori 1981; Amanda Syrjänen 1981;

27. Mantere

• Kaivauskertomuksia Museovirastossa

28. Latomaa-Saasto

• Vihdanmäki Aleksi: Kotiseudullisia muistitietoja Tyrvään Ekojärvenmaasta. Tyrvään seudun Museo ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja III, 1936.
• W-SNA 6, 43, 44, 64, 65, 76.
• Hiittenvaha: SKS Kärki 9024, 10866, Aarnihaudat: SKS Kärki 10852
• Aapeli Lusti: SKS Kärki 10882, Tympin Mikko/Lastuset: SKS Kärki 11129
• Kellokivi: SKS Kärki 10884, Enbäck, Lampisjärvi: SKS Kärki 2674, 2675
• Sotilaita (Lusti) SKS Kärki 2698, 2703
• Karholan myllyreissun susilaumasta: Virtaranta Pertti: Elettiinpä ennenkin. Vammala, 1953, 278-9, 95-111.
• Saaston mylly: Tampereen Sanomat 30.7.1911, L-VS 12.1.1945, nro 2. Myös nimiarkistossa tietoja.
• Myllyviisun tekijäksi Frans Roppo tiesi Suutarin Manun Rämsööstä.

Aikoinaan suurta suosiota saaneesta Suutarin Manun Saaston myllyviisusta tässä vielä toinen versio:

1. Jauhaa se Saaston myllykin ja kuuluu kiven ääni.
   Huono on sen rakennus ja pikkuinen on lääni.
2. Lampiselta seinäpuut ja satamarkkaa rahaa,
   Formistosta sillanpuut ja tontin lautoja sahaan.
3. Kaitaan Villeltä katosaineet ja kaksi ansaspuuta,
   ja jos hän tuopi lautoja, niin häneltä ei tule muuta.
4. Välimäki tuohia tuo ettei Kaitaa yksin laita.
   Välimäki vielä tuo kuorman koivusia puita.
5. Kaitaan vaarilta myllynkivet ja kymmenen kiven rautaa.
   Suoniemi tuo nelikon nauloja ja siilin ja väkiraudan.
6. Kun Stenpekki tahkoon rupes Saaston myllyn siiliä
   niin Välimäen ämmät puolestansa vetää päivän hiiliä.
7. Hiiliä siinäkin tarvitaan kun myllyn siiliä tehdään.
   Kaitaan muori puolestansa tuomilangan kehrää.
8. Järvensivusta sata plankkua kolmee tuumaa vahvaa,
   Salmen Mikolta hammasrattaat ja kahdeksankanttinen kahna.
9. Korpi-Mikko trällin tekee koivusista puista.
   Löyttyn Jussi suutteet laittaa suren sääriluista.
10. Kiilosen vaari äyskärin teki, mutta sänkyä ei hän tainnut.
    Keksmannin mylläri Suonolasta ei Hallan Maijaa nainut.
11. Keksmanni sano Kaitaan Eliasta: Heitä piippus koskeen.
    Pistä tästä mun pussistani tupakkia poskees.

Saaston ratasmyllyssä oli 1873 vielä seinäkirjoitus, jotka kuvaa jotakin vanhempaa myllyä, ehkä jalkamyllyä. Säkeet muisti 81-vuotias August Kaitaa vuonna 1946 (SKS Kärki 2825):

Mitäs se lahko myllyllä tekee kun ei voi reirassa pitää.
Kun he on niin köyhtyneet että aitassa ei ole mitään.
Kyllä se vanha myllykin hyvä olis ollu ja olis se hyöryttänyt.
Olis kivet sen kannattanut ja vesi olis pyörryttänyt.
Lampiselta kaksi poikaa. joka sen laulun teki.
Formistosta se rikas vaari nuotin päälle veti.
 

29. Tottijärvi

Peruslähteinä seuraavat kirjat, joista Kaarninen uusin ja paras:

• Arajärvi Kirsti: Vesilahden historia. Vesilahden kunta ja seurakunta 1950.
• Kaarninen Mervi: Tottijärven historia 1689-1998. Nokian kaupunki 1998.
• Raevuori Yrjö: Laukon omistajia ja vaiheita. Laukon kartano 1963.

Hajanaisempia tietoja seuraavista:

• Totki-koira: SKS/KRK Hilja Kuusi 30:49
• Totki/Tottijärvi: Yrjö Koskinen: Pohjanpiltti. Otava 1965 (alkup. 1859)
• Totti-koira: SKS Kärki 9025
• Karin till Totkijärvi: Gillinstam Hans: Den friherrliga ätten Kurcks ursprung. Genos 35(1964), s. 29-35.
• Heikel A.O.: Kertomus Pirkkalan kihlakunnan muinaisjäännöksistä. SKS 1882.
• Hako, Huhtanen, Nieminen (toim.): Aatteet ja vaatteet. Suomen työväen henkinen perinne. Tammi, 1964.
• Minna Valkaman kokoamat tekstit matkaoppaille.
• Tottijärven kartanon palo: Aamulehti su 19.1.1919, s. 6. Virheellinen tieto on mm. teoksissa Raevuori 1963 ja Kaarninen 1998.
• Muistitietoja, paikallistietoja: Hannu Humalojan matkailijoille tekemä selostus.
• Kun Tottijärvelle valmistui 1841 uusi kirkko, vanha keskellä hautausmaata sijainnut kirkko myytiin Vesilahden Ylämäen Halmeen talon navettahirsiksi. Saatu hinta talletettiin "waiwaiskassaan". Tottijärveläiset olisivat kuitenkin halunneen pitää rakennuksen pitäjäntupana. (Suometar 50, 14.12.1855)
• Tietoja mustamakkarasta ja Tapolan suvusta on kertonut mm. Jorma Nieminen. Lisää tietoa löytyy mm. osoitteista www.tapola.fi, https://www.lihakeskusliitto.fi/fi/aito-ja-oikea-menopaluu-syntyy-tapolan-tehtaalla/ sekä lukuisilta tamperelaisilta sivuilta.

*********** © Yrjö Punkari 1982-2017, tekstit ja kuvat **************