| Siirry: | Narvan alkusivulle | Sisällysluettelo | 2. Kaakila |
|---|
1. Päiväniemi
|
Klaus Kurjen tien itäisin pää on Vesilahden ja Lempäälän rajalla, Näppilän salmen tuntumassa. Siellä sijaitsee, pääosin Lempäälän puolella, suuri ja kuuluisa muinaismuistoalue, jonka esihistoriallinen luonne tunnettiin jo 1700-luvulla. Paikan nimenä on nykyään Päivääniemi, mutta kaikissa vanhemmissa asiakirjoissa puhutaan Päiväniemestä tai Päivänniemestä, minkä vuoksi jatkossa käytetään vain vanhaa historiallista nimeä. Nimen vanhin esiintymä on vuodelta 1440, jolloin se on muodossa Paiuänemij. Näppilän salmen vanha nimi oli Hauralan salmi. Pohjoisessa on Toutosen laaja järvenselkä, joka lienee saanut nimensä toutain-kalasta. Toutain oli aikoinaan Kokemäenjoen vesistössä yleinen ja suosittu särkikala. A.O.Heikel on merkinnyt vuonna 1882 karttaansa myös nimet Päivälahti ja Lapinlahti, jotka sijaitsevat Päiväniemen vasemmalla ja oikealla puolella. Silta on rakennettu Aventolahteen. Joskus nimi on merkitty myös 'Päivänen niemi', mikä saattaisi viitata siihen, että alueen muinaisina asukkaina on ollut eräomistajia, metsästäjiä, joilla on ollut yleisesti käytössä nimitys 'päiväkunta'. Päiväkunta on alue, jonka metsästäjät kokevat päivän aikana. Nimelle voi kuitenkin antaa toisenkin selityksen. Vanhassa lappalaisessa mytologiassa on tärkeänä osana auringonpalvonta. Beaivi eli aurinko kuvattiin mm. noitarumpuihin (neliö, josta lähtivät auringon 'ohjakset', säteet). Beaiville uhrattiin valkoisia eläimiä. Päiväniemi olisi niin ollen esikristillinen uhrauspaikka. Myös Unto Salo arvelee Päiväniemen nimen olevan lappalaisperäinen. Lappalaismuistoja liittyy Päiväniemen ympäristöön niin paikannimissä kuin tarinoissakin. Sitovat todisteet puuttuvat. Päiväniemi kuuluu ikivanhaan Lempäälän Hauralan jakokuntaan, joka kuului niihin Lempäälän kyliin, joilla oli vielä uuden ajan alulla suuria eräomistuksia. Mantereen ja Hauralan isännät riitelivät niemekkeen niittyosuuksista ("j Päijwäniemi") 1440-luvulla, minkä kiistan Bengt Lydekeninpoika ratkaisi Vesilahden käräjillä. Vanhat tarinat kertovat, että Päiväniemen asutus oli alueensa vanhinta, Lähellä sijaitseva Vesilahden Mantere asutettiin seuraavaksi. Asukkaat olivat jättiläisiä tai lappalaisia, kalastelivat ja kaskesivat sekä rakensivat itselleen kivimajoja. 1400-luvulle asti Lempäälä oli osa Vesilahtea. Uudella ajalla Päiväniemessä on ollut varsin vähän asutusta. Ehkä pakanuudenaikainen polttokenttäkalmisto ei ole ollut suosittu asuinpaikkana. Vuoden 1769 jälkeen alueella asusti Hauralan talojen yhteinen torppari Martti Martinpoika, suutari, joka viljeli Lempäälän ensimmäisenä talonpoikaistorpparina Päiväniemen peltoja. Heikel mainitsee kertomuksessaan vuodelta 1882 nähneensä Päiväniemen töllin, joka sijaitsi nykyisen Mantereen tiehaaran kohdalla mutta joka oli silloin jo kylmillään. Töllin kohdalta tie johti vain Näppilänjoelle, jonka varrella sijaitsi Jokelan asumus. Päiväniemin yksi niemistä on nimeltään Priikoolinnokka. Nimi tulee ehkä sanasta Fri Gĺrd eli paikka lienee vanhaa verovapaata aluetta. Nimi oli aiemmin Friikooli. Friikooli oli torppa, jota 1700-luvun kartassa ei vielä näy, mutta oli jo 1800-luvulla. Yksi nokka on Luhdankanta, yksi Tannerinnokka. Saaret, jotka näkyvät maantiesillalta, ovat nimeltään Suutarinsaaret. Maantieyhteys Vesilahden puolelta, siis Päiväniemestä Lempäälään on peräisin vasta 1890-luvulta. Sitäkin ennen salmi on täytynyt ylittää, koska vähän matkan päässä oli Lempäälän Hietaniemen rustholli. Talvella salmi ylitettiin tietenkin jäitä myöten, ja kesällä salmen rannalla lienee ollut veneitä tai lauttoja. Päiväniemestä onnistui matkanteko vesitse myös pohjoiseen ja etelään; Toutosenselkää Nokialle ja Tampereelle ja Hulausjärveltä Mantereenjärvelle ja Heinälahteen. Maaliikenne kulki kaukaa etelästä Köpin salmen ja Viialan kautta. Kun Tampere alkoi kasvaa, piti vesilahtelaisten päästä kaupunkiin myymään voita, juustoa, makkaraa jne. Näppilän salmen ylittävä silta tuli sen vuoksi välttämättömäksi. Lempääläisiä asia ei kiinnostanut. Läänin kuvernööri kulki 1890-luvulla tarkastusmatkalla Näppilän alueella ja totesi siltahankkeen mahdottomaksi. Juuri sen vuoksi hän antoi rakennusluvan - uskoen, että kukaan ei ryhtyisi siltaa rakentamaan. Vesilahtelaiset ottivatkin luvan tosissaan ja ryhtyivät rakentamaan mahdotonta siltaa ja silta valmistuikin 1893, samalla valmistui Vesilahti-Lempäälä -tien parannus. Nimismies Bergiuksen rouva ylitti sillan ensimmäisenä avajaiskärryissään. Kun Näppilän siltaa ryhdyttiin rakentamaan, Suomen muinaistieteellinen toimikunta (perustettu vähän aiemmin) oli saanut vihiä, että alueelta oli löydetty 'muinaiskaluja'. Aksel Heikel tuli katsomaan ja totesi uuden tien halkaisevan kalmistoalueen pahasti keskeltä. Hän myös kuuli, että Hietaniemen pojat olivat haudoista "viskelleet suuren läjän rautakaluja pitkin mäkiä". Asiasta seurasi ankaria puhutteluja ja kirjoituksia alan lehtiin. Kun Näppilän silta uusittiin 1995, museovirasto oli tarkempi; silta rakennettiin uudelle paikalle etelämmäksi. |
Muuan Päiväniemen muinaishaudoista, keskellä silmäkivi,
reunoilla pienempiä kiviä.
Näppilän salmen uusi silta kuvattuna muinaishaudoilta Lempäälään päin.
Päiväniemen kaivauksissa, joita suoritettiin jo 1864, on löydetty koruja, aseita ja mm. yllä olevat hevosen kuolaimen osat (7, 8) sekä piiska (9).
Näppilän salmen sulassa on keväisin usein joutsenia. |
Päiväniemi on Suomen suurimpia rautakautisia hauta-alueita; alueelta löytyy hieman laskutavasta riippuen n 125-150 kumpua. Suuri osa kummuista sijaitsee kuvan ulkopuolella vasemmalla ja alhaalla (lounaassa ja etelässä), osa niistä on Vesilahden puolella. Kalmistona Päiväniemi on tunnettu jo 1750-luvulla (Mikael Waldenius). Hautoja ovat kaivaneet Reinholm, Heikel, Aspelin ja Hackman. Löydöissä on runsaasti keihäänkärkiä, miekkoja, koruja, kilven kupuroita, piiskanvarsia jne. Myös jokapäiväisen elämän esineistöä on löydetty; sirppi, sakset, vaa'an paloja, padan kappaleita, kangaspuiden painoja, värttinänpyöriä ja astianpaloja. Kaikki nämä viittaavat rikkaaseen keskeiseen rautakauteen, jolloin vauraus tuli pääasiassa turkismetsästyksestä ja kaupankäynnistä etelän suuntaan. Löytöjä on tehty sekä haudoista että mahdollisista uhripaikoista. Koko alue on nykyisin Museoviraston erityishoidon kohteena. Yllä oleva Fredric Törnqvistin kartta vuodelta 1896 osoittaa, miten 1893 valmistunut tie halkaisi koko kalmistoalueen. Uusin tie kulkee kartan alareunassa. Näppilän vanha silta purettiin uuden tien ja sillan valmistuttua.
Päiväniemen kasvillisuuskin on erikoista, mikä on luonteenomaista esihistoriallisille paikoille. Museoviraston kasvillisuuskartoituksen mukaan alueella kasvaa mm. törrö- ja hakasaraa (Carex muricata, Carex spicata), kyläkellukkaa (Geum urbanum), keväthanhikkia (Potentilla crantzii) ja ukontulikukkaa (Verbascum thapsus).
Kovin kaukana Päiväniemestä ei ole Vesilahden Mantereen seudun asutus, joka on myös jatkunut rautakaudelta alkaen. Peltosaaren ja Köpinsaaren rautakautisiin muinaismuistoalueisiin on vain parin kilometrin matka.
| Siirry: | Narvan alkusivulle | Sisällysluettelo | 2. Kaakila |
|---|
© Yrjö Punkari 1982-2012