| Siirry: | Sisällysluettelo | 18. Laukonhaka | 20. Hinsala |
|---|
19. Tuhnunvuori
|
Äkkijyrkästi Pyhäjärven Säijänselkään laskeva Tuhnunvuori (vanhin nimitys Huhnunvuori) tunnetaan monista kansantarinoista. Lähellä vedenrajaa, vaikeasti luokse päästävässä pienessä lahdelmassa on pirunpesä, jonka sanotaan ulottuvan joko Karkun Pirunvuoreen tai Laukon keskiaikaiseen kivikellariin. Tarina kertoo, että kirkonrakentajia paennut pakanajumala muutti Vesaniemestä pirunluolaan ja kävi sieltä tunnelia pitkin varastelemassa viinoja Laukon kellarista. Myös lappalaisten kerrotaan käyttäneen luolaa asuinpaikkanaan. Luolan suulla on ollut suuri laakea kivi, Perkeleen jakopöytä, jonka pikkupojat vierittivät järveen 1700- luvulla. Juho Lehtonen (s. 1867) Sakoisista on muistanut, että: "Kun nykyiset asukkaat tulivat Vesilahdelle, entiset asukkaat, jättiläiset, pakenivat Suonolan Varisvuorelle ja Hinsalan Tuhnunvuorelle. Helga Esteri Hoppu taas oli kuullut Särkisalon kalastajalta, että käärmeisen Tuhnunvuoren päällä nähtiin päätön mies, joka heilutteli käsiään ja heitteli suuria kiviä järveen. J.F. Granlund, joka asusti Hinsalan Hukialla, on kuvannut luolaa Elinan surmarunon toisinnon yhteydessä. Hän mainitsee, että luola oli muinoin niin avara, että sinne mahtui mies hevosen selässä ratsastamaan, pidemmällä luola kävi ahtaammaksi. Luolan pohja oli tasoitettu pienillä kivillä ja siellä kerrottiin muinoin asustaneen ihmisiä. Rapautuminen on kuitenkin madaltanut nykyään jo luolan aukonkin. Vastapäätä Tuhnunvuorta, sen itäpuolella, on vähän matalampi kallio, jota on kutsuttu Hulluharjuksi. Erään tarinan mukaan Ahti-niminen mies on päättänyt siellä Karjalaan tehtävästä sotaretkestä. Karjalaan retkiä on tehty historiallisten asiakirjojenkin mukaan. Hulluharjun pohjoispuolella olevasta Kerilahdesta oli Keri-taata jo ennen Matti Kurjen aikoja pelastanut Vesilahden ensimmäisen kristinuskon levittäjän, Hunnun Herran eli Meidän Herran, hukkumasta. Hunnun Herra oli vierasmaalainen, mutta opetteli suomen kielen ja käännytti hinsalaisia kristinuskoon. Ennen pitkää hän kuitenkin joutui pakanajohtaja Kirmukarmun vainon kohteeksi, kuoli ja haudattiin salaisesti jonnekin Hulluharjun maastoon. Harjua on tämän vuoksi kutsuttu myös Hunnun Herran kallioksi. Tuhnu -nimen historiasta on Töysässä kerrottu tarinaa, jonka mukaan Vesilahdessa asui keskiajalla 2 voimamiestä, Tuhnu Tuhma ja Tohni Tohti. Tohni oli ollut paikkakunnan päällikkö, mutta Matti Kurki naapurikylästä Sakoisista oli voittanut valtataistelun. Tohni pakeni ensin veljensä Tuhnun luo ja lopulta Pohjanmaalle Töysään, jossa on edelleen Tohnin kylä, kivi ja kirkkotie. Tarina ei ole aivan mahdoton, koska Hinsalan talojen keskiaikaiset eräsijat sijaitsivat juuri Töysän ympäristössä, Ruoveden ja Lehtimäen välillä. Tuhnustennokka sijaitsee Hinsalansaaern länsiosassa Vihastonlahden pohjoispuolella. Monissa Elinan Surma -runon toisinnoissa mainitaan Klaus Kurjen ja Kirstin hukuttautuneen järveen juuri Tuhnunvuoren jyrkänteeltä. Klaus Kurjen kiesien sanotaan toisinaan tyynellä ja aurinkoisella ilmalla hohtavan järven pohjasta. Elinan surmarunon todenperäisyydestä on kiistelty jo vuosisatoja. Kurkien suvussa vallitsi kuitenkin tieto Elinan surman tapahtumista. Vielä 1800 Axel Gustaf Kurki, joka asusteli Hinsalan Jopin tilalla, kävi kansanihmisten kertoman mukaan usein muistelemassa marttyyrina kuollutta Elinaa Tuhnunvuorella, siis paikalla, josta runossa Klaus Kurjen ja Kirstin sanotaan syöksyneenpäin sulaa merta. Hinsalan niemen eteläpuolella Tuhnunvuoren kohdalla, lähellä Teinisalon niemeä on Kertunsaari, jolle tarinan mukaan on joksikin aikaa ollut haudattuna piispa Henrikin surmaajan, Lallin, Kerttu-vaimo. Elias Lönnrot hiihteli usein tällä alueella - ja yleensä Hinsalassa. Eräänä päivänä 1820-luvulla hän nimitti 7-vuotiaan oppilaansa, Laukon Törngrenin kasvattipojan Kaarlo Wilhon Sammassaarten (= Rajasaari ja Kertunsaari) kuninkaaksi. Poika halusi kuitenkin saada Lönnrotin tekemän jousipyssyn, ja niinpä päädyttiin vaihtokauppaan; poika sai jousipyssyn ja Lönnrot puolet Sammassaaresta eli Kertunsaaren ikuiseksi omaisuudekseen. Laukossa asustaneet ylioppilaat nimittivät sen vuoksi Lönnrotia Kertunsaaren herttuaaksi. Tuhnunvuoren rinteet ovat hyvin jyrkkärinteisiä ja osin liukkaita, minkä vuoksi retkeilijöiden toivotaan noudattavan varovaisuutta. Koska alue on osittain kuivaa mäntykangasta, avotulenteko on kielletty. |
Näkymä Tuhnunvuoren jyrkänteeltä koilliseen.
Pirunpesä sijaitsee äkkijyrkkien kallionseinämien taitekohdassa.
Rajasaari ja Kertunsaari
Säijänselkää Tuhnunvuorelta Nokialle päin. Hopealinjan laivareittiä. Ennen sanottiin: "Joka on muualla liiaks, menköön Hinsalaan piiaks. Satoi tai on poutaa, saa Säijänselkää soutaa." |
| Siirry: | Sisällysluettelo | 18. Laukonhaka | 20. Hinsala |
|---|
© Yrjö Punkari 1982-2012