Siirry: Paluu alkusivulle Edelliseen osaan Seuraavaan osaan

Sotien ja hallinnon puristuksessa

Laukko...
Säätyläisherrat...
Sodat...
Nälkävuodet...
Noitavainot...

Narvan asema voimakkaana kaupallisena keskuksena säilyi myös uudella ajalla. Vuodelta 1666 on säilynyt käräjäpöytäkirja, joka kertoo, että Laukon kartanon mahtava isäntä Gabriel Kurki omisti kylässä maakappaleen ja kapakan. Kenraalikuvernööri määräsi lain voimalla, että kyläläisten oli vietävä puita kapakkaan

Narvassa kestikievari oli 1600-luvulla ainakin Erkki Matinpoika Pourulla ja Pöyhölässä Antti Laurinpoika Yli-Arvelalla. Vakkalan Sistolla kievari oli jo 1500-luvun lopulla. Narva oli 1600-luvulla tärkeän Hämeenlinna-Tyrvää tien eli Narvanmatkantien varrella. Kylässä oli myös postitalonpoika, mm. Matti Pietarinpoika Takku.

Vesilahden komppanian lippu.

Narvanjoen koski ilmeisesti valjastettiin myllyjen voimanlähteeksi jo keskiajan lopulla. Narvalaisilla myllyjä oli kaksi, ylinen ja alinen mylly. (Arajärvi, 151) 1600-luvulla osa Narvan taloista kuului vaihtelevia aikoja Laukon kartanolle, kunnes tilat kuninkaan toimesta taas peruutettiin. Gabriel Kurki vei narvalaiset talonpojat useaan otteeseen käräjille myös myllyn paikasta ja kalavesiloukkauksista. (Raevuori 1963: 110)

Kyläläisten asema aatelistoon nähden ei ollut muutenkaan kovin häävi. Valituskirje vuodelta 1675 kertoo, että Gabriel Rigström oli siskojensa kanssa saanut kuningatar Kristiinalta säteritalon Narvasta. Kylän talonpoikien oli maksettava veroa Rigströmille päivätöinä. Talonpojat kuitenkin valittivat, että säterin herra ajaa heidät päivätöihin iskuilla ja lyönneillä, ei anna töistä oikeita kuitteja ja vaatii heitä yhä kovempiin töihin. Jos talonpojat valittaisivat asiasta, heidän työmääräänsä vain n

Uuden ajan alussa eräomistuksista ja vanhoista pirkkalaistraditioista oli luovuttava (1542). Maanviljelys muodostui sen vuoksi yhä tärkeämmäksi. 1600-luvun lopulla ja 1700- luvun alussa oli kuitenkin useita katovuosia, jotka aiheuttivat autioitumista. Jos tila ei kadosta huolimatta pystynyt maksamaan veroja, tila joutui armotta kuninkaalle. Narvassa Ropon tilaa yritettiin asuttaa uudelleen ilman Kruunun suostumusta, mikä oli tietenkin laitonta. Seurauksena oli luonnollisesti sakot ja pois tilalta. Jos tila autioitui, se kuului välittömästi kruunulle.

Kurjuutta lisäsivät myös alituiset sodat ja sotaväenotot. Narvan ratsastiloja olivat 1600-luvulla Pasti, Pouru ja Takku. Pöyhölässä oli lisäksi Arvela ja Kuralassa Pöysäri. Arvelan Arvi Erkinpoika oli säätynsä edustajana kihlakunnan valtiopäivämiehenä 1644. Sotilasvirkataloja oli kaksikin; kirjurin puustelli Pietilä ja kersantin puustelli Karhola (Tilli). Vesilahtelaiset oli jaettu 60 ruotuun ja sotilaat kuuluivat Vesilahden komppaniaan ja Porin jalkaväkirykmenttiin. 30-vuotisen sodan hakkapeliittoihin kuului Narvasta likimain mies joka talosta. Isonvihan aikana narvalaiset joutuivat lähtemään pakosalle Krääkkiön, Saaston ja Suonolan alueille. Kylät hävitettiin maan tasalle. Muuan pakopaikoista oli Krääkkiön Alttarikiven maa.

Narvan kivisillan rakentaminen 1920-luvulla. Aiempi puusilta poltettiin 1918.

Puhdasoppisuudesta kiivaileva kirkkokaan ei 1600-luvulla auttanut vaikeaa tilannetta, vaan se aloitti noitavainot. Väki tarttui hädissään oljenkorteen kuten ehkä Kuralan Beta Tuomaantytär oli 1680-luvulla tehnyt. Naapuri Sipi Eskonpoika ei pystynyt käräjillä osoittamaan todeksi, että Beata Tuomaantytär olisi parantanut keltataudin taikakeinoin. Sipi sai raipparangaistuksen. Pourun talon pihalla oli myös kuuluisa piiskakuusi, jonka luona annettiin raipparangaistuksia. Vesilahden viimeiset talonpoikaisnimismiehet olivat Narvan Pouru ja Takku.
Tukholmassa on puistokatu Narvantie (Narvavägen), mutta se ei ehkä ole saanut nimeään Vesilahden Narvasta, vaan todennäköisemmin Viron Narvasta. Ruotsin kuninkaathan tekivät 1600-luvulla voitokkaitakin sotaretkiä Viron Narvaan.


Siirry: Paluu alkusivulle Edelliseen osaan Seuraavaan osaan